Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘haastattelut’ tag

Haastattelussa Bad Jesus Experience!

without comments

Turussa kevättalvesta 2017 vieraillut Bad Jesus Experience DIYTurku-toimitukseen hampaissa. Videon kappale “Pelko” on taltioitu matkapuhelimella ja juovuksissa kyseisestä konserttitapahtumasta.

 


Aloitetaan nyt sillä, että keitäs te olette? Minä en tunne teistä kuin yhden ja senkin hyvin etäisenä hahmona johon törmään jostain syystä vain kun olen örrimörrityrmäkännissä ja käyttäydyn kuin idiootti.

Mikko: soitan bändissä kitaraa ja mitäpä siihen muuta lisäämään. Itsekään en törmää ihmisiin muulloin kuin urpokännissä.

Sanna: Tässä bändissä huudan, mökään, ähisen ja örisen mikrofoniin. Pääsääntöisesti en muista ihmisten nimiä enkä kasvoja, joten loppujen lopuksi voisin olla kännissä koko ajan.

Teemu: Soitan rumpuja, mutten örise.

Mika: Olen tälläinen nuori mies, diggaan hardcorepunkkia ja harrastan sekoilua. Bassoa soitan ja taustoja lauleskelen.

Löytyykö bändin henkilöstöltä millaisia orkestereja menneisyydestä?

Mikko: Sannan ja mun menneisyydestä löytyy Tuomiopäivän lapset. Itsellä myös hevimenneisyys Vomiturition nimisestä bändistä sekä kaikenlaisista sekavista kokoonpanoista, joista mainittakoon vaikka Postitus- ja käsittelykulut. Antaa Mikan droppailla coolimpia bändejä.

Teemu: Humppaa tullut lähinnä soiteltua. Mika voi hoitaa skenepisteet.

Sanna: Meinasin unohtua. Olen soittanut bassoa orkesterissa Nahkaa. Ai että. Mika, laita ny ne skenebändit.

Mika: Täh? Voiko coolimpaa olla kuin Tuomiopäivän Lapset ja Vomiturition?? No ei voi. Tai no ehkä jos ois soittanut vielä noiden lisäksi Aivoproteesissa. Tiedä nyt noista skenehommistakaan. Oon kyllä ollut onnekas kun olen saanut soitella monien todella hyvien tyyppien ja musiikillisesti lahjakkaiden ihmisten kanssa ainakin sellaisissa bändeissä kuin Stillborn, Totuus, Aortaorta, Kyklooppien Sukupuutto, Crassus ja Yhteiskunnan Ystävät?

Bad Jesus Experience. Pakko sanoa, että nimi ei suoraan vetänyt puoleensa. Tästä syystä sen alkuperä kiinnostaa erityisesti. Mistä tuo tulee ja miksi?

Mikko: Alkoholilla oli osuutta asiaan. Kauan ennen bändin perustamista istuttiin jossain jollain porukalla aamukrapulakaljoilla ja hörötettiin tyhmille jutuille. Puhuttiin ehkä krapulasta ja siihen liittyvistä pahoista jeesuskokemuksista. Joku, ehkä minä, käänsi tuon englanniksi ja se kuulosti hyvältä. Päätin, että jos joskus on bändi, niin siinä on nimi. Se on kyllä tiedossa, että eipä tuo nimi juuri kuuntelemaan kutsu.

Mika: Toi on just hyvä nimi. Teki heti vaikutuksen.

Milloin te aloititte? Liittyykö bändin perustamiseen joku anekdootti?

Mikko: 2009 keväällä kolisteltiin ekat soinnut. Mitään erityisempää tarinaa ei asiaan liity. Minä, ja nyt sivuun vetäytynyt rumpalimme Emmi, oltiin jo pari vuotta jauhettu sitä kuinka olisi kivaa tehdä jotain meteliä. Oli pakko ryhtyä sanoista tekoihin kun reenis löytyi. Sannan mukaan tulo oli vähä niinku päätetty ja Mikakin valahti siihen ihan itsestään kännissä Meksikon koneesta.

Sanna: Muistan tämän. Haimme Mikan kentältä. Oltiin ajettu ehkä 400 metriä, kun takapenkiltä kuului ilmoitus, että BJE:llä on muuten basisti.

Mika: Joo, toi mun värväys oli kyllä koominen tilanne. Vähän niinkuin se suomalainen tv-sketsi missä perhe hakee suomeen tulevan vaihto-oppilaan kentältä, joka yrjöö ja sammuu ja iskä laittaa vaihtarin takakonttiin ja toteaa “ei taida tämä Dennis tennistä pelata”

Aamulla oli kyllä vähän sellainen mitähän nyt taas fiilis. Mukavaa on kyllä ollut.

Ja jos nyt saa myöhemmistäkin vaiheista mainita, niin on tuon meidän nykyisen rumpalin Teemun liittymisvaiheet naurattanut kanssa jälkeenpäin. Eka meikä tenttaa pari tuntia että mikäs jätkä jätkä oikein on ja sitten ekoissa treeneissä kaikki on hirveissä muuseissa kyyläämässä musanatseina Teemun soittoa biiseissä, mitä se jytkyttää ekaa kertaa koko bändin kanssa ja ite vedetään päin honkia. Well done.

Ensimmäinen pitkä julkaistiin syksyllä 2010. Se on jonkin verran myöhempää tuotantoa suoraviivaisempi tai brutaalimpi sisällöltään. Mitä mieltä olette tuosta levystä tänään?

Mikko: No ei sen kuuntelu ainakaan hävetä tai vituta. Sopivan käppänen meininki siinä kait edelleen on. Siihenkin asiaan olen tyytyväinen, että ainakin omaan korvaan kaikki kolme tehtyä levyä on sopivan erilaisia.

Mika: Eka on käppänen levy hyvällä tavalla. Siinä on hyviä biisejä. Tuohon seuraavaan kysymykseen anekdoottina että ekan levyn studiosessioiden rumpuosuuksien jälkimainingeissa silloinen rumpalimme Emmi jamitteli studiolla ja eräs Aki oli siinä mentoroimassa, niin silloin taisi palaset loksahtaa kohdilleen jatkoa ajatellen, jos nyt oikein muistan.

Teidän tavaramerkkinne, äkäinen, tiukka ja äkkiväärä, kuitenki vikkelän tyylikkäästi rullaava hardcore löysi meidän kaikkien rakastaman muotonsa toiselle julkaisulle (syksy 2012). Miten tämä soundi löytyi?

Mikko: Mitään erityistä soundia tai tyyliä ei olla koskaan haettu. Biisejä tehdään ns. ”sokea kana & jyvä” -metodilla, välittämättä liikaa siitä, että kuinka HC tai punk jokin juttu on.

Mika: Tuolloin treenattiin todella paljon ja uskoisin tuon edellisen vastauksen jutun vaikuttaneen asiaan myöskin. Ehkä siinä tuli pieni vauhtisokeus myöskin osalle meistä heh heh…

Minulle tuo III oli ensimmäinen johon vasta tutustuin. Myönnän. Harmitti. Olisin halunnut mukaan jo aiemmin. Tästä levystä tärkein kysymykseni liittyy ehdottomasti kanteen. Miten Herra Storm päätyi kansikuvaan?

Mikko: Syitähän on monia. Ensinnäkin Jonte pitkän linjan kulttuurivaikuttajana ja ystävänä nauttii bändissämme suurta arvostusta. Kannen voi siis ottaa jonkinmoisena kunnianosoituksena. Toiseksi Jonten jylhän charmantti olemus sopii mielestämme ihan minkä tahansa teoksen kanteen. Kolmanneksi kansi on samassa linjassa bändin nimen kanssa, eli se tukee hyvin harjoittamaamme kaupallista ja taiteellista itsemurhaa. Neljänneksi tämäkin idea tuli kännissä.

Sanna: Juhannuksena Ykin takapihalla grillikatoksen suojassa. Satoi vettä.

Mika: Voi kun tietäisit mikä se toinen vaihtoehto ois ollut… Itse olin tyystin unohtanut koko kansi aiheen ja nuo ei suostunut paljastamaan mikä se on ennen kuin levy oli pihalla ja olihan se mahtava yllätys nähdä Storm kannessa. Hieno kansi. Hieno mies.

Toinen tämän levyn osalta mieltäni askarruttanut kysymys liittyy kappaleeseen ”Kännissä vauvauintiin”. Miten tälläinen tarina syntyy?

Mikko: Pyysimme erästä tuoretta isää kanssamme oluelle joskus aikoinaan. Hän kieltäytyi, vedoten vauvauintivelvollisuuksiin. Tuumin, että ainahan sinne voi mennä kännissä. Näin ei käynyt, mutta mielikuva kuitenkin nauratti ja jäi päähän pyörimään.

Minä ainakin odotan jatkoa. Milloin voimme odottaa IV -nimistä levyä kauppoihin ja interwebsiin?

Mikko: Parempi olla asettamatta mitään aikatauluja, joita ei kuitenkaan pysty pitämään. Kivaa olisi, jos saisi vuoden loppuun mennessä sen verran biisejä kasaan, että olisi jotain asiaa studioon. Jos näin ei käy, niin sitten ei.

Sanna: Kansitaide on jo melkein valmis.

Mika: Biisejä tuntuisi tulevan ja mikä hienointa linja näyttäisi olevan taas jotain muuta. Vaikka mistäs sitä tietää mitä sieltä vielä tulee, tuossahan saattaa käydä vielä ihan miten vaan. Teemukin tuo vielä oman lusikkansa soppaan, niin mielenkiinnolla odotan kyllä studiosessioita.

Sitten loppuun tärkeät ruoka- ja musiikkimakukyssärit! Ruokalajit top3 ja tärkeimmät levyt kautta aikojen top3. Go! Iso kiitos. Toivon näkeväni teitä livenä taas pian!

Mikko: Ruusukaali, munakoiso ja tofu yhdessä tai erikseen. Ja sinne Turkuun vielä erityismainintana, että Paavon seitan on kovaa kamaa. Musiikista Diamanda Galàsin koko tuotanto tai sitten Dropdeadin diskografia LP, Rudimentary penin Death Church ja The Ex:än Starters alternators tai sitten jotain ihan muuta.

Teemu: Seitan, punajuuriruoat ja peruna joka muodossa. Viimeaikoina oon kuunnellut Jaakko Teppoa ja Gangstarria. Parhaita levyjä en osaa listata.

Sanna: Top3 on kyllä hankala. Tofu ja seitan sekä sienet/pähkinät/marjat/banaani/avokado/kaurahiutaleet/ruusukaali/tahini

Mika: Tällä hetkellä nyhtistostadat, tofu yms wokit ja salaatit. Sitten noi hedelmät ja pähkinät yms on kanssa lähellä sydäntä. Paavolle terveisiä myös täältä!. Tänään vaikka, Mellakka Ei../Itsenäisyyspäivä, Tuomiopäivän Lapset – tupla ja Doom – Police Bastard, huomenna jotain muuta.

Iso kiitos haastattelusta Miro!
Seuraavat keikat on kevään aikana pääkaupunkiseudulla, nähdään!

Kippis, BJE

Suuren suuret kiitokset myös teille itseni ja koko sivuston puolesta!

Written by mirosol

March 7th, 2017 at 8:51 am

Haastattelut: Absolutist

without comments

Näin skottilaisen Absolutist -nimisen crust-bändin syyskuussa Turussa keikalla. Kova bändi, vielä kovempi keikka. Yksi tällä hetkellä lempicrust/D-beat-bändeistäni. Päätin tehdä haastiksen bändistä, kun tuli turistua muutenkin kaikkea yhtyeen kitaristilaulaja Shean, joka tekee Absolutist-matskun, kanssa. Sain tän haastiksen vastaukset jo 5.3., mutta oon ollu laiska, enkä jaksanut kääntää vastauksia samantien, mutta tässä tää nyt on. Jos haluu ottaa yhteyttä Absolutikseen, kirjottakaa tänne: shea.campbell.08 [ät] Aberdeen.ac.uk. Haastattelussa vastaili Shea. (P: Minä) (S: Shea)

P: Kerro jotain teidän bändin historiasta. Kuinka kauan Absolutist on ollut kasassa? Miten monta julkaisua teillä on? Ja soittajat? Kuinka vanhoja olette?
S: Bändi perustettiin joskus loppuvuodesta 2010 ja julkaisimme ensimmäisen ep:n “Blasphemy” pari kuukautta myöhemmin. Ennen kesää 2011 me äänitimme ensimmäisen albumimme “Ave”. Silloin bändissä soitti minä (Shea) kitara/laulu, Chris basso/laulu ja Oliver rummut. Chrisin piti palata Irlantiin heti Ave äänitysten jälkeen, joten me löysimme Callumin paikkaamaan häntä. Oliver 20, minä 21 ja Callum 23.

P: Onko teillä ollut paljon keikkoja ja kiertueita Britanniassa tai ulkomailla?
S: Me ollaan soitettu jonkun verran keikkoja ympäri Skotlantia ja meillä on ollut kaksi Irlannin kiertuetta ja yksi Skandinavian kiertue kesällä 2011. Soitimme Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsissa ja Suomessa me soitimme Valdsamt Mostandin, loistavan d-beat/crust bändin kanssa. Myös mahtavia jätkiä. Maalis-huhtikuussa 2012 aiomme soittaa Euroopassa (Ranska, Sveitsi, Saksa ja Belgia)

P: Mitkä bändit ovat inspiroineet musiikkianne?
S: Me rakastamme paljon kaikkea punk- ja hardcore -musaa. Monet Scandinavia-scenen bändit ovat loistavia, joten kun aloitimme, niin vaikuttajina toimi Matyrdod, Wolfbrigade, Nuclear Death Terror ja sen tapaiset. Mutta me myös rakastamme hitaampaa matskua niinkuin Morne, Unkind jne.

P: Mitä mieltä olette päihteistä, väkivallasta ja eläinkokeista?
S: Emme edusta päihteiden käyttöä. Ihmiset ovat vapaita käyttämään mitä itse haluavat ja he saattavat oppia vain kokemalla. Keitä me olemme sanomaan mitä pitää tehdä? Väkivalta on osa ihmisluontoa ja on ollut jo satoja vuosia, joskus on parempi että kaksi ihmista ratkaisevat riitansa siten kuin puhumalla toisten selän takana jne. Kotiväkivalta ja väkivalta johonkin heikompaa tai sellaiseen joka ei ole valinnut väkivaltaa kohtaan on heti rasismia tai fasismia jota ei voi missään nimessä hyväksyä muutenkaan. Ehkä pitäisi lopettaa eläinkokeet ja käyttää testeissä vaikka pappeja, pankinjohtajia tai politiikkoja eläinten sijaan.

P: Onko siellä minkälainen scene, onko paljon bändejä, levykauppoja, keikkoja ja punkkareita?
S: On pieniä omistautuneita ryhmiä tottakai, esimerkiksi Belfastissa on iso scene, joka saa paljon aikaan (http://www.warzonecollective.com/). Sitten on ympäri maata yksittäisiä punkkareita, jotka järkkäilee keikkoja ja auttaa mahtavilla tavoilla. Joitain loistavia bändejä on esim. Twisted mass, Droppin Bombs ja Clocked Out.

P: Tykkäätkö tai seuraatko suomalaista punkkia?
S: Tykkäsin muutamasta suomalaisesta bändistä jonkun verran ennen kuin kävimme Suomessa kiertueella. Mutta siellä ollessamme löysimme monia mahtavia bändejä: Ekaria, Pahaa verta, Ydinperhe ja Unkind mm. olivat uskomattomia.

P: Mitä haluatte sanoa biiseissänne?
S: Me käsittelemme paljon asioita uskonnosta sosiaaliluokkiin. Mutta jokainen arvioi niitä itse.

P: Absolutist oli Suomessa viime syyskuussa jos muistan oikein. Mitä piditte Suomesta? Onko ollut suunnitelmissa tulla joskus uudestaan?
S: Suomi oli uskomaton. Se oli ensimmäinen kerta siellä ja emme ajatelleet että ensimmäinen kiertue voisi mennä niin saumattamomasti ja ongelmitta. Soitimme yhden keikan Helsingissä klubilla mikä kusi, koska keikan järkkääjä ei ollut hirveän diy-henkinen. Mutta me opimme läksymme, soitamme vain bändien ja järkkääjien kanssa, jotka pyörivät scenessä. Meidän kanssa kulki kaverimme Seve Backlashistäja hän katsoi peräämme paremmin kuin olisimme voineet uskoa ja ihmiset jotka majoittivat meitä pitivät meistä niin hyvää huolta. Olemme suunnitelleet että tulisimme takaisin Suomeen ensi vuonna ja soittaisimme enemmän keikkoja ja menisimme myös Venäjälle.

P:Haastattelu rupeaa loppumaan. Haluatko sanoa vielä jotain lopuksi?
S: Kiitos paljon sulle haastattelusta, ja kiitos kaikille jotka auttoivat meitä Suomessa. We can’t wait to get back!

Kiitos!

Written by piezu

April 11th, 2012 at 11:02 am

Haastattelut: Seve/Backlash

without comments

Papu: Ketä ootte ja mistä?

Seve: Kokoonpano tällä hetkellä Anttu rummuissa, Iida bassossa, Joonas laulaa ja Tiitto ja Seve soittaa kitaroita. Länsi-Tampereelta (Kalkku, Ikuri, Rahola, Haukiluoma) kaikki ollaan alunperin, nykyään ympäriinsä Suur-Tamperetta, hehe. Ollaan tunnettu toisemme “aina”, käyty samaa koulua, asuttu naapurissa jne paskaa, joten päätettiin sit soittaa hardcorea kimpassa? Tällä kokoonpanolla ollaan soitettu jostain keväästä, sitä ennen Raime (Horros) ja Anselmi (T.E.K, Surffiveikot) soitti kitaraa, mutta kumpikaan ei kestänyt tätä meidän äärimmäistä suhtautumista rock’n’roll musaan… Terveisiä vaan pojille…

P: Oliks alusta asti selvää, että alatte soittamaan japani-vaikutteista hc:ta (omasta mielestä ainakin Death Side osuva vertauskohta), vai ajautuko hommat siihen? Ja mitä tarkoittaa äärimmäinen suhtautuminen rock’n’roll musaan?

S: No se oli lähinnä huumoriluonteinen heitto, mutta todellisuudessa me treenataan yllättävän paljon ja tehdään asioita muutenkin melko tosissamme. 100% asenne jne.

Joo, alusta asti oli selvää mitä tyyliä vedetään, heh. Muistan kun Joonas oli saanut joskus cd-r:lle poltettuna Forwardin “Just Go Forward To Death”-levyn ja Mannio soitti Rocky & The Sweden-nimistä bändiä meille silloisella työpaikallaan. Niitä hommia sitten ihmeteltiin pidempään ja oli selvä, että joskus tällä tyylillä vedetään. Itse olisin edellisen bändini Sabelin kanssa jo halunnut suunnata kohti tuota “päämäärää”, mutta se homma nyt tuli muutenkin kehityskaarensa ja tiensä päähän hyvin nopeasti. Päätin sitten ostaa kitaran ja toteuttaa visioni?

P: Niin tuosta pitikin kysyä, kun sut tunnetaan aiemmista bändeistä rumpujen takaa, niin mikä sai vaihtamaan kitaraan? Ei löytyny sopivaa kitaristia toteuttamaan visiota vai muuten vaan vaihtelua?

S: No siis suurin osa kavereista ei tietenkään halua, tai ehkä osaakaan, soittaa tällästä musaa. Plus mulla oli niin pahoja selkävaivoja niihin aikoihin (ja nykyäänkin), etten voinut soittaa rumpuja lainkaan. Nykyäänhän soitan rumpuja Kohu-63:ssa, missä Joonas soittaa kitaraa, mutta tuolloin ei pystynyt ollenkaan ees yrittään mitään.

P: Noi selkävaivat on kyl helvetin ikäviä. Nuo ja monet muut kehon vammat on tullu itellekin hiukan liiankin tutuksi bmx-pyöräilyn sivutuotteena. Todella turhauttavaa kun kroppa ei kestä sitä mitä haluaisi tehdä… Noh, iloisempiin aiheisiin. Teillä näyttäisi olevan tulossa aika pitkä rundi Cruden kanssa. Miten moinen organisoitui? Olitteks oikeessa paikassa oikeeseen aikaan vai itellä sormet rystysiä myöten mullassa?

S: Niinhän se taitaa vähän olla, toivottavasti seuraavaks menee kädet niin voi lopettaa kaikki soittohommat kerralla… No siis joo, vähän sekä että. Olin viime vuonna Cruden & Selfishin kuskina kun kiersivät Euroopassa ja Hidetoshi ilmoitti, että seuraavalla kerralla haluavat kiertää meidän kanssa. Mä sitten hoidin noi keikat tohon, joku reilu 15 niitä pitäis olla, jatketaan sitten itään ilman Crudea vielä jokskin aikaa sekoileen, ne keikat ei ookaan vielä niin hyvin kasassa… “Our konzertgroup don’t wont make show for you”… Eli vaikea sanoa, pyydettiin periaatteessa, mutta itsehän sen saa/sai järjestää loppuviimein. Toki kaverit jeesas jne.

P: Kuten oot varmaan kuullukin, on Turussa keikkapaikat ja muutenkin tilapolitiikka aika perseellään. Tän 18.1. keikan mestakin järkkääntyi vasta viime metreillä. Tampereella on kuitenkin ainakin Turkuun verrattuna aika hyvin pullat uunissa. Onko keikkapaikkojen määrällä ja tarjonnalla runsaudella negatiivisia vaikutuksia? Riittääkö jengiä keikoille tai jaksaako jengi lähteä kaupungin toiselle puolelle keikkaa kattomaan kun lähempääkin löytyy musisointia?

S: Kyllä teitä turkulaisia joutuu hieman säälimään tässä asiassa tällä hetkellä, mutta toivottavasti saatte mahdollisimman pian “oman” keikkapaikan sinne. Joskus laskeskeltiin, että Tampereella oli silloin helposti kymmenkunta baaria (ja jokunen muu tila), missä järjestää punk-keikka.

Kyllähän se täällä jo on vähän mennyt siihen välillä, että saattaa olla 3 keikkaa päällekäin samana iltana ja se sitten syö yleisöä kaikilta keikoilta. Pääsääntöisesti jengiä kuitenkin käy ihan hyvin ainakin noissa keskustan mestoissa, Vastavirralla itse käyn niin harvoin, etten osaa siitä sanoa enää yhtään mitään. Musta tuntuu, että just tolle Pispala-osastolle toi sijainti on ongelma, ei muille, muut sitten valitsee vissiin keikat enemmänkin bändien/tyylien yms. Perusteella? Omilla keikoilla nyt ei käy ketään, paitsi meidän äiti, niin tosi vaikea sanoa siihenkään mitään. Pakko kyllä vielä kiittää&kehua niitä muutamaa henkilöä, jotka siellä Turussa yrittää taistella vallitsevaa tilannetta vastaan ja olosuhteista huolimatta yrittää järjestää näitä tilaisuuksia

P: Kieltämättä ikävää aikaa, kun eletään jatkuvan muutoksen keskellä, eikä tilanteeseen todennäköisesti saada lähiaikoina muutosta. Toisaalta on tässä tilanteessa jotain positiivistakin ollut. Keikat on ollu enemmän harkittuja juttuja, koska ei jaksa ponnistella minkään jämäkeikan vuoksi. Lisäksi salamesta (joka saa myöskin lähitulevaisuudessa häädön), jossa on nyt aika paljon keikkoja “yksityistilaisuuksina” järkätty, on mahdollistanu alaikäistenkin pääsyn keikoilla. Keikoilla on nyt ihan oikeesti käyny nuorta jengiä ja nuoria bändejäkin on (tai ainakin yks, heh). Mites Tampereella, kun keikat taitaa lähinnä olla baareissa, onko siellä skene “vanhentumassa” vai löytyykö nuorta ja uutta porukkaa? Aina puhutaan kovin treenikämppien tarpeellisuudesta nuorille, mutta kyllä esiintymispaikkojen tarpeellisuus on myös yhtä iso. Ei kukaan jaksa pelkästään treeniksellä kitkuttaa ikuisuuksia ellei pääse johonkin keikkailemaan. Onko Tampereella mestoja, johon myös alaikäiset pääsevät soittamaan ja kattomaan keikkoja?

S: No siis, oon sivusta kattellut tota noitten kölvien touhua, niillä on ihan omat meininkinsä kyllä. Vitusti niillä on bändejä vissiin, yhtä tai kahta oon kuullut. Hengailevat Koskikeskuksessa jne. Ei tollasia ollut sillon kun me oltiin Joonaksen kaa siinä iässä. Ollaan me tossa Hertassa joskus järkätty ikärajattomiakin juttuja, samoin Vastavirralla on jonkun verran ollut samanlaisia. Eli koitetaan kyllä resurssien mukaan järkätä niitäkin. Mitään erillistä tilaa sellasta varten ei kannata vuokrata, tilat maksaa helvetisti ja on aina suhteellisen epäkäytännöllisiä. Sen lisäks noi järjestää ite jotain keikkoja jossain nuorisotilassa, en oo ite käynyt koskaan ko. keikoilla tai paikassa, niin en osaa kauheasti siihen vastata. Mutta oikeassa olet, alaikäisille pitäis olla keikkoja, että ne saatais “kiinteämmäksi osaksi” yhteisöä, eli ne vois itsekin tehdä jotain muuta kun ostaa hiusväriä ja niittejä? Niin ja skenen vanhentumisesta vielä tosiaan se, että täällä on hianoo se, että vanhat jarrut on ihan yhtälailla mukana touhussa kun muutkin, eli ei mitään rokkitähtihommaa!

P: Tuollaista on mukava kuulla. Tuntuu olevan niin helppo vaihtoehto jämähtää tuopin äären muistelemaan kuinka asiat oli ennen hyvin ja et kuinka kakarat nykyään sählää eikä ymmärrä punkista mitään. Nuorempien tyyppien hiusvärit ja niitit tietty ymmärtää, kun katselevat ”skeneä ulkoapäin”, eli näkevät vaan sen miltä punkkarin tulisi näyttää. Myöhemmin sit oppivat mitä kaikkea muuta tää juttu pitää sisällään jne. Mut jostainhan se on tietty aloitettava. Mut ihan hyvällä mallilla tuntuis kuitenkin hommat olevan suomessa. Vai miten sun mielestä suomalainen punk ja punkskene voi? Bändejä on ainakin paljon, mutta onko liikaa ja löytyykö ihan oikeesti kaikille julkaistuille levyille kuulijoita? Ite oon ainakin sitä mieltä, että levylle prässätään ihan liikaa puolivalmista kamaa. Bändien pitäs tehä enemmän demoja. Mitä mieltä?

S: No siis itse en juurikaan jaksa seurata mitä levyjä tulee ulos tms. Paras suomalainen bändi on kuitenkin Popeda. Bändejä ja keikkoja on kuitenkin ihan helvetisti, kuten myös lafkoja jotka julkaisee aktiivisesti kamaa. Eli määrällisesti menee todella hyvin, laatu taas on sitten jonkun muun arvioitava. Itse en tosiaan kauheasti jaksa seurata, livenä seuraa kuitenkin monia yhtyeitä ihan mielellään, jos keikalle sattuu. No aika paljon puolivillaista paskaa laitetaan ulos, onhan siihen itsekin sortunut. Tosta demoasiasta oon periaatteessa ihan samaa mieltä, mutta en kyllä jaksa tsekkailla mp3:sia ja cd-r roska ei kotiin kiinnosta, eli jos kasetin joku tekee niin sit kiinnostaa! Eli vähän niin ja näin, itekin ajateltiin nyt jättää vissiin tuo bandcampissa oleva 7″ julkaisematta, lafka joka halus sen demosta tehdä ei ole hetkeen osoittanut kiinnostustaan niin aattelin, että vittuako tehdään yhtä puolivalmista levyä tähän maailmaan lisää. Tuolta bandcampista sen saa ja voin mä sen cd-r:lle polttaa ilmaiseksi, jos joku haluaa…

P: Niin, mitenkään yleistämättä mut, formaatin valinnalla pystyy toki vaikuttamaan, että kenen korville saa tuotoksensa kuuluville. Et siis oo aktiivisesti siis julkaisuja seurannu, mut onko joku bändi, levy tai demo jääny kuitenkin muistiin esim viime vuodelta?

S: Niin ja se voi tosiaan olla vaan omaa nihkeyttä, että sillä formaatilla on merkitystä. Mitähän levyjä viime vuonna edes tuli? Tykkäsin Nuorien Sankareiden demosta, 7″ oli vähän pettymys, osa versioista oli paljon tylsempiä. Juggling Jugulars 12″ oli ihan hyvä. Popedan uus oli ihan ok, vähän tylsä. Vuoden levy oli selvästi kotimaisista White Tearsin 7″!!! Helvetin hyvä! Koska se Kylmän Sodan 12″ tuli? Ulkomaisista tulee mieleen lähinnä Confront Japanista, en kyllä tiedä mikä helvetin levy toi on tai milloin on julkaistu. Oon koittanut kysellä usealta paikalliselta taholta, että mikä ryhmä tämä on, mutta ei oo tullut vastauksia. Niin joo ja Armless Children pitää mainita erikseen pettymyksenä, periaatteessa hyvä levy, mutta livenä se bändi on jotain niin käsittämätöntä parhaimmillaan, että toi tuntui jotenkin vaisulta.

P: Kylmä Sota tuli jo 2010, mut uusinta tuli kyl 2011 puolella. Hyvä levy kyl, et sen puolesta sopii uudelleenkin mainita. Pakko muuten kysyä tästä Popeda-hommasta, kun useempi tamperelainen punkkari tuntuu vannovan enempi tai vähempi tosissaan sen nimeen? Miksi Popeda on suomen paras bändi?

S: No vittu, eihän näissä pysy mukana. No siis me kaikki Iidaa lukuunottamatta digataan tosissamme Popedaa, muista en tiedä. Onhan se nyt kovaa rokkia ja naapurista, heh… En mä tiedä mikä siinä viehättää? Sen verran diggaan, että kaikki studioalbumit löytyy jossain (osa useammassa) muodossa… Etkö sä muka tykkää Popedasta? Turussahan tää on vaikeampaa kaiketi, kun vaihtoehtoina on jotain Suurlähettiläitä, Bogart Co:ta ja Tommi Läntistä? Sen verran vielä vakavasti tosta, että Popedan lisäks tulee kyllä kuunneltua muutakin rokkimusaa, eli ei tää nyt rajotu pelkästään siihen. Esim. nyt soi Slade.

P: Niinpä, kukapa sitä räimettä jaksais pelkästään kuunnella. Kyllä meikällekin Popeda ja moni muu rokkibändi maistuu, ei sillä. Piti vain kysyä, kun monessa eri yhteydessä tullu tuo tamperelaisten punkkarien Popeda-diggailu esille. Itehän en oo Turussa asunu ku reilut neljä ja puol vuotta, joten ei ole pahemmin Suurlähettiläiden levyjä ehtiny hyllyyn kertyä. Kotikaupunkini Dingot tietty hallussa, heh. Mites tää tammikuun rundi, kun kierrätte Tsekkiläisen Mad Pigsin kanssa. Onko nää entuudestaan tuttuja tyyppejä vai miten päädyit hoitamaan näille Suomen keikkoja?

S: Nimenomaan. DINGO! Niin no siis joo, tuttuja tyyppejä ja menin jotain möläyttään, että voin jeesata keikkoja Suomeen jos tarvii apua tms. Sit ne tarvitsikin niitä ja näin. Perusjuttu vissiin.

P: Varmasti kiitoksena ovet avoimena sinne suuntaan sitten. Vaikka kuukauden pituisen rundin jälkeen varmaan toivookin, että ei olis enää mikään ovi enää mihinkään koskaan auki, heh. Loppuun vielä yks kysymys. Mikä kumma voima ajaa kerta toisensa jälkeen keikoille ja kiertueille?

S: Yhteiskeikkoja pitäs olla pari nyt keväällä Mad Pigsin kanssa tuolla Tsekeissä, heh… Sitähän tässä on mietitty ja melkein päivittäin sitä joutuu selittään itselleen, että kivaahan näissä touhuissa on. En tiedä, kai se on se keikalla soittamisesta saatu tunne? Jaksaa sitä paskaakin aika runsaasti sitten sillä. Kiertueella on myös tosi mukavaa se, että jää ne arkimurheet taka-alalle ja tulee uusia tilalle… Mutta tosiaan ei se nyt sanottua ole, että tuon kiertueen jälkeen soitetaan enää ikinä missään?

P: Hyvä mainospuhe! Eli kannattaa pelata siis varmanpäälle ja tulla 18pv Port Arthuriin kattomaan keikka.

Written by papu

January 13th, 2012 at 8:22 am

Posted in Haastattelut

Tagged with ,

Haastattelut: Mirko Metsola – Kakkis, Dwyers ja Maakuntaradio.

without comments

Toimituksen haastattelussa Mirko Metsola, monen bändin- ja paikallisen skenen monitoimimies.

Mies itse The Dwyersin kanssa S-Osiksella - Kuva: Jussi Jänis

Info:
Nykyiset bändit: Kakka-Hätä 77, The Dwyers, Maakuntaradio
Edesmenneet bändit: Lempikaakao, They Stole a Million, Kalle Ahti & Falcon Crest (Urut)
Soittimet: Bändistä riippuen rummut tai kitara. Laulu myös arsenaalissa.
Muut harrasteet: Airiston Punk-Levyt lafkan pyörittäminen Herra Alhon Kanssa. Punttisali. FC Inter ja TuTo
Vaimo: On
Lemmikit: 3 kissaa – Thelma, Louise ja Mini

Mistä kaikki lähti? Oliko Lempikaakao se ensimmäinen?

Oli joo. Runosmäen aikoja tuo. Samassa talossa asuvan kaverini Laiskan kanssa tilailtiin nändien demoja, keikkoja yms. ympäri maata ja jossain vaiheessa innostuttiin oman bändin perustamisesta. Vuosi tais olla 1988 tai jotain. Silloin iski lujaa Bad Religion ja silloin uudet Suffer ja No Control.
Myöhemmin SIG ja Juliet jonesin Sydän yms. alkoivat myös kiinnostaa ja Lempikaakaolta jäi julkaisematta biisejä, joissa oli jo urut.

Oliko SIG:in älpeet omia ostoksia, vai kantoiko äiti niitä kuultavaksi?

Itse asiassa olen ostanut nuo SIG älpeet jälkeenpäin. C-kasetteina nuo minulla oli joskus aikoinaan. Mutsi ei oikein koskaan ymmärtänyt näitä musahommia.

Mihin Lempikaakao kaatui? En ehtinyt nähdä kuin yhden keikan joskus 2005. Ei siinä ainakaan mitään laadullista vikaa tuolloin ollut.

Lempikaakao lopetti vuonna ’93. Laiska meni armeijaan ja mulle tuli lähtö opiskelelmaan Vaasaan. Se oli vähän sellainen lukioajan bändi ja elämä jotenkin muuttui sen jälkeen. Mä lähdin Vaasaan ja jengiä kiinnosti vähän jo muutkin asiat, kuin hillua 3 päivää viikossa nuokkarin kellarissa. Muutamia keikkoja on toki silloin tällöin soitettu ihan fiilispohjalta.

Ymmärsin, että olet lähtöisin raisiosta? Millainen Raisio-skene oli 90-luvulla?

En ole itse asiassa Raisiosta, olen kyllä asunut siellä vuoden verran. Kyllä mun juuret on Mynämäki/Runosmäki akselilla. Runosmäessä oli 90-luvun alussa tasan 2 punkrock bändiä, Lempikaakao ja Kauhun Hirviöt. Siinä sulle skene… ja molemmissa paikoissa sai pataansa ihan ilman pyytämättä.

Onko näiden mainittujen bändien väleissä jotain projekteja, jotka olisivat jääneet täysin kesken? Olisiko niitä kannattanut viedä pidemmälle?

Saastesammal, Sointukuvio…ehkä parempi, ettei niitä viety eteenpäin. Kalle Ahti & Falcon Crest oli iskelmäpumppu, jonka kanssa taidettiin ainakin Kuparockissa tehdä lähtemätön vaikutus järjestäjiin. Oltiin niin pelti kiinni, että en erottanut mustia ja valkoisia koskettimia toisistaan.

Kaduttaako joku bänditouhuissa, vai onko kaikki mennyt aina “kuin elokuvissa”?

Ei nyt sinällään mikään kaduta. Nuorempana olisi tietenkin voinut tehdä vähän töitä sen eteen, että olisi saanut keikkoja Turun ulkopuolelta. Lempikaakaolle tarjottiin Saksasta levydiiliä mutta sekin kusahti jotenkin. Ehkä Lempikaakaon tekemättä jäänyt seiska hiukan harmittaa.

Miten They Stole a Million syntyi? Ymmärsin, että bändi kaatui siihen ettei yleisöä ikinä kiinnostanut tekemisenne?

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin muutin sitten ’93 Vaasaan opiskelemaan ja bänditouhut jäivät loppu vuosikymmeneksi. Vasta vuonna 2000 alkoivat taas soittohommat They Stole A Millionin kanssa.
Bändiä perustamassa olivat minun lisäkseni Maakuntadiossa vaikuttavat Jami Ja Mikko. Rumpuihin “palkattiin” nykyään Lunar Outpostissa kannuttava Jussi. Innostus tuollaista Leatherface -tyylistä punkkiä kohtaan oli itsellä kova, joten sitähän sitten tekemään. Eipä tuo yleinen kiinnostuksen puute niinkään bändiä kaatanut. Ehkä siinä tuli legendaarinen ”aikansa kutakin” efekti mukaan. Mulla oli paljon Kakkis-keikkoja tuohon aikaan ja jengi oli eri vuoroissa duunissa yms.

Paras soittamasi keikka 90-luvulla?

Varmaankin eka Lempikaakao keikka Auran panimolla ’92. Soittamassa olivat hybrid Children, Deep Turtle, Kauhun hirviöt ja me. Tupa täynnä jengiä (suurin osa tuttuja tietenkin kun eka keikka). Jännitti aivan helvetisti. Tuosta keikasta jäi legenda, että lempikaakao on ainoa bändi, jonka keikan jälkeen on haissut hajuvesi Panimolla…hehee!

Ja 00-luvulla?

Minneapolis tai Boston viime vuonna. Jengiä tuli jumalauta rumpujen yli ja ohi. Välillä Teemukin lensi jengin mukana mun päälle ja taas koottiin kamat ja uutta biisiä kehiin. Helvetin hyvä meno!

Kirjoittelit aikanaan Sue:en. Mikä tekemästi haastattelu on jäänyt lähtemättömästi mieleen?

Frankie Stubbsin haastatteleminen oli kyllä helvetin hienoa.

Miten päädyit Kakkikseen? Entä Dwyerssiin?

Tää on vanha juttu mut Peitsamon keikalla Portsan pubissa perustettiin Teemun kanssa bändi. Alun perin siinä oli Minä, Teemu, Luukon Mikko ja Häiris. Jossain vaiheessa Räpelö tuli messiin ja ennen ekaa keikkaa Teemu löysi Juuson junasta Helsingin ja Turun välistä. Oli pummaamassa kaljaa ja kuuli et Juuso soittaa bassoa.

Dwyersiin päädyin, kun Doni lähti Itävaltaan rakentamaan jotain kojetta, et akselivaltiot nousis uudestaan valtaan…tai jotain. En suostunut heti alkuun tuohon pestiin, koska aattelin, että aika ei riitä. Sanoin, että kysykää jotain muuta. Anttoni ei kuitenkaan antanut periksi ja kun Millionkin oli telakalla, niin oli toisaalta mukava soittaa kitaraa jossain bändissä.

Mitä suunnitelmia Maakuntaradiolla on tulevaisuuden varalle? Ja miten se muuten syntyi? Ja miksi? Sehän on siis todella loistava bändi loistavine biiseineen…

Maakuntaradio syntyi alunperin siitä, että koska Kakkis asuu ympäri Suomea eikä treenaa, mun on vaikea lähtee keikalle kuukauden soittamattomuuden jälkeen. Vähän niinkuin projektiluontoinen juttu, jonka ei välttämättä ollut tarkoitus julkaista levyjä…ainakaan tähän tahtiin. Yllättävän hyvin tämä bändi on otettu vastaan, vaikka musiikillisesti onkin aika poppia ja sanoitukset vedetty suht överiksi.
Kolmannen levyn biisit alkaa olla valmiina ja nyt kun bändissä on ihan virallisesti kosketinsoittaja, niin se tulee kanssa kuulumaan. Ongelmia tässäkin bändissä aiheuttaa se, että basisti Rami asuu nykyään Helsingissä. Onneksi näin vanhemmiten ei ole enää kiire mihinkään. Ei tästä kuitenkaan enää nuorru…

Entäs APLevyjen tulevaisuus? Ketä tai mitä julkaistaan seuraavan vuoden kuluessa?

Seuraava julkaisu on the Splitsin 7” single. Todella hyvää tyttöpoppia! Lisäksi julkaisut tulossa ainakin Modernilta elämältä ja Pertti Kurikan nimipäiviltä. Sitten ehkä tuo Maakuntaradion kolmas lätty. Raha on näissä hommissa tiukilla, joten mikään ei ole koskaan varmaa.

Mitä Kakkikselta on odotettavissa seuraavaksi? Joo. Tiedän, että tähän pitäisi haastatella Teemua itseään, mutta kerro nyt edes jotain.

Ei hajuakaan. Suunnitelmallisuus ei ole tuon bändin vahvoja puolia.

Miten Dwyersin tähänastinen menestys mediassa on vaikuttanut? Eli onko kusi jo päässä? Tässä siis tarkoitan noita MTV3:n arvioita, joissa Bowling with Jesus täyspitkää on ylistetty lähes mauttomuuden rajoille asti.

Kusi ei voi nousta päähän, jos on syntynyt kusipääksi. Eipä nuo arvostelut sinänsä autuaaki tee. Olen itsekin levyjä arvostellut Sueen ja tiedän millaista touhua se on. Yhden ihmisen mielipide ja sitten muut arvioijat muista lehdistä seuraavat perässä…

Onko Bowling with Jesus myynyt odotetusti? Onko tuollaisilla ison median puffeilla siis oikeasti mitään vaikutusta todelliseen levymyyntiin?

Ihan hyvinhän tuo on myynyt. Tietysti aina paremminkin voisi myydä. Ehkä tuollaiset ison median puffit vaikuttavat siihen, että perus punkkijengin ulkopuolelta jengi ostaa levyä ja tulee keikoille. Kyllä tuon toisen levyn jälkeen keikoilla on ollut sekalaisempaa seurakuntaa, jota en pidä todellakaan huonona asiana.

Alkaako kolme aktiivista bändiä vaikuttaa normaalin arjen hoitamiseen? Punkrokilla kun ei taideta laskuja maksaa kuitenkaan…

Eipä sillä makseta ei. Kyllä noista suuremmista Kakkis-keikoista (Lama-rundi, festarikeikat) jotain jää mutta eipä päivätöitä tarvitse todellakaan haaveilla lopettavansa…

Mitä rouva sanoo siihen, että mies on kolmen bändin kanssa jatkuvasti maailmalla ja pyörittää vielä siinä sivussa sopivan kokoista levylafkaa?

Yllättävän hyvin on suhtautunut ainakin vielä. Toisaalta, olen ollut menossa niin kauan, kuin ollaan tunnettu, joten eiköhän tämä ole sellainen perustila. Voi olla, että jos rupeen makaamaan sohvalla kaikki viikonloput, niin käsketään lähteä jonnekin…

Riitääkö kolme aktiivista bändiä, vai onko vielä kuumotus saada lisää?

Kyllähän tuo 3 bändiä riittää tai vie kaiken ajan mutta tottakai aina tekisi mieli kokeilla jotain uutta. Uuden aloittaminen on aina helpompaa kuin vanhan pitäminen mielenkiintoisena pitkään.

Terveisiä lukijoille?

Turussa on pitkästä aikaa taas punkkimeininki nousussa. Hyvä niin. Toivottavasti jengi saa jostain kunnon tilan keikkojen järjestämiseen. Itse en ikävä kyllä voi olla auttamassa, koska aika ei vaan riitä. Mutta hengessä mukana!

Linkkejä aiheeseen liittyen:
Kakka-Hätä 77
The Dwyers
Maakuntaradio
Airiston Punk-Levyt – Airiston Punk-Levyt Kauppa

Written by mirosol

September 2nd, 2011 at 5:35 am