Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Author Archive

Viikonloppu jona syksy alkoi 2013

without comments

No nyt kun on kerran syksy ja taitaa tuolla ulkona sataakin, päätin istahtaa tähän ja kirjoittaa vähän viimeviikonlopusta. Eli tässä periaatteessa keikkajuttua kahdelta keikalta. Tuli käytyä katsomassa Punk is Dangerin perjantai Tampereella ja Tosi synkkä sunnuntai Pub Port Arthurissa.

Perjantaina siis koulusta kotiin ja valmistautumaan Tampereelle lähtöön, jonne pääsin Turun Taudin kyydissä ja olin varannut Jukkelilta lipun (festari oli loppuunmyyty muutamaa päivää aiemmin). Kyyti tuli puoli viiden aikoihin ja treenikämpän kautta tavarat mukaan ja menoksi. Menomatka meni siinä Jartzan ja Miikkasen vitsejä kuunnellessa (hehheh) ja keikkoja odotellessa. Ensimmäinen bändi, jonka ehdin nähdä oli Arrestum. Bändi toimi  livenä sen verran hyvin, että menin keikan jälkeen 7” ostamaan (ja siitäkin tykkäsin). Seuraavaksi oli Kylmä Sota, jota olin vain kuuntelemassa, koska tila oli aika täynnä ja vapaat tuolit yleisön takana houkuttelevia. Kylmä Sota veti hyvän keikan, niin kuin yleensäkin.

Tähän kohtaan tuleekin tauko bändien osalta, koska piti vanhoja kavereita käydä pihalla jututtamassa ja tuli maisteltua joidenkin tyyppien kiljuakin (oli kyllä niin pahaa, ettei tullut kuin maistettua). Sokea Piste, Viha, Kuudes silmä ja Ranger jäi siis näkemättä. Seuraavaksi soittikin Turun Tauti, jota menin katsomaan ja raahasin pihalle sammuneen kaverinikin mukaan. Keikka oli hyvä ja oli kivaa fiilistellä, kun muisti sanatkin ainakin puolista lauluista. Toisinaan vaan siinä eturivissä vähän vielä jalkavammaisena oli niin sanotusti ”kilin tunteet”, kun humalaiset löivät niittirotsien heiluessa fiksuja päitään yhteen kirjaimellisestikin.  Kaikki kuitenkin hengissä (myös jalkani). Viimeisenä soitti Neuroottiset Pelimannit, jota kuuntelin jonkun aikaa taas penkeillä yleisön takan ja tutustuin samalla yhteen helsinkiläiseen punkkariin.

Sitten olikin aika etsiä Kaaos-kassi (luotettava levykassini) mukaan ja pakkautua autoon kotimatkalle. Koska keikkojen aikataulut olivat vähän myöhässä, saavuttiin Turkuun vasta viiden aikaan aamuyöstä lauantaina, matkalla tuli kieltämättä vähän kateus Jartzan unenlahjoista. Lauantai päivä menikin sitten kotona levätessä ja uusien levyhankintojen läpikuuntelussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantain lepäämisen jälkeen olikin pirteä Tosi Synkkä Sunnuntai. Portsan Pubiin menin vähän aikaisemmin ja katselin siinä kun bändit kokoavat tavaroitaan ja vaihdoin muutaman sanan Venäjän punk-kulttuurista Antimelodixin laulajan kanssa. Ensimmäinen artisti oli Grainless. Musiikki oli mielenkiintoista ja pohdin, että mistä kyseiset äänet ovat saatu aikaan, mutta en itse ole oikeastaan koskaan päässyt sisälle siihen noisen ytimeen. Grainlessin jälkeen soitti the Girlfriends. Girlfriends oli kiva livenä.

Viimeisenä soitti Antimelodix venäläistä örinäpunkkia. Antimelodix kolahti itselle Puntalassa 2011 ja siitä lähtien odottanut uutta keikkaa, eli fiilistelin taas eturivissä (varmaankin huvittavan näköisesti). Keikka oli hyvä ja piti keikan jälkeen vielä todeta bändijäsenille huonolla englannin ääntämyksellä ”awsome”.

Eli tämän vuoden syksyn aloitus viikonlopusta mukaan jäi kasa uusia levyjä, Antimelodix selkäptächi (joka on niin iso että ei mahdu rotsiin, vaan piti seinälle laittaa) ja muutama uusi tuttavuus. Kiitoksia siis Turun Taudille Tampereen matkoista, keikkajärkkääjille, mukana juhliville kavereille ja bändeille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

– Wannabeekrusti

Written by papu

September 9th, 2013 at 8:23 am

Keikkaraportit: Räkärokki 2013

without comments

Ensimmäisen kevätkuukauden Turussa aloitti tänävuonna Räkärokki (1-2.3). Lähdinkin hyvillä fiiliksillä katsomaan keikkoja, koska viimeisistä menoista ja meiningeistä olikin jo vähän aikaa.

Keikkapaikalle tulinkin ensimmäisten joukossa, kun oli jäänyt ennakkoliput hankkimatta ja lippujen loppumisella peloteltiin. Tuli sitten hommattua kahden päivän lippu, vaikka lauantaina paikalle pääsemisestä en ihan varma ollutkaan. Pienen odottelun jälkeen alkoikin ovilta kuulua pientä rytinää ja meteliä, joka tarkoitti että porukkaa alkoi saapua paikalle. Siinä sitten istuskeltiin, moikkailtiin tuttuja, vaihdettiin kuulumisia, tutustuttiin uusiin ihmisiin, otettiin yhteiskuvia ja kippisteltiin kaljoja.

Illan musiikin aloittikin Noituus. Tuttuja biisejä, tuttua mögää ja varma lavaesiintyminen eli hyvän keikan vetivät. Seuraavaksi soitti Tohtori Koira (jonka olin Puntalassa tainnut unohtaa katsoa). Tohtori Koirasta jäi mieleen hauskoja sanotuksia kuten ”Paaville terveiset”, joka sitten jäikin päähän soimaan, varsinkin sunnuntaiaamuna erään tutun lapsen kastajaisissa… Jäin myös pohtimaan, että onko Tohtori Koira saanut nimensä sen kakkoselta joskus tulleen lastenohjelman mukaan (jota ainakin itse pienenä seurasin). Keikkojen välissä pohdittiin politiikkaa ja juteltiin muuta filosofista kavereiden kanssa. Sitten soitti D-Beatles (pohtisin muuten, että on jotenkin aika nerokas punk bändinnimi). Hyvän keikan vetivät, vaikka taisinkin siinä vaiheessa iltaa olla vähän väsyneen näköinen. Viimeisenä olikin sitten Sörsselssöns (aika mielenkiintoinen nimi). Sörsselssöns esiintyikin ilman paitoja ja taisi siinä joku housuistaankin luopua, muutamat yleisöstäkin ottivat sitten paidat pois. Itse katsoin keikkaa parvelta ja lähdin sen jälkeen kotiin nukkumaan.

Lauantaina pitikin sitten herätä 6 tunnin yöunien jälkeen ja lähteä saareen juhlimaan mammani 60-vuotis syntymäpäiviä. Syntymäpäivät veivätkin sen verran aikaa, että ehdin Räkärokkiin vasta yhdeksän aikoihin ja kaksi ensimmäistä bändiä jäivät näkemättä. Olin kuitenkin paikalla ennen Yleislakkoa ja tuli osallistuttua pittiinkin. Lauantaina taisikin olla aktiivisempaa tai enemmän porukkaa, kun oli pittejäkin. Se on myös hauska asia, että Yleislakon keikan (yleensä ainakin ”Jyvät ja akanat” ja ”Valtio, uskonto ja isänmaa”) aikana yleisö alkaa heilua ja laulaa mukana. Toisaalta ainakin ”Jyvät ja akanat” kertosäe on helppo oppia ja se jää soimaan päähän, varsinkin jos näkee laulussa mainittuja henkilöitä TV:ssä, koulukirjoissa tai lehdissä.

Seuraavaksi esiintyi God Given Ass, joka soittaa rennompaa punkkia. Hyvä keikka oli myös, vaikka pitikin Yleislakon pitin jälkeen vähän istuskella, Myös God Given Ass:n keikalla jotkut parempikuntoisemmat kuin minä heittivät pittiä, taisi siellä joku kaatuakin. Bändien välissä tuli taas istuskeltua, paranneltua maailmaa kavereiden kanssa ja maisteltua bisseä. Lauantaina tajusin myös ottaa keikkakuvia enemmän ja tuli ostettua Melusaasteen ja Eyewitnessin levytkin. Sitten soittikin Kylmä Sota, josta monet näyttivät myös tykkäävän. Keikka oli hyvä, itse heiluin eturivissä ja sain settilistankin (toinen ”settilistakokoelmassani”). Viimeisenä soitti Maailmanloppu asiallista hc-punkkia.

Loppuillasta tuli vielä jäätyä diskoon katsomaan menoa ja hölötettyä kaikenmaailman turhanpäiväisyyksia esimerkiksi Italo Discosta tuttujen kanssa. Aika kauan tuli valvottua ja seuraavana aamuna sitten pirteänä katsomaan kun eräs vauva sai nimensä (ei, kirkossa ei nukuta…). Tähän loppuun laitan vielä perinteiset kiitokset järjestäjille.

-Wannabeekrusti

Written by papu

March 12th, 2013 at 2:06 pm

Posted in Keikkaraportit

Keikkaraportit: Zero Absolu Kirjakahvilassa 2.11.2012

without comments

Enpä ole vielä kertaakaan Kirjiksen musaperjantaita päässyt todistamaan, vaikka aika säännöllisestihän noita on jo pitkään ollu. No nyt löytyi kuitenkin oikeinkin mielenkiintoinen esiintyjä itelle, joten olihan otettava käännös päin Brinkkalaa.

Ranskalainen Zero Absolu on kuuden toimintavuotensa aikana soittanut yli toistasataa keikkaa. En kuitenkaan ollut sen tarkemmin perehtynyt live-setuppiin, joten arvailujen varaan jäi miten yhden miehen show käytännössä toteutettaisiin, kun levyltä kuunneltuna havaittavissa on kuitenkin selkeää viittausta bändisoittoon vaikka paljon sampleja ja tietokone-juttuja biisit sisältävätkin.

Soitto oli juuri alkanut kun pääsin sisään. Porukka istuskelee penkeillä hämärässä ja ranskalainen äijä heiluu yksin kitara kädessä. Tuomitsevammassa mielentilassa oisin tehnyt u-käännöksen heti ovella ja painunut kotiin kuuntelemaan Häiriköitä.

Pirun mielenkiintoinen keikka kuitenkin oli. Tälläiset yhden miehen show:t vaarallisesti voivat kaatua tylsään taustanauhan kanssa jammailuun, mut toisin tällä kertaa. Miekkosen touhuilu oli sen verran mielenkiintoista, jotta välillä melkeinpä unohti musan kuuntelun ja keskittyi seuraamaan pedaali-viidakossa seikkailevaa jalkaa. Varsinaisia taustanauhoja ei oikeastaan taidettu käyttää kuin ihan pariin otteeseen. Taustat soitettiin looppaamalla sisään yksitellen rumpu-pädeistä aloittaen ja bassolla jatkaen.

Keikka taisi olla aika lyhyt tai ainakin siltä se tuntui, joten encoret olivat oikeinkin paikallaan. Keikan taustalla pyöri videota, mutta tästä en sijaintini vuoksi päässyt nauttimaan. Toisaalta, josko moiseen olisi edes ollut tarvettakaan, kun miehen esiintyminen oli kuitenkin mukavaa seurattavaa ja Kirjakahvila muutenkin tiivistunnelmainen. Oikke hyvä oli, tykkäsin.

http://zeroabsolu.bandcamp.com/

Written by papu

November 5th, 2012 at 9:04 pm

Posted in Keikkaraportit

Tagged with

Keikkaraportit: Häiriköt, So Called Plan & Dwyers Klubilla 27.4.2012

without comments

Punkrokkia ja keskikaljaa perjantaina, mikä jottei! Varsinkin, kun keikkaillat ihan pelkästään yleisön edustajan roolissa on liian harvinaista herkkua nykyään, joten olihan tuonne pakko lähteä. Klubin hintatason sekä toisinaan pahan makuisen hanakaljan peloittelemana suunnaattiin ekaksi Daily Newsin häppäreille, jossa tavattiin myös RPRC:n edustaja. Halpojen neloskaljojen rohkaisemana siirryttiin Klubille puoli yhdeksitoista, jolloin oli soiton määrä alkaa. Eipä alkanu. Perusmeno taas kai, eli bändit venaili yleisöä saapuvaksi.

Viimein Dwyers kuitenkin aloitti. Bändillä on vitun toimivia punk-biisejä ja muutenkin keikkakunto on todella tasaisen vahva. Tosin bändin lukuisia kertoja nähneenä tuo tasainen vahvuus alkaa kääntymään itseään vastaan. Biisit on kuitenkin hyviä, joten kyllähän tuota mielellään kuuntelee, vaikka live-esiintyminen ei varsinaisesti tuokaan mitään lisäarvoa soitettavaan musaan. Tänä aamuna sain tietää, että tämä keikka oli aikalailla varmasti bändin viimeinen. Harmi, olisin toki mielelläni vielä muutamat levylliset tätä kamaa kuunnellut.

Tokana soittanut So Called Plan oli kyllä vihoviimeisintä paskaa mitä oon vähään aikaan kuullu. Kovin koitettiin miettiä, että miks vitussa joku alkaa tollasta musaa soittamaan. Kaipa tommosesta kakarat ehkä tykkää.

Häiriköt oli vitun kova. Taatusti parasta punkrokkia mitä tässä maassa tällä hetkellä tehdään. Joka kerta myös pitää pällistellä, että kuinka perkeleen kova punk-rumpali Maukka oikeen onkaan. Noin sitä punkkia mätkitään menemään! Uuden EP:n biisit tais tulla melkeen kaikki ja ”Tulevaisuus on musta”-biisi onkin soinut koko päivän päässä. Seiskaa en kuitenkaan keikalta hankkinut, kun baaritiski vei voiton kukkarosta ja pitsaa piti vielä jäljelle jääneillä masseilla hakea.

Olihan tuo periaatteessa sellainen ilta, mistä tiesi jo etukäteen, et mitä on tulossa. Ei sen kummempia yllätyksiä, mutta ei tarviskaan. Kaksi hyvää bändiä tarjoili punkrokkia, ni mitäs siinä sit enää muuta vaatiskaan. Kiitos erittäin paljon AP-levyjen puuhastelijoille tästä!

Written by papu

May 15th, 2012 at 7:12 am

Haastattelut: Seve/Backlash

without comments

Papu: Ketä ootte ja mistä?

Seve: Kokoonpano tällä hetkellä Anttu rummuissa, Iida bassossa, Joonas laulaa ja Tiitto ja Seve soittaa kitaroita. Länsi-Tampereelta (Kalkku, Ikuri, Rahola, Haukiluoma) kaikki ollaan alunperin, nykyään ympäriinsä Suur-Tamperetta, hehe. Ollaan tunnettu toisemme “aina”, käyty samaa koulua, asuttu naapurissa jne paskaa, joten päätettiin sit soittaa hardcorea kimpassa? Tällä kokoonpanolla ollaan soitettu jostain keväästä, sitä ennen Raime (Horros) ja Anselmi (T.E.K, Surffiveikot) soitti kitaraa, mutta kumpikaan ei kestänyt tätä meidän äärimmäistä suhtautumista rock’n’roll musaan… Terveisiä vaan pojille…

P: Oliks alusta asti selvää, että alatte soittamaan japani-vaikutteista hc:ta (omasta mielestä ainakin Death Side osuva vertauskohta), vai ajautuko hommat siihen? Ja mitä tarkoittaa äärimmäinen suhtautuminen rock’n’roll musaan?

S: No se oli lähinnä huumoriluonteinen heitto, mutta todellisuudessa me treenataan yllättävän paljon ja tehdään asioita muutenkin melko tosissamme. 100% asenne jne.

Joo, alusta asti oli selvää mitä tyyliä vedetään, heh. Muistan kun Joonas oli saanut joskus cd-r:lle poltettuna Forwardin “Just Go Forward To Death”-levyn ja Mannio soitti Rocky & The Sweden-nimistä bändiä meille silloisella työpaikallaan. Niitä hommia sitten ihmeteltiin pidempään ja oli selvä, että joskus tällä tyylillä vedetään. Itse olisin edellisen bändini Sabelin kanssa jo halunnut suunnata kohti tuota “päämäärää”, mutta se homma nyt tuli muutenkin kehityskaarensa ja tiensä päähän hyvin nopeasti. Päätin sitten ostaa kitaran ja toteuttaa visioni?

P: Niin tuosta pitikin kysyä, kun sut tunnetaan aiemmista bändeistä rumpujen takaa, niin mikä sai vaihtamaan kitaraan? Ei löytyny sopivaa kitaristia toteuttamaan visiota vai muuten vaan vaihtelua?

S: No siis suurin osa kavereista ei tietenkään halua, tai ehkä osaakaan, soittaa tällästä musaa. Plus mulla oli niin pahoja selkävaivoja niihin aikoihin (ja nykyäänkin), etten voinut soittaa rumpuja lainkaan. Nykyäänhän soitan rumpuja Kohu-63:ssa, missä Joonas soittaa kitaraa, mutta tuolloin ei pystynyt ollenkaan ees yrittään mitään.

P: Noi selkävaivat on kyl helvetin ikäviä. Nuo ja monet muut kehon vammat on tullu itellekin hiukan liiankin tutuksi bmx-pyöräilyn sivutuotteena. Todella turhauttavaa kun kroppa ei kestä sitä mitä haluaisi tehdä… Noh, iloisempiin aiheisiin. Teillä näyttäisi olevan tulossa aika pitkä rundi Cruden kanssa. Miten moinen organisoitui? Olitteks oikeessa paikassa oikeeseen aikaan vai itellä sormet rystysiä myöten mullassa?

S: Niinhän se taitaa vähän olla, toivottavasti seuraavaks menee kädet niin voi lopettaa kaikki soittohommat kerralla… No siis joo, vähän sekä että. Olin viime vuonna Cruden & Selfishin kuskina kun kiersivät Euroopassa ja Hidetoshi ilmoitti, että seuraavalla kerralla haluavat kiertää meidän kanssa. Mä sitten hoidin noi keikat tohon, joku reilu 15 niitä pitäis olla, jatketaan sitten itään ilman Crudea vielä jokskin aikaa sekoileen, ne keikat ei ookaan vielä niin hyvin kasassa… “Our konzertgroup don’t wont make show for you”… Eli vaikea sanoa, pyydettiin periaatteessa, mutta itsehän sen saa/sai järjestää loppuviimein. Toki kaverit jeesas jne.

P: Kuten oot varmaan kuullukin, on Turussa keikkapaikat ja muutenkin tilapolitiikka aika perseellään. Tän 18.1. keikan mestakin järkkääntyi vasta viime metreillä. Tampereella on kuitenkin ainakin Turkuun verrattuna aika hyvin pullat uunissa. Onko keikkapaikkojen määrällä ja tarjonnalla runsaudella negatiivisia vaikutuksia? Riittääkö jengiä keikoille tai jaksaako jengi lähteä kaupungin toiselle puolelle keikkaa kattomaan kun lähempääkin löytyy musisointia?

S: Kyllä teitä turkulaisia joutuu hieman säälimään tässä asiassa tällä hetkellä, mutta toivottavasti saatte mahdollisimman pian “oman” keikkapaikan sinne. Joskus laskeskeltiin, että Tampereella oli silloin helposti kymmenkunta baaria (ja jokunen muu tila), missä järjestää punk-keikka.

Kyllähän se täällä jo on vähän mennyt siihen välillä, että saattaa olla 3 keikkaa päällekäin samana iltana ja se sitten syö yleisöä kaikilta keikoilta. Pääsääntöisesti jengiä kuitenkin käy ihan hyvin ainakin noissa keskustan mestoissa, Vastavirralla itse käyn niin harvoin, etten osaa siitä sanoa enää yhtään mitään. Musta tuntuu, että just tolle Pispala-osastolle toi sijainti on ongelma, ei muille, muut sitten valitsee vissiin keikat enemmänkin bändien/tyylien yms. Perusteella? Omilla keikoilla nyt ei käy ketään, paitsi meidän äiti, niin tosi vaikea sanoa siihenkään mitään. Pakko kyllä vielä kiittää&kehua niitä muutamaa henkilöä, jotka siellä Turussa yrittää taistella vallitsevaa tilannetta vastaan ja olosuhteista huolimatta yrittää järjestää näitä tilaisuuksia

P: Kieltämättä ikävää aikaa, kun eletään jatkuvan muutoksen keskellä, eikä tilanteeseen todennäköisesti saada lähiaikoina muutosta. Toisaalta on tässä tilanteessa jotain positiivistakin ollut. Keikat on ollu enemmän harkittuja juttuja, koska ei jaksa ponnistella minkään jämäkeikan vuoksi. Lisäksi salamesta (joka saa myöskin lähitulevaisuudessa häädön), jossa on nyt aika paljon keikkoja “yksityistilaisuuksina” järkätty, on mahdollistanu alaikäistenkin pääsyn keikoilla. Keikoilla on nyt ihan oikeesti käyny nuorta jengiä ja nuoria bändejäkin on (tai ainakin yks, heh). Mites Tampereella, kun keikat taitaa lähinnä olla baareissa, onko siellä skene “vanhentumassa” vai löytyykö nuorta ja uutta porukkaa? Aina puhutaan kovin treenikämppien tarpeellisuudesta nuorille, mutta kyllä esiintymispaikkojen tarpeellisuus on myös yhtä iso. Ei kukaan jaksa pelkästään treeniksellä kitkuttaa ikuisuuksia ellei pääse johonkin keikkailemaan. Onko Tampereella mestoja, johon myös alaikäiset pääsevät soittamaan ja kattomaan keikkoja?

S: No siis, oon sivusta kattellut tota noitten kölvien touhua, niillä on ihan omat meininkinsä kyllä. Vitusti niillä on bändejä vissiin, yhtä tai kahta oon kuullut. Hengailevat Koskikeskuksessa jne. Ei tollasia ollut sillon kun me oltiin Joonaksen kaa siinä iässä. Ollaan me tossa Hertassa joskus järkätty ikärajattomiakin juttuja, samoin Vastavirralla on jonkun verran ollut samanlaisia. Eli koitetaan kyllä resurssien mukaan järkätä niitäkin. Mitään erillistä tilaa sellasta varten ei kannata vuokrata, tilat maksaa helvetisti ja on aina suhteellisen epäkäytännöllisiä. Sen lisäks noi järjestää ite jotain keikkoja jossain nuorisotilassa, en oo ite käynyt koskaan ko. keikoilla tai paikassa, niin en osaa kauheasti siihen vastata. Mutta oikeassa olet, alaikäisille pitäis olla keikkoja, että ne saatais “kiinteämmäksi osaksi” yhteisöä, eli ne vois itsekin tehdä jotain muuta kun ostaa hiusväriä ja niittejä? Niin ja skenen vanhentumisesta vielä tosiaan se, että täällä on hianoo se, että vanhat jarrut on ihan yhtälailla mukana touhussa kun muutkin, eli ei mitään rokkitähtihommaa!

P: Tuollaista on mukava kuulla. Tuntuu olevan niin helppo vaihtoehto jämähtää tuopin äären muistelemaan kuinka asiat oli ennen hyvin ja et kuinka kakarat nykyään sählää eikä ymmärrä punkista mitään. Nuorempien tyyppien hiusvärit ja niitit tietty ymmärtää, kun katselevat ”skeneä ulkoapäin”, eli näkevät vaan sen miltä punkkarin tulisi näyttää. Myöhemmin sit oppivat mitä kaikkea muuta tää juttu pitää sisällään jne. Mut jostainhan se on tietty aloitettava. Mut ihan hyvällä mallilla tuntuis kuitenkin hommat olevan suomessa. Vai miten sun mielestä suomalainen punk ja punkskene voi? Bändejä on ainakin paljon, mutta onko liikaa ja löytyykö ihan oikeesti kaikille julkaistuille levyille kuulijoita? Ite oon ainakin sitä mieltä, että levylle prässätään ihan liikaa puolivalmista kamaa. Bändien pitäs tehä enemmän demoja. Mitä mieltä?

S: No siis itse en juurikaan jaksa seurata mitä levyjä tulee ulos tms. Paras suomalainen bändi on kuitenkin Popeda. Bändejä ja keikkoja on kuitenkin ihan helvetisti, kuten myös lafkoja jotka julkaisee aktiivisesti kamaa. Eli määrällisesti menee todella hyvin, laatu taas on sitten jonkun muun arvioitava. Itse en tosiaan kauheasti jaksa seurata, livenä seuraa kuitenkin monia yhtyeitä ihan mielellään, jos keikalle sattuu. No aika paljon puolivillaista paskaa laitetaan ulos, onhan siihen itsekin sortunut. Tosta demoasiasta oon periaatteessa ihan samaa mieltä, mutta en kyllä jaksa tsekkailla mp3:sia ja cd-r roska ei kotiin kiinnosta, eli jos kasetin joku tekee niin sit kiinnostaa! Eli vähän niin ja näin, itekin ajateltiin nyt jättää vissiin tuo bandcampissa oleva 7″ julkaisematta, lafka joka halus sen demosta tehdä ei ole hetkeen osoittanut kiinnostustaan niin aattelin, että vittuako tehdään yhtä puolivalmista levyä tähän maailmaan lisää. Tuolta bandcampista sen saa ja voin mä sen cd-r:lle polttaa ilmaiseksi, jos joku haluaa…

P: Niin, mitenkään yleistämättä mut, formaatin valinnalla pystyy toki vaikuttamaan, että kenen korville saa tuotoksensa kuuluville. Et siis oo aktiivisesti siis julkaisuja seurannu, mut onko joku bändi, levy tai demo jääny kuitenkin muistiin esim viime vuodelta?

S: Niin ja se voi tosiaan olla vaan omaa nihkeyttä, että sillä formaatilla on merkitystä. Mitähän levyjä viime vuonna edes tuli? Tykkäsin Nuorien Sankareiden demosta, 7″ oli vähän pettymys, osa versioista oli paljon tylsempiä. Juggling Jugulars 12″ oli ihan hyvä. Popedan uus oli ihan ok, vähän tylsä. Vuoden levy oli selvästi kotimaisista White Tearsin 7″!!! Helvetin hyvä! Koska se Kylmän Sodan 12″ tuli? Ulkomaisista tulee mieleen lähinnä Confront Japanista, en kyllä tiedä mikä helvetin levy toi on tai milloin on julkaistu. Oon koittanut kysellä usealta paikalliselta taholta, että mikä ryhmä tämä on, mutta ei oo tullut vastauksia. Niin joo ja Armless Children pitää mainita erikseen pettymyksenä, periaatteessa hyvä levy, mutta livenä se bändi on jotain niin käsittämätöntä parhaimmillaan, että toi tuntui jotenkin vaisulta.

P: Kylmä Sota tuli jo 2010, mut uusinta tuli kyl 2011 puolella. Hyvä levy kyl, et sen puolesta sopii uudelleenkin mainita. Pakko muuten kysyä tästä Popeda-hommasta, kun useempi tamperelainen punkkari tuntuu vannovan enempi tai vähempi tosissaan sen nimeen? Miksi Popeda on suomen paras bändi?

S: No vittu, eihän näissä pysy mukana. No siis me kaikki Iidaa lukuunottamatta digataan tosissamme Popedaa, muista en tiedä. Onhan se nyt kovaa rokkia ja naapurista, heh… En mä tiedä mikä siinä viehättää? Sen verran diggaan, että kaikki studioalbumit löytyy jossain (osa useammassa) muodossa… Etkö sä muka tykkää Popedasta? Turussahan tää on vaikeampaa kaiketi, kun vaihtoehtoina on jotain Suurlähettiläitä, Bogart Co:ta ja Tommi Läntistä? Sen verran vielä vakavasti tosta, että Popedan lisäks tulee kyllä kuunneltua muutakin rokkimusaa, eli ei tää nyt rajotu pelkästään siihen. Esim. nyt soi Slade.

P: Niinpä, kukapa sitä räimettä jaksais pelkästään kuunnella. Kyllä meikällekin Popeda ja moni muu rokkibändi maistuu, ei sillä. Piti vain kysyä, kun monessa eri yhteydessä tullu tuo tamperelaisten punkkarien Popeda-diggailu esille. Itehän en oo Turussa asunu ku reilut neljä ja puol vuotta, joten ei ole pahemmin Suurlähettiläiden levyjä ehtiny hyllyyn kertyä. Kotikaupunkini Dingot tietty hallussa, heh. Mites tää tammikuun rundi, kun kierrätte Tsekkiläisen Mad Pigsin kanssa. Onko nää entuudestaan tuttuja tyyppejä vai miten päädyit hoitamaan näille Suomen keikkoja?

S: Nimenomaan. DINGO! Niin no siis joo, tuttuja tyyppejä ja menin jotain möläyttään, että voin jeesata keikkoja Suomeen jos tarvii apua tms. Sit ne tarvitsikin niitä ja näin. Perusjuttu vissiin.

P: Varmasti kiitoksena ovet avoimena sinne suuntaan sitten. Vaikka kuukauden pituisen rundin jälkeen varmaan toivookin, että ei olis enää mikään ovi enää mihinkään koskaan auki, heh. Loppuun vielä yks kysymys. Mikä kumma voima ajaa kerta toisensa jälkeen keikoille ja kiertueille?

S: Yhteiskeikkoja pitäs olla pari nyt keväällä Mad Pigsin kanssa tuolla Tsekeissä, heh… Sitähän tässä on mietitty ja melkein päivittäin sitä joutuu selittään itselleen, että kivaahan näissä touhuissa on. En tiedä, kai se on se keikalla soittamisesta saatu tunne? Jaksaa sitä paskaakin aika runsaasti sitten sillä. Kiertueella on myös tosi mukavaa se, että jää ne arkimurheet taka-alalle ja tulee uusia tilalle… Mutta tosiaan ei se nyt sanottua ole, että tuon kiertueen jälkeen soitetaan enää ikinä missään?

P: Hyvä mainospuhe! Eli kannattaa pelata siis varmanpäälle ja tulla 18pv Port Arthuriin kattomaan keikka.

Written by papu

January 13th, 2012 at 8:22 am

Posted in Haastattelut

Tagged with ,

Kolumnit: Ruokakaupassa käyminen

without comments

Mukavaa puuhaahan tuo. Onneksi useampia kertoja viikossa pääsee ostoksille ja ohan tuo aina mukava pyörähtää kaupoilla, vaikka ei olisi edes mitään ostettavaa. Valinnanvaraakin noissa lafkoissa on. Ihan  ite saa päättää, että mitä tai ketä poljetaan sillä kertaa. Voi vierailla saksalaisessa halpakaupassa, jossa halvat hinnat on höylätty kassalla puurtavien opiskelijoiden persnahasta tai vaikka poiketa isossa asiakasomistajien puljussa, joka tunkee ahneet lonkeronsa varsinkin päättävien tahojen suuntaan kaikenmaailman lahjuksien muodossa. Vastapalvelukseksi tietty kaavoitukset muuttuvat sopuisampaan suuntaan markettien pystyttämistä silmällä pitäen. Kytillekin lahjovat sapuskat puoleen hintaan. Kivaahan oisi tietty noita lähikauppa-puljuja suosia, mutta kovat hinnat ja naurettava valikoima pitävät asioinnit vähäisissä määrissä. Tai kaikkein kivointa oisi vierailla vastuunsa tuntevissa reilua kauppaa ja luomua suosivissa liikkeissä, mutta näistä saa oman tiedostavan sädekehänsä kiillotuksen lisäksi myös loppuunlypsetyn lompakon kaupanpäällisiksi.

Niin tai näin, kauppaan käy tie kuitenkin. Isoissa marketeissa saa varata eväät matkaan ja pysähtyä tauolle saapashyllyn nurkkaan, jos eksyy sisään sinne hehtaarihalliin väärältä sivulta. Pienissä kaupoissa taasen mummelit tukkivat joka hyllyvälin tehden liikkumisesta hyvin vaikeaa ja hidasta. Ostoskärryähän ei oteta ovensuusta matkaan, koska nuo paholaisen välineet ovat aina tukkeena kaupan käytävillä ja eteneminen on hyvin hyvin hidasta. Tuurilla myös joku neljästä pyörästä kanittaa, tehden viistävän vekottimen työntämisestä yhtä helvettiä. Joissain kaupoissa on niitä perässä vedettäviä koreja. Näillä onnistuu myös tekemään muiden ihmisten elämän hankalaksi. Kukapa ei olisi pienessä tuhnussa rynninyt ruotsinlaivalta pois ja kompuroinut noihin helvetin perässä vedettäviin ansoihin, joita jotkut matkalaukuiksi kutsuvat. Sama homma pätee näihin kaupan koreihin vaikka ei olisikaan laitamyötäsessä. Ihan tavallista normaalien ihmisten koriakaan harvemmin tulee otettua matkaan, kun “enhän mä paljoa osta”. Siinähän sitten kikkaillaan syli täynnä säilykepurkkeja ja leipäpussi pitäisi vielä saada jotenkin ujutettua matkaan.

Jonottaminen on myös yksi helvetin keksintö. Aina joku koputtelee selkään ja kyselee josko pääsisi ohi, kun ei ole vaan ”ku tää yks purkkapaketti (plus jotain muuta pientä)”. Hv. Niitten kassahihnalle laitettavien palikoiden kanssa saa kanssa aina pelata. Kumman vaikeaa tuokin. Jos edessä oleva ei ole laittanut palikkaa ostostensa taakse ja laitat omat siihen perään selkeän välimatkan päähän, on tyypin pakko paniikissa heittää se kapula siihen väliin varmuuden vuoksi. Eihän kassatäti voi millään ymmärtää, että ne parin metrin päässä hihnalla olevat kaljatölkit ei ole enää sen saman mummelin, joka oli ostamassa pullapitkoa ja maitopurkkia. Oletteko muuten koittaneet joskus laittaa sitä kapulaa vinoon omien ostosten jälkeen? Väittäisin, että 80% korjaa sen suoraan, kun alkavat omia ostoksiaan hihnalle lappamaan.

Maksaminen aiheuttaa myös jonkinmoisia pulmia joskus. Selkein tilanne on tietty se jos tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Siinäkin tilanteessa kassatädin täytyy tietty pyöritellä sitä korttia vaikeena ennen kuin ujosti ilmoittaa, että ei oo kortilla myyntilupaa. Kortilla maksamisessa on tietty kanssa sellaisia pulmia, kun ne sirukortinlukulaitteet on pääosin aika hanurista. Magneettijuovan käyttäminen tuntuu olevan jotenkin pannassa noilla, kun kymmenettä kertaa pyydetään tunkemaan se kortti sinne laitteeseen, josko rakkine olisi saanutkin jonkin ihmeparantumisen sillä kertaa. Käteisellä maksaminen on aina suositeltavaa. Pikkukolikkojahan kertyy aina lompakkoon ja niistä pääsee kätevästi eroon, kun ynnäilee ostoksensa jonossa ja laskee juuri oikean määrän kolikoita käteen maksamista odottamaan. Juuri oikea määrä kuitenkin on yleensä aivan väärä ja paniikissa lykkää ne pikkuhilut taskuun ja kaivaa nopeasti sen parinkympin setelin maksamista varten. Nyt on sitten lompakko ja tasku täynnä kolikoita. Ehkä seuraavalla kerralla natsaa niistä kolikoista eroon hankkiutuminen.

Koko rumba huipentuu ostosten pakkaukseen. Kassatäti tietty ohjaa sun kamat juuri siihen loossiin, jossa se edellä ollut mummeli edelleen pakkaa sitä pullapitkoaan ja maitopurkkiaan helvetin hitaasti kassiinsa samaan aikaan kun joku pikkukakara runnoo jokaista sun ostamaa tavaraa. Halu toteuttaa julmuuksia kasvaa. Muovikasseja ei viitti ostella ja kangaskassi jää aina himaan, mutta onneksi kassoilla on aina niitä heldelmäpusseja,jotka leviää viimeistään kun pääset ulos kaupan ovesta. Seuraavana päivänä taas uudestaan!

Written by papu

November 28th, 2011 at 5:39 am

Posted in Kolumnit

Tagged with

Keikkaraportit: Dynamo 28.9.2011 – Atom Notes, Särkyneet ja Maakuntaradio

without comments

Keskiviikkoilta ja seuraavana aamuna aikainen herätys eivät ole hyvä combo keikalle lähtemiseen. Toisaalta, olin viikon verran fiilistellyt Atom Notesin ekaa täyspitkää, joka on ehkä parhainta mitä on vähään aikaan tullut, joten olihan keikkakunto pakko päästä tarkistamaan. Mikäli keikka olisi ollut torstaina, en olisi kotoa poistunut ilta-aikaan vaikka olisi kuinka hyvät bändit olleet. Silloin kun ei yliopiston nurkilla asuva pysty välttämään noita haalariapinoita, jotka joka helvetin kadunkulmassa ovat ihmispyramideja muodostamassa tai muuten vaan kreisisti sekoilemassa ja huutamassa.

Koska kännykkäni kello edistää jostain tuntemattomasta syystä ja en koskaan tätä tekniikkavempeleen persoonallisuutta muista olin hiukan turhan aikaisessa. Olin jopa niin ajoissa, etten heti kehdannut heti sisään marssia, vaan piti päivystää hetken aikaa ulkopuolella. Porukkaa alkoi kympin pintaan valua paikalle ja itsekin siirryin sisätiloihin.

Maakuntaradio oli odotetusti ensimmäisenä. Myönnettäköön, että bändin tokaa älppäriä en pystynyt överiksi vedettyjen sanoitusten vuoksi kuuntelemaan kuin pari kertaa ennen loppusijoitusta levyhyllyyn. Hyvä keikkahan tuo oli. Ehkä muutama järjettömän kova hitti bändiltä tosin puuttuu. Toisaalta taas tänään keikan jälkeisenä päivänä moni keikalla soitetuista biiseistä soi päässä, joten ei kai järjettömästä hitistä kauhean kaukana olla!

Seuraavana oli vuorossa Särkyneet. Parit ep:t omistan mutta en niitä kertapyöräytystä enempää ole kuunnellut. Ei kyllä lähtenyt keikalla. Toisaalta ilokseni huomasin, että en olekaan musiikillisesti niin kaikkiruokainen. Yleensä tykkään, jos punkkarit soittaa heviä, tai punkkarit soittaa jatsia, tai punkkarit räppää. Nyt, kun punkkarit soittivat poppia, en tykännyt yhtään. Ihan kivaa musaahan tuo varmasti on ja soitto toimi hyvin, mutta ei mulle tätä osastoa kiitti.

Pop-yliannostuksesta selvittyäni oli Atom Notesin aika, joka pääprioriteettina olikin ruhon kiikuttamiseen kapakkaan arki-iltana. Voisin tietty nyt hehkuttaa, että kuinka lumoissani olin keikasta. Enpä jaksa. Aivan järjettömän hyviä biisejä ja taidokasta soittoa. Tässä bändissä ois valmiuksia vaikka mihin. Hämmentävää on se seikka, ettei bändiä oikeen pysty heittämään mihinkään genreen. Kyseessä on siis tyylikkäästi poimittuja valintoja rock-musiikin eri osa-alueilta ilman järkyttävää sekametelisoppa-perseilyä. Selkeä, tunnistettava soundi bändillä on siis.

Illan päätteeksi turkulainen levykauppias ja turkulainen punkrumpali koittivat kovasti houkutella Tinatuoppiin jatkamaan, mutta kohteliaasti kieltäydyin. Mun ilta oli siinä ja hyvä ilta olikin!

Written by papu

October 3rd, 2011 at 4:43 am

Tapahtumaraportit: Punkfutis + Besthöven, Kontatto, Noia, Eyewitness

with one comment

Oma punkfutis-aamuni lähti käyntiin kello 07:30 kännykän herättäessä aamukahvin juontiin. Pienimuotoista stressiä aiheeseen liittyen oli ilmassa, joka näkyi erittäin huonosti nukuttuna yönä. Yhdeksältä oli baariprojektin uskollisen autokuskin määrä kurvata pihaan ja poimia tavarat kyytiin. Edellisiltana pieneksi iltapuhteekseni pätkin pitkin viikkoa raksalta pöllityt lankut ja ilokseni huomasin, että tarpeet riittivät juuri kahden käppämaalin rakentamiseen. Tämä oli hyvä juttu, sillä ylimääräinen aika aamulla ennen kyydin saapumista meni Forecan sivuilla F5-näppäintä kurittaen. Ei auttanut, siltikin näytti sääennuste aika pelottavalta.

Muutaman koukkauksen ja kamojen poiminnan jälkeen pääsimme suunnittelemaamme paikkaan Kupittaan puistossa. Matkalla pohdiskeltiin, että lähes kaikki oli mietitty loppuun asti, mutta dj-kamoille ei ollut minkäänlaista pöytää varattuna. Kamat siis autosta kiireen vilkkaa puistoon ja auto pöydänmetsästykseen. Itse jäin odottelemaan ja kasailemaan kamoja. Ilma näytti uhkaavalta samoin kuin nurmikentän toiselle laidalle pysähtyneet autot, joista tädit alkoivat kantaa tuoleja ja sunmuuta roinaa ulos. Tätien suunnitelmaksi paljastui koko päivän kestävä koirien jalostuskoetapahtuma tai joku vastaava. Aloin siis kiltisti kiikuttaa kamoja hiukan kauemmaksi, jotta piskit saisivat jalostua rauhassa.

Aiemmin viikolla ostamani kallis porakone osoittautui hyväksi ostokseksi ja maalien rakentaminen kävi nopeasti. Hieman tuo ostos kukkaroa kirpaisi, mutta perustelin itselleni, että pitäähän miehellä työkaluja olla ja vielä viimoisen päälle sellaiset. Agregaatti ja telttakatos saapuivat hiukan myöhässä ja viimeksi mainittu hyvinkin myöhässä ainakin sen takia, että jääkylmä tihkusade alkoi jo hiukan vituttamaan. Teltta osoittautua aikamoiseksi härveliksi ja kovasti jo veikkailtiin, että saadaanko kovasti tuulta alleen ottavaa kapistusta repiä läheisten puiden latvasta pois päivän päätteeksi.

Vähitellen kamat alkoivat olla kasassa, musiikit soimassa ja kello lähennellä kello yhtä, jolloin oli määrä ensimmäisen pelin alkaa. Ensimmäisenä pelivuorossa oli Yleislakko vastaan Raivoraittius, joka tarkoitti sitä, että kun oli rakennuspuuhat saanut juuri ja juuri ohi, täytyikin jo alkaa pelaamaan jalkapalloa. Jalkapalloa olin pelannut viimeksi joku pari vuotta sitten, enkä muutenkaan ole mikään joukkuepelien ystävä. Puolitoista vuotta kestänyt urheilukieltokaan yhtään helpottanut asiaa. Kunto on kuin paavilla. Pelin ensimmäinen kymmenen minuuttia tuntui aivan ikuisuudelta ja mä olin aivan paska jalkapallonpelaaja. Ennen peliä ajattelin olla rouhea jätkä ja pelata niittiliivi päällä, mutta pakkohan tuo oli heittää jossain kohtaa pois kuten myös paita. Läski hikosi. Toisella puoliskolla taisin saada sattuman kaupalla jalkani pallon eteen siten, että pallo ohjautui maaliin. Oho! Voitettiin peli, vaikka salaa toivonkin, että olisi hävitty ja päästy huilaamaan loppupäiväksi.

Jalkapallomatsiruokaa, eli tässä tapauksessa vegaanista hodaria syödessä alkoi kummasti tehdä mieli olutta. Juopotuttanut ei kuitenkaan, joten lainasin pyörää ja kävin cittarista hakemassa parit alkoholittomat kaljat. Takaisinpäin fillaroidessa oli todella hienoa nähdä pelit täydessä tuoksinnassa ja kaikki ne ihmiset. Siinä konkretisoitui juttu, jota oli järjestämässä. Oli saanut jotain aikaan.

H.A.P.A.N. vastaan Kashmar

Puoli tuntia ennen toista omaa peliä musat loppui ja grilli sammui. Agregaatista oli bensa loppunut, eikä kukaan ollut varautunut moiseen. Eipä auttanut muu kuin lähteä autoilemaan bänditoverin kanssa. Onni onnettomuudessa, sillä autoilureissu olisi muutenkin pitänyt tehdä Raunistulan suuntaan, jotta saisi kitara- ja bassonupin illan keikkaa varten. Olisikohan siinä maksimissaan parikymmentä minuuttia mennyt kun oli jo grilli kuumana ja punkki raikasi taas.

Parit pelit jäi tässä säädössä väliin, mutta sen verran selvisi, että me pelaisimme Alley Godsia vastaan. Etukäteen osasi jo arvata kuinka peli tulee päättymään, mutta pelailtiinpa nyt kuitenkin. Saatiin yksi maali, mutta sekin taisi mennä oman maalivahdin käsistä. Hieman lyhyt siis tuo kenttä, mutta enpä ainakaan itse olisi pidempää matkaa jaksanut juosta. Hävittiin peli ja yhteistuumin päätettiin, että turhaan olisi pelata enää pronssipeliä. Ei olisi jaksanut ja saipahan siinä sitten enemmän aikaa mestaruuspelille. Mukavampi kuitenkin ratkaista tasan päättynyt mestaruuspeli esimerkiksi rankkareilla, kuin kivipaperisakset-mittelöllä, jota oli tarkoitus soveltaa tasapelien ratkaisuun.

Viimeisessä pelissä vastakkain olivat Alley Gods ja Mugshot. Itseasiassa kumpaisenkin bändin joukkueessa taisi olla vain kaksi bändin jäsentä ja loput värvättyjä vahvistuksia. Itsehän en jalkapallosta tajua yhtään mitään, mutta aika tiukalta ottelulta tuo vaikutti. Alley Gods tuon mestaruuden sitten loppujenlopuksi vei ja saivat hienon diy punkfutispalkinnon! Katsotaan kuka ensi vuonna palkinnon lunastaa. Toiveena ja aikomuksena olisi vastaavat kinkerit järjestää myös tulevina vuosina.

Vuoden 2011 mestaruuden voittanut Alley Gods vastaanottaa pääpalkinnon DIYTurku Zinen toimitukselta

Voittaja saatiin siis kruunattua ja hommaa alettiin ajaa alas. Kamat saatiinkin yllättävän nopeasti kasaan ja autoihin pakattua. Telttakatostakaan ei tarvinnu puun latvasta hakea, vaan hökötys oli lähestuloon purkanut itseitsenä. Keikkapaikalla hommat olivat myös jo hyvin käynnissä soundcheckkien muodossa. Hiukan paikkojen järjestämistä sekä kaljojen kylmään laittamista ja pystyikin avaamaan lipunmyynnin. Kerrankin porukka oli ajoissa paikalla, sillä useimmat varmasti tulivat suoraan puistosta kaljoittelemasta. Tiivis aikataulu oli ehkä sittenkin hyvä juttu. Kukaan ei ehtinyt kotiin laiskottelemaan.

Illan aloitti rumputeknisistä syistä Noia. Turun nuoriso-osasto sai siis iltavuoron soittojärjestystä jaettaessa. Noia ei itelle kauhean tuttu bändi ollut entuudestaan. Toki jotain levyjä netistä varastanut, mutta niistä sen kummemmin ole innostunut. Keikka sen sijaan oli aivan helvetin kova. Kovempi kuin ite Venom! Rumpali nauratti, koska se oli niin perus Italia-hanun näköinen piikkilankatatskoineen. Seuraavana soittaneen Kontatton keikkaa olin todella kovin odottanut. Levyltä toimii ja livenä toimi aivan julmetun hyvin. Eikä siis pelkästään äärettömän kovan rumpalin asioista, vaan koko bändien esiintyminen oli erittäin intensitiivistä ja energistä. Toisaalta tuo rumpuja pieksevä neito soittaisi yksinäänkin suohon suurimman osan nykypäivän hc-bändeistä. Itse herra Besthövenkin saatiin lavalle Olho Seco -coverin ajaksi. Muutenkin tyylikkäitä coverivalintoja kuultiin illan aikana: Wretchediä ja Besthövenin aikana Disclosea ja Anti Cimexiä. Voi olla, että tuli jotain muutakin, mutta nämä ainakin puurokorvineni olin kuulevinani.

Noia

NOIA

Besthöveniä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta jotenkaan nyt ei lähtenyt ihan täysillä. Johtuen luultavasti siitä, että oli jo pari aivan uskomattoman hyvää keikkaa alla. Huono tuo ei missään tapauksessa ollut. En tiiä oliko pääpirulla järjetön krapula vai onko esiintyminen aina noin flekmaattista ja poissaolevaa. Taustaryhmä hoiti hommansa kuitenkin hieman isompi eleisesti. Eyewitnessistä kuulin ekaa kertaa kun bändin rumpali kyseli josko ottaisin heidän tulevaa demoaa myyntiin distrooni. Toki lupauduin ottamaan ja samalla lupauduin hoitamaan heidät keikallekin. Nykypäivän Turussa kun uusien bändien näkeminen on todella harvinaista. Siis ihan oikeasti uusien, eikä vain samojen jätkien uusia bändejä ja projekteja. Osaltaan TVO:n häätö on vaikuttanut tähän asiaan. Uusia ja lupaavia bändejä on taatusti treenikämpät täynnä, mutta eipä niitä missään pääse näkemään tai kuulemaan, kun useimmat lavat avautuvat vain tunnetummille bändeillä. Tämähän on pitkällä tähtäimellä ajateltuna aika helvetin tylsää, että samat vanhat moneen kertaan nähdyt bändit veivaa joka keikalla.

Kuitenkin, Eyewitness veti meikäläiseltä jalat alta, kuten varmasti vei monelta muultakin. 16-vee jätkät veivasivat nopeeta punkkia sellaisella raivolla ja puhtaalla innolla, että moni pitkänlinjan bändi jäisi kevyesti kakkoseksi. Ja kukapa edes suostuisi soittamaan tälläisen lineupin jälkeen? Nämä jätkät kuitenkin hoitivat homman sen verran hyvin, ettei jäänyt arvailujen varaan vastaus illan kovimmasta bändistä. Nuorissa on sittenkin tulevaisuus. Tämä oli todella hyvä päätös erittäinkin onnistuneelle sunnuntaipäivälle. Kiitos kaikille asianosaisille.

Kuvat: Torre

Jalkapalloa ja d-beattiä sunnuntaina 28.8.2011

without comments

Mitä? – Jalkapalloa, kirpparia, distroilua, levyjen soittoa, piknikkiä, keikka

Kuka? – Alakulttuuribaari Turkuun -projekti

Missä? – Kupittaan puistossa, keikasta lisää tietoa: baari ät riseup.net

Milloin? – Elokuun viimeisenä sunnuntaina 28.8.11. klo 13 alkaen

Miksi? –  Keikkojen yhteyteen on aina mukava saada jotain muutakin toimintaa. Useimmille riittää olutpullo ja keikkapaikan pihalla istuskelu, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna tällainenkin toimintamalli alkaa tympimään. Tällä kertaa siis potkitaan jalkapalloa. Alunperin ajatus punkfutiksesta tuli H.A.P.A.N. yhtyeen leiristä. Idea oli sen verran hyvän kuuloinen, joten baariprojekti päätti ottaa järjestelyt vastuulleen. Pelkkään jalkapalloiluun ei kuitenkaan tyydytty, vaan pienimuotoista kirpparia, distroilua, piknikkiä ja levyjen soittoa olisi myös luvassa. Tai saa muutakin tehdä sillä tilaisuus on toki vapaamuotoinen ja kaikille avoin, eli saa sen olutpullonsakin mukaan ottaa, jos siltä tuntuu.

Keikan turkulaisvahvistusta mietittiin pitkään. Ajatuksena oli tarjota uudelle ja/tai nuorelle bändille mahdollisuus keikkaan. Nykyään kun niin harvoin näkee uusia bändejä Turussa. Illan ensimmäisen bändin paikan nappasi tällä kertaa uusi ja nuori hardcore-bändi nimeltä Eyewitness.

 

Written by papu

August 22nd, 2011 at 7:25 pm