Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘kraut’ tag

Hisko Detria vastaa Kohelluksen kysymyksiin

without comments

hisko_detria-logo

Hisko Detrian  juuret ulottuvat vuo-teen 1970 ja Saksaan. Minne sinne ja keitä silloin oli mukana? Entä nyt? Onko nykyään muita alkuperäisjäseniä kuin rumpali?
-AB: Itseasiassa ihan aluksi rummuissa oli Karl Breitner. Nykyinen rumpali aloitti 1975 eikä muista tyypeistä ole tietoa. Klaus ei juurikaan halua puhua niistä ajoista.
-KL: Mä en muista niistä ajoista paljon mitään, olin pikku poika. Karl on itseasiassa ainoa jota mä muistan koska hän oli se joka istutti mua rumputuolin päälle ja näytti mulle mitä motorik tarkoittaa. Muita tyyppejä en muista ku oikeesti tosi hämärästi, muistikuvia on jonku verran sitä kellarista jossa oli koko ajan jammia ja kauhe savusumu.
-VR: Nykyisen kokoonpanon en-simmäiset treenit pidettiin myös alkuperäiskokoonpanoa kunnioittaen bunkkerissa. Riitti sitä jamia sielläkin. Ensimmäinen biisi mitä soitettiin yhdessä kesti 33 minuuttia. Yhdellä riffillä mentiin alusta loppuun ja lopusta takas alkuun. Breitnerin nykytilasta ei ole sen tarkempaa tietoa. Viimeisten huhujen mukaan äijä on vetäytynyt Nepalin vuorille elämään yksinkertaista elämää ja harvoittamaan rituaalirummutusta motorik tyylillään. Nostan hattua!

-JS: Hisko Detrian alkuajat on mulle täysin hämärän peitossa. Klaus kertoo aina välillä jonkun pienen muiston sieltä täältä, mut ei niistä saa ikinä mitään otetta. Ne on sellasia pieniä välähdyksiä ja lapsen muistoja. Breitner on kyllä aina läsnä ja katsoo oppipojan soittoa, ja mä luulen että Breitner valvoo vieläkin meidän tekemisiä. Ehkä hänestäkin kuullaan vielä, kuhan saadaan homma toimimaan oikein.
Hisko Detriahan nauhoitti jo vuonna 1971 tupla-lp:n, mutta masteri tästä jäi Trabantin takaluukkuun ja hävisi. Onko totta ettei tästä nauhoitussessiosta ole mitään tallennetta jäljellä?

-AB: Tyypit ei vaan muistanut mihin jätti auton parkkiin. Klausin mutsilla on ullakolla joitain vanhoja treenisäänityksiä mutta niistä lisää myöhemmin.
-KL: En tiedä, en oo ainakaa kuullut mitään muuta se auton takaluukku tarina, uskon et ne on oi-keesti hävinyt sen nauhan. Mut ei ikinä tiedä, ehkä se joskus löytyy jostain kellarista, niiku mun mutsi joka oli koko ajan heiän kämpässä, löysi pari kuukautta sitten jammisession nauhan vuodelta 74.
-VR: Kuulin, että tuo auto ois jääny keikkareissulla sakkopaikalle yöksi. Kyseisen aikakauden saksalainen yleistehokkuus tietenkin johti siihen, että se auto hinattiin suoraan varikolle koska  eihän sen ajan pitkätukkamuusikoilla ollut rahaa mitään sakkoja maksella. Sen jälkeen Wulfgang Hilmenhüller huusi auton poliisihuutokaupasta 2000:lla saksan markalla. Oli varmaan löytänyt masterin takapakista ja haistanut rahan, koska vuonna -72 ilmestyi saksan pimeillä markki-noilla Hisko Dëtrian “Das Bunker” bootleg vinyyli. Se vedettiin todel-la nopeasti pois markkinoilta koska ilmeisesti Baaderin nimi soittajalistalla oli monille liikaa… Ebaysta kannattaa kokeilla jos kiinnostaa.

-JS: Tupla lp -huhut alkaa kyllä vaikuttaa ihan kunnon legendalta, kun tää tarina muuttuu vähän joka kerta. Välillä kuulee, että nauha ois lopullisesti kadonnut ja joskus Klausin vanhat kaverit huhuilee nauhojen löytyneen jostain ranskalaisten sukulaisten nurkista. Jotain nauhoja on kyllä kursittu kokoon mitä erikoisimmista jameista, ja ilmeisesti ”levyjä” on painettu neuvostoliittolaiseen tyyliin hämärillä kujilla röntgenkalvoille. Das Bunkerin tarina on aika erikoinen. Siinä lauloi alunperin kuulemma joku ruotsalainen sotahistorian opiskelija. Bändi oli jamitellut bunkkerissa ja tää kaveri oli happopäissään flipannut ja alka-nut hysteerisenä huutaa mikkiin natsien hirmuteoista. Se nauha ois kiva kuulla.
Kertokaahan nyt pitääkö tämä tarina paikkansa. Bändi onnistui suututta-maan jonkun mystisen magiaheebon, joka langetti bändin ylle kirouksen neljäksikymmeneksi vuodeksi ja tästä johtuen ette uskaltaneet tehdä mitään kuin vasta nyt?

-AB: Virallisen selityksen mukaan se Trabant-insidentti jäi kyrpimään niin kovin ettei äänityksistä enää puhuttu. Epäviralliseen tarinaan liittyy Rasputin.
-KL: Pitää paikkansa, joku vanha velho joka näytti just Øresund Space Collective:n Dr Spacelta heitti sen kirous. Viime vuonna hän kävi unessani, sillä oli kapuloita kädessä ja antoi niitä mulle, ymmärsin et oltiin vapautettu, seuraavana lauantaina oli ekat treenit.
-VR: Joo’o; Rasputin, Blavatsky, Gurdjieff ynnä muut mystikot on liitetty löyhästi Hisko Detria nimeen. Noihin aikoihin todellisuuden raameja taivuteltiin siihen malliin, etten ihmettele vaikka jotain olisi päässytkin läpi ja jokin toinen asia vaikuttanut toiseen. Ennen ensimmäisiä treenejämme nykykokoonpanolla koin tunteen, että NYT on aika jo jotain tulee tapahtumaan ja eihän siinä montakaan päivään ehtinyt kulua kun luimme porukalla loitsuja. Yhden riffin voima vakuutti, että tämä valitsemamme tie on se jota kannattaa seurata. Sen verran taikauskoinen olen, että sylkäisen kolme kertaa vasemman olkapääni yli aina kun joku rumpali soittaa fillin. Pfyi!

-JS: Mä olen aika skeptikko mitä näihin mystis-okkulttisiin hommiin tulee, mutta täytyy myöntää, että jotain juttuja tapahtuu joille on vaikea keksiä selitystä. Kerran, kun olin jäänyt yksin treenikselle miettimään vielä riffejä ja rakenteita, vahvistimesta alkoi kuulua hiljaa puhetta, joka neuvoi mua mitä motorik tarkoittaa kitaransoitossa. Salatieteet on ollu tärkeässä osassa Hisko Detrian toimissa, eritoten ihan alkuaikoina.
Teidän keikoillahan tapahtuu myös kaikkea mystistä. Outoja lämpötilan vaihteluja, esineet siirtyvät paikasta toiseen ja muuta vastaavaa. Tapahtuiko tämmöistä jo silloin alkuaikoina vai onko nämä jotain kirouksen jälkivaikutusta?

-AB: Kaikenlaista kummaa legendaa liikkuu alkuperäisjäsenten rituaaleista. En osaa niiden todenperäisyydestä itse sanoa juuri mitään mutta viime kesänä keikalla nähtiin samanaikaisesti sekä vesisadetta että auringonpaistetta ja lisäksi mystisiä kemikaalivanoja. Siinä riittää skeptikoille pohdittavaa.
-KL: Sama velho vielä leikkii vähä meiän kanssa.
-VR: Ainakin yleisö on joskus siirtynyt toisaalle vaikka olivatkin ensin paikalla. Omaan keikkoja edel-tävään rituaaliimme kuuluu Timanttipään kutsuminen, mutta ei siitä sen enempää. Oujea!

-JS: Noita teleportaatioita on tosiaan sattunut. Mä olen pari kertaa huomannut yhtäkkiä olevani kusella, vaikka hetki sitten seisoin lavalla soittamassa.
Haluatteko vielä kertoa jotain? Menneestä tai tulevasta?

-AB: ZEKE!
-KL: MÖGÄ!
-VR: Maistuu!

-JS: Vitamin E!

 

hd_srpk

http://hiskodetria.bandcamp.com

 

(haastattelu julkaistu alunperin Kohellus #3 lehdessä)

Written by mogalix

July 2nd, 2013 at 2:18 pm

Arviot: Hisko Detria – Static Raw Power Kraut CDr (2012)

without comments

Hisko Detria – Static Raw Power Kraut CDr (2012) Alkuun riemastun: Uusi päiväunilevyni on täällä. Tiedättehän sen väsyneen olotilan kun (työ)päivän päätteeksi jaksaa tasan laittaa jonkun sopivan levyn soimaan ja retkahtaa sohvalle koira kainalossa. Neljän minuutin introhenkisen leijunnan jälkeen sitä on sitten jo lähdetäänkin jyrkemmin sekavien päiväunien maailmaan. Ja vauhti vaan kasvaa. Hienoahan tämä! Voihan pyörivät spiraalit. Soundipolitiikka on hallussa. Läskiä on ja koko kuultavan äänen spektri on hivelee korvia pullasudilla. Sitä voi ihan fiiliksen mukaan keskittyä elämään basson elävien kuvioiden maailmassa, tai komppikitaroiden junamaisessa raiteiden vaihtelussa. Toinen kitarahan soittaa jatkuvaa sooloa tai vaihtoehtoisesti käsittämättömän pitkää liidiä. Ensimmäisen “Nothing Happens”-teoksen lopussa tarjottimellinen hampurilaispapereita valahtaa yksityiskohtaisesti kosmisen fly-in hampurilaisravintolan roskiksen laitoja pitkin poistoputkessa aurinkoisen niitylle maatuen välittömästi. “Poserslave” kappaleessa nimittäin kierretään ympäri aurinkoista peltoa milloin milläkin kulkuvälineellä maisemien vaihtuessa. Maan pysyessä visusti paikallaan. Se mistä pidän tässä levyssä erityisesti, on tuo soundimaailma. Seuraava lauseeni saattaa suurella todennäköisyydellä lisätä numeerisesti vihamiesteni määrää; nyky-Circlen ja hengenheimolaisten luotaantyöntävä metallisuus ja liioiteltu tarkkuus loistavat nerokkaasti poissaolollaan. Internetissä lukemani pseudorealistinen kirjoitelma orkesterin synnystä ja alkumetreistä johtaa samalla tavalla metsään kuin yritykseni kuvailla orkesterin soundia. Hyvää junnausta 70-luvun saksalaiseen tyyliin. Putket huutavat punaisina ja fuzz ei ole vieras termi. Sen sijaan tuo ylitarkka psykedelia ala Ozric Tentacles on edelleen poissa ja hyvä niin. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Lauluja. 70-lukutyylistä hevilaulantaa. Kiemurtelen. En enää tiedä miten päin pitäisi olla. Onko tuo nyt vaan miksattu liian pintaan vai mitä tässä tapahtuu. Äänitysteknisesti olen laulusta hieman eri mieltä orkesterin kanssa. Matalaa osastoa puuttuu ja minun korviini tuo nyt vaan on liian kovaa. Hieno kappale jää ikävästi trumpettilahkeisen kiharatukkasoundin jalkoihin. Viimeisenä sitten käsitellään blues-junttausklassikko “On the Road Again”, josta en keksi muuta negatiivista kuin tuon saman näkemyseron laulua koskien. Yhteenvetona sanottava kuitenkin, että tässähän on ainesta. Genre on melko marginaalinen, mutta näillä tunnelmanrakennustaidoilla yleisön löytämisestä ei voi tulla kynnyskysymys. Hieno uusi bändi. Kertakaikkiaan.

Written by mirosol

April 28th, 2012 at 11:02 pm

Posted in Levyarviot

Tagged with , ,