Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘d-beat’ tag

Arviot: Hjärnblödning – Åbo Jävla Kängpunk (CS)

without comments

hjarnblodning

Hjärnblödning – ”Åbo Jävla Kängpunk” (2015)

Hjärnblödning on suhtellisesti tuore turkulainen D-beatyhtye, mutta jäsenät ovat tuttuja muualta: Noituus, Derrida, Maktkamp, Sammuneet Katulyhdyt….lista jatkuu. Heidän ensimmäinen kasetti sisältää kahdeksan kappaletta ja kestää alle kymmenen minuuttia, mutta se on silti toimiva kokonaisuus. Laulut menee ruotsiks, ja mm. Mob 47 ja Anti Cimex tulee mieleen. Tämäkin kassetti on tehty DIY-meiningillä, mutta se on silti 100x selkeämpi kuin ne vanhat kasariluvun yhtyeiden tuotannot. Tiedän että se kuluu tyylin, mutta minun mielestä Hjärnblödning on raikas sillä tavalla että löytyy sopivasti paljon pörinää, muttei liian paljon. Bändi käyttää kahta laulajaa (aina plussaa!) ja lyriikat käsittälee mm. eläintuotannon ja kapitalismin huonoja puolia. Miinus on että laulajat laulaa aika samanlaisesti – ois kiva saada vähän vaihtelua.

”Åbo Jävla Kängpunk” on hyvä ensimmäinen albumi yhtyeeltä ja suosittelen jos tykkäät D-beat:ist.

Hjärnblödning är ett relativt nytt D-beatband från Åbo och kan nästan kallas en supergrupp: Medlemmarna är nämligen kända från etablerade grupper som Noituus, Derrida, Maktkamp och Sammuneet Katulyhdyt. Debutkassetten ”Åbo Jävla Kängpunk” är kort men brutal, och när sången är på svenska så får man naturligtvis vibbar av Mob 47 och Anti Cimex, men Hjärnblödnings DIY-produktion är 100x klarare än något av 80-talets band lyckades med. Vilket såklart är ett stort plus. Lyriken behandlar bl.a djurproduktion och kapitalism, och de två vokalisterna delar snyggt på uppgiften. Ett minus är att de använder väldigt likadan sångstil, så lite mera variation hade jag gärna sett (eller hört)

Trots allt en solid, old school D-beat kassett som jag absolut rekommenderar om man gillar genren.

Hjärnblödning (=”stroke”) is a recently founden D-beat group from Turku, but the members have made themselves known in other bands such as Noituus, Derrida, Maktkamp and Sammuneet Katulyhdyt. Their first cassette ”Åbo Jävla Kängpunk” (=” Turku fucking D-beat”) consist of eight songs in less than ten minutes, and contains nothing unnecessary. Since they sing in swedish it´s easy to compare them to other scandinavian D-beat groups like Mob 47 or AntiCimex, and i know that they sometimes do a live cover of ”Kärnvapenattack” – so the comparision should be ok. The DIY production as of 2015 is way better than what those bands could do in the early eighties though, which i think is a good thing. A clear mix is a good thing in a genre where it´s easy to get buried in noise (which also is cool, but not in every band).

In their next album i would like to see some variation between the vocalists, but i can totally recommend this to anyone interested in the genre!

https://www.facebook.com/hjarnblodning

Written by mahlo

March 27th, 2015 at 5:42 pm

Posted in Levyarviot

Tagged with , , ,

Haastattelut: Absolutist

without comments

Näin skottilaisen Absolutist -nimisen crust-bändin syyskuussa Turussa keikalla. Kova bändi, vielä kovempi keikka. Yksi tällä hetkellä lempicrust/D-beat-bändeistäni. Päätin tehdä haastiksen bändistä, kun tuli turistua muutenkin kaikkea yhtyeen kitaristilaulaja Shean, joka tekee Absolutist-matskun, kanssa. Sain tän haastiksen vastaukset jo 5.3., mutta oon ollu laiska, enkä jaksanut kääntää vastauksia samantien, mutta tässä tää nyt on. Jos haluu ottaa yhteyttä Absolutikseen, kirjottakaa tänne: shea.campbell.08 [ät] Aberdeen.ac.uk. Haastattelussa vastaili Shea. (P: Minä) (S: Shea)

P: Kerro jotain teidän bändin historiasta. Kuinka kauan Absolutist on ollut kasassa? Miten monta julkaisua teillä on? Ja soittajat? Kuinka vanhoja olette?
S: Bändi perustettiin joskus loppuvuodesta 2010 ja julkaisimme ensimmäisen ep:n “Blasphemy” pari kuukautta myöhemmin. Ennen kesää 2011 me äänitimme ensimmäisen albumimme “Ave”. Silloin bändissä soitti minä (Shea) kitara/laulu, Chris basso/laulu ja Oliver rummut. Chrisin piti palata Irlantiin heti Ave äänitysten jälkeen, joten me löysimme Callumin paikkaamaan häntä. Oliver 20, minä 21 ja Callum 23.

P: Onko teillä ollut paljon keikkoja ja kiertueita Britanniassa tai ulkomailla?
S: Me ollaan soitettu jonkun verran keikkoja ympäri Skotlantia ja meillä on ollut kaksi Irlannin kiertuetta ja yksi Skandinavian kiertue kesällä 2011. Soitimme Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsissa ja Suomessa me soitimme Valdsamt Mostandin, loistavan d-beat/crust bändin kanssa. Myös mahtavia jätkiä. Maalis-huhtikuussa 2012 aiomme soittaa Euroopassa (Ranska, Sveitsi, Saksa ja Belgia)

P: Mitkä bändit ovat inspiroineet musiikkianne?
S: Me rakastamme paljon kaikkea punk- ja hardcore -musaa. Monet Scandinavia-scenen bändit ovat loistavia, joten kun aloitimme, niin vaikuttajina toimi Matyrdod, Wolfbrigade, Nuclear Death Terror ja sen tapaiset. Mutta me myös rakastamme hitaampaa matskua niinkuin Morne, Unkind jne.

P: Mitä mieltä olette päihteistä, väkivallasta ja eläinkokeista?
S: Emme edusta päihteiden käyttöä. Ihmiset ovat vapaita käyttämään mitä itse haluavat ja he saattavat oppia vain kokemalla. Keitä me olemme sanomaan mitä pitää tehdä? Väkivalta on osa ihmisluontoa ja on ollut jo satoja vuosia, joskus on parempi että kaksi ihmista ratkaisevat riitansa siten kuin puhumalla toisten selän takana jne. Kotiväkivalta ja väkivalta johonkin heikompaa tai sellaiseen joka ei ole valinnut väkivaltaa kohtaan on heti rasismia tai fasismia jota ei voi missään nimessä hyväksyä muutenkaan. Ehkä pitäisi lopettaa eläinkokeet ja käyttää testeissä vaikka pappeja, pankinjohtajia tai politiikkoja eläinten sijaan.

P: Onko siellä minkälainen scene, onko paljon bändejä, levykauppoja, keikkoja ja punkkareita?
S: On pieniä omistautuneita ryhmiä tottakai, esimerkiksi Belfastissa on iso scene, joka saa paljon aikaan (http://www.warzonecollective.com/). Sitten on ympäri maata yksittäisiä punkkareita, jotka järkkäilee keikkoja ja auttaa mahtavilla tavoilla. Joitain loistavia bändejä on esim. Twisted mass, Droppin Bombs ja Clocked Out.

P: Tykkäätkö tai seuraatko suomalaista punkkia?
S: Tykkäsin muutamasta suomalaisesta bändistä jonkun verran ennen kuin kävimme Suomessa kiertueella. Mutta siellä ollessamme löysimme monia mahtavia bändejä: Ekaria, Pahaa verta, Ydinperhe ja Unkind mm. olivat uskomattomia.

P: Mitä haluatte sanoa biiseissänne?
S: Me käsittelemme paljon asioita uskonnosta sosiaaliluokkiin. Mutta jokainen arvioi niitä itse.

P: Absolutist oli Suomessa viime syyskuussa jos muistan oikein. Mitä piditte Suomesta? Onko ollut suunnitelmissa tulla joskus uudestaan?
S: Suomi oli uskomaton. Se oli ensimmäinen kerta siellä ja emme ajatelleet että ensimmäinen kiertue voisi mennä niin saumattamomasti ja ongelmitta. Soitimme yhden keikan Helsingissä klubilla mikä kusi, koska keikan järkkääjä ei ollut hirveän diy-henkinen. Mutta me opimme läksymme, soitamme vain bändien ja järkkääjien kanssa, jotka pyörivät scenessä. Meidän kanssa kulki kaverimme Seve Backlashistäja hän katsoi peräämme paremmin kuin olisimme voineet uskoa ja ihmiset jotka majoittivat meitä pitivät meistä niin hyvää huolta. Olemme suunnitelleet että tulisimme takaisin Suomeen ensi vuonna ja soittaisimme enemmän keikkoja ja menisimme myös Venäjälle.

P:Haastattelu rupeaa loppumaan. Haluatko sanoa vielä jotain lopuksi?
S: Kiitos paljon sulle haastattelusta, ja kiitos kaikille jotka auttoivat meitä Suomessa. We can’t wait to get back!

Kiitos!

Written by piezu

April 11th, 2012 at 11:02 am

Arviot: Armless Children – 5 Track ep 7” (2011)

without comments

Armless Children – 5 Track 7” ep (Raakanaama) Nyt tulvi olohuoneen täydeltä tylyäkin tylympää meteliä. Kädettömien lasten ep on onnituneesti velkaa Doomille, mutta tiukkuudessa jäädään kuitenkin hienoisesti Kylmän Sodan jalkoihin. Eli d-biitillä mennään ja kovaa. Meno pysyy hurjasta vauhdistaan huolimatta kasassa mallikkaasti. Olen tainnut ollut liian pitkään selvinpäin, sillä kaahausten rakenteet jäävät enemmän tai vähemmän hämärän peittoon. Tällä osa-alueella väitän vaikutteen tulevan ennemmin Cloak/Daggerin ja Black Flagin suunnasta kuin mistään muualta. Ahdistavaa kuvastoa tarjoava kansitaide sopii levyn kääreeksi kuin nyrkki silmään. Tekstipuoli on epämukavasti linjassa taideiden kanssa. Epämukavasti siis siinä mielessä, että ahdistavuutta löydetään lajityypillisistä paikoista, kuten kuolemasta ja sodista. Tavallaan tuo sovitusten rikkonaisuus tuo tiettyä raikkautta ja omaa otetta biiseihin, jotka peruskaavaa noudattaen olisivat hyvinkin konformistisia, perinteisen d-jylläyksen jälkeläisiä. Pyörää ei siis ole keksitty uudestaan, mutta näihin puurattaisiin on kuitenkin lisätty kuuden tuuman rautanaulat – tarkoituksena mitä ilmeisimmin tehdä hippien uimapatjoista selvää jälkeä. Tässä jalossa tehtävässä urheasti onnistuen.

Soundimaailma on tutun oloinen ylisärötettyine kielisoittimineen ja tiukkaan pakattuine kompressioineen. Dynamiikkaa tai nyansseja kannattaakin mennä kaivelemaan ihan muiden orkesterien teoksilta. Kyseessä on hyvinkin varteenotettava trio modernin d-tahkonnan alalle. Ja nimenomaan modernin.

Written by mirosol

October 17th, 2011 at 4:37 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , ,