Marraskuinen, märkä ja lämmin lauantai. Lämpömittarit huusivat kahdeksaa astetta yöhön asti, joka on marraskuulle hieman erikoista. Tai ainakin on ennen vanhaan olisi ollut. “Ei palata voi eiliseen” -nimeä kantava konsertti oli allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta “härän” keikoilla. Paikkahan on mainio. Hieman syrjässä, mutta tänne pääsee kuitenkin melko helposti, eikä välimatka kaupunkiin ole kuitenkaan ihan järjetön. Olimme ajoissa paikalla ja yleisöön kuului selvästi myös vakiompaa kalustoa. Hiljalleen yleisöä saapui keikalle. Härkään olisi mahtunut kyllä paljon enemmänkin väkeä, mutta tyhjäksi sali ei onneksi jäänyt.
Artistien osuuden aloitti varkauslainen pitkän linjan yhtye Pykimät. Muutamat rallit saivat kertosäkeissä kirjoittajanne laulamaan jopa mukana. Harmillisesti kaikki kappalemateriaali ei kuitenkaan puhutellut siinä määrin, että mielenkiinto olisi pysynyt lavassa koko keikan läpi. Ei huono keikka, tai bändi. Ei vaan tällä kertaa osunut merkittävästi.
Yleisöäkin alkoi olla jo jonkin verran, kun Riemumaa aloitti “Henkeen ja vereen” -kokoelmaälppärinsä julkaisukeikan. Tämä oli toinen kerta kun näen Riemumaan ja toimiihan tämä. Pub rock on terminä melkoisen sopiva. Hetkittäin tulee mieleen Eddie & The Hot Rodsin myöhemmät power pop-veätäisyt, Real Kids, raision SIG ja muutenkin rullataan melodista seiskaseiskaa koskettimilla ja saksofonilla mainiosti maustettuna. Ei voida jättää huomioitta henkilöstön aiempia yhtyeitä ja tuotantoa. Näitä on kuultavissa Riemumaan tulkinnassa ja biisimateriaalissa hellävaraisen hienosti. Silti bändi ja musiikki pysyvät omana itsenään, eivätkä nämä historialliset tekijät tee hallaa lainkaan. Hetkittäin olin kuulevinani myös pieniä viitteitä Häiriköt-yhtyeen musiikkiin. Hyvä keikka. Mielelläni näkisin tämän vielä uudestaankin. Levy lähti mukaan, että tiedä vaikka saisi aikaiseksi kirjoitella tästä pienen arvion..
Kolmantena lavalle nousi pääkaupunkiseutulaistunut Ongelma. Edellisen vuosikymmenen Ongelmaa olin kuullut ja jokunen vinyylikin on maannut hyllyssä. En perehtynyt näihin uudelleen, koska muistikuvani oli, että “ihan ok, mutta ei mitään ihmeellistä”. Tämä keikka kuitenkin osoitti jotakin ihan muuta. Kuuleman mukaan jäsenistöstä ovat vaihtuneet kitaristi-laulajaa lukuunottamatta kaikki tuossa pari vuotta sitten. Olisiko ollut 2023. Nyt yhtye soitti rokkia. Jytää ja punkrokkia. Tähän malliin soittaessa jouduin toteamaan “en tiennytkään, että keittiövälineillä voi pestä lattioita”. Sen verran vahvasti vedettiin Tehosekoitinta sellaisena, kuin itse tehosekoittimen olisi alkujaankin pitänyt olla. Eli tyyli aloillaan, kyllä. Meno ja voima ruotsin varhaiselta Hellacoptersilta, sekä norjan Glueciferilta ja tuohon sitten mukaan sitä punkkia sen verran että maistuu. Joitain viitteitä suomipurkasta oli soundissa mukana. Ei nyt ihan Baddingiä, mutta ehkä häivähdyksen verran Karkkiautomaattia, ehkä? Tämä oli kyllä hyvä. Ja yllätti kovin iloisesti. Kiinnostaa tulevaisuudessa kuulla millaista materiaalia tämä kokoonpano saa aikaan.
Viimeisenä sitten se mitä olin odottanut. Tampereen ylpeyden, Purkkapäivän ensimmäinen Turun esiintyminen. Ja voi pojat. Olen todistanut tämän punkpop-orkesterin kerran kotikaupungissaan ja silloinkin meno oli mahtava. Olen kovin kiitollinen järjestäjille, että pääsin kokemaan tämän keikan. Suorastaan hittikavalkaadia oli tarjolla. Muiden timanttien lisäksi pääsimme todistamaan Tinderit sekaisin, Raimo ja Yhteinen tulevaisuus. Puhumattakaan Kirka, Hector, Pave ja Mä -biisistä. Nutcase-pipotason hullu jäi tosin puuttumaan. Purkkapäivän levyjä paljon kuunneelleena joudun totetamaan, että tämä bändi on livenä vielä merkittävästi parempi kuin levyllä. Tällä kertaa teatraalisuutta ei ollut tyrkyllä merkittävästi, mutta soitto ja laulu kulki todella hienosti. Rummuissa oli lainassa Ongelman rumpali ja basistikin kuulemani mukaan vetämässä toista keikkaansa orkesterin kanssa. Live-Purkkis käsittääkseni koostuu kuitenkin useimmiten melko kiinteästä kokoonpanosta. Rumpujen ja basson pitäessä paketin kasassa, pääsivät laulu ja koskettimet loistamaan vahvan kitaran mukana. Kokonaisuutena keikka oli mukaansatempaava ja meno onnistui tanssittamaan sitä väkeä joka oli paikalle päässyt. Kävinpä vielä bändin kioskin kautta narikassa ja matkaan tuli yhtä sun toista. Myös kosketinsoittaja-maestron sivuprojektin, Karhumiehen CD.
Kerrassaan mainio keikka. Ilmeisesti samana päivänä olisi ollut keskustassa toinen punkrock-konsertti, josta pääesiintyjä oli peruuttanut esiintymisensä. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan väkimäärään, vaikka olisi ollut aiheellista. Pieniä teknisiä haasteita oli havaittavissa, mutta kokonaisuutena keikka oli juuri sitä mikä tekee tästä kaikesta sen arvoista. Nähtiin tuttuja, otettiin oluita, turistiin asiaa ja sen vierestä, katsottiin keikat ja oltiin elossa. Tämä oli hauskaa. Hyvä ilta.