Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘H.A.P.A.N.’ tag

Kolumni: Turku huutaa keikkapaikkoja

without comments

Kaikki turkulalaisethan jo tietävät miten kusinen tilanne meillä on keikkapaikkojen suhteen. Turussa ei ole pitkään aikaan ollut paljoa keikkapaikkoja tai punkkkareiden omia hengaustiloja joissa voisi nähdä porukkaa, vaihtaa levyjä, kuunnella uusia levyja ja juoda kaljaa. Tilanne on nyt tänä keväänä muuttumassa mielestäni oikeastaan KRIITTISEKSI. Vanha ja alkuperäinen TVO suljettiin tilalle tulleen pyöräkellarin ja pesutuvan takia 2010 ja sitten saatiin uusi tila ihan vierestä. Keikkatoiminta ei kuitenkaan noissa tiloissa voinut jatkua samassa muodossa, koska anniskeluoikeuksia ei paikkaan saanut ja julkisia tilaisuuksia ei voinut järjestää. No se “uusi” tevis menee myös jonkinlaiseen remppaan ja tätä myöden loppuu myös pienimuotoinen toiminta noissa tiloissa. Ymmärtääkseni näiden remonttien jälkeen emme enää saa tiloja keikkatiloiksi, muuta kuin käyttöömme jonkun toimistotilaksi tarkoitetun paikan jostain kerrostalosta. Terveellä järjellä tajuaa että siellä ei soiteta keikkoja. Tai no ehkä “saaminen” on vähän väärä muoto, koska ei ainakaan tämän uuden teviksen tiloja saatu ilmaiseksi, eikä 24/7 käyttöön, vaan saatiin varata tiloja käyttöön yleensa perjantaiksi tai lauantaiksi. Tilaisuuden järkkääjä maksoi joko lipputuloista tai omasta pussistaan vuokran ja miksaajan. Uudella Tvo:lla toiminta jatkuu vielä toistaiseksi ja enkä ole varma tarkasta remonttiajasta, enkä tarkalleen tiedä kuinka monta alakulttuuritilaisuutta siellä vielä ehditään järjestää, mutta nyt kevään mittaan se suljetaan.

Sitten on S-osis, k-18 klubi Turussa, jossa voidaan järjestää punkkeikkoja ja pienfestareita, mutta sekin suljetaan huhtikuun kolmannella viikolla remonttien takia. Siellä kuitenkin ehditään pitää 2.-3.3. Räkärokki-punk ja hoocee-festarit. Näiden lisäksi Turussa on Klubi ja pub Port Arthurt joissa toivon mukaan saadaan pitää enemmänkin keikkoja -siellä on kuitenkin pidettävä desibelit vissiin alhaisina. Sitten on kulmabaari, jossa ainakin muistaakseni H.A.P.A.N on soittanu. Auran panimosta en tiiä tarkalleen, että miksei siellä saa enää pitää keikkoi, mut mitä oon vähäsesti oon ollu sinne yhteydes, nii aika vittumaiset pitäjät siel on tällä hetkellä. Ja sit on tietty kaikki puistokeikat mutta niihin tulee kytät aika helposti ja muutenkin se on aika arpomista noitten säiden ja muiden suhteen. Sit on Pikku-Torre, mis on kans pidetty kai joskus jokunen keikka. Ei näiden lisäksi ole pahemmin paikkoja jossa pitää keikkoja, eikä varsinkaan keikkoja joille pääsevät myös alaikäiset.Niin ja sitten on vielä treeniskeikat. Treeniksillä on huonoina puolina se että siinä on todellä iso vastuu ja riskit järjestäjillä. Samoin ei ole turvallista pitää keikkoja treeniksillä jos paikkoja menee rikki tai kun täällä tapahtuu treeniksille murtoja, joten ei ole turvallista toitottaa treenisten sijaintia ympäri Turkua.  Plussaa treeniskeikoilla on se että kun ne ovat yleensä suht pieniä tiloja siellä on hyvä meininki pienelläkin yleisöllä. Niillä on myös edullista ja helppoa järjestää keikkoja. Mutta tälle tämän hetkiselle keikkatilanteelle pitäisi tehdä jotain ja nopeasti, muuten Turkuscene kuivuu.

Ei kukaan jaksa perustaa bändejä jos ei pääse keikkailemaan, eikä kukaan innostu punkista jos vaan näkee videoita ja kuvia tai kuuntelee myspacesta kaaosta. Eikä tapahdu mitään uutta jos ei ole keikkoja, ei nää uusia bändejä eikä uusia naamoja. Ja vaikka punklevyt ja -lehdet ovat mahtavia niin kylla se on keikalla ihan eri meno. Ja sitten nuoriso jota voisi edes vähän kiinnostaa kunnon musa, mutta kun ei oo keikkoja niin menee lady gaga ja wesc kavereittensa mukaan. Ja onhan se näille vanhoillekkin punkkareille varmaan vähän turhauttavaa kun on keikkoja kerran kuussa. Mutta ei auta vinkua jos ei asialle tee mitään. Ei ne asiat parane jos vastustaa ja vihaa kaikkea muttei tee mitään asian parantamiseksi. Treenikeikkoja pitäisi mun mielesta ruveta pitämään enemmän, koska niitä on helppo järjestää, eikä voi oikeastaan jäädä rahallisesti tappiolle ja niille on vielä toistaiseksi ok puitteet.

Mun mielestä se on vähän ihmeellistä ja ikävää että Turussa on niin paskassa jamassa keikkapaikkojen suhteen kun kyllä suomessa punkkareita on. Jos katsotaan vuosittain puntalassa käyvien määriä. Ja Tampereella on klubeja ja Vastavirta ym. ja Helsingissä on myös paljon keikkoja ja keikkapaikkoja esim. Lepakkomies. Ja kun näissä muissa paikoissa on keikkoja 2-4 joka viikonloppu on bändejä ja punkkareita paljon enemmän ja ennen kaikkea nuoria. Tuntuu että Kuopiossakin on enemman punkkeja kuin Turussa vaikka se on paljon pienempi mesta. Mikä siis mätää Turku on ihan yhtä suuri kaupunki kuin Tampere tai Kuopio tai Oulu ja täällä on ihan yhtä paljon rakennuksia kun muuallakin, eikä Turussa asuvat punkkarit varmaan ole yhtään sen tyhmempiä tai avuttomampia. Ja kyllä Turussakin on tarpeettomina olevia huoneistoja ja varastoja vaikka muille jakaa. Turun seurakunnallakin on leiritiloja, varastoja, toimistoja ja kaikkea eikä kaikki tilat ole todellakaan käytössä ja ylimäärästä tilaa on vaikka kuinka paljon mutta kyllä kaupunki niille nyt tilaa antaa kun nehän kertovat satuja ja uskovat taruolentoihin, en oikeen ymmärrä mutta ei mun varmaaan kaikkea tarviikkaan ymmärtää olen vasta nuori tyhmä poika. Ja ei seurakunnat ole ainoita joilla on tiloja. On muillakin tyhjiä varastoja ja halleja ja kellareita jotka ovat tyhjillään, se on tyhmää miksi meillä ei ole tiloja jos turku on täynnä tyhjiä tiloja joita puretaan ym.

Jotkut punkkarit ovat taas todella viitsimättämiä ja laiskoja kun eivät jaksa lähteä yli 10 metriä keikkapaikoille, jos sanoo että tevis on liian kaukana keskustasta niin sitten on asenne keikkojen lisääntymistä vastaan. Olen käynyt Raision nuorisotyöntekijöiden kanssa sopimassa että Raision pommarissa saa pitää keikkoja, mutta sinne sisään ei saa tuoda juomia ja siellä keikkojen pitäminen olisi täysin ilmaista. Eli jos siellä nyt vaan kävisi tarpeeksi porukkaa niin siellä olisi jatkossa hyvä pitää keikkoja. Mutta sitten taas jotkut on naama norsunvituilla ja valittaa että Raisio on liian kaukana. Hei c`moon! Bussi maksaa puolentoista bissen verran ja pysäkiltä on 200 metrin kävely, ei oo pahaa ja ei sekään nyt varmaan ole mikään ylitsepääsemätön että siellä keikkatilassa ei saa juoda. Lopetetaan keikat vaan sen verran aikasemmin että ehtii vielä helposti baariin ja voi ulkopuolella juoda, että vähän lämpee.  Jotkut voi ajatella että ei tarvita enmpää kun pari klubi keikkaa kuussa ja thats it, mutta miettikää 5-15 vuoden päästä kun ette enää jaksakkaa kuunnella särösiä kitaroita ja gbh-komppia pikkutunneilla saakka, niin ketä on jatkamassa sceneä jos nyt ei ole pariin vuoteen oikeestaan ikärajattomia keikkoja. Ei ketään, kun on paljon helpompi katsella Jare& VilleGalle Ikärajattomilla keikoilla. Ja jos aattelee niin että ei jaksa lähtee kattoo keikkaa ja dokaamaan jos on ikärajatonkeikka, niin vittu herätkää ja avatkaa silmänne. Ei ne pari nuorta siellä seassa vaikuta yhtään teijän dokaamiseen tai keikkafiilikseen päinvastoin. Eikä nuoret punkkaritkaan jaksa sitä kun kaikki kovat bändit on klubeilla ja sitten pääsee vaan Vimmaan tai tämäntapaseen kattoo ku räkänokat vetaa ramonesii. Ja 80 -luvun alussakin kaikki punkkeikat oli ikärajattomia tai tyyliin k-15 mutta ei vain täysikäsille ja olihan sillä muitakin syitä mutta osaksi sen takia tuli ni paljon nuoria kuvioihin ja nuoria bändejä. Unelmahan elää että Turkuun saataisiin oma alakulttuuribaari jossa olisi kunnolla keikkoja ja muuta toimintaa mutta se on ainakin vielä toistaiseksi vielä haaveilua, mutta toivo elää ainakin mulla.

Eikä tää kirjotus varmaa maailmaa hirveesti paranna mut sain kuitenki purettua vitutuksen johonki. Se on ihan viitsimisestä kiinni, että tulee paremmat tilat. Tälle asialle pitää tehä jotain ja nopeesti. YOU GOTTA FIGHT, FOR YOUR RIGHT

Written by piezu

January 21st, 2012 at 2:51 pm

Tapahtumaraportit: Punkfutis + Besthöven, Kontatto, Noia, Eyewitness

with one comment

Oma punkfutis-aamuni lähti käyntiin kello 07:30 kännykän herättäessä aamukahvin juontiin. Pienimuotoista stressiä aiheeseen liittyen oli ilmassa, joka näkyi erittäin huonosti nukuttuna yönä. Yhdeksältä oli baariprojektin uskollisen autokuskin määrä kurvata pihaan ja poimia tavarat kyytiin. Edellisiltana pieneksi iltapuhteekseni pätkin pitkin viikkoa raksalta pöllityt lankut ja ilokseni huomasin, että tarpeet riittivät juuri kahden käppämaalin rakentamiseen. Tämä oli hyvä juttu, sillä ylimääräinen aika aamulla ennen kyydin saapumista meni Forecan sivuilla F5-näppäintä kurittaen. Ei auttanut, siltikin näytti sääennuste aika pelottavalta.

Muutaman koukkauksen ja kamojen poiminnan jälkeen pääsimme suunnittelemaamme paikkaan Kupittaan puistossa. Matkalla pohdiskeltiin, että lähes kaikki oli mietitty loppuun asti, mutta dj-kamoille ei ollut minkäänlaista pöytää varattuna. Kamat siis autosta kiireen vilkkaa puistoon ja auto pöydänmetsästykseen. Itse jäin odottelemaan ja kasailemaan kamoja. Ilma näytti uhkaavalta samoin kuin nurmikentän toiselle laidalle pysähtyneet autot, joista tädit alkoivat kantaa tuoleja ja sunmuuta roinaa ulos. Tätien suunnitelmaksi paljastui koko päivän kestävä koirien jalostuskoetapahtuma tai joku vastaava. Aloin siis kiltisti kiikuttaa kamoja hiukan kauemmaksi, jotta piskit saisivat jalostua rauhassa.

Aiemmin viikolla ostamani kallis porakone osoittautui hyväksi ostokseksi ja maalien rakentaminen kävi nopeasti. Hieman tuo ostos kukkaroa kirpaisi, mutta perustelin itselleni, että pitäähän miehellä työkaluja olla ja vielä viimoisen päälle sellaiset. Agregaatti ja telttakatos saapuivat hiukan myöhässä ja viimeksi mainittu hyvinkin myöhässä ainakin sen takia, että jääkylmä tihkusade alkoi jo hiukan vituttamaan. Teltta osoittautua aikamoiseksi härveliksi ja kovasti jo veikkailtiin, että saadaanko kovasti tuulta alleen ottavaa kapistusta repiä läheisten puiden latvasta pois päivän päätteeksi.

Vähitellen kamat alkoivat olla kasassa, musiikit soimassa ja kello lähennellä kello yhtä, jolloin oli määrä ensimmäisen pelin alkaa. Ensimmäisenä pelivuorossa oli Yleislakko vastaan Raivoraittius, joka tarkoitti sitä, että kun oli rakennuspuuhat saanut juuri ja juuri ohi, täytyikin jo alkaa pelaamaan jalkapalloa. Jalkapalloa olin pelannut viimeksi joku pari vuotta sitten, enkä muutenkaan ole mikään joukkuepelien ystävä. Puolitoista vuotta kestänyt urheilukieltokaan yhtään helpottanut asiaa. Kunto on kuin paavilla. Pelin ensimmäinen kymmenen minuuttia tuntui aivan ikuisuudelta ja mä olin aivan paska jalkapallonpelaaja. Ennen peliä ajattelin olla rouhea jätkä ja pelata niittiliivi päällä, mutta pakkohan tuo oli heittää jossain kohtaa pois kuten myös paita. Läski hikosi. Toisella puoliskolla taisin saada sattuman kaupalla jalkani pallon eteen siten, että pallo ohjautui maaliin. Oho! Voitettiin peli, vaikka salaa toivonkin, että olisi hävitty ja päästy huilaamaan loppupäiväksi.

Jalkapallomatsiruokaa, eli tässä tapauksessa vegaanista hodaria syödessä alkoi kummasti tehdä mieli olutta. Juopotuttanut ei kuitenkaan, joten lainasin pyörää ja kävin cittarista hakemassa parit alkoholittomat kaljat. Takaisinpäin fillaroidessa oli todella hienoa nähdä pelit täydessä tuoksinnassa ja kaikki ne ihmiset. Siinä konkretisoitui juttu, jota oli järjestämässä. Oli saanut jotain aikaan.

H.A.P.A.N. vastaan Kashmar

Puoli tuntia ennen toista omaa peliä musat loppui ja grilli sammui. Agregaatista oli bensa loppunut, eikä kukaan ollut varautunut moiseen. Eipä auttanut muu kuin lähteä autoilemaan bänditoverin kanssa. Onni onnettomuudessa, sillä autoilureissu olisi muutenkin pitänyt tehdä Raunistulan suuntaan, jotta saisi kitara- ja bassonupin illan keikkaa varten. Olisikohan siinä maksimissaan parikymmentä minuuttia mennyt kun oli jo grilli kuumana ja punkki raikasi taas.

Parit pelit jäi tässä säädössä väliin, mutta sen verran selvisi, että me pelaisimme Alley Godsia vastaan. Etukäteen osasi jo arvata kuinka peli tulee päättymään, mutta pelailtiinpa nyt kuitenkin. Saatiin yksi maali, mutta sekin taisi mennä oman maalivahdin käsistä. Hieman lyhyt siis tuo kenttä, mutta enpä ainakaan itse olisi pidempää matkaa jaksanut juosta. Hävittiin peli ja yhteistuumin päätettiin, että turhaan olisi pelata enää pronssipeliä. Ei olisi jaksanut ja saipahan siinä sitten enemmän aikaa mestaruuspelille. Mukavampi kuitenkin ratkaista tasan päättynyt mestaruuspeli esimerkiksi rankkareilla, kuin kivipaperisakset-mittelöllä, jota oli tarkoitus soveltaa tasapelien ratkaisuun.

Viimeisessä pelissä vastakkain olivat Alley Gods ja Mugshot. Itseasiassa kumpaisenkin bändin joukkueessa taisi olla vain kaksi bändin jäsentä ja loput värvättyjä vahvistuksia. Itsehän en jalkapallosta tajua yhtään mitään, mutta aika tiukalta ottelulta tuo vaikutti. Alley Gods tuon mestaruuden sitten loppujenlopuksi vei ja saivat hienon diy punkfutispalkinnon! Katsotaan kuka ensi vuonna palkinnon lunastaa. Toiveena ja aikomuksena olisi vastaavat kinkerit järjestää myös tulevina vuosina.

Vuoden 2011 mestaruuden voittanut Alley Gods vastaanottaa pääpalkinnon DIYTurku Zinen toimitukselta

Voittaja saatiin siis kruunattua ja hommaa alettiin ajaa alas. Kamat saatiinkin yllättävän nopeasti kasaan ja autoihin pakattua. Telttakatostakaan ei tarvinnu puun latvasta hakea, vaan hökötys oli lähestuloon purkanut itseitsenä. Keikkapaikalla hommat olivat myös jo hyvin käynnissä soundcheckkien muodossa. Hiukan paikkojen järjestämistä sekä kaljojen kylmään laittamista ja pystyikin avaamaan lipunmyynnin. Kerrankin porukka oli ajoissa paikalla, sillä useimmat varmasti tulivat suoraan puistosta kaljoittelemasta. Tiivis aikataulu oli ehkä sittenkin hyvä juttu. Kukaan ei ehtinyt kotiin laiskottelemaan.

Illan aloitti rumputeknisistä syistä Noia. Turun nuoriso-osasto sai siis iltavuoron soittojärjestystä jaettaessa. Noia ei itelle kauhean tuttu bändi ollut entuudestaan. Toki jotain levyjä netistä varastanut, mutta niistä sen kummemmin ole innostunut. Keikka sen sijaan oli aivan helvetin kova. Kovempi kuin ite Venom! Rumpali nauratti, koska se oli niin perus Italia-hanun näköinen piikkilankatatskoineen. Seuraavana soittaneen Kontatton keikkaa olin todella kovin odottanut. Levyltä toimii ja livenä toimi aivan julmetun hyvin. Eikä siis pelkästään äärettömän kovan rumpalin asioista, vaan koko bändien esiintyminen oli erittäin intensitiivistä ja energistä. Toisaalta tuo rumpuja pieksevä neito soittaisi yksinäänkin suohon suurimman osan nykypäivän hc-bändeistä. Itse herra Besthövenkin saatiin lavalle Olho Seco -coverin ajaksi. Muutenkin tyylikkäitä coverivalintoja kuultiin illan aikana: Wretchediä ja Besthövenin aikana Disclosea ja Anti Cimexiä. Voi olla, että tuli jotain muutakin, mutta nämä ainakin puurokorvineni olin kuulevinani.

Noia

NOIA

Besthöveniä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta jotenkaan nyt ei lähtenyt ihan täysillä. Johtuen luultavasti siitä, että oli jo pari aivan uskomattoman hyvää keikkaa alla. Huono tuo ei missään tapauksessa ollut. En tiiä oliko pääpirulla järjetön krapula vai onko esiintyminen aina noin flekmaattista ja poissaolevaa. Taustaryhmä hoiti hommansa kuitenkin hieman isompi eleisesti. Eyewitnessistä kuulin ekaa kertaa kun bändin rumpali kyseli josko ottaisin heidän tulevaa demoaa myyntiin distrooni. Toki lupauduin ottamaan ja samalla lupauduin hoitamaan heidät keikallekin. Nykypäivän Turussa kun uusien bändien näkeminen on todella harvinaista. Siis ihan oikeasti uusien, eikä vain samojen jätkien uusia bändejä ja projekteja. Osaltaan TVO:n häätö on vaikuttanut tähän asiaan. Uusia ja lupaavia bändejä on taatusti treenikämpät täynnä, mutta eipä niitä missään pääse näkemään tai kuulemaan, kun useimmat lavat avautuvat vain tunnetummille bändeillä. Tämähän on pitkällä tähtäimellä ajateltuna aika helvetin tylsää, että samat vanhat moneen kertaan nähdyt bändit veivaa joka keikalla.

Kuitenkin, Eyewitness veti meikäläiseltä jalat alta, kuten varmasti vei monelta muultakin. 16-vee jätkät veivasivat nopeeta punkkia sellaisella raivolla ja puhtaalla innolla, että moni pitkänlinjan bändi jäisi kevyesti kakkoseksi. Ja kukapa edes suostuisi soittamaan tälläisen lineupin jälkeen? Nämä jätkät kuitenkin hoitivat homman sen verran hyvin, ettei jäänyt arvailujen varaan vastaus illan kovimmasta bändistä. Nuorissa on sittenkin tulevaisuus. Tämä oli todella hyvä päätös erittäinkin onnistuneelle sunnuntaipäivälle. Kiitos kaikille asianosaisille.

Kuvat: Torre

Jalkapalloa ja d-beattiä sunnuntaina 28.8.2011

without comments

Mitä? – Jalkapalloa, kirpparia, distroilua, levyjen soittoa, piknikkiä, keikka

Kuka? – Alakulttuuribaari Turkuun -projekti

Missä? – Kupittaan puistossa, keikasta lisää tietoa: baari ät riseup.net

Milloin? – Elokuun viimeisenä sunnuntaina 28.8.11. klo 13 alkaen

Miksi? –  Keikkojen yhteyteen on aina mukava saada jotain muutakin toimintaa. Useimmille riittää olutpullo ja keikkapaikan pihalla istuskelu, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna tällainenkin toimintamalli alkaa tympimään. Tällä kertaa siis potkitaan jalkapalloa. Alunperin ajatus punkfutiksesta tuli H.A.P.A.N. yhtyeen leiristä. Idea oli sen verran hyvän kuuloinen, joten baariprojekti päätti ottaa järjestelyt vastuulleen. Pelkkään jalkapalloiluun ei kuitenkaan tyydytty, vaan pienimuotoista kirpparia, distroilua, piknikkiä ja levyjen soittoa olisi myös luvassa. Tai saa muutakin tehdä sillä tilaisuus on toki vapaamuotoinen ja kaikille avoin, eli saa sen olutpullonsakin mukaan ottaa, jos siltä tuntuu.

Keikan turkulaisvahvistusta mietittiin pitkään. Ajatuksena oli tarjota uudelle ja/tai nuorelle bändille mahdollisuus keikkaan. Nykyään kun niin harvoin näkee uusia bändejä Turussa. Illan ensimmäisen bändin paikan nappasi tällä kertaa uusi ja nuori hardcore-bändi nimeltä Eyewitness.

 

Written by papu

August 22nd, 2011 at 7:25 pm

Arviot: H.A.P.A.N. – Eräpäivä CDr (2011)

without comments


H.A.P.A.N.
– Eräpäivä CDr (Papulevyt 2011)
Punkveteraani on sana. On se. Ihan oikeasti. Mitä se sitten tarkoittaa? Itse määrittelisin sen jotenkin näin: Punkveteraani on henkilö, joka on kunnostautunut skenessä monien vuosien aikana, ja hänen meriittilistallaan on mahdollisesti kymmeniä eri julkaisuja. Kokoonpanoja ja bändejä on matkan varrella ollut vähintäänkin riittävästi. Punk on elämäntapa. Harva räkänokkateininä Exploitedinsa kuunnellut enää vaihtaa takaisin Arja Korisevaan. Punk nyt vaan on “se juttu”, josta ei koskaan kasva yli. H.A.P.A.N. on orkesteri, jonka lasken kotimaiseen veteraaniluokkaan. Bändillä on varmasti vielä aikaa parantua teknisesti, mutta ei tämä mitään Dream Theateria tule koskaan olemaan. Eikä sitä edes yritetä. Teksti on voimakasta, eikä Jankke katso kompromisseja hyvällä. Tämä tulee varsin selväksi viimeistään raitojen kolme ja neljä kohdalla. Juuret ovat niin syvällä seiskaseiskan räkäisemmällä puolella, että kunnioitusta löytyy helposti. “Onko sitä viinaa, vai eikö sitä oo?!” – saa arvioijanne elämään muutamia viinahuuruisia öitä uudelleen. Niitä bileitä en vaihtaisi mihinkään, vaikka monia muita tilanteita elämän varrelta kyllä. Kuuteen biisiin mahtuu suoraviivaista politiikkaa ja välillä tunnelmat ovat suoraan kuin Advertsin parhailta päiviltä. Loppukaneettina onkin todettava: Hyvähän tämä ei ole, mutta niin perkeleen kova, että suorastaan odottaa mitä turun ja raision veteraanit tekevät seuraavaksi. Keikkoja olisi ainakin siisti nähdä…

Written by mirosol

May 22nd, 2011 at 6:18 pm

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , , ,