Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘Muuta’ Category

Arvio: Sad Lovers & Giants – Epic Garden Music -reissue (1982)

without comments

 Aliarvostettujen ja sitä kautta unohdettujen brittibändien ehdottomaan eliittiin
lukeutuva Sad Lovers & Giants aiheuttaa väristyksiä kerta toisensa jälkeen. Bändi
perustettiin 1980 neljän nuoren miehen toimesta Englannin Watfordissa. Koska nykyään kaikki musiikki on lokeroitava, Sad Lovers & Giants soittaa koskettavaa, mutta synkkää post-punkkia/alternative rockia.

 Ensimmäinen pitkäsoitto oli myös Midnight Music -levy-yhtiön esikoisjulkaisu
Epic Garden Music(1982), joka sisälsi kahdeksan kappaletta. Cherry Red Records julkaisi 2000-luvulla Epic Garden Musicin uudelleen ripotellen alkuperäiseen julkaisuun lisää materiaalia, mikä ei ollut lainkaan huono idea. Nyt levyltä löytyy aiemmin vain vinyylisinkkuina julkaistuja kappaleita; hyvä näin, koska sinkkujen hinnat lähentelevät kolminumeroisia lukuja. Omasta mielestäni materiaalilisäys on muutenkin positiivinen asia, koska kokonaisuus jopa eheytyi verrattuna
alkuperäiseen.

 Levyn kappaleiden tunnelma vaihtelee äärimmäisestä epätoivosta jopa hilpeyttä aiheuttaviin hyväntuulisiin maalailuihin. Vokaalit ovat tyylikkäät ja pysyttelevät vain yhtenä osana kokonaisuutta turhaan revittelemättä. Harvoin kuulee kenenkään onnistuvan laulamaan ns. osittain puhutut sanat näin mutkattoman kuuloisesti. Kitarointi on tämän kaltaiseen musiikkiin todella monipuolista ja kasvavat
pienistä huiluäänien ripottelusta jopa fanaattiselta kuullostavaan soittamiseen. Efektejä on käytetty hyvällä maulla läpi koko levyn, mutta mitään ylipsykedeelisiä renkutuksia on turha odottaa. Basso junttaa läpi levyn turhia kikkailematta tukien pääosin rumpuja, jotka soittavat suoria nykyään niin hyväksi todettuja ja kliseisiä brittikomppeja. Kun tähän soppaan lyödään vielä päälle kosketinmatot ja hyvällä maulla käytetyt saksofonit niin klassikkoainekset ovat valmiina.

 Epic Garden Music oli todellakin rohkeasti omanlaisensa post-punk/vaihtoehtorock -kokoonpano verrattuna moniin muihin saman ajan ja tyylisuunnan edustajiin. Sad Lovers & Giants on kaikessa hypnoottisuudessaan ja tyylikkyydessään hieno bändi, jota kuunnellessa ei osaa oikein muuta kuin sytyttää tupakan ja ihmetellä, miten n. 19-vuotiaat tekivät tämän. Lisää tätä päänvaivaa aiheuttaa seuraavana vuonna julkaistu Feeding the Flames pitkäsoitto, joka ei
ainakaan häviä missään Epic Garden Musicille.

 Tämän ensimmäisen levyn huippuhetkiä ovat avausraita Echoplay sekä todella oudon tunnelman omaava Lope. Cherry Red Recordsin uusintajulkaisuun lisätty totaalisen synkkä Things we never did ja tyypilliseltä Sad Loversilta kuullostava
The Tightrope Touch jättävät ristiriitaisen olotilan siinä suhteessa, että voiko näin synkät biisit tosiaan olla näin hyviä? Ainoana huonona puolena omasta mielestäni on Imagination kappale, jonka rummut eivät istu biisiin lainkaan. Mielipiteeni voi johtua siitä, että kuulin ensin uudelleen nauhoitetun version biisistä.

 Parhaiten tämä levy aukeaa kuulokkeet korvilla eli mistään goottityttöjen sarjatuotantorenkutuksesta ei ole kyse. Jos tämän levyesittelyn ja kuuntelun perusteella Sad Lovers & Giants aiheutti kylmiä väristyksiä niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös The Snake Corps nimiseen bändiin. The Snake Corps perustettiin Sad Lovers & Giantsin hajottua kahden alkuperäisjäsenen toimesta.

Written by reflection

June 30th, 2012 at 7:48 pm

Katsaus galleriaan

without comments

Hyvää huomenta toimituksesta. Tänään olisi vuorossa pieni katsaus siihen, mitä tuonne DIYTurku.netin galleriaan on kertynyt tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana. Galleriahan on edelleen kaikille avoin selattavaksi, ja uusia kuvia sinne toivotaan aina. Mikäli sinulla on kamerassa ja/tai koneella kuvamateriaalia, jota haluaisit galleriaan, niin ei muuta kuin viestiä foorumin ylläpidolle tai moderaattoreille. No. Tästä nyt kuitenkin eteenpäin, ja vilkaistaampas mitä galleriaan on kertynyt!

Baarihankkeen tukikeikka 3.6.2011 - Paukuttamassa Yhteiskunnan Ystävät?, Petturin Palkka, Tuhkaus ja Noituus.

11.6.2011 oli S-Osiksella tarjolla punkkia. Krähäjy, Yleislakko, Urban Unrest, The Dwyers ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Jussi Jäniksen kuvat kannattaa ainakin tsekata!

18.6.2011 pidettiin kirjakahvilan 30v bileet Brinkkalan pihalla. Soittamassa 1981 ja Liikkuvat Lapset.

DBTL:n aikaankin oli tarjolla muutakin kuin Popedaa ja Yötä...

Elokuussa pelattiin ensimmäinen PunkFutis-turnaus ja pelien jälkeen bändejä vähän kauempaa ja lähempääkin..

Syyskuussa suomessa pyöri Masters Of The Obvious lämppärinään Kakkis..

Syyskuun lopulla Hasse's Pubissa oli Baarihankkeen tukikeikka... Paukuttajina DT80K, Hisko Detria, Saarnaus ja Throat!

Sellasta täällä tällä kertaa. Monen monet eivät ole päätyneet tänne asti, ja nämä ovat edelleen tervetulleita. Katsellaan sitten ensi toukokuussa seuraavan kerran mitä ollaan saatu kasaan..

Written by mirosol

November 4th, 2011 at 6:29 am

Posted in Muuta

Galleriaa..

without comments

DIYTurku.net sivusto on saamassa/saanut uuden alasivun. Osoitteessa http://diyturku.net/galleria on pystyssä kuvagalleria, jonne lisäillään kuvia keikosta ja keikkajulisteista. Sivu saattaa muuttua lähiviikkoina vielä huomattavasti – sitä mukaa kun asetuksia ja sivun toimivuutta ruuvataan kohdilleen. Galleria on kuitenkin tälläkin hetkellä toiminnassa ja katseltavissa.

Ahkerat keikkakuvaajat voivat laittaa mailia ylläpidolle (mirosol at g mail pistecom), mikäli jollakulla on kiinnostusta saada omia kuviaan tuonne. Halukkaille voidaan tehdä tunnukset ja opastaa käyttöä.

Muutoksia tulee siis vielä tapahtumaan, mutta periaattessa galleria on suunnilleen siinä.

-DIYTurku.net ylläpito

Written by mirosol

June 4th, 2011 at 3:16 pm

Posted in Muuta,Uutiset

Tagged with

Kiertueblogi: Raivoraittius kaakkoisaasiassa

without comments

Saimme tiedon, että Raivoraittius pitää täällä interwebin ihmeellisessä maailmassa kiertuepäiväkirjaa kaakkoisaasian turneestaan. Tässä pieni ote englanniksi, lisää onnistumisia ja pettymyksiä maailmalta osoitteesta: http://raivoraittius.wordpress.com/

Suspicious venues, nervous breakdowns and a lot of fun

What’s wrong with you?

Oh, just another breakdown.

On the night before last I didn’t get any sleep and that took a surprisingly high toll on my mood. We took a train from Kediri to Malang early in the morning. So no sleep, no breakfast, four and half hours on a completely full train with no hope of getting a seat and a constant flow of vendors trying to sell anything and using the wonderful marketing strategy known as loud yelling. Well, it was bearable and as soon as we arrived in Malang we ate some tahu (tofu) and tempeh with rice, like we do three times a day.

Our Kediri show was in no less than a strip club, complete with dancing poles and boxes of tissues on each table. We played on the bar desk. The show went well and the sound was better than average. The other bands were good, especially a band called Hantamrata. The people who organized the show had rented the place, so we didn’t really have anything to do with the evil people behind it. They invited us to go there for free after the show ended and the place was opened for business. We didn’t.

Malang. A bus trip to the out door venue. On the way we saw an example of privilege and injustice: a high end neighborhood. The campus where the show was was also pretty chic and shiny, with marble and glass everywhere, surrounded by a fence with guards on the gate. I don’t know if the show was open for students only or for everyone. I’ll find out soon.

Things looked good at first. The first band we saw was Xenobiotic, grindcore with female vocals. Excellent stuff. There were some good distros and we did a little shopping and trading, which was fun. There was also a Food Not Bombs stall and an anarchist zine library. I read a little about the mudslides in East Jawa, some kind of corporate caused eco catastrophe that’s ruined the lives of lots and lots of people, I don’t remember how many.

At some point I was really tired and annoyed and angry and pissed off and murderous and destructive and crying for no real reason, like sometimes may happen. It seemed to be the perfect mood to play a show in. The show was for my part the most energetic so far and the audience seemed to like it too. Someone even seemed to know the finnish lyrics for the refrain of one of our songs. I got a little too wild though, and at the beginning of our first song I fell down, breaking the skin on my knee and twisting my wrist, which luckily didn’t disrupt the rest of the gig. So, another photo for the upcoming injury gallery. Tuukka is the only one still intact, though he got some blisters on his toes from playing basketball in bare feet. He emptied them with a safety pin in candle light during a black out.

Oh, in Pati I did the basketball throw of the century. A one handed cartwheel with the ball in my other hand, and straight from the landing I tossed the ball in the general direction of the basket and whoop!!!!! It didn’t even touch the rim! It was a stroke of pure luck or otherwise I’m capable of anything!But we all are, so that’s nothing special.

In Kudus me and Janne got to ride bikes, which was great.

Half way through the tour. The others went out for a little partying last night while I stayed in and read some zines.

Gotta go!

xjussix

(ps. We’ve heard about four live covers of that Agnostic Front song Gotta gotta gotta go! or what ever it may be called.)

Kuten todettu, lisää tuntoja kaukomailta: http://raivoraittius.wordpress.com/

Written by mirosol

June 1st, 2011 at 8:19 pm