Lauantai-ilta ja Punk In Finland-tukikiertue oli Turussa. Vettä tuli ku Esterin perseestä, maiharien pohjien liimausyritys kusi totaalisesti. Converset oli läpimärät ja bussi myöhässä. Vitutusprosentti ei voisi olla varmaan paljoa korkeammalla. Selvittiin kuitenkin TVOlle hengissä ja suht ajoissa, ehkä seitsemän paikkeilla. Bändit teki jo soundcheckejä ja esiintymishuoneesta kuului tasainen kitaran riffittely. Kun veti vähän safkaa ja juomaa huiviin niin mieliala rupesi vähitellen nousemaan. Tunnin päästä oli soundcheckit tehty (paitsi meidän bändi, joka ei tehnyt ollenkaan) ja puoli ysiltä eka bändi asteli lavalle. Ekana soitti Ekaria, jonka kaikki bändin 3 keikkaa nähneenä voisin todeta että tämä keikka oli ehdottomasti paras. Bändillä meno paranee kerta kerralta ja soitto kulkee paremmin kuin aikaisemmin. Nyt bändi soitti mielestäni rennommin kuin aikaisemmin ja sen kuuli myös soitosta. Toisena esiintyi Kieltolaki josta olin kuullut kehuja ja heitä oli tullut kuunneltua etukäteenkin youtubesta aika paljon. Olin tykännyt kuulemastani. Eli odotukset olivat korkealla. Eikä keikka tuottanut pettymystä! Mielestäni tosi hyvää suomihooceeta, laulajan laulu, tai itse asiassa huuto sopii tosi hyvin musaan. Biisit soitettiin melkein putkeen ja kaikissa biiseissä oli melkein sama rumpukomppi. Oliskohan ollut 11 biisiä ja setti meni alle 25:n min, ainakaan liian pitkiä juoruja ei kerrottu välispiikeissä. Tiukka setti kokonaisuudessaan. Olin etukäteen varaillut jo yhtyeen bändipaitoja ja olihan ne pakko ostaa (kirjoitushetkelläkin on toinen paidoista päällä).
Seuraavaksi oli vuorossa Kooma, josta ei ollut mitään ennakko-odotuksia, eikä muutenkaan oikeastaan mitään tietoa koko bändistä. Ei sekään huono ollut. Kitara teki musiikista aika puuroa, mutta se oli melkein kaikilla bändeillä sama tilanne. Musta tuntuu et se johtuu ton paikan paskasta akustiikasta. Kello läheni jo 23:a ja seuraavana soittovuoroon nousi Ärsyke. Kovan setin veti tämäkin bändi, vaikka en katsonutkaan settiä kokonaan, vain 2 piisiä alusta ja lopusta. Bändistä tuli jotenkin mieleen H.A.P.A.N, en tiedä kyllä miksi. Aika lailla eri tyylisiä bändit ovat, mutta kai se oli toi naislaulu joka yhdisti. Naislaulaja tuo kyllä pirteyttä musaan. Laulaja oli kympillä mukana ja veti setin loppuun saakka yllättävän kovalla nuorekkaalla vimmalla, tuli oikeen itsellekkin hiki. Ja viimeinen biisi, joka oli vissiin cover, oli tosi hyvä!
Tämän jälkeen oli meidän vuoro astua lavalle. Vähän oli kaikilla soittajilla jännitystä ilmassa kun bändissä oli uusi basisti, jonka kanssa ei oltu ehditty treenata kuin alle 2 viikkoa. Mutta ihan hyvin soitto kulki ainakin mun mielestä ja jäi tosi hyvä fiilis keikasta. Ja oli muutkin jäsenet aika jees- fiiliksillä keikan jälkeen, en oikee tiiä tykkäskö kukaan muu keikasta kun ite soittajat mut ei sillä kai väliä oo… Mulla vaa lähti ääni 2 ekan piisin aikana ja sit vaan kähisin ja pihisin koko loppu setin, kaikki kerrot ja biisien nimet. Kaikki illan bändit oli must kyl vitun hyvii, et aika kova ilta oli ja toivottavasti saatiin ees vähän rahaa PIF:ille.
Sunnuntaiaamu tuli liian nopeasti, herätyskellosta rupesi Aivolävistys pauhaaman klo 8.10. Viiden ja puolen tunnin yöunien jälkeen bussilla Lempäälään pelaamaan lätkää. Puol 6 pintaan oltiin takasin Turussa. Illan keikalla oli bändejä kirjaimellisesti ympäri maailmaa. Eyewitness, Noituus, Mörk Seance ja Ahna (Can). Ja kun tavallaan olin auttanut alusta asti Jussia keikan järjestämisessä niin piti lähteä melkein bussista suoraan Roopen kanssa Jussille hakemaan safkoja, kameraa ym. tarvittavaa roinaa illan treeniskeikalle. Lähettiin sitten kohti treenistä ja tietenkin unohdettiin yx mikki Jussille, no ei kun sitä hakemaan ja sitten vasta treenikselle. Pistettiin sitten kolmestaan huone keikkavalmiuteen ja Jussi lähti hakemaaan Ahnan kavereita terminaalilta. 8 aikaan tuli Noituuden kaverit ja meidän bändin loput soittajat. Siinä ennen esityksiä ehti vähän tutustua Ahnan kavereihin, todella ystävällisiä ja mukavia. Tulivat heti kättelemään ja puhumaan ja mä sitten huonolla englannilla yritin kommunikoida heidän kanssaan. Vähän enne ysiä Jussi tepasteli vähissä vaatteissa lavalle ja veti hienon shown. Musiikki oli vähintään salaperäistä ja mielenkiintoista mitä oli etukäteen mainostettukin. Sitten oli meidän vuoro soittaa. Taas… Tällä kertaa ääni kesti koko keikan ajan, kiitos Roopen äänen avaus-reseptin, mutta sitten taas lapelta lähti ääni. Vähän paino eilinen keikka ja virheitäkin tuli soitossa enempi. Rummut oli liian kulmassa, niin ettei ollu tilaa soittaa lattiatomia oikeestaa ollenkaa. Mut iha kohtalaisesti täänkin keikka meni.
Noituus meni jonkun tapasessa horroksessa ohi kun iski väsymys ja ehkä vähän kaljakin vaikutti. Kai se ihan hyvä setti oli, samaa rataa kuin bändin muutkin keikat jotka olen nähnyt. Ja sitten Ahna. Olin kuunnellut etukäteen myspacesta yhtyettä ja ihmetellyt. Ahnasta ei voi sanoa, että se olisi mikään kopiobändi, tai se yrittäisi ottaa mallia liikaa muista punk-bändeistä. Ahnassa soittaa pariskunta tai muuten vaan kaverit, mies soittaa bassoa ja laulaa, nainen kiduttaa kannuja ja laulaa. He olivat täällä Euroopassa vaan viikon tai pari tsekkaamassa meininkiä. He ovat kai tulossa ens syyskuussa ihan kunnon kiertueelle Eurooppaan ja Suomeen, jos oikein tajusin. Ja Ahnan setti oli todella hyvä. Tosi tiukkaa ja tarkkaa musaa, tosi hyvän kuuloista. Olin rehellisesti sanottuna yllättynyt positiivisesti. Kannattaa käydä kattoo ens syksynä jos ne on tulossa uudestaan tänne. Vähän ehkä enemmän porukkaa ois voinu tulla paikalle, mut tää treeniskeikka oli kyl iha jees noinkin. Parempi niin päin kuin että sinne tulee jotain kutsumattomia vieraita.
Kokonaisuudessaan oli kyllä loistava viikonloppu, tosi raskas, mutta se oli kyllä sen arvoista. Monta mahtavaa bändiä, ja sai tutustuu nastoihi ihmisiin ja mun mielest nois treeniskeikois on aina hyvä fiilis, olla kattomas ja soittamas. Niitä pitäisis järjestää enemmän! Ohhoh! Aluks pähkäilin että en saa millään tarpeeks textii ja nyt sitä tuli vähän liikaaki, no parempi näin …