Kohelluksen haastatteluhelvettiin joutui myös Mikko ja Sanna Bad Jesus Experience ja Tuomiopäivän Lapset bändeistä.
Esitelkää toisenne?
M: Mikko, BJE orkesterin rihmakalloinen kitaristi ja tässä nyt enimmäkseen äänessä. Sanna, jota Seinäjoen terveyskeskus luonnehti vuosia sitten perusterveeksi nuoreksi naiseksi, lauleskelee samassa orkesterissa. Molemmat tavallisia hitaasti keskiluokkaistuvia ja keski-ikäistyviä entisiä nuoria.
Muistellaan heti alkuun vanhoja eli Tuomiopäivän Lapset. Milloin olitte siinä mukana? Miten jouduitte? Jäikö minkämoisia muistoja? Mihin sitten loppui?
M: Minä läksin Tornioon opiskelemaan ja taisin jo päivän Torniossa asumisen jälkeen olla bändiin liittyneenä. Hommat kävi noin nopsaan siksi, että basisti Kari oli luokkatoverini, ja he olivat juuri antaneet edelliselle kitaristille Makelle kenkää, ilmeisesti potunnoston vuoksi. Huomattiin muutenkin Karin kanssa, saman tien kun tutustuttiin, että meillä oli hyvin samantapaiset arvot ja huumorintaju. Sanna tuli mukaan myöhemmin, kun olin jo ehtinyt soitella Ei koskaan periksi ja Saatanan murhaajat seiskoilla. Alkuperäiselle laulajalle Swemballe taisi niin ikään iskeä kiinnostuksen vähyys päälle ja tuolla Saatanan murhaajat seiskalla jollotellut Veikko ei ehkä sittenkään ollut meidän tyyliin sopiva laulaja. Noin niin kuin nätisti sanottuna. Oltiin Karin kanssa kuultu Sannan kiekunaa jonkun hänen projektinsa yhteydessä ja tiedettiin, että siinä on meille oikea laulaja. Hiukan piti vissiin suostutella ennen kuin Sanna kehtasi lähteä mukaan.
S: Kumma homma, mutta en muista tätä Teplikseen liittymistä. Yht’äkkiä konttasin hirvittävässä humalassa Kasisa-lin lattialla ja yritin epätoivoi-sesti löytää biisilistaa. Kovasti pojat kehuivat. Herrasmiehiä kun ovat. Vuosi oli kait 95?
M: Muistoista vois mainita ainakin sen, kun ekan kerran näin Tepliksen Vaasassa, ennen kun olin siis itse liittynyt bändiin. Katellessani sitä kännistä kohellusta vannoin, että en koskaan tulisi soittaan noin paskassa bändissä. Meni vissiin viikko ja ne sanat oli syöty. Hyviä muistoja jäi kyllä niiltä harvoilta keikoilta mitä tehtiin. Juoma virtasi ja ei se soitto ainakaan paremmin menny ku sillä näkemälläni Vaasan keikalla. Muistan myös ekat tree-nit, joihin ainoastaan minä saavuin paikalle. Se oli aika kuvaavaa jatkoa ajatellen.
Teplis hyytyi siihen ku Tornio ei hirveesti tarjoa elämään eväitä ja kaikki muut bändiläiset muutti Turkuun, paitsi Altse. Yritettiin sitä vielä sieltäkin käsin tekohengittää, mutta rumpalin ja muun Bändin välinen etäisyys oli sittenki liian pitkä.
S: Jos lopettaa serkkujen laskemisen siihen, kun niitä on 40, niin kannattaa muuttaa todella pitkälle. Vistoa. Puis-tattaa vieläkin. No enihuu, liian kauaksi bändin kannalta, mutta ei noin muutoin.
Asuitte vissiin kommuunissa, Tuomiopäivän Lapset siis. Oliko se hyvä ratkaisu bändin kannalta vai rupesiko hierämään välejä?
M: Virallisesti Altsen kommuu-nissa asuttiin minä, Alste ja Veikko. Sannakin kyllä käytän-nössä tuolla asui. Välit pysyi hyvinä, mitä ny joskus saattoi olla jotain normaalia mökötys-tä, mikä kimppa-asumiseen kuuluu ihan luonnostaan. Lämmöllä muistelee noitakin kiljunhuuruisia aikoja. Tuomiopäivän lasten kannalta tuo oli myös hyvä ratkaisu, koska meillä oli treenis yhessä huoneessa ja päästiin aina kokeileen heti kaikkia juttuja mitä tuli mieleen ja muutenki tuli treenailtua normaalia tiiviimmin.
Kertokaas sit nyt Bad Jesus Experience bändistä. Alku, kokoonpano, kuinka kokoonpano muodostui, kuka keksi nimen, julkaisut, suunnitelmat? Ja julkaistaanko niitä teidän kymppituumaisia koskaan cd:nä? Niin ja kuka sen videon keksi tehdä siihen tokan kympin kansiin?
M: Minä ja Emmi aikamme jauhettiin kännissä siitä kuinka pitäs perustaa bändi. Tyhjän länkytystä kesti vissiin pari vuotta. Ei jaksettu aktiivisesti ettiä reenistä eikä muutakaan. Viimeisen Kolonnan Kaide kun sitten lopulta mainitsi, että heidän Musahotelli-luukussaan on bändille tilaa, niin olihan se alettava tekemään jotain. Sanna oli juonittu lauluun varmasti jo ekaa kännisuunnitelmaa puidessa ja kyllä Mikaki tuli bassoon vähä niin ku itsestään.
S: Noudettiin mukavassa maistissa ollut Mika Meksikon koneesta ja matkalla kentältä Kamppiin Mika ilmoitti tulevansa bändiin. No sehän passaa.
M: Nimen keksijästä ei ole täyttä varmuutta. Se syntyi krapulakaljottelun tuoksinassa. Ilmeisesti baarissa oli kes-kusteltu huonoista Jeesuskokemuksista. Julkaisuformaatista oltiin kaikki yhtä mieltä. Kymppi on kaunis esine ja sopivan mittainen formaatti meidän tyyliselle kolistelulle.
Minä en ainakaan aio henkilökohtaisesti panna tik-kua ristiin CD -julkaisujen eteen. Eivät nuo ylisuuret paljetit helvetistä juurikaan kiinnosta. En nyt kuitenkaan sano ehdotonta eitä tähänkään asiaan. Piilovideon ajatusta pyöriteltiin koko bändin voimin, mutta kyllä alkuperäisestä ajatuksesta ja lopullisesta ideasta saa syyttää Sannaa.
S: Naurattaa vieläki, että Suomen ensimmäinen AR-sovellus on punk-levyn kannessa. Ai että.
Onkos teillä ollut muita bändejä? Joko semmoisia missä olette olleet yhdessä tai erikseen?
M: Yhdessä ei olla muissa bändeissä soiteltu. Sanna soitteli Torniossa Nahkaa-nimisessä kokoonpanossa, joka taisi julkaista yhden demon ja minä jyystin vuonna varsilenkkari heviä Vomiturition nimisessä viihdeorkesterissa.
Sitten alkaa osasto henkilökohtaista. Torniossa olette ainakin asuneet ja nyt Helsingissä. Minkäs takia lähditte Torniosta? Haisiko keväisin liikaa paska? vai karkoitettiinko teidät? Vai mikä se laittoi muuttolaatikoita pakkaamaan?
M: Tuossa jo aiemmin aihetta sivusinkin. Tornio ei tarjoa kummoisia tulevaisuudennä-kymiä, ellei ole piriä käyttävä pikkurikollinen tai terästyöläinen. Sanna painui Turkuun opiskelemaan ja minä hiippailin perässä. Yhteen aikaan Turussa tuntui asuvan puolet Torniosta, mikä oli tietysti mukavaa kun Turkulaisiinkaan tutustuminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista.
S: Lisää syitä lähteä Torniosta. Keskustalaisuus: kaikilla ei edellenkään ole oikeutta jättää nurmikkoaan leikkaamatta. Lestaatiolaisuus: ei herraisä sentää, ei näin.
Parasta Torniossa on Haaparannan Ica Max. Toiseksi parasta on Systeemi (Systembolaget) ja kolmanneksi Hööks.
Tehän olette olleet yhdessä vuodesta käpylehmä tai jotain. Ja jos oikein olen käsittänyt, niin samassa työpaikassa olette nykyään? Sekä samassa bändissä soitatte? Vietättekö te kaiken ajan yhdessä vai otatteko välillä lomaa toisistanne?
M: No onneksi me ei töissäkään niin hirveen paljo olla tekemissä. Sopivasti myös harrastetaan ja touhutaan omia asioita, mitkä ei toista kiinnosta. Ei tartte erikseen ottaa lomaa toisesta kun oikeestaan ainoastaan viikonloppuisin ehitään kunnolla viettää yhteistä aikaa, jos silloinkaan. Niin ja muistakaa piltit, että pitkän suhteen salaisuus on taito riidellä.
S: Perusviikko menee näin. Kaksi-kolme iltaa viikossa hevosen selässä ja lopun aikaa töissä. Viikonloppuisin ehtii näkeen Mikkoa. Emmin mukaan kätistään koko ajan. No daa ja drink to that!
Mikko ainakin lukee sarjakuvia, mites Sanna? Mitkä on teidän suosikki sarjakuvat? Entäs muu lukeminen, harrastatteko?
M: Molemmille kelpaa ainaki Sokalin Tarkastaja Ankardo, Bilalit ja Comesit. Noi ny ainaki muistin. Vähiin on sarjakuva-harrastus nykyään jääny, eikä mitään uusia tuulia ole tullu haisteltua pitkiin aikoihin. Kirj-oja tulee enemmän luettua. Nimeltä vois mainita ainaki Mu-rakamin, Pelevinin, Dosto-jevskin, Proustin, Nabokovin, Ellisin ja aika monen muunkin. Nyt on mulla kesken toi Katja Ketun Kätilö, eikä sekään vai-kuta yhtään hullummalta.
S: Kettu olisi ansainnut Finlandian! Luen laidasta laitaan, mutta Proustin kukkien kastelu ei vielä kiinnosta.
Sarjakuvia luen, kun Mikko sattuu ostamaan. Suosikit Mikko tuossa luettelikin. Sain ai-koinaan saarnan siitä, ettei Aku Ankkoja saa lukea ammeessa. Just.
Kissojakin teidän taloudesta löytyy. Montako? Miten vanhoja? Onko teillä aina ollut kissoja aikuisiällä ja lapsuudessa? Entä muita eläimiä?
M: Mulla on ollu lapsuudessa kotona aina kissoja. Sannalla ei. Ysärillä oli kausi milloin oli rottia ja niiden siirryttyä aikaan, otettiin sitte nuo meidän nykyiset kissat Reidar ja Kullervo. Oliskohan nuo nyt jo ainakin 14 vuotiaita herrasmiehiä.
S: Oli meillä myös kaikkien suosikki Martti the cat, joka luuli olevansa koira. Martti syö nyt muistoissa sähköjohtoja, skartteja, vinyylien suojapusseja, kenkiä ja kantaa pinkkiä puuhkaa. Turussa ennen kissoja, meillä oli Moskova. Hitto, että siinä oli hieno ja fiksu rotta.
Musiikkiosa. Diamanda Galasia te ainakin kuuntelette, mutta mitä muuta? Kumpi laittaa useammin Dischargea soimaan kotona?
M: No kyllä se taidan olla minä joka ne Discharget laittaa pyörimään. Tällä hetkellä kolisee hyvin ainakin Swansin uusim-mat levyt ja ikiklassikoina Sonic youth, Shellac, Tricky, Rudimentary peni, The Mob, Melt banana, Birthday party, Einstuerzende neubauten, Siekiera ja monet muut semmoset. Uudemmasta musiikista koitan seurailla kotimaisia uusia bändejä, jota tuntuu olevan nykyään kyllä ihan tolkuttomasti. Siis jopa niitä aidosti hyviä bändejä. Kyllähän noita uudempia ulkomaalai-siakin orkestereita yrittää seurata, mut jotenkin ne tahtoo unohtua saman tien. Poikkeuksiakin toki on, vaikkapa Cross stitched eyes, jonka levyt kyllä käy ainakin juuri nyt tiheästi lautasella.
Sannan levykokoelma on ehkä jonkin verran popimmasta päästä, mutta kyllä meillä on-neksi aika monessa kohtaa kuitenkin musiikkimaut käy yksiin.
S: Kuuntelen hyvää musiikkia, ihan mitä vaan. Mutta se täy-tyy sanoa hevisoolot on parhaimmillaankin aivan perseestä.
Nähdäänkö Hässäkkäpäivillä 2013?
M: Meidät tavoittaa sieltä huoltoaseman takaiselta nurmipläntiltä kaatuilemasta.
Jäikö jotain hampaankoloon tai jotain muuta mitä haluatte kertoa just ehdottomasti?
M: Ei kait tässä sen kummem-pia. Pitäs tulla taas joskus siellä Turussakin käymään, mut kun ei saa aikaseks. Tuu sä Veikki käymään täällä Helsingissä. Ei täällä meno oo ihan niin perseestä ku mitä maalaiset väittää.
S: Raatolle sekä Annelle, Ergille ja Jaskalle syysterhveiset!
Kohellus kiittää.
Kirjoitus julkauistu alkujaan Kohellus-zinessä.