Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘Haastattelut’ Category

Haastattelussa Bad Jesus Experience!

without comments

Turussa kevättalvesta 2017 vieraillut Bad Jesus Experience DIYTurku-toimitukseen hampaissa. Videon kappale “Pelko” on taltioitu matkapuhelimella ja juovuksissa kyseisestä konserttitapahtumasta.

 


Aloitetaan nyt sillä, että keitäs te olette? Minä en tunne teistä kuin yhden ja senkin hyvin etäisenä hahmona johon törmään jostain syystä vain kun olen örrimörrityrmäkännissä ja käyttäydyn kuin idiootti.

Mikko: soitan bändissä kitaraa ja mitäpä siihen muuta lisäämään. Itsekään en törmää ihmisiin muulloin kuin urpokännissä.

Sanna: Tässä bändissä huudan, mökään, ähisen ja örisen mikrofoniin. Pääsääntöisesti en muista ihmisten nimiä enkä kasvoja, joten loppujen lopuksi voisin olla kännissä koko ajan.

Teemu: Soitan rumpuja, mutten örise.

Mika: Olen tälläinen nuori mies, diggaan hardcorepunkkia ja harrastan sekoilua. Bassoa soitan ja taustoja lauleskelen.

Löytyykö bändin henkilöstöltä millaisia orkestereja menneisyydestä?

Mikko: Sannan ja mun menneisyydestä löytyy Tuomiopäivän lapset. Itsellä myös hevimenneisyys Vomiturition nimisestä bändistä sekä kaikenlaisista sekavista kokoonpanoista, joista mainittakoon vaikka Postitus- ja käsittelykulut. Antaa Mikan droppailla coolimpia bändejä.

Teemu: Humppaa tullut lähinnä soiteltua. Mika voi hoitaa skenepisteet.

Sanna: Meinasin unohtua. Olen soittanut bassoa orkesterissa Nahkaa. Ai että. Mika, laita ny ne skenebändit.

Mika: Täh? Voiko coolimpaa olla kuin Tuomiopäivän Lapset ja Vomiturition?? No ei voi. Tai no ehkä jos ois soittanut vielä noiden lisäksi Aivoproteesissa. Tiedä nyt noista skenehommistakaan. Oon kyllä ollut onnekas kun olen saanut soitella monien todella hyvien tyyppien ja musiikillisesti lahjakkaiden ihmisten kanssa ainakin sellaisissa bändeissä kuin Stillborn, Totuus, Aortaorta, Kyklooppien Sukupuutto, Crassus ja Yhteiskunnan Ystävät?

Bad Jesus Experience. Pakko sanoa, että nimi ei suoraan vetänyt puoleensa. Tästä syystä sen alkuperä kiinnostaa erityisesti. Mistä tuo tulee ja miksi?

Mikko: Alkoholilla oli osuutta asiaan. Kauan ennen bändin perustamista istuttiin jossain jollain porukalla aamukrapulakaljoilla ja hörötettiin tyhmille jutuille. Puhuttiin ehkä krapulasta ja siihen liittyvistä pahoista jeesuskokemuksista. Joku, ehkä minä, käänsi tuon englanniksi ja se kuulosti hyvältä. Päätin, että jos joskus on bändi, niin siinä on nimi. Se on kyllä tiedossa, että eipä tuo nimi juuri kuuntelemaan kutsu.

Mika: Toi on just hyvä nimi. Teki heti vaikutuksen.

Milloin te aloititte? Liittyykö bändin perustamiseen joku anekdootti?

Mikko: 2009 keväällä kolisteltiin ekat soinnut. Mitään erityisempää tarinaa ei asiaan liity. Minä, ja nyt sivuun vetäytynyt rumpalimme Emmi, oltiin jo pari vuotta jauhettu sitä kuinka olisi kivaa tehdä jotain meteliä. Oli pakko ryhtyä sanoista tekoihin kun reenis löytyi. Sannan mukaan tulo oli vähä niinku päätetty ja Mikakin valahti siihen ihan itsestään kännissä Meksikon koneesta.

Sanna: Muistan tämän. Haimme Mikan kentältä. Oltiin ajettu ehkä 400 metriä, kun takapenkiltä kuului ilmoitus, että BJE:llä on muuten basisti.

Mika: Joo, toi mun värväys oli kyllä koominen tilanne. Vähän niinkuin se suomalainen tv-sketsi missä perhe hakee suomeen tulevan vaihto-oppilaan kentältä, joka yrjöö ja sammuu ja iskä laittaa vaihtarin takakonttiin ja toteaa “ei taida tämä Dennis tennistä pelata”

Aamulla oli kyllä vähän sellainen mitähän nyt taas fiilis. Mukavaa on kyllä ollut.

Ja jos nyt saa myöhemmistäkin vaiheista mainita, niin on tuon meidän nykyisen rumpalin Teemun liittymisvaiheet naurattanut kanssa jälkeenpäin. Eka meikä tenttaa pari tuntia että mikäs jätkä jätkä oikein on ja sitten ekoissa treeneissä kaikki on hirveissä muuseissa kyyläämässä musanatseina Teemun soittoa biiseissä, mitä se jytkyttää ekaa kertaa koko bändin kanssa ja ite vedetään päin honkia. Well done.

Ensimmäinen pitkä julkaistiin syksyllä 2010. Se on jonkin verran myöhempää tuotantoa suoraviivaisempi tai brutaalimpi sisällöltään. Mitä mieltä olette tuosta levystä tänään?

Mikko: No ei sen kuuntelu ainakaan hävetä tai vituta. Sopivan käppänen meininki siinä kait edelleen on. Siihenkin asiaan olen tyytyväinen, että ainakin omaan korvaan kaikki kolme tehtyä levyä on sopivan erilaisia.

Mika: Eka on käppänen levy hyvällä tavalla. Siinä on hyviä biisejä. Tuohon seuraavaan kysymykseen anekdoottina että ekan levyn studiosessioiden rumpuosuuksien jälkimainingeissa silloinen rumpalimme Emmi jamitteli studiolla ja eräs Aki oli siinä mentoroimassa, niin silloin taisi palaset loksahtaa kohdilleen jatkoa ajatellen, jos nyt oikein muistan.

Teidän tavaramerkkinne, äkäinen, tiukka ja äkkiväärä, kuitenki vikkelän tyylikkäästi rullaava hardcore löysi meidän kaikkien rakastaman muotonsa toiselle julkaisulle (syksy 2012). Miten tämä soundi löytyi?

Mikko: Mitään erityistä soundia tai tyyliä ei olla koskaan haettu. Biisejä tehdään ns. ”sokea kana & jyvä” -metodilla, välittämättä liikaa siitä, että kuinka HC tai punk jokin juttu on.

Mika: Tuolloin treenattiin todella paljon ja uskoisin tuon edellisen vastauksen jutun vaikuttaneen asiaan myöskin. Ehkä siinä tuli pieni vauhtisokeus myöskin osalle meistä heh heh…

Minulle tuo III oli ensimmäinen johon vasta tutustuin. Myönnän. Harmitti. Olisin halunnut mukaan jo aiemmin. Tästä levystä tärkein kysymykseni liittyy ehdottomasti kanteen. Miten Herra Storm päätyi kansikuvaan?

Mikko: Syitähän on monia. Ensinnäkin Jonte pitkän linjan kulttuurivaikuttajana ja ystävänä nauttii bändissämme suurta arvostusta. Kannen voi siis ottaa jonkinmoisena kunnianosoituksena. Toiseksi Jonten jylhän charmantti olemus sopii mielestämme ihan minkä tahansa teoksen kanteen. Kolmanneksi kansi on samassa linjassa bändin nimen kanssa, eli se tukee hyvin harjoittamaamme kaupallista ja taiteellista itsemurhaa. Neljänneksi tämäkin idea tuli kännissä.

Sanna: Juhannuksena Ykin takapihalla grillikatoksen suojassa. Satoi vettä.

Mika: Voi kun tietäisit mikä se toinen vaihtoehto ois ollut… Itse olin tyystin unohtanut koko kansi aiheen ja nuo ei suostunut paljastamaan mikä se on ennen kuin levy oli pihalla ja olihan se mahtava yllätys nähdä Storm kannessa. Hieno kansi. Hieno mies.

Toinen tämän levyn osalta mieltäni askarruttanut kysymys liittyy kappaleeseen ”Kännissä vauvauintiin”. Miten tälläinen tarina syntyy?

Mikko: Pyysimme erästä tuoretta isää kanssamme oluelle joskus aikoinaan. Hän kieltäytyi, vedoten vauvauintivelvollisuuksiin. Tuumin, että ainahan sinne voi mennä kännissä. Näin ei käynyt, mutta mielikuva kuitenkin nauratti ja jäi päähän pyörimään.

Minä ainakin odotan jatkoa. Milloin voimme odottaa IV -nimistä levyä kauppoihin ja interwebsiin?

Mikko: Parempi olla asettamatta mitään aikatauluja, joita ei kuitenkaan pysty pitämään. Kivaa olisi, jos saisi vuoden loppuun mennessä sen verran biisejä kasaan, että olisi jotain asiaa studioon. Jos näin ei käy, niin sitten ei.

Sanna: Kansitaide on jo melkein valmis.

Mika: Biisejä tuntuisi tulevan ja mikä hienointa linja näyttäisi olevan taas jotain muuta. Vaikka mistäs sitä tietää mitä sieltä vielä tulee, tuossahan saattaa käydä vielä ihan miten vaan. Teemukin tuo vielä oman lusikkansa soppaan, niin mielenkiinnolla odotan kyllä studiosessioita.

Sitten loppuun tärkeät ruoka- ja musiikkimakukyssärit! Ruokalajit top3 ja tärkeimmät levyt kautta aikojen top3. Go! Iso kiitos. Toivon näkeväni teitä livenä taas pian!

Mikko: Ruusukaali, munakoiso ja tofu yhdessä tai erikseen. Ja sinne Turkuun vielä erityismainintana, että Paavon seitan on kovaa kamaa. Musiikista Diamanda Galàsin koko tuotanto tai sitten Dropdeadin diskografia LP, Rudimentary penin Death Church ja The Ex:än Starters alternators tai sitten jotain ihan muuta.

Teemu: Seitan, punajuuriruoat ja peruna joka muodossa. Viimeaikoina oon kuunnellut Jaakko Teppoa ja Gangstarria. Parhaita levyjä en osaa listata.

Sanna: Top3 on kyllä hankala. Tofu ja seitan sekä sienet/pähkinät/marjat/banaani/avokado/kaurahiutaleet/ruusukaali/tahini

Mika: Tällä hetkellä nyhtistostadat, tofu yms wokit ja salaatit. Sitten noi hedelmät ja pähkinät yms on kanssa lähellä sydäntä. Paavolle terveisiä myös täältä!. Tänään vaikka, Mellakka Ei../Itsenäisyyspäivä, Tuomiopäivän Lapset – tupla ja Doom – Police Bastard, huomenna jotain muuta.

Iso kiitos haastattelusta Miro!
Seuraavat keikat on kevään aikana pääkaupunkiseudulla, nähdään!

Kippis, BJE

Suuren suuret kiitokset myös teille itseni ja koko sivuston puolesta!

Written by mirosol

March 7th, 2017 at 8:51 am

Kohelluksen muistitestissä Rönky

without comments

Kohelluksen muistitestissä Rönky-lehden toimittajat Kupla Aivonen (KA) ja Kekkuli. Aloitetaanpa testi.

Muistatteko jotain Rönkystä vai lopetetaanko tähän?

KA: Hyvin vähän muistaa ja mieli tekisi kyllä lopettaa, mutta yritetään.

Mikäs se laittoi aikoinaan tekemään Rönkyä? Joku juoppohulluuskohtaus vai?

KA: Alkoholi aiheista pienlehteä ei ollut piireissä näkynyt ja tuohon aikaan pändi  ja muuhunkin tekemiseen liittyi vahvasti alkoholi ja sen kanssa vehtaaminen.
Silloin tais olla ylimääräistä aikaa vähä enemmän.
Treenikämppä oli nahkatehtaalla ja samassa paikassa myös järjes-töillä toimistot. Olisko ollu Animalian toimisto, missä eka rönky kasattiin.
Myöhemmin jopa ostettiin oma kopiokone ja sillä raksuteltiin pikkupienissä lehteä.

Mistä muuten toi Rönky nimi tulee?

KA:  Tätä en muista mistä tuli. Muistaako Kekkuli?

Kekkuli:  Perimätiedon mukaan rönky nimi tulee Kettusesta. “Moni teidänkin tuttunne rönkyisi siellä pahalla äänellä”.

Kokeilitteko kaikki kiljuohjeet mitä Rönkyyn tuli?

KA:  Ei. En usko Pirkka lehdenkään testanneen kaikkia niksejä, mitä sinne lähetettiin?
Joitakin kokeiluja oli esim. tuoremehusta jäädyttämällä tehty kilju. Tämähän piti kokeilla kesällä. Siinä oliki oma operaatio, että saatiin kaikki purkit pakkaseen. Kellään ei ollut kotona isoa pakastinta, niin mehu purkkeja oli sit siellä sun täällä jääkaappien pakastelokeroissa.

Vieläkö pelailette käymisastioiden ja Mehukatti-pönttöjen kanssa?

KA:  Justiin siivosin varastoa ja huomasin yhden käymispöntön. Sisällä oli tyhjiä viini pulloja, lappo ja korkituslaite. Ei ensimmäisenä kyllä tullut mieleen alkaa tekemään omia juomia. Muistoja se kyllä herätti. Turbohiivakiljut oli niin kovia käymään, että vesilukosta tuli vedet ulos.
Mehukatti purnukasta ei saata enää edes vettä juoda, kun tulee pahat fläshpäkit hiivasotkuista.

Oliko Rönky-records oma juttunsa vai kustannettiinko levyjä lehden tuotoilla vai  toisinpäin?

KA:  Levyjen julkaisu oli enemmän Kekkulin juttuja.
Lehtirahoillahan me on ostettu talot, veneet ja Espanjasta loma-asunnot. Erittäin tuottoisa bisnis.

Rönkyhän ilmestyi silloin kun tuo StraightEdge oli aika in ja pop. Tuliko heidän taholta paheksuntaa vai suporttia? Vai noteerasivatko teitä lainkaan?

KA:  Mikä straigh edge? En kyllä huomannut mitään tämmöistä. Minor Threat orkesterin musiikkia oli kyllä mukavaa kuunnella, kun ryypiskeltiin.

Onkos teillä nykyään jotain vastaavaa Tee Se Itse meininkiä kuin Rönkyileminen ja sen oheistoiminnat olivat?

KA:  Vähiin on jäänyt TSI toiminta ainakin alkoholin parissa.

Kumpi soi useammin lehdentekotalkoissa Discharge vai Iron Maiden?

KA:  Kyllä se tais olla DISORDER joka soi taustalla. CHAOS U.K/ DISORDER/AMEBIX eli Bristol meininkiä kuunneltiin paljon.
Loppu illasta/yöstä pärähti yleensä sit maidenit soimaan.

Tuleeko viel joskus joku spesiaali-Rönky ?

KA:  Ei.

Mihin muuten Rönky aikoinaan loppui vai onko se vaan katkolla?

KA:  Antabuskuurilla se on. Aikansa kutakin.

Oliko nyt kauheaa kun jouduitte vanhoja muistelemaan?

KA:  Joo. Tikkuja silmät täynnä.

Että näin. Muistitesti meni mallikkaasti. Kiitokset vaan Kupla Aivo-selle ja Kekkulille.                          

Ja kiinnostuneiden kannattaa etsiä Rönky-lehtiä divareista ja ehkä huutonetistä. Toimittajilta ei kuulemma löydy.

Haastattelu julkaistu alkujaan Kohellus-Zinessä.

Written by mogalix

July 25th, 2013 at 11:09 am

Hisko Detria vastaa Kohelluksen kysymyksiin

without comments

hisko_detria-logo

Hisko Detrian  juuret ulottuvat vuo-teen 1970 ja Saksaan. Minne sinne ja keitä silloin oli mukana? Entä nyt? Onko nykyään muita alkuperäisjäseniä kuin rumpali?
-AB: Itseasiassa ihan aluksi rummuissa oli Karl Breitner. Nykyinen rumpali aloitti 1975 eikä muista tyypeistä ole tietoa. Klaus ei juurikaan halua puhua niistä ajoista.
-KL: Mä en muista niistä ajoista paljon mitään, olin pikku poika. Karl on itseasiassa ainoa jota mä muistan koska hän oli se joka istutti mua rumputuolin päälle ja näytti mulle mitä motorik tarkoittaa. Muita tyyppejä en muista ku oikeesti tosi hämärästi, muistikuvia on jonku verran sitä kellarista jossa oli koko ajan jammia ja kauhe savusumu.
-VR: Nykyisen kokoonpanon en-simmäiset treenit pidettiin myös alkuperäiskokoonpanoa kunnioittaen bunkkerissa. Riitti sitä jamia sielläkin. Ensimmäinen biisi mitä soitettiin yhdessä kesti 33 minuuttia. Yhdellä riffillä mentiin alusta loppuun ja lopusta takas alkuun. Breitnerin nykytilasta ei ole sen tarkempaa tietoa. Viimeisten huhujen mukaan äijä on vetäytynyt Nepalin vuorille elämään yksinkertaista elämää ja harvoittamaan rituaalirummutusta motorik tyylillään. Nostan hattua!

-JS: Hisko Detrian alkuajat on mulle täysin hämärän peitossa. Klaus kertoo aina välillä jonkun pienen muiston sieltä täältä, mut ei niistä saa ikinä mitään otetta. Ne on sellasia pieniä välähdyksiä ja lapsen muistoja. Breitner on kyllä aina läsnä ja katsoo oppipojan soittoa, ja mä luulen että Breitner valvoo vieläkin meidän tekemisiä. Ehkä hänestäkin kuullaan vielä, kuhan saadaan homma toimimaan oikein.
Hisko Detriahan nauhoitti jo vuonna 1971 tupla-lp:n, mutta masteri tästä jäi Trabantin takaluukkuun ja hävisi. Onko totta ettei tästä nauhoitussessiosta ole mitään tallennetta jäljellä?

-AB: Tyypit ei vaan muistanut mihin jätti auton parkkiin. Klausin mutsilla on ullakolla joitain vanhoja treenisäänityksiä mutta niistä lisää myöhemmin.
-KL: En tiedä, en oo ainakaa kuullut mitään muuta se auton takaluukku tarina, uskon et ne on oi-keesti hävinyt sen nauhan. Mut ei ikinä tiedä, ehkä se joskus löytyy jostain kellarista, niiku mun mutsi joka oli koko ajan heiän kämpässä, löysi pari kuukautta sitten jammisession nauhan vuodelta 74.
-VR: Kuulin, että tuo auto ois jääny keikkareissulla sakkopaikalle yöksi. Kyseisen aikakauden saksalainen yleistehokkuus tietenkin johti siihen, että se auto hinattiin suoraan varikolle koska  eihän sen ajan pitkätukkamuusikoilla ollut rahaa mitään sakkoja maksella. Sen jälkeen Wulfgang Hilmenhüller huusi auton poliisihuutokaupasta 2000:lla saksan markalla. Oli varmaan löytänyt masterin takapakista ja haistanut rahan, koska vuonna -72 ilmestyi saksan pimeillä markki-noilla Hisko Dëtrian “Das Bunker” bootleg vinyyli. Se vedettiin todel-la nopeasti pois markkinoilta koska ilmeisesti Baaderin nimi soittajalistalla oli monille liikaa… Ebaysta kannattaa kokeilla jos kiinnostaa.

-JS: Tupla lp -huhut alkaa kyllä vaikuttaa ihan kunnon legendalta, kun tää tarina muuttuu vähän joka kerta. Välillä kuulee, että nauha ois lopullisesti kadonnut ja joskus Klausin vanhat kaverit huhuilee nauhojen löytyneen jostain ranskalaisten sukulaisten nurkista. Jotain nauhoja on kyllä kursittu kokoon mitä erikoisimmista jameista, ja ilmeisesti ”levyjä” on painettu neuvostoliittolaiseen tyyliin hämärillä kujilla röntgenkalvoille. Das Bunkerin tarina on aika erikoinen. Siinä lauloi alunperin kuulemma joku ruotsalainen sotahistorian opiskelija. Bändi oli jamitellut bunkkerissa ja tää kaveri oli happopäissään flipannut ja alka-nut hysteerisenä huutaa mikkiin natsien hirmuteoista. Se nauha ois kiva kuulla.
Kertokaahan nyt pitääkö tämä tarina paikkansa. Bändi onnistui suututta-maan jonkun mystisen magiaheebon, joka langetti bändin ylle kirouksen neljäksikymmeneksi vuodeksi ja tästä johtuen ette uskaltaneet tehdä mitään kuin vasta nyt?

-AB: Virallisen selityksen mukaan se Trabant-insidentti jäi kyrpimään niin kovin ettei äänityksistä enää puhuttu. Epäviralliseen tarinaan liittyy Rasputin.
-KL: Pitää paikkansa, joku vanha velho joka näytti just Øresund Space Collective:n Dr Spacelta heitti sen kirous. Viime vuonna hän kävi unessani, sillä oli kapuloita kädessä ja antoi niitä mulle, ymmärsin et oltiin vapautettu, seuraavana lauantaina oli ekat treenit.
-VR: Joo’o; Rasputin, Blavatsky, Gurdjieff ynnä muut mystikot on liitetty löyhästi Hisko Detria nimeen. Noihin aikoihin todellisuuden raameja taivuteltiin siihen malliin, etten ihmettele vaikka jotain olisi päässytkin läpi ja jokin toinen asia vaikuttanut toiseen. Ennen ensimmäisiä treenejämme nykykokoonpanolla koin tunteen, että NYT on aika jo jotain tulee tapahtumaan ja eihän siinä montakaan päivään ehtinyt kulua kun luimme porukalla loitsuja. Yhden riffin voima vakuutti, että tämä valitsemamme tie on se jota kannattaa seurata. Sen verran taikauskoinen olen, että sylkäisen kolme kertaa vasemman olkapääni yli aina kun joku rumpali soittaa fillin. Pfyi!

-JS: Mä olen aika skeptikko mitä näihin mystis-okkulttisiin hommiin tulee, mutta täytyy myöntää, että jotain juttuja tapahtuu joille on vaikea keksiä selitystä. Kerran, kun olin jäänyt yksin treenikselle miettimään vielä riffejä ja rakenteita, vahvistimesta alkoi kuulua hiljaa puhetta, joka neuvoi mua mitä motorik tarkoittaa kitaransoitossa. Salatieteet on ollu tärkeässä osassa Hisko Detrian toimissa, eritoten ihan alkuaikoina.
Teidän keikoillahan tapahtuu myös kaikkea mystistä. Outoja lämpötilan vaihteluja, esineet siirtyvät paikasta toiseen ja muuta vastaavaa. Tapahtuiko tämmöistä jo silloin alkuaikoina vai onko nämä jotain kirouksen jälkivaikutusta?

-AB: Kaikenlaista kummaa legendaa liikkuu alkuperäisjäsenten rituaaleista. En osaa niiden todenperäisyydestä itse sanoa juuri mitään mutta viime kesänä keikalla nähtiin samanaikaisesti sekä vesisadetta että auringonpaistetta ja lisäksi mystisiä kemikaalivanoja. Siinä riittää skeptikoille pohdittavaa.
-KL: Sama velho vielä leikkii vähä meiän kanssa.
-VR: Ainakin yleisö on joskus siirtynyt toisaalle vaikka olivatkin ensin paikalla. Omaan keikkoja edel-tävään rituaaliimme kuuluu Timanttipään kutsuminen, mutta ei siitä sen enempää. Oujea!

-JS: Noita teleportaatioita on tosiaan sattunut. Mä olen pari kertaa huomannut yhtäkkiä olevani kusella, vaikka hetki sitten seisoin lavalla soittamassa.
Haluatteko vielä kertoa jotain? Menneestä tai tulevasta?

-AB: ZEKE!
-KL: MÖGÄ!
-VR: Maistuu!

-JS: Vitamin E!

 

hd_srpk

http://hiskodetria.bandcamp.com

 

(haastattelu julkaistu alunperin Kohellus #3 lehdessä)

Written by mogalix

July 2nd, 2013 at 2:18 pm

Kohellus haastattelu: Mikko & Sanna (Bad Jesus Experience, Tuomiopäivän Lapset)

without comments

Kohelluksen haastatteluhelvettiin joutui myös Mikko ja Sanna Bad Jesus Experience ja Tuomiopäivän Lapset bändeistä.

Esitelkää toisenne?

M: Mikko, BJE orkesterin rihmakalloinen kitaristi ja tässä nyt enimmäkseen äänessä. Sanna, jota Seinäjoen terveyskeskus luonnehti vuosia sitten perusterveeksi nuoreksi naiseksi, lauleskelee samassa orkesterissa. Molemmat tavallisia hitaasti keskiluokkaistuvia ja keski-ikäistyviä entisiä nuoria.

Muistellaan heti alkuun vanhoja eli Tuomiopäivän Lapset. Milloin olitte siinä mukana? Miten jouduitte? Jäikö minkämoisia muistoja? Mihin sitten loppui?

M: Minä läksin Tornioon opiskelemaan ja taisin jo päivän Torniossa asumisen jälkeen olla bändiin liittyneenä. Hommat kävi noin nopsaan siksi, että basisti Kari oli luokkatoverini, ja he olivat juuri antaneet edelliselle kitaristille Makelle kenkää, ilmeisesti potunnoston vuoksi. Huomattiin muutenkin Karin kanssa, saman tien kun tutustuttiin, että meillä oli hyvin samantapaiset arvot ja huumorintaju. Sanna tuli mukaan myöhemmin, kun olin jo ehtinyt soitella Ei koskaan periksi ja Saatanan murhaajat seiskoilla. Alkuperäiselle laulajalle Swemballe taisi niin ikään iskeä kiinnostuksen vähyys päälle ja tuolla Saatanan murhaajat seiskalla jollotellut Veikko ei ehkä sittenkään ollut meidän tyyliin sopiva laulaja. Noin niin kuin nätisti sanottuna. Oltiin Karin kanssa kuultu Sannan kiekunaa jonkun hänen projektinsa yhteydessä ja tiedettiin, että siinä on meille oikea laulaja. Hiukan piti vissiin suostutella ennen kuin Sanna kehtasi lähteä mukaan.

S: Kumma homma, mutta en muista tätä Teplikseen liittymistä. Yht’äkkiä konttasin hirvittävässä humalassa Kasisa-lin lattialla ja yritin epätoivoi-sesti löytää biisilistaa. Kovasti pojat kehuivat. Herrasmiehiä kun ovat. Vuosi oli kait 95?

M: Muistoista vois mainita ainakin sen, kun ekan kerran näin Tepliksen Vaasassa, ennen kun olin siis itse liittynyt bändiin. Katellessani sitä kännistä kohellusta vannoin, että en koskaan tulisi soittaan noin paskassa bändissä. Meni vissiin viikko ja ne sanat oli syöty. Hyviä muistoja jäi kyllä niiltä harvoilta keikoilta mitä tehtiin. Juoma virtasi ja ei se soitto ainakaan paremmin menny ku sillä näkemälläni Vaasan keikalla. Muistan myös ekat tree-nit, joihin ainoastaan minä saavuin paikalle. Se oli aika kuvaavaa jatkoa ajatellen.
Teplis hyytyi siihen ku Tornio ei hirveesti tarjoa elämään eväitä ja kaikki muut bändiläiset muutti Turkuun, paitsi Altse. Yritettiin sitä vielä sieltäkin käsin tekohengittää, mutta rumpalin ja muun Bändin välinen etäisyys oli sittenki liian pitkä.

S: Jos lopettaa serkkujen laskemisen siihen, kun niitä on 40, niin kannattaa muuttaa todella pitkälle. Vistoa. Puis-tattaa vieläkin. No enihuu, liian kauaksi bändin kannalta, mutta ei noin muutoin.

Asuitte vissiin kommuunissa, Tuomiopäivän Lapset siis. Oliko se hyvä ratkaisu bändin kannalta vai rupesiko hierämään välejä?

M: Virallisesti Altsen kommuu-nissa asuttiin minä, Alste ja Veikko. Sannakin kyllä käytän-nössä tuolla asui. Välit pysyi hyvinä, mitä ny joskus saattoi olla jotain normaalia mökötys-tä, mikä kimppa-asumiseen kuuluu ihan luonnostaan. Lämmöllä muistelee noitakin kiljunhuuruisia aikoja. Tuomiopäivän lasten kannalta tuo oli myös hyvä ratkaisu, koska meillä oli treenis yhessä huoneessa ja päästiin aina kokeileen heti kaikkia juttuja mitä tuli mieleen ja muutenki tuli treenailtua normaalia tiiviimmin.

Kertokaas sit nyt Bad Jesus Experience bändistä. Alku, kokoonpano, kuinka kokoonpano muodostui, kuka keksi nimen, julkaisut, suunnitelmat? Ja julkaistaanko niitä teidän kymppituumaisia koskaan cd:nä? Niin ja kuka sen videon keksi tehdä siihen tokan kympin kansiin?

M: Minä ja Emmi aikamme jauhettiin kännissä siitä kuinka pitäs perustaa bändi. Tyhjän länkytystä kesti vissiin pari vuotta. Ei jaksettu aktiivisesti ettiä reenistä eikä muutakaan. Viimeisen Kolonnan Kaide kun sitten lopulta mainitsi, että heidän Musahotelli-luukussaan on bändille tilaa, niin olihan se alettava tekemään jotain. Sanna oli juonittu lauluun varmasti jo ekaa kännisuunnitelmaa puidessa ja kyllä Mikaki tuli bassoon vähä niin ku itsestään.

S: Noudettiin mukavassa maistissa ollut Mika Meksikon koneesta ja matkalla kentältä Kamppiin Mika ilmoitti tulevansa bändiin. No sehän passaa.

M: Nimen keksijästä ei ole täyttä varmuutta. Se syntyi krapulakaljottelun tuoksinassa. Ilmeisesti baarissa oli kes-kusteltu huonoista Jeesuskokemuksista. Julkaisuformaatista oltiin kaikki yhtä mieltä. Kymppi on kaunis esine ja sopivan mittainen formaatti meidän tyyliselle kolistelulle.
Minä en ainakaan aio henkilökohtaisesti panna tik-kua ristiin CD -julkaisujen eteen. Eivät nuo ylisuuret paljetit helvetistä juurikaan kiinnosta. En nyt kuitenkaan sano ehdotonta eitä tähänkään asiaan. Piilovideon ajatusta pyöriteltiin koko bändin voimin, mutta kyllä alkuperäisestä ajatuksesta ja lopullisesta ideasta saa syyttää Sannaa.

S: Naurattaa vieläki, että Suomen ensimmäinen AR-sovellus on punk-levyn kannessa. Ai että.

Onkos teillä ollut muita bändejä? Joko semmoisia missä olette olleet yhdessä tai erikseen?

M: Yhdessä ei olla muissa bändeissä soiteltu. Sanna soitteli Torniossa Nahkaa-nimisessä kokoonpanossa, joka taisi julkaista yhden demon ja minä jyystin vuonna varsilenkkari heviä Vomiturition nimisessä viihdeorkesterissa.

Sitten alkaa osasto henkilökohtaista. Torniossa olette ainakin asuneet ja nyt Helsingissä. Minkäs takia lähditte Torniosta? Haisiko keväisin liikaa paska? vai karkoitettiinko teidät? Vai mikä se laittoi muuttolaatikoita pakkaamaan?

M: Tuossa jo aiemmin aihetta sivusinkin. Tornio ei tarjoa kummoisia tulevaisuudennä-kymiä, ellei ole piriä käyttävä pikkurikollinen tai terästyöläinen. Sanna painui Turkuun opiskelemaan ja minä hiippailin perässä. Yhteen aikaan Turussa tuntui asuvan puolet Torniosta, mikä oli tietysti mukavaa kun Turkulaisiinkaan tutustuminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista.

S: Lisää syitä lähteä Torniosta. Keskustalaisuus: kaikilla ei edellenkään ole oikeutta jättää nurmikkoaan leikkaamatta. Lestaatiolaisuus: ei herraisä sentää, ei näin.
Parasta Torniossa on Haaparannan Ica Max. Toiseksi parasta on Systeemi (Systembolaget) ja kolmanneksi Hööks.

Tehän olette olleet yhdessä vuodesta käpylehmä tai jotain. Ja jos oikein olen käsittänyt, niin samassa työpaikassa olette nykyään? Sekä samassa bändissä soitatte? Vietättekö te kaiken ajan yhdessä vai otatteko välillä lomaa toisistanne?

M: No onneksi me ei töissäkään niin hirveen paljo olla tekemissä. Sopivasti myös harrastetaan ja touhutaan omia asioita, mitkä ei toista kiinnosta. Ei tartte erikseen ottaa lomaa toisesta kun oikeestaan ainoastaan viikonloppuisin ehitään kunnolla viettää yhteistä aikaa, jos silloinkaan. Niin ja muistakaa piltit, että pitkän suhteen salaisuus on taito riidellä.

S: Perusviikko menee näin. Kaksi-kolme iltaa viikossa hevosen selässä ja lopun aikaa töissä. Viikonloppuisin ehtii näkeen Mikkoa.  Emmin mukaan kätistään koko ajan. No daa ja drink to that!

Mikko ainakin lukee sarjakuvia, mites Sanna? Mitkä on teidän suosikki sarjakuvat? Entäs muu lukeminen, harrastatteko?

M: Molemmille kelpaa ainaki Sokalin Tarkastaja Ankardo, Bilalit ja Comesit. Noi ny ainaki muistin. Vähiin on sarjakuva-harrastus nykyään jääny, eikä mitään uusia tuulia ole tullu haisteltua pitkiin aikoihin. Kirj-oja tulee enemmän luettua. Nimeltä vois mainita ainaki Mu-rakamin, Pelevinin, Dosto-jevskin, Proustin, Nabokovin, Ellisin ja aika monen muunkin. Nyt on mulla kesken toi Katja Ketun Kätilö, eikä sekään vai-kuta yhtään hullummalta.

S: Kettu olisi ansainnut Finlandian! Luen laidasta laitaan, mutta Proustin kukkien kastelu ei vielä kiinnosta.
Sarjakuvia luen, kun Mikko sattuu ostamaan. Suosikit Mikko tuossa luettelikin. Sain ai-koinaan saarnan siitä, ettei Aku Ankkoja saa lukea ammeessa. Just.

Kissojakin teidän taloudesta löytyy. Montako? Miten vanhoja? Onko teillä aina ollut kissoja aikuisiällä ja lapsuudessa? Entä muita eläimiä?

M: Mulla on ollu lapsuudessa kotona aina kissoja. Sannalla ei. Ysärillä oli kausi milloin oli rottia ja niiden siirryttyä aikaan, otettiin sitte nuo meidän nykyiset kissat Reidar ja Kullervo. Oliskohan nuo nyt jo ainakin 14 vuotiaita herrasmiehiä.

S: Oli meillä myös kaikkien suosikki Martti the cat, joka luuli olevansa koira. Martti syö nyt muistoissa sähköjohtoja, skartteja, vinyylien suojapusseja, kenkiä ja kantaa pinkkiä puuhkaa. Turussa ennen kissoja, meillä oli Moskova. Hitto, että siinä oli hieno ja fiksu rotta.

Musiikkiosa. Diamanda Galasia te ainakin kuuntelette, mutta mitä muuta? Kumpi laittaa useammin Dischargea soimaan kotona?

M: No kyllä se taidan olla minä joka ne Discharget laittaa pyörimään. Tällä hetkellä kolisee hyvin ainakin Swansin uusim-mat levyt ja ikiklassikoina Sonic youth, Shellac, Tricky, Rudimentary peni, The Mob, Melt banana, Birthday party, Einstuerzende neubauten, Siekiera ja monet muut semmoset. Uudemmasta musiikista koitan seurailla kotimaisia uusia bändejä, jota tuntuu olevan nykyään kyllä ihan tolkuttomasti. Siis jopa niitä aidosti hyviä bändejä. Kyllähän noita uudempia ulkomaalai-siakin orkestereita yrittää seurata, mut jotenkin ne tahtoo unohtua saman tien. Poikkeuksiakin toki on, vaikkapa Cross stitched eyes, jonka levyt kyllä käy ainakin juuri nyt tiheästi lautasella.

Sannan levykokoelma on ehkä jonkin verran popimmasta päästä, mutta kyllä meillä on-neksi aika monessa kohtaa kuitenkin musiikkimaut käy yksiin.
S: Kuuntelen hyvää musiikkia, ihan mitä vaan. Mutta se täy-tyy sanoa hevisoolot on parhaimmillaankin aivan perseestä.

Nähdäänkö Hässäkkäpäivillä 2013?

M: Meidät tavoittaa sieltä huoltoaseman takaiselta nurmipläntiltä kaatuilemasta.

Jäikö jotain hampaankoloon tai jotain muuta mitä haluatte kertoa just ehdottomasti?

M: Ei kait tässä sen kummem-pia. Pitäs tulla taas joskus siellä Turussakin käymään, mut kun ei saa aikaseks. Tuu sä Veikki käymään täällä Helsingissä. Ei täällä meno oo ihan niin perseestä ku mitä maalaiset väittää.
S: Raatolle sekä Annelle, Ergille ja Jaskalle syysterhveiset!

Kohellus kiittää.

Kirjoitus julkauistu alkujaan Kohellus-zinessä.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 4:21 pm

Kohelluksen haastattelussa Roku Moguli

without comments

 Kohelluksessa julkaistu joskus aikaa sitten.

ROKU RECORDS  MOGULI


Kohelluksen ensimmäiseen haastatteluun joutui Roku-records Moguli. Antaa mennä.

Kuka on Moguli? Eli kerro nyt alkuun jotain itsestäsi. Kuka, mitä, häh?

Jep jep,
Moguli on sellainen joulupukkiin verrattava hahmo joka asuu kaukana sivistyksestä Hirvaan erämaassa. Syntyi vuonna 76 pontius pilatuksen kulta-aikoina ja siitä lähtien elämä ollut yhtä juhlaa. J. Seppänen opetti nuorelle Mogulille punkin kuuntelun semmoisena 13 vuotiaana räkänokkana. Viikkorahat meni siihen aikaan c-kasetteihin joihin Seppänen nauhoitteli hösseliä suomesta ja ulkomailta. Silloin oli myös Rovaniemen aktiivinuoret, jotka järjesti keikkoja Tommin nuorisotilalla. Tila oli jaettu puoliksi siten, että toisella puolella oli keikkoja ja toisella puolella päivysti pisara selviämisasema.

Musiikin kautta tuli myös tietoisuus, että yksilöllä on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Tuli kuvioon pienlehdet ja käytiin Oulussa kattomassa mallia, miten taloja vallataan. Noh, vallattiin mekin Marttiinin vanha puukkotehdas ja sitten alettiin tekeen kauppaa kaupungin nuorisotoimen kanssa. Saatiin siinä kaupassa linja-autoaseman alakerrasta ihanteelinen tila, johon kuului 3 huonetta. Siellä soitteli erinäisiä bändejä ja samalla tehtiin vallankumousta ja oltiin tietoisia. Kyllä nää tiedät mistä Moguli nyt tässä paasaa.

Jossain vaiheessa tuli myös sitten distromeiningit ja levittelin erinäisiä zinejä ja punklevyjä pohjoisen väelle.

 Sitten kerro vuorostaan Roku-recordsista.

2002 se tais sitten alkaa. Mentiin Runkkuruuskasen studioon nauhoitteleen matskuja ja lukemaan Ruuskasen pornolehtikokoelmaa ja kuunteleen taas kerran Souvareiden Ameriikan valloituksesta ja sen bordellikäynneistä. Jos oikein muistan, niin ensin kävi Stiggan Andersson nauhoittamassa 7″ matskunsa ja kun jäi ylimääräistä aikaa, niin käytiin hakeen Kyrö ja Markus paikanpäälle ja nauhoitettiin Yhteiskunnan ystävien? Oodi ydinvoimalle biisi. Sitten jokunen viikko etiäpäin kävi Laybacks äänittämässä klassikoksi muodostuneen beer 7″ eepeensä. Sitten taas oli yy?:n vuoro ja nauhoitettiin eka ep.
Jotenkin siinä nyt oli semmoinen meininki, että Moguli oli päättänyt alkaa julkaisemaan levyjä ja jotta hommia ei olis tehty liian helpoksi, niin päätin julkaista kaikki 3 7″ yhdellä kertaa. Siitä se virallisesti lähti. Tietty aiemmin olin julkaissut Stiggan Anderssonin Cd-r:n, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Rokun kanssa.

Sen jälkeen tullut tasaisen tappavasti julkaistua semmoista musiikkia mistä dikkaillut ja ei ole tullut paljon ajateltua mitä muut on mieltä julkaisupolitiikastani. Jos on tehnyt mieli julkaista räppiä, niin silloin olen julkaissut räppiä. Toisinaan enemmän rokkia ja sitten tietty Hc:ta ja sen semmoista. Punaisena lankana ollut se, että jos olen jostain dikkaillut ja on pyydetty julkaisemaan, niin olen myös julkaissut.

 Kuinka olet päätynyt julkaisemaan juuri näitä bändejä? Oletko itse tarjoutunut vai bändit tyrkyttäneet? Vai jostain muusta syystä, ollut esim. niin kova keikka että olet siitä innostunut tms.?

Näemmä tähän tuli jo osittain vastattua tuossa edellisessä vastauksessa, mutta jatketaan.
Kun tässä miettii, niin ehkä helpoin sanoa että kun palaset on loksahtaneet paikalleen, niin silloin on tullut levy julkaistua. Joskus on joku kysynyt julkaisinko, joskus taas Moguli vuorostaan kysynyt, jossain tapauksessa kummallekkin osapuolelle ollut itsestään selvää, että näin tehdään, joskus joku halunnut, että ehdottomasti pitää olla Roku records joka julkaisee. Tietty keikatkin vaikuttanut ja on tullut joskus suoraa keikan jälkeen kysäistyä, jotta kiinnostaisko levyttää.
Mieleenpainuvin juttu on se, kun joskus menin mikseriin kuuntelemaan omaisuusvahingon biisejä ja vittu että kolahti. En voinut tajuta, jotta miksei kukaan ollut noilta levyä laittanut ulos. Sitten kädet hikoillen ja sydän jännityksestä pomppien aloin kyselemään, jotta kiinnostaisko että julkaisisin levyn. En ollut koskaan ketään noista nähnyt tai muutenkaan en heihin ollut tutustunut. No sitten tuli vastaus, että jos vaan kiinnostaa, niin voishan sitä. Siis niin mahtava bändi ja sain kunnian julkaista, se oli hieno kokemus!

Väliin taas muutama Moguli kysymys. Onko siulla omia bändejä? tai onko ollut?

Soitan edelleen Stiggan Anderssonissa. Bändi jota on vaikea mihinkään genreen laittaa. Aiemmin tullut soitettua Ihmisen hajussa ja Yhteiskunnan Ystävät? nimisissä orkestereissa.
Sitten on tuo ikuinen projekti nimeltään United 82. Vittu me tullaan vielä joskus ja nauhoitetaan klassikko 7″ Saa nähdä milloin, mutta ennemmin tai myöhemmin.

Sitten melkein tuli soitettua Lapinpolthajissa, mutta ei mogulista niin muusikoksi olis ollut, että biisit olisin yksissä treeneissä oppinut. Mutta onhan muuten kova bändi, vai kuis?
Ostitko sen maastoauton josta oli joskus puhetta?

Ei niistä kaupoista mitään tullut. Myi autoa, mutta sitten kun sille soiteltiin, niin ei kuulemma ollut kunnossa tms. Tuli jo valmiiksi ostettua toinen Elvis kojelaudalle, että voi sen uuteen autoon laittaa, mutta se vielä odottaa makkarissa tulevia haasteita.
Nyt olisi uusi kiikarissa. Ja se on niin kaunis, että ei ole vanhalla mantereella ennen nähty. Pitäisi käydä ehkä hakeen Ruotsista se, koska suomeen maahantuodut on veroteknisistä syistä aikanaan jatkettu 15cm maahantuojan toimesta ja se rumentaa koslaa kummasti. Moguli haluaa sen tehtaan version. Kyse on Subaru Bratista. On muuten hieno auto ja neliveto tietty. Uskon, että tulee olemaan klassikko 20 vuoden päästä. On niin kaunis.

Koska tuo levyjenjulkaiseminen /-myynti ei taida ihan elättää, niin käyt vissiin palkkatyössä. Siinä sulle on tullut tutuksi tuo pohjois-Norja. Onko siellä mitään punksceneä?

Heh, joo ei taida elättää ei. EIpä noita olis varaa ollut noin paljoa julkaista, jos ei olisi ollut hyväpalkkaista työtä Norjassa. Tromsassa jonkin verran punkkeja, mutta eivät olleet vielä silloin aktiivisia kun siellä asustelin. Nyttemmin viimeiset vuodet ollut enemmän pohjoisessa töissä ja täällä punkrock yhtä harvinaista kuin Pihtiputaalla konsanaan.

Nyt kun kerrankin pääsen paasaamaan, niin en helpolla luovuta. Pidän nyt puheen työstä ja itsensä arvostamisesta ja yleisesti siitä mitä minulle on punkbiisit opettaneet nuoruudesta asti.
Tunne oma ihmisarvosi, älä alistu siihen mitä joku pirun kapitalistiriistäjä sulle sanelee. Sinä teet sen tuloksen, ei se toimistusjohtaja pehmustelulla tuolillaan. Meillä on ne kädet joilla nuo tuotantovälineet pyörii. Älä anna niitä ilmaiseksi.
Syy miksi paasaan, on se, että meille tuli firmaan uusi toimitusjohtaja, joka pyysi ajamaan suomesta kesälomien jälkeen tapaamaan häntä. Olin juuri ottamassa kahvia kun se herra tuli ovesta ja käteltiin, sanoin nimeni ja hän omansa. Sen jälkeen totesi, että hän on uusi toimitusjohtaja ja hänellä on uusi järjestys. Niin ja teidän palkat on liian korkeat, ne tulee laskea. No, mitäs sen jälkeen. Sanoin itseni irti, tunnen oman ihmisarvoni ja en voi tehdä töitä ihmiselle, joka ei tiedä kuka sen rattaita pyörittää. Älkää alistuko jos teitä poljetaan. Taistelkaa vastaan. Vittu me ei olla mitää sätkynukkeja tässä kovassa markkinataloudessa. Muistakaa se, silloin meitä ei voi polkea. Kuulukaa ammattiliittoon ja jos jotkut hommat menee perseelleen, niin silloin sulla on lakimiehet takana. Näin se vain on.

No, nyt annan verenpaineen laskeutua ja vastaan, tullut aikatutuksi pohjoinen Norja. Eteläisimmillään olen työskennellyt Tromsassa ja itäisimmillään Kirkkoniemessä. Monet kaupungit ja kylät koluttu. Hauskaa on ollut ja paljon kaikenlaista olen kerennyt nähdä ja oppinut monia hienoja ihmisiä tuntemaan.

Sulla on vissiin kissa/kissoja? Montako? Miten vanhoja? Onko sulla aina ollut jotain lemmikkieläimiä, niinkun jo lapsuudessa ja aikuisena?

Jeps, mogulin perheeseen kuuluu kaikkiaan rouva, 3 kissaa ja 1/2 ravuri. Tuossa kesän lopulla juoduttiin lopettamaan 28-vuotias kouluhevonen nimeltään Cande. Kepeät mullan sille.

Joo, kissat kuulunut miltei aina mogulin perheeseen. Yhteensä 5 kissaa saanut toivonmukaan niin hyvän elämän kun mahdollista on ollut. Rouvan kanssa ollut se politiikka, että kissat jotka tulee meille ovat semmoisia jotka muuten olisivat jääneet kodittomaksi tai vaikkapa lopetettavaksi. Rotukissoille sun muille varmaan löytyy aina oma kotinsa. Joskus puhuttu myös koiran hankinnasta, mitä suosisi rouvan työ hevostalleilla. Pitää katsoa sitä joskus aikanaan otetaanko vaiko eikö. Meidän seniori nimeltään Heikki on sen verran arka, että hänen elinaikanaan meille ei ainakaan koiraa tule.

Harmi vain, että monella tuntuu olevan kissa-allergia. Esim. Seksihullujen yöpyessä Willa Mogulissa joutui yksi viettämään yönsä ulkona teltassa allergiansa takia.

 

Kumpi on totaalisempi levy Kaaos: totaalinen kaaos ep vai Hässäkkä: totaalinen vitun e.p.?

 

Itsellä tärkeämmäksi noussee Hässäkkän Totaalinen vitun e.p. Vaikutti aikanaan, vaikuttaa edelleen. Viimeksi kuunneltiin reilu pari viikkoa sitten Saasta-Villen vieraillessa Willa Mogulissa.

Kaaos myös tärkeä bändi itselle, mutta Hallikaisen tuotannosta arvostan kyllä huomattavasti korkeammalle Kuolleita kukkia. Siinä osuu vaan helvetin hyvin kohdalleen, niin laulu, kun musiikki. Syvällisiä asioita synkästi kerrottuna.

Lafkasta taas. Onko yhteisjulkaisut muiden lafkojen kanssa uhka vai mahdollisuus?

Yhteisjulkaisut oli silloin kun aikanaan niitä rupesin harrastamaan, niin hyvä mahdollisuus, nykyään vähän muuttanut katsantokantaa niiden suhteen. Tietty julkaisuissa jos on vaikka 3 lafkaa, niin homma ok. Sitten taas kun mennään siitä ylöspäin, niin ei ruukkaa olla hirveän hyvä juttu. Johtuu siitä, että levyt kyllä leviää nopeasti eri distroihin, mutta jos vähän vaikka myöhästyt alusta, niin levyt on käsissä. Eli pitäisi olla ensimmäisenä tyrkyttämässä jokaiselle lafkalle ja jos siihen osallistuu, niin se menee vähän kilpajuoksuksi. Silloin ok, jos joku lafka vaikka saksasta ja kolmas vaikka espanjasta. SIlloin noita saa jaettua laajemmalle, kun suomiskenen sisälle. Enään harvoin on kuitenkaan tilanne, että saisi 500kpl levyä menemään pelkästään suomeen. Ne ajat on mennyt jo.

Ne jotka miettii yhteisjulkaisuja, niin miettikää myös miten promota yms. Kuka lähettää arvion minnekkin ja mieluiten etukäteen sopia, että hoida sinä sinne ja sinne…

Noista sun julkaisemista levyistä, pystytkö nimeämään viisi suosikkiasi?

Viisi suosikkia vaikea sanoa, koska mielestäni en yhtään inhokkia ole koskaan julkaissut.
Omaisuusvahingon kaikki julkaisut tietty ylempänä mainitsemastani syytä.
Laybacks : beer 7″ep Helvetin hyvää kaljoittelupunkkia, myös näin epäjuopolle!
Yhteiskunnan ystävät? kaikki julkaisut. Se vaan on niin, että on se mukava julkaista bändiä jossa aikanaan itse soittanut ja josta aina dikkaillut. Hienoa, että on ollut oikeus näitä vuosien varrella julkaista.
Etulinja 7″. Jotenkin aina tuommoinen paatos/vallankumouspunkki ollut helvetin lähellä sydäntä. Sattuu olemaan vielä helvetin hyvä levy kaikkinensa. Ainut miinus siinä, että pikkusen liian pintaan kaiverrettu tuo lätty. Kuulee soundissa.
Eritetyt : 12″lp Olihan se hienoa, että sai julkaistua bändiä, jonka sanoma vaikuttanut läpi elämän. Esim. nyt kun tuli sähinää pomon kanssa, niin mielessä soinut esim. älä alistu ja irti biisit. Myös armeijasta kertova biisi vaikuttanut aikanaan ratkaisevasti sivariin menoon ja varmasti myös vankilassa käyntiin.

 

Roku julkaisut on vissiin kaikki vinyyleitä? Mikä sun suhde on eri formaatteihin (vinyyli, kasetti, cd, cd-r…)? Entä näihin nettilatauskoodeihin?

 

47tms. julkaisua tullut ulos joista 3 ollut cd formaatissa. Ei vaan itselle nappaa nuo cd:t. Tietty jos joku bändi haluaa julkaista Cd:n, niin en jätä sitä formaatin takia ostamatta, jos bändistä pidän. Menee vaan silleen, että tulee ladattua cd koneelle ja sen jälkeen se jää johonkin laatikkoon pölyttymään. Itse levy jää etäiseksi. Kansiin ei tule kunnolla tutustuttua yms.

Vinyylit on kyllä ehdottomasti Mogulin juttu. Löytyy jokunen hyllymetri humpasta punkkiin. Tykkään kuunnella hyvää musiikkia ja se ei mitenkään jää yhteen kategoriaan. Vanhemmiten tullut hurahdettua Kantriin, sitä on aikojen saatossa aika isosti vinyylinä julkaistu.

Kasetti hyvä formaatti, jota arvostan, mutta tulee liian vähän hommattua/kuunneltua. Tietty nykyään näyttää olevan muotia tehdä tyyliin 100kpl:n kasettipainos ja myydä se viikossa piffillä loppuun. Nuo muotikasetit tulee kyllä jätettyä järjestään ostamatta. Monella bändillä kylläkin järkevämpi julkaista alkuun eka demo kasettina, verrattuna eka demo 500kpl:n vinyylinä. Kasetteja kuitenkin menee tehdä pieniä painoksia ja jos tuntuu, että menee hetkessä käsistä, niin uutta painosta kehiin.

Cd-r ehkä melkein miellyttävämpi formaatti kun cd. Ainakin semmoinen cd-r, missä nähty vaivaa kansien eteen. Huomaa monesti, että noita tulee paljon pitempään hypisteltyä ja palattua useammin koneelle siirron jälkeenkin. Niissä on kuitenkin jaksettu nähdä vaivaa.

Latauskoodi periaatteessa hyvä juttu. Se vain miten ne aina pääsee tippumaan vinyyleiden välistä on pienehkö ongelma.

Onko sulla Rovaniemi 82-kylttiä, semmoista maantien varresta löydettyä?

Oi kun olisikin. Jos tätä ei kukaan tiehallinnon virkamies lue, niin voin taata että ennen eläkepäiviä tulee tuommoinen autotallin seinästä löytymään.

Oisko tää tässä? Vai kerrotko viel jotain? Rovaniemen scenestä tms. Terveisiä?

Aika hyvin tuli avauduttua jo tuolla ylempänä. Mutta oikeasti. Kuunnelkaa mitä bändit laulaa biiseissänsä. Niistä saa oikeasti ammennettua paljon omaan elämään. Monella on oikeasti paljon kerrottavaa, vaikka ne kuulostais siltä että ne on kieliposkessa tehtyjä. “Jos haluut muutosta, niin heitä ensimmäinen kivi” Oikeasti, ei meidän tarvitse alistua kaikkeen, mitä päättäjät meille syöttää. Aloitetaan vaikka kyseenalaistamisella.
Kävin Hietikon Arton kanssa surullisen keskustelun. Hän kertoi, että Toisella Vaihtoehdolla enään 400+ tilaajaa. Tilatkaa, jos ei ole tilaus voimassa. Kertokaa kavereille myös. Tuo on kuitenkin paras tiedotuskanava edelleenkin. Onhan tietty tietokoneiden sisällä myös, mutta jo lehden olemassaolon kulttuuriarvo, hei oikeasti. Kaljatuopin hinnalla saa minimissään 2 numeroa toista vaihtoehtoa. Jos vuodessa tulee ulos max 6 numeroa, niin se ei oikeasti montaa kaljaa maksa tuo panostus.

Rovaniemen skenelle helvetin lämpimiä terveisiä. Kaikille tasapuolisesti. Ilman rovaniemen skeneä ei olis kyllä Roku recordsiakaan. Sanotaan vaikka näin, että en osaa nauhoittaa, en osaa miksata, en osaa masteroida, en osaa tehdä grafiikkaa, en osaa taittaa, en osaa nettisivuja, en osaa tehdä hyviä biisejä, en osaa siivota skeidaalla, en osaa organisoida yksin, en osaa järjestää keikkoja… Kiitos kaikille, tiedätte keitä olette. Ja kiitos koko suomiskenelle.
Niin ja hienointa mitä ikinä ollut oli se kun Ristisaatto ja akupunktio tuli tekeen ihan aikuisten oikean pohjois-suomen rundin. Toivonmukaan joku toinenkin toteuttaisi vielä tuon joskus uudelleen. Lähtisin heti kuskiksi tai vaikka pitään kioskii hyttysille!

 

Kiitos Moguli, kun viitsit vastata.

 

Yhteys:
moguli@rokurecords.com
Ville Vuorjoki
Kemintie 1488
97130 HIRVAS

 

Roku records diskografia

Keripukki / Pahaa verta 7”
2010 Valium Kiharat : Kierre 7”
roku-001 The Laybacks : Beer 7”
roku-002 Stiggan Andersson : Päästä irti 7”
roku-003 Yhteiskunnan ystävät? : S/T 7”
roku-004 Turun tauti / Yhteiskunnan ystävät? Split 12”
roku-005 Etulinja : S/T 7”
roku-006 The Laybacks / The Driven dynamo split 7”
roku-007 Real vacation : You know the words you know the movies
roku-008 The Driven dynamo : Living extreme mcd-r
roku-009 Lähdön aika / Burn again split 12”
roku-010 Anno fallo : Helmiä sioilta 12”
roku-011 The Driven dynamo : Expression CD
roku-012 Omaisuusvahinko : s/t 7”
roku-013 Real vacation : Back to the movies CD
roku-014 v/a Hardcore 03 : Vittu ei kiitos / Totuus / Väärinkäsitys / Kansalaistottelemattomuus / Yhteiskunnan ystävät? / Lapinlutku & Hc oy / Valse triste / Creepy crawlie / Kuolema / Diviside / Juggling jugulars / Lähempänä loppua / Turun tauti / Viimeinen kolonna / Wörm / Etulinja 12”
roku-015 Valse triste : Madon luku 12”
roku-016 Sur-rur : Uurnapölyjen paluu 12”
roku-017 Aortaorta : Mevement is all 10”
roku-018Another sinking ship : Works well in a crowded area7”
roku-019 v/a Uleåborgland hardcore attack! : Burn again / Pathos cazette / brutopia / throwback
roku-020 v/aPerhosten kerääjä #1: Laybacks / Polttoitsemurha / Omaisuusvahinko / Dissect (+rfsu+yy?+zine) 12”
roku-021 Aortaorta / Life giving waters split 7”
roku-022 Derrida : Vastakirjoituksia
roku-023 Eristetyt : (sitä on systeemi) Yks vitun sekasotku 12”
roku-024 Pahaa verta / Keripukki split 7”
roku-025 Brutopia / Lähdön aika split 7”
roku-026 Omaisuusvahinko : Sotaa maailmaa vastaan 7”
roku-027 Life giving waters : Almost there 12”
roku-028 Lapinpolthajat : S/T 7”
roku-029 Pahaa verta : S/T 7”
roku-030 Yhteiskunnan ystävät? : Porojen maa 7”
roku-031 Sur-rur : S/T 12”
roku-032 Valium kiharat / Seksihullut split 7”
roku-033 Laybacks : S/T 12”
roku-034 Delta Force 2 : Personal Vietnam 12”
roku-035 Valium kiharat : Kierre 7”
roku-036 Merries / Sur-rur split 10”
roku-037 Lapinpolthajat : S/T 12”
roku-038 Sur-rur:Liikkuu kivipinnoilla asumuksenaan laatikko 12”
roku-039 Polttoitsemurha / Diskelmä split 7”
roku-040 Tuhkaus : s/t 7”
roku-041 Stiggan Andersson / Parantola split 12”
roku-042 Vivisektio : 1984 12”
roku-043 Viimeinen kolonna : Luonnoton poistuma 7”
roku-044 Viimeinen kolonna : Totuuden kitkerä siemen 7” (julkaistaan syksy 2012)
roku-045 Yhteiskunnan ystävät? : Kahleet poikki 12” (julkaistaan syksy 2012)
roku-046 Lapinpolthajat : Wahlroosin unelma 12”

Kirjoitus julkaistu alunperin Kohellus-zinessä.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 3:09 pm

Posted in Haastattelut,Kohellus

Tagged with , ,

Haastattelu: Umpio, Kohellus #2

without comments

 


Mikä alkuräjähdys synnytti Umpion ?

se oli kaikkee muuta ku räjähdys, sillä prosessi oli hidas. olin jo kauan dikkaillu romuja ja kontaktimikkejä, ja aikanaan DT- ja Kroko keikoillakin oli semmonen mikitetty räkkihässäkkä mukana, jota sai potkii ja paukuttaa.
setti oli primitiivinen: mikki volumepolkimeen ja siitä styrkkariin. sittemmin hurahdin mixeriin ja efektilenkkeihin ja aloin tekemään kontaktimikkejä omaksi ilokseni. umpio on mainio nimi sulkeutuneelle tutkiskelulle
ja siitä se sitten lähti joskus 2006. eli romulisukkeesta tuli pääruoka. mulla ei ollu oikein koskaan varsinaista sooloprojektia, enkä tähän päivään asti voisi kuvitella ilmaisevani itseäni jollain kitara-ja-laulu-metodilla.
tehtyäni pöytälaatikkoon melukollaaseja 4-raiturilla aloin löytämään voimaa ja suuntaa ankeiden ambient-jöötien hylkäämiseen ja nopee, aggresiivinen vyörytys tuli tilalle. aika luontevasti omasta mielestäni, joskaan ei
maailman nopeiten. myönnän olevani hieman myöhäisherännäinen melun syvällisempään kuulemiseen,vaikka mulla on ollu muutamia alan kasetteja ja levyjä hallussa jo 90-luvun alusta asti. niiden aika ei vaan ollut sillon vielä
koittanut mun kohdalla. nykyäänkin on ollu monta kertaa noloja hetkiä, kun kuulee nyt vasta jonkun noiseteoksen 80- tai 90-luvulta ja huomaa yhtä-läisyydet omaan nykysoundiinsa. mutta ei se mitään, pikku hiljaa ominpäin!!

”Soittimet” on ilmeisesti rakennettu tavarasta joka on edelliselle omistajalle muuttunut romuksi? Kierrätkö roskalavoja tms ihan soittimienteko mielessä vai tuleeko idea ”kuinka toi soi” kun satut näkemään jotain hyljättynä ja poisheitettynä?

kyllä ja kyllä. kun kelit sallii tykkään kierrellä metalliroskiksia keräämässä ryjää urakalla, toiste taas nappaan vaan jotain kevyttä randomkamaa mukaan kun osuu kohdalle. on selvästi kahdenlaista kamaa,
mikä kiinnostaa: on sit, jossa on hyvä soundi jo itessään akustisesti, ja sitten on semmosta, josta näen heti, että siihen saa mikin paikoilleen, jonka jälkeen ne kestää karumpaakin runttausta. kyllä mä usein
testailen just tota soivuutta. toisaalta olen kans älyttömän ronkeli sen suhteen, mitä huolin mukaani.

Keikoista. Kuinka paljon niitä on ollut ja minkälaisissa paikoissa? Ja minkälainen on yleisön koostumus?

nyt pitää tunnustaa, etten ole laskenu, mutta arvioisin realismin olevan jossakin 30-40 vä-lillä nykyään (syksy 2012).
yleisö vaihtelee niin määrällisesti kuin laadullisesti, joskus ei o kukaan, ja joskus on ollu väkee ku pipoo. tähän vaikuttaa hirveesti kuka muu esiintyy samana iltana. oon tykänny soittaa kaikenlaisissa iltamissa,
on ollu HC-bändejä, on ollu muita noise-artisteja, ja on ollu akateemista äänitaiteilijaa. ainoa, johon en istuisi, enkä haluaisi istua, on hevi-iltamat. ne keikat on olleet rajuimpia, joissa jengi tulee iholle ja saa mun
melusta kiksejä, joita ne sitten projisoi suoraan takasin itelleni.

Onko sun hankala roudata noita tavaroita paikalle?

haha. on. aina käsivarret kumilenkeillä roudatessa, mutta omapa on valintani, ja oonhan mä jo rehannu noita yli 10v mukanani muodossa tai toisessa. jos olis oikeen roisos niin olis huippua jos olis auto käytössä…

Kuinka paljon keikat on etukäteen mietittyjä ja kuinka paljon improvisaatiota? Asusteita olet tainnut miettiä, kun ollut teurastajaessua ja sitten joskus on ollut tää lomaopas helvetistä look. Onko setti liitoksissa asuste valintaan?

en suunnittele soittoa sen koommin, mutta pienestä pitää alottaa. siinä on hyvä paisutella sitten. joskus ajattelin, että laitan aina tuon essun, mutta se ei o tuntunu joka kerta mitenkään olennaiselta. fiiliksen mukaan, eli asu ei ole
todellakaan prioriteetti.

Entäs nauhoitukset sitten? Mietitkö niitä etukäteen tai harjoitteletko niitä? Vai laitatko nauhoituksen päälle ja annat fiiliksen viedä? Mikä on paras vuorokauden tai vuodenaika tehdä nauhoituksia?

keräilen paljon soundeja kasetille, siirrän onnistuneet pätkät atk.lle ja editoin löysät pois. järjestelen lepposammat omiin nippuihinsa, rajummat toiseen, elektronisemmat kolmanteen, rytmikkäämmät neljänteen, etc etc…
pidän jonkinlaista kirjaa onnistuneista ja jyrään loput. vaikka jälkeä onkin syntynyt kiitettävästi, on hylätyn materiaalin määrä silti moninkertainen. jos joku ei onnistunut niinku piti niin sillon pitää kokeilla uudestaan. mutta
näköjään mulla  on keräilykausia ja järjestely- / karsintakausia.

Sitten sun julkaisuista viel. Aika paljon olet splittejä tehnyt, niin kuinka  kumppanit niihin on valikoituneet? Onko haaveissa joku jonka kanssa ois mahtava tehdä joku split julkaisu?

splitit on tehty hengenheimolaisten kanssa eri aloilta sen mukaan, minkä verran on molemminpuoleista kunnioitusta ilmassa. alkusysäys on saa-tanut tulla kummalta vaan… ei tässä ole varsinaista sääntöä.
mutta tottakai sitä puntaroi tarkkaan, kenen kanssa haluaa jakaa jonkun julkaisun. muutamasta olen kohteliaasti kieltäytynytkin. kerran piti tehdä oma osuus tyhjästä ku splittipartneri teki niin kovaa kamaa,
etten kehdannu laittaa tiskiin löysää dronejumitusta, jota alunperin mixasin sitä varten heh. eli resurssien mukaan mennään!!

Mites onko sulla jotain esikuvaa tähän touhuun?
Gelsomina sekä Squamata, isosta maailmasta Guido Hübner ja Paul Coates

Mitäs tulevaisuuteen? Onko sitä?
jos sitä on, niin toivottavasti näitä: megalomaaninen 3.n cd.n boxi + valokuvakirja, näyttely romusoittimista, lisää keikkoja ja epäsoittimia, sekä paljon aktiivisuutta Faarao Pirttikankaan bändissä. ja jos olis fixumpi niin opettelis
koodaa jotai “megasoitinta” jollakin alan mielenkiintoisimmista platformeista, eli PureData tai Supercollider tai MaxMSP. mut ku elää tämmöses umpiossa niin pitää toistaiseks tyytyy nauhureihin ja Reaper.iin, jossa toki siinäkin
on vielä paljon haltsattavaa ennenku voi sanoo käyttävänsä edes 10% sen ohjelman mahdollisuuksista äänen muovaamiseen.  ja päivänä eräänä pitää kokeilla ehdottomasti elektroakustisempaa asetelmaa, quadrophoniaa ja
monikanavaisempaa surround-asetelmaa a la Pierre Henry ja Hafler Trio.

Jee, Kiitos Umpio.

www.umpio.com

Haastattelu julkaistu alkujaan Kohellus #2 zinessä.

Written by mogalix

April 4th, 2013 at 5:33 pm

Haastattelut: Absolutist

without comments

Näin skottilaisen Absolutist -nimisen crust-bändin syyskuussa Turussa keikalla. Kova bändi, vielä kovempi keikka. Yksi tällä hetkellä lempicrust/D-beat-bändeistäni. Päätin tehdä haastiksen bändistä, kun tuli turistua muutenkin kaikkea yhtyeen kitaristilaulaja Shean, joka tekee Absolutist-matskun, kanssa. Sain tän haastiksen vastaukset jo 5.3., mutta oon ollu laiska, enkä jaksanut kääntää vastauksia samantien, mutta tässä tää nyt on. Jos haluu ottaa yhteyttä Absolutikseen, kirjottakaa tänne: shea.campbell.08 [ät] Aberdeen.ac.uk. Haastattelussa vastaili Shea. (P: Minä) (S: Shea)

P: Kerro jotain teidän bändin historiasta. Kuinka kauan Absolutist on ollut kasassa? Miten monta julkaisua teillä on? Ja soittajat? Kuinka vanhoja olette?
S: Bändi perustettiin joskus loppuvuodesta 2010 ja julkaisimme ensimmäisen ep:n “Blasphemy” pari kuukautta myöhemmin. Ennen kesää 2011 me äänitimme ensimmäisen albumimme “Ave”. Silloin bändissä soitti minä (Shea) kitara/laulu, Chris basso/laulu ja Oliver rummut. Chrisin piti palata Irlantiin heti Ave äänitysten jälkeen, joten me löysimme Callumin paikkaamaan häntä. Oliver 20, minä 21 ja Callum 23.

P: Onko teillä ollut paljon keikkoja ja kiertueita Britanniassa tai ulkomailla?
S: Me ollaan soitettu jonkun verran keikkoja ympäri Skotlantia ja meillä on ollut kaksi Irlannin kiertuetta ja yksi Skandinavian kiertue kesällä 2011. Soitimme Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsissa ja Suomessa me soitimme Valdsamt Mostandin, loistavan d-beat/crust bändin kanssa. Myös mahtavia jätkiä. Maalis-huhtikuussa 2012 aiomme soittaa Euroopassa (Ranska, Sveitsi, Saksa ja Belgia)

P: Mitkä bändit ovat inspiroineet musiikkianne?
S: Me rakastamme paljon kaikkea punk- ja hardcore -musaa. Monet Scandinavia-scenen bändit ovat loistavia, joten kun aloitimme, niin vaikuttajina toimi Matyrdod, Wolfbrigade, Nuclear Death Terror ja sen tapaiset. Mutta me myös rakastamme hitaampaa matskua niinkuin Morne, Unkind jne.

P: Mitä mieltä olette päihteistä, väkivallasta ja eläinkokeista?
S: Emme edusta päihteiden käyttöä. Ihmiset ovat vapaita käyttämään mitä itse haluavat ja he saattavat oppia vain kokemalla. Keitä me olemme sanomaan mitä pitää tehdä? Väkivalta on osa ihmisluontoa ja on ollut jo satoja vuosia, joskus on parempi että kaksi ihmista ratkaisevat riitansa siten kuin puhumalla toisten selän takana jne. Kotiväkivalta ja väkivalta johonkin heikompaa tai sellaiseen joka ei ole valinnut väkivaltaa kohtaan on heti rasismia tai fasismia jota ei voi missään nimessä hyväksyä muutenkaan. Ehkä pitäisi lopettaa eläinkokeet ja käyttää testeissä vaikka pappeja, pankinjohtajia tai politiikkoja eläinten sijaan.

P: Onko siellä minkälainen scene, onko paljon bändejä, levykauppoja, keikkoja ja punkkareita?
S: On pieniä omistautuneita ryhmiä tottakai, esimerkiksi Belfastissa on iso scene, joka saa paljon aikaan (http://www.warzonecollective.com/). Sitten on ympäri maata yksittäisiä punkkareita, jotka järkkäilee keikkoja ja auttaa mahtavilla tavoilla. Joitain loistavia bändejä on esim. Twisted mass, Droppin Bombs ja Clocked Out.

P: Tykkäätkö tai seuraatko suomalaista punkkia?
S: Tykkäsin muutamasta suomalaisesta bändistä jonkun verran ennen kuin kävimme Suomessa kiertueella. Mutta siellä ollessamme löysimme monia mahtavia bändejä: Ekaria, Pahaa verta, Ydinperhe ja Unkind mm. olivat uskomattomia.

P: Mitä haluatte sanoa biiseissänne?
S: Me käsittelemme paljon asioita uskonnosta sosiaaliluokkiin. Mutta jokainen arvioi niitä itse.

P: Absolutist oli Suomessa viime syyskuussa jos muistan oikein. Mitä piditte Suomesta? Onko ollut suunnitelmissa tulla joskus uudestaan?
S: Suomi oli uskomaton. Se oli ensimmäinen kerta siellä ja emme ajatelleet että ensimmäinen kiertue voisi mennä niin saumattamomasti ja ongelmitta. Soitimme yhden keikan Helsingissä klubilla mikä kusi, koska keikan järkkääjä ei ollut hirveän diy-henkinen. Mutta me opimme läksymme, soitamme vain bändien ja järkkääjien kanssa, jotka pyörivät scenessä. Meidän kanssa kulki kaverimme Seve Backlashistäja hän katsoi peräämme paremmin kuin olisimme voineet uskoa ja ihmiset jotka majoittivat meitä pitivät meistä niin hyvää huolta. Olemme suunnitelleet että tulisimme takaisin Suomeen ensi vuonna ja soittaisimme enemmän keikkoja ja menisimme myös Venäjälle.

P:Haastattelu rupeaa loppumaan. Haluatko sanoa vielä jotain lopuksi?
S: Kiitos paljon sulle haastattelusta, ja kiitos kaikille jotka auttoivat meitä Suomessa. We can’t wait to get back!

Kiitos!

Written by piezu

April 11th, 2012 at 11:02 am

Haastattelut: Seve/Backlash

without comments

Papu: Ketä ootte ja mistä?

Seve: Kokoonpano tällä hetkellä Anttu rummuissa, Iida bassossa, Joonas laulaa ja Tiitto ja Seve soittaa kitaroita. Länsi-Tampereelta (Kalkku, Ikuri, Rahola, Haukiluoma) kaikki ollaan alunperin, nykyään ympäriinsä Suur-Tamperetta, hehe. Ollaan tunnettu toisemme “aina”, käyty samaa koulua, asuttu naapurissa jne paskaa, joten päätettiin sit soittaa hardcorea kimpassa? Tällä kokoonpanolla ollaan soitettu jostain keväästä, sitä ennen Raime (Horros) ja Anselmi (T.E.K, Surffiveikot) soitti kitaraa, mutta kumpikaan ei kestänyt tätä meidän äärimmäistä suhtautumista rock’n’roll musaan… Terveisiä vaan pojille…

P: Oliks alusta asti selvää, että alatte soittamaan japani-vaikutteista hc:ta (omasta mielestä ainakin Death Side osuva vertauskohta), vai ajautuko hommat siihen? Ja mitä tarkoittaa äärimmäinen suhtautuminen rock’n’roll musaan?

S: No se oli lähinnä huumoriluonteinen heitto, mutta todellisuudessa me treenataan yllättävän paljon ja tehdään asioita muutenkin melko tosissamme. 100% asenne jne.

Joo, alusta asti oli selvää mitä tyyliä vedetään, heh. Muistan kun Joonas oli saanut joskus cd-r:lle poltettuna Forwardin “Just Go Forward To Death”-levyn ja Mannio soitti Rocky & The Sweden-nimistä bändiä meille silloisella työpaikallaan. Niitä hommia sitten ihmeteltiin pidempään ja oli selvä, että joskus tällä tyylillä vedetään. Itse olisin edellisen bändini Sabelin kanssa jo halunnut suunnata kohti tuota “päämäärää”, mutta se homma nyt tuli muutenkin kehityskaarensa ja tiensä päähän hyvin nopeasti. Päätin sitten ostaa kitaran ja toteuttaa visioni?

P: Niin tuosta pitikin kysyä, kun sut tunnetaan aiemmista bändeistä rumpujen takaa, niin mikä sai vaihtamaan kitaraan? Ei löytyny sopivaa kitaristia toteuttamaan visiota vai muuten vaan vaihtelua?

S: No siis suurin osa kavereista ei tietenkään halua, tai ehkä osaakaan, soittaa tällästä musaa. Plus mulla oli niin pahoja selkävaivoja niihin aikoihin (ja nykyäänkin), etten voinut soittaa rumpuja lainkaan. Nykyäänhän soitan rumpuja Kohu-63:ssa, missä Joonas soittaa kitaraa, mutta tuolloin ei pystynyt ollenkaan ees yrittään mitään.

P: Noi selkävaivat on kyl helvetin ikäviä. Nuo ja monet muut kehon vammat on tullu itellekin hiukan liiankin tutuksi bmx-pyöräilyn sivutuotteena. Todella turhauttavaa kun kroppa ei kestä sitä mitä haluaisi tehdä… Noh, iloisempiin aiheisiin. Teillä näyttäisi olevan tulossa aika pitkä rundi Cruden kanssa. Miten moinen organisoitui? Olitteks oikeessa paikassa oikeeseen aikaan vai itellä sormet rystysiä myöten mullassa?

S: Niinhän se taitaa vähän olla, toivottavasti seuraavaks menee kädet niin voi lopettaa kaikki soittohommat kerralla… No siis joo, vähän sekä että. Olin viime vuonna Cruden & Selfishin kuskina kun kiersivät Euroopassa ja Hidetoshi ilmoitti, että seuraavalla kerralla haluavat kiertää meidän kanssa. Mä sitten hoidin noi keikat tohon, joku reilu 15 niitä pitäis olla, jatketaan sitten itään ilman Crudea vielä jokskin aikaa sekoileen, ne keikat ei ookaan vielä niin hyvin kasassa… “Our konzertgroup don’t wont make show for you”… Eli vaikea sanoa, pyydettiin periaatteessa, mutta itsehän sen saa/sai järjestää loppuviimein. Toki kaverit jeesas jne.

P: Kuten oot varmaan kuullukin, on Turussa keikkapaikat ja muutenkin tilapolitiikka aika perseellään. Tän 18.1. keikan mestakin järkkääntyi vasta viime metreillä. Tampereella on kuitenkin ainakin Turkuun verrattuna aika hyvin pullat uunissa. Onko keikkapaikkojen määrällä ja tarjonnalla runsaudella negatiivisia vaikutuksia? Riittääkö jengiä keikoille tai jaksaako jengi lähteä kaupungin toiselle puolelle keikkaa kattomaan kun lähempääkin löytyy musisointia?

S: Kyllä teitä turkulaisia joutuu hieman säälimään tässä asiassa tällä hetkellä, mutta toivottavasti saatte mahdollisimman pian “oman” keikkapaikan sinne. Joskus laskeskeltiin, että Tampereella oli silloin helposti kymmenkunta baaria (ja jokunen muu tila), missä järjestää punk-keikka.

Kyllähän se täällä jo on vähän mennyt siihen välillä, että saattaa olla 3 keikkaa päällekäin samana iltana ja se sitten syö yleisöä kaikilta keikoilta. Pääsääntöisesti jengiä kuitenkin käy ihan hyvin ainakin noissa keskustan mestoissa, Vastavirralla itse käyn niin harvoin, etten osaa siitä sanoa enää yhtään mitään. Musta tuntuu, että just tolle Pispala-osastolle toi sijainti on ongelma, ei muille, muut sitten valitsee vissiin keikat enemmänkin bändien/tyylien yms. Perusteella? Omilla keikoilla nyt ei käy ketään, paitsi meidän äiti, niin tosi vaikea sanoa siihenkään mitään. Pakko kyllä vielä kiittää&kehua niitä muutamaa henkilöä, jotka siellä Turussa yrittää taistella vallitsevaa tilannetta vastaan ja olosuhteista huolimatta yrittää järjestää näitä tilaisuuksia

P: Kieltämättä ikävää aikaa, kun eletään jatkuvan muutoksen keskellä, eikä tilanteeseen todennäköisesti saada lähiaikoina muutosta. Toisaalta on tässä tilanteessa jotain positiivistakin ollut. Keikat on ollu enemmän harkittuja juttuja, koska ei jaksa ponnistella minkään jämäkeikan vuoksi. Lisäksi salamesta (joka saa myöskin lähitulevaisuudessa häädön), jossa on nyt aika paljon keikkoja “yksityistilaisuuksina” järkätty, on mahdollistanu alaikäistenkin pääsyn keikoilla. Keikoilla on nyt ihan oikeesti käyny nuorta jengiä ja nuoria bändejäkin on (tai ainakin yks, heh). Mites Tampereella, kun keikat taitaa lähinnä olla baareissa, onko siellä skene “vanhentumassa” vai löytyykö nuorta ja uutta porukkaa? Aina puhutaan kovin treenikämppien tarpeellisuudesta nuorille, mutta kyllä esiintymispaikkojen tarpeellisuus on myös yhtä iso. Ei kukaan jaksa pelkästään treeniksellä kitkuttaa ikuisuuksia ellei pääse johonkin keikkailemaan. Onko Tampereella mestoja, johon myös alaikäiset pääsevät soittamaan ja kattomaan keikkoja?

S: No siis, oon sivusta kattellut tota noitten kölvien touhua, niillä on ihan omat meininkinsä kyllä. Vitusti niillä on bändejä vissiin, yhtä tai kahta oon kuullut. Hengailevat Koskikeskuksessa jne. Ei tollasia ollut sillon kun me oltiin Joonaksen kaa siinä iässä. Ollaan me tossa Hertassa joskus järkätty ikärajattomiakin juttuja, samoin Vastavirralla on jonkun verran ollut samanlaisia. Eli koitetaan kyllä resurssien mukaan järkätä niitäkin. Mitään erillistä tilaa sellasta varten ei kannata vuokrata, tilat maksaa helvetisti ja on aina suhteellisen epäkäytännöllisiä. Sen lisäks noi järjestää ite jotain keikkoja jossain nuorisotilassa, en oo ite käynyt koskaan ko. keikoilla tai paikassa, niin en osaa kauheasti siihen vastata. Mutta oikeassa olet, alaikäisille pitäis olla keikkoja, että ne saatais “kiinteämmäksi osaksi” yhteisöä, eli ne vois itsekin tehdä jotain muuta kun ostaa hiusväriä ja niittejä? Niin ja skenen vanhentumisesta vielä tosiaan se, että täällä on hianoo se, että vanhat jarrut on ihan yhtälailla mukana touhussa kun muutkin, eli ei mitään rokkitähtihommaa!

P: Tuollaista on mukava kuulla. Tuntuu olevan niin helppo vaihtoehto jämähtää tuopin äären muistelemaan kuinka asiat oli ennen hyvin ja et kuinka kakarat nykyään sählää eikä ymmärrä punkista mitään. Nuorempien tyyppien hiusvärit ja niitit tietty ymmärtää, kun katselevat ”skeneä ulkoapäin”, eli näkevät vaan sen miltä punkkarin tulisi näyttää. Myöhemmin sit oppivat mitä kaikkea muuta tää juttu pitää sisällään jne. Mut jostainhan se on tietty aloitettava. Mut ihan hyvällä mallilla tuntuis kuitenkin hommat olevan suomessa. Vai miten sun mielestä suomalainen punk ja punkskene voi? Bändejä on ainakin paljon, mutta onko liikaa ja löytyykö ihan oikeesti kaikille julkaistuille levyille kuulijoita? Ite oon ainakin sitä mieltä, että levylle prässätään ihan liikaa puolivalmista kamaa. Bändien pitäs tehä enemmän demoja. Mitä mieltä?

S: No siis itse en juurikaan jaksa seurata mitä levyjä tulee ulos tms. Paras suomalainen bändi on kuitenkin Popeda. Bändejä ja keikkoja on kuitenkin ihan helvetisti, kuten myös lafkoja jotka julkaisee aktiivisesti kamaa. Eli määrällisesti menee todella hyvin, laatu taas on sitten jonkun muun arvioitava. Itse en tosiaan kauheasti jaksa seurata, livenä seuraa kuitenkin monia yhtyeitä ihan mielellään, jos keikalle sattuu. No aika paljon puolivillaista paskaa laitetaan ulos, onhan siihen itsekin sortunut. Tosta demoasiasta oon periaatteessa ihan samaa mieltä, mutta en kyllä jaksa tsekkailla mp3:sia ja cd-r roska ei kotiin kiinnosta, eli jos kasetin joku tekee niin sit kiinnostaa! Eli vähän niin ja näin, itekin ajateltiin nyt jättää vissiin tuo bandcampissa oleva 7″ julkaisematta, lafka joka halus sen demosta tehdä ei ole hetkeen osoittanut kiinnostustaan niin aattelin, että vittuako tehdään yhtä puolivalmista levyä tähän maailmaan lisää. Tuolta bandcampista sen saa ja voin mä sen cd-r:lle polttaa ilmaiseksi, jos joku haluaa…

P: Niin, mitenkään yleistämättä mut, formaatin valinnalla pystyy toki vaikuttamaan, että kenen korville saa tuotoksensa kuuluville. Et siis oo aktiivisesti siis julkaisuja seurannu, mut onko joku bändi, levy tai demo jääny kuitenkin muistiin esim viime vuodelta?

S: Niin ja se voi tosiaan olla vaan omaa nihkeyttä, että sillä formaatilla on merkitystä. Mitähän levyjä viime vuonna edes tuli? Tykkäsin Nuorien Sankareiden demosta, 7″ oli vähän pettymys, osa versioista oli paljon tylsempiä. Juggling Jugulars 12″ oli ihan hyvä. Popedan uus oli ihan ok, vähän tylsä. Vuoden levy oli selvästi kotimaisista White Tearsin 7″!!! Helvetin hyvä! Koska se Kylmän Sodan 12″ tuli? Ulkomaisista tulee mieleen lähinnä Confront Japanista, en kyllä tiedä mikä helvetin levy toi on tai milloin on julkaistu. Oon koittanut kysellä usealta paikalliselta taholta, että mikä ryhmä tämä on, mutta ei oo tullut vastauksia. Niin joo ja Armless Children pitää mainita erikseen pettymyksenä, periaatteessa hyvä levy, mutta livenä se bändi on jotain niin käsittämätöntä parhaimmillaan, että toi tuntui jotenkin vaisulta.

P: Kylmä Sota tuli jo 2010, mut uusinta tuli kyl 2011 puolella. Hyvä levy kyl, et sen puolesta sopii uudelleenkin mainita. Pakko muuten kysyä tästä Popeda-hommasta, kun useempi tamperelainen punkkari tuntuu vannovan enempi tai vähempi tosissaan sen nimeen? Miksi Popeda on suomen paras bändi?

S: No vittu, eihän näissä pysy mukana. No siis me kaikki Iidaa lukuunottamatta digataan tosissamme Popedaa, muista en tiedä. Onhan se nyt kovaa rokkia ja naapurista, heh… En mä tiedä mikä siinä viehättää? Sen verran diggaan, että kaikki studioalbumit löytyy jossain (osa useammassa) muodossa… Etkö sä muka tykkää Popedasta? Turussahan tää on vaikeampaa kaiketi, kun vaihtoehtoina on jotain Suurlähettiläitä, Bogart Co:ta ja Tommi Läntistä? Sen verran vielä vakavasti tosta, että Popedan lisäks tulee kyllä kuunneltua muutakin rokkimusaa, eli ei tää nyt rajotu pelkästään siihen. Esim. nyt soi Slade.

P: Niinpä, kukapa sitä räimettä jaksais pelkästään kuunnella. Kyllä meikällekin Popeda ja moni muu rokkibändi maistuu, ei sillä. Piti vain kysyä, kun monessa eri yhteydessä tullu tuo tamperelaisten punkkarien Popeda-diggailu esille. Itehän en oo Turussa asunu ku reilut neljä ja puol vuotta, joten ei ole pahemmin Suurlähettiläiden levyjä ehtiny hyllyyn kertyä. Kotikaupunkini Dingot tietty hallussa, heh. Mites tää tammikuun rundi, kun kierrätte Tsekkiläisen Mad Pigsin kanssa. Onko nää entuudestaan tuttuja tyyppejä vai miten päädyit hoitamaan näille Suomen keikkoja?

S: Nimenomaan. DINGO! Niin no siis joo, tuttuja tyyppejä ja menin jotain möläyttään, että voin jeesata keikkoja Suomeen jos tarvii apua tms. Sit ne tarvitsikin niitä ja näin. Perusjuttu vissiin.

P: Varmasti kiitoksena ovet avoimena sinne suuntaan sitten. Vaikka kuukauden pituisen rundin jälkeen varmaan toivookin, että ei olis enää mikään ovi enää mihinkään koskaan auki, heh. Loppuun vielä yks kysymys. Mikä kumma voima ajaa kerta toisensa jälkeen keikoille ja kiertueille?

S: Yhteiskeikkoja pitäs olla pari nyt keväällä Mad Pigsin kanssa tuolla Tsekeissä, heh… Sitähän tässä on mietitty ja melkein päivittäin sitä joutuu selittään itselleen, että kivaahan näissä touhuissa on. En tiedä, kai se on se keikalla soittamisesta saatu tunne? Jaksaa sitä paskaakin aika runsaasti sitten sillä. Kiertueella on myös tosi mukavaa se, että jää ne arkimurheet taka-alalle ja tulee uusia tilalle… Mutta tosiaan ei se nyt sanottua ole, että tuon kiertueen jälkeen soitetaan enää ikinä missään?

P: Hyvä mainospuhe! Eli kannattaa pelata siis varmanpäälle ja tulla 18pv Port Arthuriin kattomaan keikka.

Written by papu

January 13th, 2012 at 8:22 am

Posted in Haastattelut

Tagged with ,

Haastattelut: Veikki Peruna, a.k.a. Mögälix

without comments

Toimituksen haastattelussa Mögälix joka tunnetaan parhaiten valtakunnan ulkopuolellakin mainetta niittäneiden crust/d-beat orkestereiden villiäkin villimpänä huutajana.

Veikki huutamassa Noituuden kanssa. Kuvan otti Torre.

Info:
Nykyiset bändit: Tuhkaus, Noituus
Edesmenneet bändit:Dissect, Selkkaus, Nallekerho, Kahakka…
Muut harrasteet: Mögähead-distro, sarjakuvien ja kirjojen lukeminen, sienestys, hiihto
Vaimo: avo
Lemmikit: Suti. Kissa.
Muuta: Väittää olevansa ujo ja epäsosiaalinen otus.

Oliko hardcore, tai ehkä oikeammin d-beat ja crust, “se juttu” jo alusta alkaen?
Ööö ei. Kyl noi alkuvuosien bändit (kumiruho ja Nallekerho) oli punkkia. Vaikka kovin ois haluttu hc:a soittaa, niin ei osattu. Kahakka sit jo melkein siinä onnistui, mutta sitten rupes tuleen liikaa Chumbawamba-vaikutteita ja bändinjäsenistökin kasvoi ja kasvoi. Taisi siinä kahdeksan olla parhaillaan. Sillä kokoonpanolla ei kyl yhtään keikkaa tehty. Itseasiassa kaikki keikat tehtiin eri kokoonpanoilla, eläväinen bändi oli juu. Selkkauksen tarkoitus oli olla ihan Hc-bändi, mutta kaikki jotka on ne levyt kuulleet tietää miten siinäkin kävi kuitenkin. Dissectissä sit palikat meni kohdalleen ja noituudessa ne on jalostettu mögäksi. Tuhkauksen kohdalla ei sit tarvinnut edes miettiä mitä tapahtuu.

Mikä oli ensimmäinen bändi, johon toit omintakeisen huudon?
Eka bändi ,jossa olin huutajana, oli Kumiruho. Ja tästä bändistä tuli sit myöhemmin Nallekerho. Ja täs kun vanha muistelee, niin itse asiassa olin alkuun tos Kumiruhossa basisti, mut ei siitä mitään tullut. Enhän mie puusormi oppinut soittamaan. Joten tehtiin pikkuvaihdoksia bändin sisällä.

Tässä zinessä levyjä arvioivan Janken mukaan laulutyyliäsi voi kuvailla “raivohullu teinityttö” -tyyliksi. Syntyikö tämä hyvin erottuva tyyli vahingossa?
Sitä on kuvattu kivellä tapettavan lokin kirkunaksikin. Dissectissä rupesin käyttämään ääntäni väärin eli tuota järjetöntä kirkumista, silloin oli viel vastapainona murinaakin. Joka kyl sit jäi pois. Noituudessa oli kans alkuun noita murinoita ja korinoita, jotenkin ne on jäänyt pois. Ehkä siks kun biisitkin on nopeutuneet, eikä murina sopis niihin. Nykyään tyyli on kait joku huutolaulu, en minä tiedä. Kuitenkin sitä pahinta kirkumista oon vähentänyt, kun ei toi ääni ihan kestä. Tosin kyl sitä välil jotenkin “vahingossa” tulee siirryttyä sinne kirkumisen puolelle ja sen huomaa sit muutamat seuraavat päivät. Ja siitä kun kotijoukot huomauttelee.

Mikä levy/kasetti jäi viimeksi soittimeen?
Koitan aina laittaa levyt takas koteloihin.
Mut viimeks oon tainnut kuunnella näitä: Diamanda Galas, W.as.p., Warvictims, Iron Maiden, Black Sabbath, Ripcord, See you in hell, Extreme Noise Terror… Radiosta tullut kuunneltua Rondo fm kanavaa. Ja sit Knalli ja Sateenvarjo kuunnelmia. M.A. Nummisen lastenlauluja.

Kuvaile suhdettasi niin sanottuun metelimusiikkiin, eli noiseen?
En ihan hirveästi sitä genreä tunne. Aina joskus kuuntelen. Ja kyl välil kaipaakin semmoista. Tosinaan kyllä hiljaisuuskin tekee hyvää.

Kuunteletko kotioloissakin vain näitä rankempia crust- ja noise-juttuja, vai onko valtakunnan kovimmalla kirkujalla myös jokin musiikillinen luuranko kaapissa?
Johan nyt sitten tittelillä paiskasit, huh, huh. Kyllä noita kovempia kirkujia löytyy joka ilmansuunnasta. Minä olen se kolmastoista tusinassa. Luurankoja löytyy ja paljon. Kuten voi huomata noista mitä olen viimeksi kuunnellut.

Suostutko listaamaan kaikki julkaisut, joissa olet mukana?
– Kumiruho: Täydellinen järjästelmä kasetti (sis. molemmat ”demot”. Reeniksellä kasettimankkalla nauhoitettu).
– Nallekerho: Tuhlattuja vuosia 1991-1994 kasetti Tää on niinku kokoelma noista demoista mitä tehtii, nauhoitettiin reeniksillä. Ilmestynyt myös cd-r:nä nimellä Totaalisen tarpeeks.
– Varikset: pari reenisdemoa.
– Reginan Vangit: joku livekasetti tais tulla. Nauhoitetiin siltä ainoalta keikalta mitä tehtiin. Eipä toi bändi mutenkaan elänyt kuin syksystä kevääseen.
– Kahakka / Injusticed league: split kasetti. Kahakka nauhoitettu livenä, ainut tallenne mitä siitä bändistä jäi.
– Selkkaus: ylös, Ulos, kapina cd-r, kapitalismi ja skitsofrenia cd-r, Tarkkailla ja rangaista cd-r. Luokkataistelu-teoria ja käytäntö lp (tähän siihen biisit otettu noilta cd-r:ltä). Sit joku kasettijulkaisu tuli ainakin ja joku cd-r ep. Sit splittijulkaisujakin (kasetti/ cd-r) tuli.
– Dissect: Bare crust demo. (joka on siis lohkaisu ekalta studiokäynniltä, myöhemmin koko sessio julkaistu nimellä hammered bastards), Todellista todellisuutta 7”, dissect / los rezios: split 7”, Perhosten kerääjä 4-way lp. kokoelmialla myös biisejä, ja split kasetteja ja cd-r:iä…
– Noituus: alkukantaista alkuvoimaa cd-r, ryystä kuin peto cd-r, nauloja nielusta cd-r, Tuomittu ihmiskunta cd-r, Mögää tuomiopäivään asti cd-r, Mögäten maailmanloppuun kasetti. +split cd-r:iä ja kasetteja. Sekä nettijulkaisuja ja kokoelmilla.
– Tuhkaus: maailma päättyy tuhkaan demo cd-r, s/t 7”
Kaikkia bändejä olen yleensä aika aktiivisesti tyrkyttänyt eri kokoelmilleja aika monessa niitä onkin. kasetti ja cd-r formaatissa enimmäkseen. Ja kylhän minä itsekin olen noita kokoelmia väsännyt.

Mikä on itsellesi tärkein kaikista julkaisuista?
Erinomaisen hankala kysymys. Enkä osaa vastata. Tietty toi noituuden Mögäten maailmanlopppuun kasetti on aika vahvoilla tässä. Kuiteskin noituuden eka studioreissu. Kyseessä ei ole mikään ihan oikea virallinen studio, vaan Tuhkaus Timpan luona nauhoitettiin, siel kun mahdollisuudet siihen. Eikä meil edes ollut tarkoitus nauhoittaa, mutta kun seuraavan päivän Rovaniemen keikka peruuntui. Ja oltiin silloin jo Oulussa, kun asiasta kuultiin. Siinä sit pähkättiin lähdetäänkö seuraavana päivänä takas Turkuun vai miten. Päädyttiin sit kysymään Timpalta käykö, jos tullaan nauhoituspuuhiin. Kävi ja mentiin. Tai sitä ennen oli illalla noituus ja Tuhkaus keikat ja sit aamulla/päiväl mentiin. Itse onnistuin nukkumaan sen ajan kun Crustix ja D-beatix nauhoittivat omat osuutensa. Illalla saunottiin. Tää kyl nyt lähti hiukan harhailemaan tämä vastaus…

Muutamat bändeistäsi ovat kierrelleet aika paljon.. Mikä on ikimuistoisin tapahtuma vuosien varrelta?
Enitenhän tuo noituus on reissannut. Itseasiassa on eka bändi jonka kanssa keikkaillut muuallakin kuin suomessa. Yritystä ollut muillakin, mutta johonkin sitten on kariutunut. Koitanpa nyt kuitenkin muistella jotain.
Nallekerho, Kajaanin keikka (1992?) nousee ehkä ekana mieleen. Lähdettiin sinne vajalla kokoonpanolla. Taisi rumpali puuttua, silläkertaa. Keikka meni miten kuten, eipä siinä mitään. Kitaristi soitteli välil rumpui ja tais siel joku vierailevakin käydä rummuis. Sitten yöllä takas kohti Hankasalmea ja Jyväskylää. Sitten menee autosta valot, keskellä ei mitään. Jotenkin ne saatiin takas toimimaan ja koteihimme päästiin. Tuo oli vähän tuommoinen epäonnisempi reissu, ehkä.
Kahakka, Lahden 8-salilla oli jotkut kaksipäiväiset punkkimytkeet. Tai jostain syystä olin mennyt sinne jo edellisenä päivänä, vuosi oli 1996. Silloin lahdessa kyl asui paljon tuttui, joten voi olla että menin heitä moikkaamaan jo etukäteen. Hiukan jännitti sittten että tuleeko muu bändi paikalle ollenkaan. Tuli ne, joku soittajista oli saanut jalkaansa kipsin, sitten edellisten reenien. Keikka oli hyvä. Rumpali lopetti sit siihen. Oli reilun kymmenen vuotta soittamatta rumpuja. Nykyään soittaa Ärsykkeessä.
Selkkaus, Jyväskylä 2005 (?), viimeinen keikka. Paikkana oli Vakiopaineen alakerta. Paikalla paljon tuttui vuosien varrelta. Jotenkin kauhean haikea fiilis, mutta samalla niin helpottunut. Lopetus oli paras vaihtoehto siinä tilanteessa missä bändi oli.
Dissect, Karjaan keikka. Rummut ei pysyny paikallaan yhtään ja seisoin sillei että pidin jalalla rumpuja paikallaan. Sit reissu Ouluun ja Rovaniemelle 2005 oli kans hieno reissu. Vaikka tiet olikin totaalisen jäässä paluumatkalla.
Noituus, Crustoberk fest 2006, matkalla kauhea lumimyrsky. Vuokratussa autos oli kitkarenkaat edessä ja takana kesärenkaat. Mentiin aikas hissuksiin. Seuraavana päivänä oli keikka Rovaniemellä, ei lähdetty vuokrapakulla. Sinne Crustix ja D-beatix meni junal ja minä sain kyydin autossa Totuus tyyppien kanssa.
noituus-muistelot jatkuu: Fullersta/Tukholma 2007, eka ulkomaankeikka. Oltiin päästy laivaan kun mulle tuli puhelu, että isoisä kuollut (helkutin tärkeä ihminen mulle). Muutti sitten hiukan sitä matkanhenkeä mun osalta. Pari kertaa piti käydä illanaikana kävelyllä, elis itkemässä.
Sitten viel nää kiertueet Väärinkäsityksen ja Dissipedin kanssa, paljon muistoja…
Tvo:n lopettajaiset…
Tuhkaus, varmaankin Puntala 2010. Meidänpiti reenata torstaina ennen Puntalaa. Minä en päässyt paikalle. Piti reenata perjanatina ennen Puntalan alkua, en päässyt paikalle. Mun piti säätää avopuolison viisumiasiaa, avo itse oli melontaretkellä ja lähdös maanantaina Pietariin. Ja neva tours söhläsi viisumin kanssa. Perjantaina sen viisumin sain, mutta siinä vaiheessa aikataulut oli sotkeutuneet. Tunnelma katossa! Puntalaan sit pääsin kyl, lauantaina oli Tuhkaus keikka. Sitä ennen sil festarialueel paloi joku sulakekaappi… Saatiin sit kuitenkin soitettua ja olihan se melkein rautainen keikka.
Elikkäs kuten huomaat ei le mitään yhtä suurta hetkeä vaan niitä on monia.

Mikä on kovin keikka, jossa olet ollut huutamassa?
Ai mikä on ottanut kovimmalle? Hyhkyn squatis kun oltiin Dissipedin kanssa, niin oli vaikeaa. Olin kuumeessa. Mut jos tarkoitat, että missä ollut kovimmat bändit tai meininki, niin varmaan tuo Tuhkauksen mini-tour Yhteiskunan Ystävien ja Petturin Palkan kanssa tai noituus Agathoclesin kans tampereella. Nallekerhon keikka Lahdessa 1991, meidän piti soittaa alkujaan heti alkuillasta, mut sit päädyttiin soittamaan toisiks viimeisenä. Yleisössä oli ns. kova meno. Kiiman keikka Liedossa oli kans huikea. Tai se kun pääsin vierailemaan Sotatilan keikalle Puntalassa 2008. Inhottavia kysymyksiä, kun puskee kauheasti muistoja mieleen. Eikä sit osaa valita mikä nyt on se kaikkeista kovin juttu.

Entäs muiden bändien keikat? Mikä on ollut se paras ja ikimuistoisin kokemus?
Mob 47 Turussa. Extreme Noise Terror puntalassa, Iron Maiden stadionilla pari vuotta sitten, Diamanda Galas Savoy-teatterissa…
Monet Tvo:n keikat, vaikka ei nyt välttämättä muista mitä bändei ollut.

Entä kamalin kokemus? Minkä keikan olisit jättänyt väliin? Saa olla omakin…
Aika hyvin onnistunut unohtamaan huonot keikat, ainakin muiden. Omista mokailuista, ainakin Veikki Peruna & Manalius-orkesteri plays Dissect ois saanut jäädä väliin. Eikä Selkkauksen ekasta Joensuu käynnistä niin hirveästi viitsi kertoa.

Pyörität myös distroa nimeltä Mögähead-Distro. Tuliko tämä harraste todeksi vahingossa, vai onko pohjalla syvempi ideologia? Rahaahan tälläisellä toiminnalla tuskin kukaan tekee…
Distroja mul on vuosien varrrella ollut useita. Ja oli tarkoitus pysyä niistä puuhista erossa, kun aikoinaan sain Diskaus-distron rojut hävitettyä. Mutta kun tuli tuo Tuhkaus 7” ja niitä itsellenikin tuli useita. Sitten niitä vaihtoi ja sitten olikin taas levyjä kaapissa… Yritän kuitenkin nyt pitää tän homman pienenä. Kiva ”harrastus” toistaiseksi. Rahaa ei tällä touhulla todellakaan tee.

Onko Mögäheadin tarkoitus jatkossakin olla jakelijana näille marginaalin terävintä laitaa kulkeville teoksille, vai tullaanko jatkossa listoilla näkemään perinteisempääkin ilmaisua?
Onhan tuolla tuota perinteisempääkin. En niin tarkkaan ole edes tuota linjaa miettinyt. Vähän tuo tarjonta vaihtelee sen mukaan mitä tai keneltä niitä vaihtolevyjä on ottanu. Tietty se on omalla oudolla tavalla kiva ottaa semmoisia poikkeavia julkaisuja distroon, siis niinkun semmoisia joita ei ihan joka distrosta löydy.

Tuleeko noita Noituus-t-paitoja vielä joskus lisää? Minä kun en idioottina sellaista aikanani hankkinut…
Tätäkin on kyselty paljon. Enkä vieläkään tiedä. Voi niitä tullakin, mutta ainakaan minä en ole ihan just heti niitä teettämässä. On muutakin projektia …

Vielä pakolliset tulevaisuuskysymykset. Mitä levyjä on tulollaan tai suunnitteilla seuraavan vuoden parin aikana, joilta agressiivista huutoasi voi kuulla?
…eli työnalla on noituus 7”ep. Se varmaan täs joskus lähtee painoon. Täytyy tsempata, niin saa sen sinne nopeammin. Ja kaippa Tuhkauskin rupeaa vääntämään uusia biisejä. Luultavasti noituuskin nauhoittaa jotain taas… Että ei nyt hirveästi mitään varmaa ole.

Terveisiä lukijoille?
Terveisiä vaan. Multa on sit ihan turha tulla vaatimaan korvauksia menetetystä ajasta mikä meni tän lukemiseen.

Written by mirosol

November 8th, 2011 at 2:23 pm

Posted in Haastattelut

Tagged with , , ,

Haastattelut: Mirko Metsola – Kakkis, Dwyers ja Maakuntaradio.

without comments

Toimituksen haastattelussa Mirko Metsola, monen bändin- ja paikallisen skenen monitoimimies.

Mies itse The Dwyersin kanssa S-Osiksella - Kuva: Jussi Jänis

Info:
Nykyiset bändit: Kakka-Hätä 77, The Dwyers, Maakuntaradio
Edesmenneet bändit: Lempikaakao, They Stole a Million, Kalle Ahti & Falcon Crest (Urut)
Soittimet: Bändistä riippuen rummut tai kitara. Laulu myös arsenaalissa.
Muut harrasteet: Airiston Punk-Levyt lafkan pyörittäminen Herra Alhon Kanssa. Punttisali. FC Inter ja TuTo
Vaimo: On
Lemmikit: 3 kissaa – Thelma, Louise ja Mini

Mistä kaikki lähti? Oliko Lempikaakao se ensimmäinen?

Oli joo. Runosmäen aikoja tuo. Samassa talossa asuvan kaverini Laiskan kanssa tilailtiin nändien demoja, keikkoja yms. ympäri maata ja jossain vaiheessa innostuttiin oman bändin perustamisesta. Vuosi tais olla 1988 tai jotain. Silloin iski lujaa Bad Religion ja silloin uudet Suffer ja No Control.
Myöhemmin SIG ja Juliet jonesin Sydän yms. alkoivat myös kiinnostaa ja Lempikaakaolta jäi julkaisematta biisejä, joissa oli jo urut.

Oliko SIG:in älpeet omia ostoksia, vai kantoiko äiti niitä kuultavaksi?

Itse asiassa olen ostanut nuo SIG älpeet jälkeenpäin. C-kasetteina nuo minulla oli joskus aikoinaan. Mutsi ei oikein koskaan ymmärtänyt näitä musahommia.

Mihin Lempikaakao kaatui? En ehtinyt nähdä kuin yhden keikan joskus 2005. Ei siinä ainakaan mitään laadullista vikaa tuolloin ollut.

Lempikaakao lopetti vuonna ’93. Laiska meni armeijaan ja mulle tuli lähtö opiskelelmaan Vaasaan. Se oli vähän sellainen lukioajan bändi ja elämä jotenkin muuttui sen jälkeen. Mä lähdin Vaasaan ja jengiä kiinnosti vähän jo muutkin asiat, kuin hillua 3 päivää viikossa nuokkarin kellarissa. Muutamia keikkoja on toki silloin tällöin soitettu ihan fiilispohjalta.

Ymmärsin, että olet lähtöisin raisiosta? Millainen Raisio-skene oli 90-luvulla?

En ole itse asiassa Raisiosta, olen kyllä asunut siellä vuoden verran. Kyllä mun juuret on Mynämäki/Runosmäki akselilla. Runosmäessä oli 90-luvun alussa tasan 2 punkrock bändiä, Lempikaakao ja Kauhun Hirviöt. Siinä sulle skene… ja molemmissa paikoissa sai pataansa ihan ilman pyytämättä.

Onko näiden mainittujen bändien väleissä jotain projekteja, jotka olisivat jääneet täysin kesken? Olisiko niitä kannattanut viedä pidemmälle?

Saastesammal, Sointukuvio…ehkä parempi, ettei niitä viety eteenpäin. Kalle Ahti & Falcon Crest oli iskelmäpumppu, jonka kanssa taidettiin ainakin Kuparockissa tehdä lähtemätön vaikutus järjestäjiin. Oltiin niin pelti kiinni, että en erottanut mustia ja valkoisia koskettimia toisistaan.

Kaduttaako joku bänditouhuissa, vai onko kaikki mennyt aina “kuin elokuvissa”?

Ei nyt sinällään mikään kaduta. Nuorempana olisi tietenkin voinut tehdä vähän töitä sen eteen, että olisi saanut keikkoja Turun ulkopuolelta. Lempikaakaolle tarjottiin Saksasta levydiiliä mutta sekin kusahti jotenkin. Ehkä Lempikaakaon tekemättä jäänyt seiska hiukan harmittaa.

Miten They Stole a Million syntyi? Ymmärsin, että bändi kaatui siihen ettei yleisöä ikinä kiinnostanut tekemisenne?

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin muutin sitten ’93 Vaasaan opiskelemaan ja bänditouhut jäivät loppu vuosikymmeneksi. Vasta vuonna 2000 alkoivat taas soittohommat They Stole A Millionin kanssa.
Bändiä perustamassa olivat minun lisäkseni Maakuntadiossa vaikuttavat Jami Ja Mikko. Rumpuihin “palkattiin” nykyään Lunar Outpostissa kannuttava Jussi. Innostus tuollaista Leatherface -tyylistä punkkiä kohtaan oli itsellä kova, joten sitähän sitten tekemään. Eipä tuo yleinen kiinnostuksen puute niinkään bändiä kaatanut. Ehkä siinä tuli legendaarinen ”aikansa kutakin” efekti mukaan. Mulla oli paljon Kakkis-keikkoja tuohon aikaan ja jengi oli eri vuoroissa duunissa yms.

Paras soittamasi keikka 90-luvulla?

Varmaankin eka Lempikaakao keikka Auran panimolla ’92. Soittamassa olivat hybrid Children, Deep Turtle, Kauhun hirviöt ja me. Tupa täynnä jengiä (suurin osa tuttuja tietenkin kun eka keikka). Jännitti aivan helvetisti. Tuosta keikasta jäi legenda, että lempikaakao on ainoa bändi, jonka keikan jälkeen on haissut hajuvesi Panimolla…hehee!

Ja 00-luvulla?

Minneapolis tai Boston viime vuonna. Jengiä tuli jumalauta rumpujen yli ja ohi. Välillä Teemukin lensi jengin mukana mun päälle ja taas koottiin kamat ja uutta biisiä kehiin. Helvetin hyvä meno!

Kirjoittelit aikanaan Sue:en. Mikä tekemästi haastattelu on jäänyt lähtemättömästi mieleen?

Frankie Stubbsin haastatteleminen oli kyllä helvetin hienoa.

Miten päädyit Kakkikseen? Entä Dwyerssiin?

Tää on vanha juttu mut Peitsamon keikalla Portsan pubissa perustettiin Teemun kanssa bändi. Alun perin siinä oli Minä, Teemu, Luukon Mikko ja Häiris. Jossain vaiheessa Räpelö tuli messiin ja ennen ekaa keikkaa Teemu löysi Juuson junasta Helsingin ja Turun välistä. Oli pummaamassa kaljaa ja kuuli et Juuso soittaa bassoa.

Dwyersiin päädyin, kun Doni lähti Itävaltaan rakentamaan jotain kojetta, et akselivaltiot nousis uudestaan valtaan…tai jotain. En suostunut heti alkuun tuohon pestiin, koska aattelin, että aika ei riitä. Sanoin, että kysykää jotain muuta. Anttoni ei kuitenkaan antanut periksi ja kun Millionkin oli telakalla, niin oli toisaalta mukava soittaa kitaraa jossain bändissä.

Mitä suunnitelmia Maakuntaradiolla on tulevaisuuden varalle? Ja miten se muuten syntyi? Ja miksi? Sehän on siis todella loistava bändi loistavine biiseineen…

Maakuntaradio syntyi alunperin siitä, että koska Kakkis asuu ympäri Suomea eikä treenaa, mun on vaikea lähtee keikalle kuukauden soittamattomuuden jälkeen. Vähän niinkuin projektiluontoinen juttu, jonka ei välttämättä ollut tarkoitus julkaista levyjä…ainakaan tähän tahtiin. Yllättävän hyvin tämä bändi on otettu vastaan, vaikka musiikillisesti onkin aika poppia ja sanoitukset vedetty suht överiksi.
Kolmannen levyn biisit alkaa olla valmiina ja nyt kun bändissä on ihan virallisesti kosketinsoittaja, niin se tulee kanssa kuulumaan. Ongelmia tässäkin bändissä aiheuttaa se, että basisti Rami asuu nykyään Helsingissä. Onneksi näin vanhemmiten ei ole enää kiire mihinkään. Ei tästä kuitenkaan enää nuorru…

Entäs APLevyjen tulevaisuus? Ketä tai mitä julkaistaan seuraavan vuoden kuluessa?

Seuraava julkaisu on the Splitsin 7” single. Todella hyvää tyttöpoppia! Lisäksi julkaisut tulossa ainakin Modernilta elämältä ja Pertti Kurikan nimipäiviltä. Sitten ehkä tuo Maakuntaradion kolmas lätty. Raha on näissä hommissa tiukilla, joten mikään ei ole koskaan varmaa.

Mitä Kakkikselta on odotettavissa seuraavaksi? Joo. Tiedän, että tähän pitäisi haastatella Teemua itseään, mutta kerro nyt edes jotain.

Ei hajuakaan. Suunnitelmallisuus ei ole tuon bändin vahvoja puolia.

Miten Dwyersin tähänastinen menestys mediassa on vaikuttanut? Eli onko kusi jo päässä? Tässä siis tarkoitan noita MTV3:n arvioita, joissa Bowling with Jesus täyspitkää on ylistetty lähes mauttomuuden rajoille asti.

Kusi ei voi nousta päähän, jos on syntynyt kusipääksi. Eipä nuo arvostelut sinänsä autuaaki tee. Olen itsekin levyjä arvostellut Sueen ja tiedän millaista touhua se on. Yhden ihmisen mielipide ja sitten muut arvioijat muista lehdistä seuraavat perässä…

Onko Bowling with Jesus myynyt odotetusti? Onko tuollaisilla ison median puffeilla siis oikeasti mitään vaikutusta todelliseen levymyyntiin?

Ihan hyvinhän tuo on myynyt. Tietysti aina paremminkin voisi myydä. Ehkä tuollaiset ison median puffit vaikuttavat siihen, että perus punkkijengin ulkopuolelta jengi ostaa levyä ja tulee keikoille. Kyllä tuon toisen levyn jälkeen keikoilla on ollut sekalaisempaa seurakuntaa, jota en pidä todellakaan huonona asiana.

Alkaako kolme aktiivista bändiä vaikuttaa normaalin arjen hoitamiseen? Punkrokilla kun ei taideta laskuja maksaa kuitenkaan…

Eipä sillä makseta ei. Kyllä noista suuremmista Kakkis-keikoista (Lama-rundi, festarikeikat) jotain jää mutta eipä päivätöitä tarvitse todellakaan haaveilla lopettavansa…

Mitä rouva sanoo siihen, että mies on kolmen bändin kanssa jatkuvasti maailmalla ja pyörittää vielä siinä sivussa sopivan kokoista levylafkaa?

Yllättävän hyvin on suhtautunut ainakin vielä. Toisaalta, olen ollut menossa niin kauan, kuin ollaan tunnettu, joten eiköhän tämä ole sellainen perustila. Voi olla, että jos rupeen makaamaan sohvalla kaikki viikonloput, niin käsketään lähteä jonnekin…

Riitääkö kolme aktiivista bändiä, vai onko vielä kuumotus saada lisää?

Kyllähän tuo 3 bändiä riittää tai vie kaiken ajan mutta tottakai aina tekisi mieli kokeilla jotain uutta. Uuden aloittaminen on aina helpompaa kuin vanhan pitäminen mielenkiintoisena pitkään.

Terveisiä lukijoille?

Turussa on pitkästä aikaa taas punkkimeininki nousussa. Hyvä niin. Toivottavasti jengi saa jostain kunnon tilan keikkojen järjestämiseen. Itse en ikävä kyllä voi olla auttamassa, koska aika ei vaan riitä. Mutta hengessä mukana!

Linkkejä aiheeseen liittyen:
Kakka-Hätä 77
The Dwyers
Maakuntaradio
Airiston Punk-Levyt – Airiston Punk-Levyt Kauppa

Written by mirosol

September 2nd, 2011 at 5:35 am