Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Kolumni: Objektiivisen musiikinkuuntelun sietämätön subjektiivisuus

without comments

Hitto miten paljon henkilökohtaiset kokemukset, mieltymykset ja antipatiat vaikuttaa aistittuihin signaaleihin. Ehkä tuntoaistimuksia lukuunottamatta kaikki aistinvaraiset arviot ovat vähintäänkin hankalia. Mitenkä helppoa itsekullekin on mihin tahansa aistimukseen perustuva arviointi, kysyn vaan?

Tekisi heti ensiksi mieli ottaa esimerkki levyarvioista, mutta parempi ehkä miettiä vaikka makuaistimukseen perustuvaa arviointia. Sulle annetaan kourallinen karkkeja ja pyydetään arvioimaan niitä. Heität karamellit kitaasi ja aistit, sanotaan nyt vaikka kirsikan maun. ”Hyi helvetti” olkoon sitten spontaanein ajatus, kun räkäiset namuset maahan ja pidätät oksennusta. Ethän sä voi sietää kirsikan makua! Aika huonoa siinä sitten on katsella niitä limaisia karkkiklönttejä kadulla ja arvioida ko. namusten hyviä puolia objektiivisesti. ”Erittäin hieno samettinen rakenne ja suutuntuma. Raikas jälkimaku, jossa omenan aromit yhdistyvät kirsikkaan ja sitruunaan. Hieman sitkeän oloinen koostumus ja tarttuu turhankin hanakasti hampaisiin, muuten ok. Keskiverto hedelmätoffeisiin verrattuna erittäin raikas ja luonnollinen kirsikan aromi”. Niin joo, arviointi olisi ollut helpompaa karkit suussa, mutta kun oot aina inhonnut kirsikkaa??

Okei, tuo saattoi olla aika äärimmäinen esimerkki, mutta jospa koittais näköaistimusten kautta. Oletetaan nyt vaikka, että olet pitkän linjan punkkariämmä, joka pukeutuu aina isoon bändipaitaan ja pillifarkkuihin. Sulle tuodaan kansainvälisesti arvostetun huippusuunnittelijan viimeisimmästä luksusmallistosta äärimmäisen naisellinen jakkupukuasu hameineen ja hässäköineen sekä pyydetään tekemään arvio. Joopajoo. Tollasta riepua et päälle pukis vaikka maksettais. Olet muutenkin sinut sen faktan kanssa, että ihmiset virallisemmissa edustustilaisuuksissa tuijottaa sun kulahtanutta lempi-Exploited-paitaas, missä lukee kissan kokoisilla kirjaimilla ”Beat the Bastards”. Mitenkä siinä sitten osaat arvostaa suunnittelijan kekseliästä materiaalivalintaa, jossa yhdistyy vallan uudella tavalla hempeän naisellinen harsokangas ryhdikkääseen tweediin? Viimeksi olet haukkonut ihastuksesta henkeäsi, kun olet nähnyt törkeän hienon itsetehdyn farkkuliivin. Naapurin muotibloggaajaguru olisi samantien ylistänyt paitsi materiaalivalintoja, niin myöskin värien käyttöä ja erikoisia leikkauksia…

Kuuloaistimukset lienevät vähintään hankaluudessaan samaa luokkaa. Vai olenkohan mä ainoa, joka saa näppylöitä ja erään tietyn virtsaamiseenkin tarkoitetun elimen muotoisen jutun otsaansa altistuttuaan esimerkiksi työpäivän ajaksi väärän radiokanavan tarjonnalle? Noh, saatan olla tässä suhteessa melko äärimmäinen, mitä ehkä vois koettaa puolustella intohimoisella suhtautumisella musiikin kuunteluun. Hyvässä ja pahassa. Ja voihan sitä moiselta tahattomalta altistukselta suojata itseään myös olemalla tietoisesti kuuntelematta taustamusiikkia ja keskittyä työntekoon. Mutta niistä arvioinneista tosiaan. Oletetaan, että oot vannoutunut hevimies ja sulle annetaan arvioitavaksi popdiiva Martina Tukiaisen viimeisin sinkkujulkaisu, joka nousi heti ilmestyttyään soitto- ja myyntilistojen kärkeen ympäri maailman. Istut mukavasti sohvalle ja laitat levyn soimaan (tai siis ehkä toisin päin, ensin levy ja sitten sohva). Pääset juuri ja juuri intron jälkeen kosketinten ja löysien konerumpujen hennosti säestämän laululintusen ensimmäisen säkeistön puoleen väliin ennen kuin nostat persiin sohvalta, heität arviolevyn ikkunasta, laitat Reign in Bloodin soimaan ja haet jääkaapista kaljan v*tutukseen… Laululintusen pitkäaikainen tuottajafani olisi ihaillut ammattimaista autotunetusta ja ylipäätään tanssittavaa tsipaletta. Ehkä.

Nyt ei oleteta enää mitään. Objektiivinen arviointi eittämättä edellyttää subjektiivista kokemusta ko. asiasta reilun vertailupohjan vuoksi. Mutta kolikon kääntöpuolena tulee mieleen syöpynyt arvoasteikko aiemmin ilmestyneistä teoksista, mikä saattaa myöskin asettaa arvioitavan haastavaan kilpailuasetelmaan? Niin tai näin, suosittelen kaikille jotka jaksoivat vuodatuksen lukea tähän asti, että tulkaa meidän kanssa arvioimaan levyjä! Se on oikeesti perhanan hauskaa touhua ;D

Written by jankke

October 10th, 2011 at 4:42 am

Posted in Kolumnit

Tagged with ,

Leave a Reply