Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Kolumnit: Ruokakaupassa käyminen

without comments

Mukavaa puuhaahan tuo. Onneksi useampia kertoja viikossa pääsee ostoksille ja ohan tuo aina mukava pyörähtää kaupoilla, vaikka ei olisi edes mitään ostettavaa. Valinnanvaraakin noissa lafkoissa on. Ihan  ite saa päättää, että mitä tai ketä poljetaan sillä kertaa. Voi vierailla saksalaisessa halpakaupassa, jossa halvat hinnat on höylätty kassalla puurtavien opiskelijoiden persnahasta tai vaikka poiketa isossa asiakasomistajien puljussa, joka tunkee ahneet lonkeronsa varsinkin päättävien tahojen suuntaan kaikenmaailman lahjuksien muodossa. Vastapalvelukseksi tietty kaavoitukset muuttuvat sopuisampaan suuntaan markettien pystyttämistä silmällä pitäen. Kytillekin lahjovat sapuskat puoleen hintaan. Kivaahan oisi tietty noita lähikauppa-puljuja suosia, mutta kovat hinnat ja naurettava valikoima pitävät asioinnit vähäisissä määrissä. Tai kaikkein kivointa oisi vierailla vastuunsa tuntevissa reilua kauppaa ja luomua suosivissa liikkeissä, mutta näistä saa oman tiedostavan sädekehänsä kiillotuksen lisäksi myös loppuunlypsetyn lompakon kaupanpäällisiksi.

Niin tai näin, kauppaan käy tie kuitenkin. Isoissa marketeissa saa varata eväät matkaan ja pysähtyä tauolle saapashyllyn nurkkaan, jos eksyy sisään sinne hehtaarihalliin väärältä sivulta. Pienissä kaupoissa taasen mummelit tukkivat joka hyllyvälin tehden liikkumisesta hyvin vaikeaa ja hidasta. Ostoskärryähän ei oteta ovensuusta matkaan, koska nuo paholaisen välineet ovat aina tukkeena kaupan käytävillä ja eteneminen on hyvin hyvin hidasta. Tuurilla myös joku neljästä pyörästä kanittaa, tehden viistävän vekottimen työntämisestä yhtä helvettiä. Joissain kaupoissa on niitä perässä vedettäviä koreja. Näillä onnistuu myös tekemään muiden ihmisten elämän hankalaksi. Kukapa ei olisi pienessä tuhnussa rynninyt ruotsinlaivalta pois ja kompuroinut noihin helvetin perässä vedettäviin ansoihin, joita jotkut matkalaukuiksi kutsuvat. Sama homma pätee näihin kaupan koreihin vaikka ei olisikaan laitamyötäsessä. Ihan tavallista normaalien ihmisten koriakaan harvemmin tulee otettua matkaan, kun “enhän mä paljoa osta”. Siinähän sitten kikkaillaan syli täynnä säilykepurkkeja ja leipäpussi pitäisi vielä saada jotenkin ujutettua matkaan.

Jonottaminen on myös yksi helvetin keksintö. Aina joku koputtelee selkään ja kyselee josko pääsisi ohi, kun ei ole vaan ”ku tää yks purkkapaketti (plus jotain muuta pientä)”. Hv. Niitten kassahihnalle laitettavien palikoiden kanssa saa kanssa aina pelata. Kumman vaikeaa tuokin. Jos edessä oleva ei ole laittanut palikkaa ostostensa taakse ja laitat omat siihen perään selkeän välimatkan päähän, on tyypin pakko paniikissa heittää se kapula siihen väliin varmuuden vuoksi. Eihän kassatäti voi millään ymmärtää, että ne parin metrin päässä hihnalla olevat kaljatölkit ei ole enää sen saman mummelin, joka oli ostamassa pullapitkoa ja maitopurkkia. Oletteko muuten koittaneet joskus laittaa sitä kapulaa vinoon omien ostosten jälkeen? Väittäisin, että 80% korjaa sen suoraan, kun alkavat omia ostoksiaan hihnalle lappamaan.

Maksaminen aiheuttaa myös jonkinmoisia pulmia joskus. Selkein tilanne on tietty se jos tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Siinäkin tilanteessa kassatädin täytyy tietty pyöritellä sitä korttia vaikeena ennen kuin ujosti ilmoittaa, että ei oo kortilla myyntilupaa. Kortilla maksamisessa on tietty kanssa sellaisia pulmia, kun ne sirukortinlukulaitteet on pääosin aika hanurista. Magneettijuovan käyttäminen tuntuu olevan jotenkin pannassa noilla, kun kymmenettä kertaa pyydetään tunkemaan se kortti sinne laitteeseen, josko rakkine olisi saanutkin jonkin ihmeparantumisen sillä kertaa. Käteisellä maksaminen on aina suositeltavaa. Pikkukolikkojahan kertyy aina lompakkoon ja niistä pääsee kätevästi eroon, kun ynnäilee ostoksensa jonossa ja laskee juuri oikean määrän kolikoita käteen maksamista odottamaan. Juuri oikea määrä kuitenkin on yleensä aivan väärä ja paniikissa lykkää ne pikkuhilut taskuun ja kaivaa nopeasti sen parinkympin setelin maksamista varten. Nyt on sitten lompakko ja tasku täynnä kolikoita. Ehkä seuraavalla kerralla natsaa niistä kolikoista eroon hankkiutuminen.

Koko rumba huipentuu ostosten pakkaukseen. Kassatäti tietty ohjaa sun kamat juuri siihen loossiin, jossa se edellä ollut mummeli edelleen pakkaa sitä pullapitkoaan ja maitopurkkiaan helvetin hitaasti kassiinsa samaan aikaan kun joku pikkukakara runnoo jokaista sun ostamaa tavaraa. Halu toteuttaa julmuuksia kasvaa. Muovikasseja ei viitti ostella ja kangaskassi jää aina himaan, mutta onneksi kassoilla on aina niitä heldelmäpusseja,jotka leviää viimeistään kun pääset ulos kaupan ovesta. Seuraavana päivänä taas uudestaan!

Written by papu

November 28th, 2011 at 5:39 am

Posted in Kolumnit

Tagged with

Leave a Reply