Samaisena perjantaina kun festit alkoivat myös potkupallon EM-kisat. Piti sitten niitö tölsötä niin, että jäi illan kaksi ensimmäistä bändiä näkemättä.
Paikalle saavuin juuri kun Condition: Dead aloitti. Vanha laulajaukko haukkoi välillä henkeä, rummut kuulosti Extinction of Mankindilta. Samantyylistä höyrykone-crustausta. Jee. Minä pidin ja viel kun tuli Motörheadia coverina, niin arvostin myös.
Seuraavaksi sitten Liberty. Ihan Ok se oli. Mutten mikään mahtava, ei oikeen jäänyt mitään mieleen. Kertakäyttöviihdettä?
Viimeinen oli Lost Cheerees. Siinä oli kyllä ärsyttävä ääninen laulaja. Muutenkin kun bändi oli tylsä ja booring, niin poistui sitten paikalta.
Lauanataina ja sunnuntaina festarit jatkui. Olisi ollut bändei ja puuhaa, mutta en paikalle kyennyt. Joskus on tehtävä valintoja.
Mut Brinkkalan piha on kyllä hieno keikkapaikka ja hienoa kun siellä järkättiin tämmöinen TSI-henkinen tapahtuma Arvostan.
—
Tämä arvio on alunperin julkaistu jo loppuunmyydyssä Kohellus #1 zinessä.