Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Kolumni: Päivä ja yö.

without comments

Tässä lähiaikoina olen erehtynyt seuraamaan uutisia. Tai no. Seuraamaan on ehkä huono sana kuvaamaan sitä, että pizzannoutoreissulla pizzerian nurkassa huusi 12 tuumainen televisio Ylen uutisia. Siihen on olemassa tiettyjä syitä, miksi jätin koko television pois suunnilleen neljä vuotta sitten. Otti muutaman kuukauden, että kadunvarsimainonta alkoi ärsyttämään. Kotiin kun ei enää satanut “kaupallisia tiedotteida” mistään. AdBlock plus on muuten verkkoselaimen lisäosa, jota ilman en enää pärjää. Ja “Ei mainoksia” -teksti postiluukun yläpuolella on myös pakollinen. Tällä tavoin ihminen jää lähes kokonaan irti mainonnasta. Kukaan ei kerro sinulle, miksi joku hiustenpesuaine olisi toista parempaa. Valinta, jopa alitajuinen sellainen, palaa ajan myötä ihmiselle takaisin. Se on harvinaisen vapauttavaa. No. Jouduin siis todellisuuden uhriksi. Tehtaita suljetaan, ja sosiaaliset seuraukset ovat täysin suhteettomat. Kokonaisia kaupunkeja jää kuoliaaksi kun markkinatalous pyyhkäisee yli paineaallon tapaan. Sitten teen päivän toisen virheen. Koska tämän kaltaiset uutiset tuppaavat ahdistamaan ja muistuttamaan omasta voimattomuudesta, jätin vain toisen korvani auki uutisille. Pöydällä lojui iltapäivälehti. Tunnustan. En ole koskaan ostanut tälläistä julkaisua. En ikinä. Ja tuskin tulen koskaan ostamaankaan. Tätä alibin ja seitsemänpäivään toimituksellista äpärälasta selatessa tuli eteen paljastunut korruptiorinki suuren kauppaketjun omistajaeduista. Siis käytännössä kaikki on halvempaa poliitikoille ja muille, jotka päättävät ketjua koskevista yhteiskunnallisista asioista. Samassa tuo televisio kertoi, että kilpailuvirasto on aloittamassa tutkinnan koskien kahden suuren kauppaketjun mahdollista kartellia ja väärinkäytöksiä. Mieli kirkastui vähän. Ehkä jotain oikeudenmukaisuutta on kuitenkin olemassa nyky-yhteiskunnassa.

Seuraavana päivänä lähdimme työporukan kanssa puolen päivän nurkilla lounaalle. En muista enää mistä syystä tai minkä aasinsillan kautta tämä korruptioaihe tuli keskusteluumme, mutta totesin, että onneksi kilpailuvirasto ei ole täysin hampaaton instanssi. Työtoverini totesi heti perään, että “Eikö?”, “Jos noille kahdelle kauppaketjulle langetetaan mitä tahansa tuomioita, vaikka miljoonien sakkoja, niin luuletko, että se ei siirry suoraan kuluttajahintoihin?”. Lähes järkyttyneenä jouduin toteamaan, että tämähän on hyvinkin totta. Todellisuuden shokki. Jo toista päivää. Mieleeni palautui edellisviikolla lukemani artikkeli, jossa todettiin suomalaisen päivittäistavarakaupan katteen olevan maailman suurimpia. Ja pohjoismaiden suurin melko näppärällä 52% katteella. Eli käytännössä ostamasi kahden euron leipä maksaa kauppiaalle suunnilleen 98 senttiä. Samalla muistin vielä vanhemman asian. Eräs, olkoonkin nyt tässä nimeltä mainitsematon poliitikko selvitti, että koska helsingissä asuntojen vuokrat ovat nousseet suhteettomiksi, on aiheellista nostaa kaupungin tonttien vuokria – siis oikeasti. Ministeristason ihminen kuvittelee todella, että tonttivuokrien nostaminen on pelkäntään vuokra-asuntojen omistajilta pois? Suoraan kuluttajahintoihin.

Näin tämä meidän amerikkalaistunut sosiaalidemokratia sitten toimii. Osakeyhtiö on aina paremmassa asemassa kuin yksikään tavallinen kansalainen. Sääli sinänsä, että meistä jokaisen täytyy asua jossain ja jokaisen täytyy syödä. Tämä nyt painoi mieltäni, niin purin sen teille. En ole kovin poliittinen ihminen. Kannatan kyllä koko ihmiskunnan älyllistä kehittymistä. Tämä siis tarkoittaa minun katsomuksellani sitä, että muiden polkeminen (käytännössä koko peliteoria), korruptio ja kohtuuton ahneus häviää seuraavan vuosituhannen aikana. Toivotaan niin.

Mennäänpäs sitten asioissa eteenpäin ja tähän minun itseni valitsemaan todellisuuteen.

DIYTurku.net syntyi tämän vuoden keväällä vahingossa. Baariprojektin aktiivi ja ystäväni Paavo pyysi apua webbisuivuasioissa. Baariprojektin sisällä oltiin haaveiltu omasta foorumista, jossa keikkoja ja muita tapahtumia olisi helppo suunnitella. Ja samalla järjestää lipunmyyntivuorot, kuka ajaa mitäkin tavaroita mihinkin ja niin edelleen. Innostuin tietysti. Kyllä yksi nörtti nyt toimivan keskutelualueen saa aikaiseksi. Ehdotin sivumennen, että “mitäs jos laitetaan osa alueista julkisiksi, että muutkin kuin baariprojektilaiset voivat käyttää foorumia?”. Näin tehtiin ja kesäkuun alkupuolella sivusto oli kasvanut suunnilleen nykyiseen mittaansa. Alunperin ei siis oltu suunniteltu Zineä tai Galleriaa. Ne nyt vain jotenkin tulivat siihen. Voin joskus vielä tarinoida sivuston synnystä lisääkin, mutta…

Haaveilen ennemmin lähitulevaisuudesta. Elokuusta lähtien Zinellä on ollut käytössä uusi julkaisurytmi. Uusia artikkeleita kuten levyarvioita, kolumneja, keikka- ja tapahtumaraportteja, haastatteluja ja muita julkaistaan mahdollisuuksien mukaan joka maanantai ja perjantai. Isompien tilaisuuksien kohdalla normaalista aikataulusta voidaan poiketa, kuten nyt viikolla 35 tehtiin PunkFutiksen osalta. Haaveilen tässä hissukseen muutamasta lisäkirjoittajasta, sillä nykyinen neljä on todella vähän tähän julkaisutahtiin verraten. Haaveilen tässä siitä, että julkaisuja tyrkytettäisiin arvioitavaksi sen sijaan, että kirjoittajat käyvät levykaupassa tai distroissa hakemassa rahalla omansa ja kirjoittavat niistä. Haaveilen siitä, että noita arviokappaleita saataisiin aina kaksi, joista toinen menisi arvioijalle ja toinen DIYTurku-arkistoon. Haaveilen siis perustavani DIYTurku-arkiston julkaisuista MRR:n tapaan. Haaveilen, että arkistoa kertyisi joskus niin paljon, että voisimme pitää omaa podcast-tyylistä radio-ohjelmaa vaikkapa kuukausittain. Kovat on siis haaveet. Sivuston hyödyllisyydestä sen sijaan olen vakuuttunut jo nyt. Toistasataa käyttäjää foorumilla – näistä kolmisenkymmentä aktiivisempia, eikä kävijätilastotkaan kovin huonoilta näytä. Lupaan kirjoittaa vuoden kuluttua uudestaan tästä aiheesta. Katsotaan sitten onko haaveilleni tapahtunut mitään. Kappas. Tärkein unohtui. Haaveilen tietysti kunnolla hoidetusta baarista, jossa nykyisen baariprojektin henkilöt järjestävät hyviä keikkoja ja tiskiltä saa oluen lisäksi myös kunnollista kahvia.

Eli siis! Lähettäkää meille julkaisujanne. Kaikki arvioidaan ja arviot julkaistaan. Mielellään kaksi kappaletta, jotta arkistointi voi alkaa!

Uudet kirjoittajat ovat myös enemmän kuin tervetulleita.

Nämä kaksi viimeistä asiaa saatte tällä hetkellä järjestykseen helpoiten, kun otatte heittäen yksityisviestillä minua foorumilla. Käyttäjänimihän on mirosol.

Written by mirosol

September 5th, 2011 at 4:38 am

Posted in Kolumnit

Tagged with ,

Leave a Reply