Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘Bad Jesus Experience’ tag

Haastattelussa Bad Jesus Experience!

without comments

Turussa kevättalvesta 2017 vieraillut Bad Jesus Experience DIYTurku-toimitukseen hampaissa. Videon kappale “Pelko” on taltioitu matkapuhelimella ja juovuksissa kyseisestä konserttitapahtumasta.

 


Aloitetaan nyt sillä, että keitäs te olette? Minä en tunne teistä kuin yhden ja senkin hyvin etäisenä hahmona johon törmään jostain syystä vain kun olen örrimörrityrmäkännissä ja käyttäydyn kuin idiootti.

Mikko: soitan bändissä kitaraa ja mitäpä siihen muuta lisäämään. Itsekään en törmää ihmisiin muulloin kuin urpokännissä.

Sanna: Tässä bändissä huudan, mökään, ähisen ja örisen mikrofoniin. Pääsääntöisesti en muista ihmisten nimiä enkä kasvoja, joten loppujen lopuksi voisin olla kännissä koko ajan.

Teemu: Soitan rumpuja, mutten örise.

Mika: Olen tälläinen nuori mies, diggaan hardcorepunkkia ja harrastan sekoilua. Bassoa soitan ja taustoja lauleskelen.

Löytyykö bändin henkilöstöltä millaisia orkestereja menneisyydestä?

Mikko: Sannan ja mun menneisyydestä löytyy Tuomiopäivän lapset. Itsellä myös hevimenneisyys Vomiturition nimisestä bändistä sekä kaikenlaisista sekavista kokoonpanoista, joista mainittakoon vaikka Postitus- ja käsittelykulut. Antaa Mikan droppailla coolimpia bändejä.

Teemu: Humppaa tullut lähinnä soiteltua. Mika voi hoitaa skenepisteet.

Sanna: Meinasin unohtua. Olen soittanut bassoa orkesterissa Nahkaa. Ai että. Mika, laita ny ne skenebändit.

Mika: Täh? Voiko coolimpaa olla kuin Tuomiopäivän Lapset ja Vomiturition?? No ei voi. Tai no ehkä jos ois soittanut vielä noiden lisäksi Aivoproteesissa. Tiedä nyt noista skenehommistakaan. Oon kyllä ollut onnekas kun olen saanut soitella monien todella hyvien tyyppien ja musiikillisesti lahjakkaiden ihmisten kanssa ainakin sellaisissa bändeissä kuin Stillborn, Totuus, Aortaorta, Kyklooppien Sukupuutto, Crassus ja Yhteiskunnan Ystävät?

Bad Jesus Experience. Pakko sanoa, että nimi ei suoraan vetänyt puoleensa. Tästä syystä sen alkuperä kiinnostaa erityisesti. Mistä tuo tulee ja miksi?

Mikko: Alkoholilla oli osuutta asiaan. Kauan ennen bändin perustamista istuttiin jossain jollain porukalla aamukrapulakaljoilla ja hörötettiin tyhmille jutuille. Puhuttiin ehkä krapulasta ja siihen liittyvistä pahoista jeesuskokemuksista. Joku, ehkä minä, käänsi tuon englanniksi ja se kuulosti hyvältä. Päätin, että jos joskus on bändi, niin siinä on nimi. Se on kyllä tiedossa, että eipä tuo nimi juuri kuuntelemaan kutsu.

Mika: Toi on just hyvä nimi. Teki heti vaikutuksen.

Milloin te aloititte? Liittyykö bändin perustamiseen joku anekdootti?

Mikko: 2009 keväällä kolisteltiin ekat soinnut. Mitään erityisempää tarinaa ei asiaan liity. Minä, ja nyt sivuun vetäytynyt rumpalimme Emmi, oltiin jo pari vuotta jauhettu sitä kuinka olisi kivaa tehdä jotain meteliä. Oli pakko ryhtyä sanoista tekoihin kun reenis löytyi. Sannan mukaan tulo oli vähä niinku päätetty ja Mikakin valahti siihen ihan itsestään kännissä Meksikon koneesta.

Sanna: Muistan tämän. Haimme Mikan kentältä. Oltiin ajettu ehkä 400 metriä, kun takapenkiltä kuului ilmoitus, että BJE:llä on muuten basisti.

Mika: Joo, toi mun värväys oli kyllä koominen tilanne. Vähän niinkuin se suomalainen tv-sketsi missä perhe hakee suomeen tulevan vaihto-oppilaan kentältä, joka yrjöö ja sammuu ja iskä laittaa vaihtarin takakonttiin ja toteaa “ei taida tämä Dennis tennistä pelata”

Aamulla oli kyllä vähän sellainen mitähän nyt taas fiilis. Mukavaa on kyllä ollut.

Ja jos nyt saa myöhemmistäkin vaiheista mainita, niin on tuon meidän nykyisen rumpalin Teemun liittymisvaiheet naurattanut kanssa jälkeenpäin. Eka meikä tenttaa pari tuntia että mikäs jätkä jätkä oikein on ja sitten ekoissa treeneissä kaikki on hirveissä muuseissa kyyläämässä musanatseina Teemun soittoa biiseissä, mitä se jytkyttää ekaa kertaa koko bändin kanssa ja ite vedetään päin honkia. Well done.

Ensimmäinen pitkä julkaistiin syksyllä 2010. Se on jonkin verran myöhempää tuotantoa suoraviivaisempi tai brutaalimpi sisällöltään. Mitä mieltä olette tuosta levystä tänään?

Mikko: No ei sen kuuntelu ainakaan hävetä tai vituta. Sopivan käppänen meininki siinä kait edelleen on. Siihenkin asiaan olen tyytyväinen, että ainakin omaan korvaan kaikki kolme tehtyä levyä on sopivan erilaisia.

Mika: Eka on käppänen levy hyvällä tavalla. Siinä on hyviä biisejä. Tuohon seuraavaan kysymykseen anekdoottina että ekan levyn studiosessioiden rumpuosuuksien jälkimainingeissa silloinen rumpalimme Emmi jamitteli studiolla ja eräs Aki oli siinä mentoroimassa, niin silloin taisi palaset loksahtaa kohdilleen jatkoa ajatellen, jos nyt oikein muistan.

Teidän tavaramerkkinne, äkäinen, tiukka ja äkkiväärä, kuitenki vikkelän tyylikkäästi rullaava hardcore löysi meidän kaikkien rakastaman muotonsa toiselle julkaisulle (syksy 2012). Miten tämä soundi löytyi?

Mikko: Mitään erityistä soundia tai tyyliä ei olla koskaan haettu. Biisejä tehdään ns. ”sokea kana & jyvä” -metodilla, välittämättä liikaa siitä, että kuinka HC tai punk jokin juttu on.

Mika: Tuolloin treenattiin todella paljon ja uskoisin tuon edellisen vastauksen jutun vaikuttaneen asiaan myöskin. Ehkä siinä tuli pieni vauhtisokeus myöskin osalle meistä heh heh…

Minulle tuo III oli ensimmäinen johon vasta tutustuin. Myönnän. Harmitti. Olisin halunnut mukaan jo aiemmin. Tästä levystä tärkein kysymykseni liittyy ehdottomasti kanteen. Miten Herra Storm päätyi kansikuvaan?

Mikko: Syitähän on monia. Ensinnäkin Jonte pitkän linjan kulttuurivaikuttajana ja ystävänä nauttii bändissämme suurta arvostusta. Kannen voi siis ottaa jonkinmoisena kunnianosoituksena. Toiseksi Jonten jylhän charmantti olemus sopii mielestämme ihan minkä tahansa teoksen kanteen. Kolmanneksi kansi on samassa linjassa bändin nimen kanssa, eli se tukee hyvin harjoittamaamme kaupallista ja taiteellista itsemurhaa. Neljänneksi tämäkin idea tuli kännissä.

Sanna: Juhannuksena Ykin takapihalla grillikatoksen suojassa. Satoi vettä.

Mika: Voi kun tietäisit mikä se toinen vaihtoehto ois ollut… Itse olin tyystin unohtanut koko kansi aiheen ja nuo ei suostunut paljastamaan mikä se on ennen kuin levy oli pihalla ja olihan se mahtava yllätys nähdä Storm kannessa. Hieno kansi. Hieno mies.

Toinen tämän levyn osalta mieltäni askarruttanut kysymys liittyy kappaleeseen ”Kännissä vauvauintiin”. Miten tälläinen tarina syntyy?

Mikko: Pyysimme erästä tuoretta isää kanssamme oluelle joskus aikoinaan. Hän kieltäytyi, vedoten vauvauintivelvollisuuksiin. Tuumin, että ainahan sinne voi mennä kännissä. Näin ei käynyt, mutta mielikuva kuitenkin nauratti ja jäi päähän pyörimään.

Minä ainakin odotan jatkoa. Milloin voimme odottaa IV -nimistä levyä kauppoihin ja interwebsiin?

Mikko: Parempi olla asettamatta mitään aikatauluja, joita ei kuitenkaan pysty pitämään. Kivaa olisi, jos saisi vuoden loppuun mennessä sen verran biisejä kasaan, että olisi jotain asiaa studioon. Jos näin ei käy, niin sitten ei.

Sanna: Kansitaide on jo melkein valmis.

Mika: Biisejä tuntuisi tulevan ja mikä hienointa linja näyttäisi olevan taas jotain muuta. Vaikka mistäs sitä tietää mitä sieltä vielä tulee, tuossahan saattaa käydä vielä ihan miten vaan. Teemukin tuo vielä oman lusikkansa soppaan, niin mielenkiinnolla odotan kyllä studiosessioita.

Sitten loppuun tärkeät ruoka- ja musiikkimakukyssärit! Ruokalajit top3 ja tärkeimmät levyt kautta aikojen top3. Go! Iso kiitos. Toivon näkeväni teitä livenä taas pian!

Mikko: Ruusukaali, munakoiso ja tofu yhdessä tai erikseen. Ja sinne Turkuun vielä erityismainintana, että Paavon seitan on kovaa kamaa. Musiikista Diamanda Galàsin koko tuotanto tai sitten Dropdeadin diskografia LP, Rudimentary penin Death Church ja The Ex:än Starters alternators tai sitten jotain ihan muuta.

Teemu: Seitan, punajuuriruoat ja peruna joka muodossa. Viimeaikoina oon kuunnellut Jaakko Teppoa ja Gangstarria. Parhaita levyjä en osaa listata.

Sanna: Top3 on kyllä hankala. Tofu ja seitan sekä sienet/pähkinät/marjat/banaani/avokado/kaurahiutaleet/ruusukaali/tahini

Mika: Tällä hetkellä nyhtistostadat, tofu yms wokit ja salaatit. Sitten noi hedelmät ja pähkinät yms on kanssa lähellä sydäntä. Paavolle terveisiä myös täältä!. Tänään vaikka, Mellakka Ei../Itsenäisyyspäivä, Tuomiopäivän Lapset – tupla ja Doom – Police Bastard, huomenna jotain muuta.

Iso kiitos haastattelusta Miro!
Seuraavat keikat on kevään aikana pääkaupunkiseudulla, nähdään!

Kippis, BJE

Suuren suuret kiitokset myös teille itseni ja koko sivuston puolesta!

Written by mirosol

March 7th, 2017 at 8:51 am

Kohellus haastattelu: Mikko & Sanna (Bad Jesus Experience, Tuomiopäivän Lapset)

without comments

Kohelluksen haastatteluhelvettiin joutui myös Mikko ja Sanna Bad Jesus Experience ja Tuomiopäivän Lapset bändeistä.

Esitelkää toisenne?

M: Mikko, BJE orkesterin rihmakalloinen kitaristi ja tässä nyt enimmäkseen äänessä. Sanna, jota Seinäjoen terveyskeskus luonnehti vuosia sitten perusterveeksi nuoreksi naiseksi, lauleskelee samassa orkesterissa. Molemmat tavallisia hitaasti keskiluokkaistuvia ja keski-ikäistyviä entisiä nuoria.

Muistellaan heti alkuun vanhoja eli Tuomiopäivän Lapset. Milloin olitte siinä mukana? Miten jouduitte? Jäikö minkämoisia muistoja? Mihin sitten loppui?

M: Minä läksin Tornioon opiskelemaan ja taisin jo päivän Torniossa asumisen jälkeen olla bändiin liittyneenä. Hommat kävi noin nopsaan siksi, että basisti Kari oli luokkatoverini, ja he olivat juuri antaneet edelliselle kitaristille Makelle kenkää, ilmeisesti potunnoston vuoksi. Huomattiin muutenkin Karin kanssa, saman tien kun tutustuttiin, että meillä oli hyvin samantapaiset arvot ja huumorintaju. Sanna tuli mukaan myöhemmin, kun olin jo ehtinyt soitella Ei koskaan periksi ja Saatanan murhaajat seiskoilla. Alkuperäiselle laulajalle Swemballe taisi niin ikään iskeä kiinnostuksen vähyys päälle ja tuolla Saatanan murhaajat seiskalla jollotellut Veikko ei ehkä sittenkään ollut meidän tyyliin sopiva laulaja. Noin niin kuin nätisti sanottuna. Oltiin Karin kanssa kuultu Sannan kiekunaa jonkun hänen projektinsa yhteydessä ja tiedettiin, että siinä on meille oikea laulaja. Hiukan piti vissiin suostutella ennen kuin Sanna kehtasi lähteä mukaan.

S: Kumma homma, mutta en muista tätä Teplikseen liittymistä. Yht’äkkiä konttasin hirvittävässä humalassa Kasisa-lin lattialla ja yritin epätoivoi-sesti löytää biisilistaa. Kovasti pojat kehuivat. Herrasmiehiä kun ovat. Vuosi oli kait 95?

M: Muistoista vois mainita ainakin sen, kun ekan kerran näin Tepliksen Vaasassa, ennen kun olin siis itse liittynyt bändiin. Katellessani sitä kännistä kohellusta vannoin, että en koskaan tulisi soittaan noin paskassa bändissä. Meni vissiin viikko ja ne sanat oli syöty. Hyviä muistoja jäi kyllä niiltä harvoilta keikoilta mitä tehtiin. Juoma virtasi ja ei se soitto ainakaan paremmin menny ku sillä näkemälläni Vaasan keikalla. Muistan myös ekat tree-nit, joihin ainoastaan minä saavuin paikalle. Se oli aika kuvaavaa jatkoa ajatellen.
Teplis hyytyi siihen ku Tornio ei hirveesti tarjoa elämään eväitä ja kaikki muut bändiläiset muutti Turkuun, paitsi Altse. Yritettiin sitä vielä sieltäkin käsin tekohengittää, mutta rumpalin ja muun Bändin välinen etäisyys oli sittenki liian pitkä.

S: Jos lopettaa serkkujen laskemisen siihen, kun niitä on 40, niin kannattaa muuttaa todella pitkälle. Vistoa. Puis-tattaa vieläkin. No enihuu, liian kauaksi bändin kannalta, mutta ei noin muutoin.

Asuitte vissiin kommuunissa, Tuomiopäivän Lapset siis. Oliko se hyvä ratkaisu bändin kannalta vai rupesiko hierämään välejä?

M: Virallisesti Altsen kommuu-nissa asuttiin minä, Alste ja Veikko. Sannakin kyllä käytän-nössä tuolla asui. Välit pysyi hyvinä, mitä ny joskus saattoi olla jotain normaalia mökötys-tä, mikä kimppa-asumiseen kuuluu ihan luonnostaan. Lämmöllä muistelee noitakin kiljunhuuruisia aikoja. Tuomiopäivän lasten kannalta tuo oli myös hyvä ratkaisu, koska meillä oli treenis yhessä huoneessa ja päästiin aina kokeileen heti kaikkia juttuja mitä tuli mieleen ja muutenki tuli treenailtua normaalia tiiviimmin.

Kertokaas sit nyt Bad Jesus Experience bändistä. Alku, kokoonpano, kuinka kokoonpano muodostui, kuka keksi nimen, julkaisut, suunnitelmat? Ja julkaistaanko niitä teidän kymppituumaisia koskaan cd:nä? Niin ja kuka sen videon keksi tehdä siihen tokan kympin kansiin?

M: Minä ja Emmi aikamme jauhettiin kännissä siitä kuinka pitäs perustaa bändi. Tyhjän länkytystä kesti vissiin pari vuotta. Ei jaksettu aktiivisesti ettiä reenistä eikä muutakaan. Viimeisen Kolonnan Kaide kun sitten lopulta mainitsi, että heidän Musahotelli-luukussaan on bändille tilaa, niin olihan se alettava tekemään jotain. Sanna oli juonittu lauluun varmasti jo ekaa kännisuunnitelmaa puidessa ja kyllä Mikaki tuli bassoon vähä niin ku itsestään.

S: Noudettiin mukavassa maistissa ollut Mika Meksikon koneesta ja matkalla kentältä Kamppiin Mika ilmoitti tulevansa bändiin. No sehän passaa.

M: Nimen keksijästä ei ole täyttä varmuutta. Se syntyi krapulakaljottelun tuoksinassa. Ilmeisesti baarissa oli kes-kusteltu huonoista Jeesuskokemuksista. Julkaisuformaatista oltiin kaikki yhtä mieltä. Kymppi on kaunis esine ja sopivan mittainen formaatti meidän tyyliselle kolistelulle.
Minä en ainakaan aio henkilökohtaisesti panna tik-kua ristiin CD -julkaisujen eteen. Eivät nuo ylisuuret paljetit helvetistä juurikaan kiinnosta. En nyt kuitenkaan sano ehdotonta eitä tähänkään asiaan. Piilovideon ajatusta pyöriteltiin koko bändin voimin, mutta kyllä alkuperäisestä ajatuksesta ja lopullisesta ideasta saa syyttää Sannaa.

S: Naurattaa vieläki, että Suomen ensimmäinen AR-sovellus on punk-levyn kannessa. Ai että.

Onkos teillä ollut muita bändejä? Joko semmoisia missä olette olleet yhdessä tai erikseen?

M: Yhdessä ei olla muissa bändeissä soiteltu. Sanna soitteli Torniossa Nahkaa-nimisessä kokoonpanossa, joka taisi julkaista yhden demon ja minä jyystin vuonna varsilenkkari heviä Vomiturition nimisessä viihdeorkesterissa.

Sitten alkaa osasto henkilökohtaista. Torniossa olette ainakin asuneet ja nyt Helsingissä. Minkäs takia lähditte Torniosta? Haisiko keväisin liikaa paska? vai karkoitettiinko teidät? Vai mikä se laittoi muuttolaatikoita pakkaamaan?

M: Tuossa jo aiemmin aihetta sivusinkin. Tornio ei tarjoa kummoisia tulevaisuudennä-kymiä, ellei ole piriä käyttävä pikkurikollinen tai terästyöläinen. Sanna painui Turkuun opiskelemaan ja minä hiippailin perässä. Yhteen aikaan Turussa tuntui asuvan puolet Torniosta, mikä oli tietysti mukavaa kun Turkulaisiinkaan tutustuminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista.

S: Lisää syitä lähteä Torniosta. Keskustalaisuus: kaikilla ei edellenkään ole oikeutta jättää nurmikkoaan leikkaamatta. Lestaatiolaisuus: ei herraisä sentää, ei näin.
Parasta Torniossa on Haaparannan Ica Max. Toiseksi parasta on Systeemi (Systembolaget) ja kolmanneksi Hööks.

Tehän olette olleet yhdessä vuodesta käpylehmä tai jotain. Ja jos oikein olen käsittänyt, niin samassa työpaikassa olette nykyään? Sekä samassa bändissä soitatte? Vietättekö te kaiken ajan yhdessä vai otatteko välillä lomaa toisistanne?

M: No onneksi me ei töissäkään niin hirveen paljo olla tekemissä. Sopivasti myös harrastetaan ja touhutaan omia asioita, mitkä ei toista kiinnosta. Ei tartte erikseen ottaa lomaa toisesta kun oikeestaan ainoastaan viikonloppuisin ehitään kunnolla viettää yhteistä aikaa, jos silloinkaan. Niin ja muistakaa piltit, että pitkän suhteen salaisuus on taito riidellä.

S: Perusviikko menee näin. Kaksi-kolme iltaa viikossa hevosen selässä ja lopun aikaa töissä. Viikonloppuisin ehtii näkeen Mikkoa.  Emmin mukaan kätistään koko ajan. No daa ja drink to that!

Mikko ainakin lukee sarjakuvia, mites Sanna? Mitkä on teidän suosikki sarjakuvat? Entäs muu lukeminen, harrastatteko?

M: Molemmille kelpaa ainaki Sokalin Tarkastaja Ankardo, Bilalit ja Comesit. Noi ny ainaki muistin. Vähiin on sarjakuva-harrastus nykyään jääny, eikä mitään uusia tuulia ole tullu haisteltua pitkiin aikoihin. Kirj-oja tulee enemmän luettua. Nimeltä vois mainita ainaki Mu-rakamin, Pelevinin, Dosto-jevskin, Proustin, Nabokovin, Ellisin ja aika monen muunkin. Nyt on mulla kesken toi Katja Ketun Kätilö, eikä sekään vai-kuta yhtään hullummalta.

S: Kettu olisi ansainnut Finlandian! Luen laidasta laitaan, mutta Proustin kukkien kastelu ei vielä kiinnosta.
Sarjakuvia luen, kun Mikko sattuu ostamaan. Suosikit Mikko tuossa luettelikin. Sain ai-koinaan saarnan siitä, ettei Aku Ankkoja saa lukea ammeessa. Just.

Kissojakin teidän taloudesta löytyy. Montako? Miten vanhoja? Onko teillä aina ollut kissoja aikuisiällä ja lapsuudessa? Entä muita eläimiä?

M: Mulla on ollu lapsuudessa kotona aina kissoja. Sannalla ei. Ysärillä oli kausi milloin oli rottia ja niiden siirryttyä aikaan, otettiin sitte nuo meidän nykyiset kissat Reidar ja Kullervo. Oliskohan nuo nyt jo ainakin 14 vuotiaita herrasmiehiä.

S: Oli meillä myös kaikkien suosikki Martti the cat, joka luuli olevansa koira. Martti syö nyt muistoissa sähköjohtoja, skartteja, vinyylien suojapusseja, kenkiä ja kantaa pinkkiä puuhkaa. Turussa ennen kissoja, meillä oli Moskova. Hitto, että siinä oli hieno ja fiksu rotta.

Musiikkiosa. Diamanda Galasia te ainakin kuuntelette, mutta mitä muuta? Kumpi laittaa useammin Dischargea soimaan kotona?

M: No kyllä se taidan olla minä joka ne Discharget laittaa pyörimään. Tällä hetkellä kolisee hyvin ainakin Swansin uusim-mat levyt ja ikiklassikoina Sonic youth, Shellac, Tricky, Rudimentary peni, The Mob, Melt banana, Birthday party, Einstuerzende neubauten, Siekiera ja monet muut semmoset. Uudemmasta musiikista koitan seurailla kotimaisia uusia bändejä, jota tuntuu olevan nykyään kyllä ihan tolkuttomasti. Siis jopa niitä aidosti hyviä bändejä. Kyllähän noita uudempia ulkomaalai-siakin orkestereita yrittää seurata, mut jotenkin ne tahtoo unohtua saman tien. Poikkeuksiakin toki on, vaikkapa Cross stitched eyes, jonka levyt kyllä käy ainakin juuri nyt tiheästi lautasella.

Sannan levykokoelma on ehkä jonkin verran popimmasta päästä, mutta kyllä meillä on-neksi aika monessa kohtaa kuitenkin musiikkimaut käy yksiin.
S: Kuuntelen hyvää musiikkia, ihan mitä vaan. Mutta se täy-tyy sanoa hevisoolot on parhaimmillaankin aivan perseestä.

Nähdäänkö Hässäkkäpäivillä 2013?

M: Meidät tavoittaa sieltä huoltoaseman takaiselta nurmipläntiltä kaatuilemasta.

Jäikö jotain hampaankoloon tai jotain muuta mitä haluatte kertoa just ehdottomasti?

M: Ei kait tässä sen kummem-pia. Pitäs tulla taas joskus siellä Turussakin käymään, mut kun ei saa aikaseks. Tuu sä Veikki käymään täällä Helsingissä. Ei täällä meno oo ihan niin perseestä ku mitä maalaiset väittää.
S: Raatolle sekä Annelle, Ergille ja Jaskalle syysterhveiset!

Kohellus kiittää.

Kirjoitus julkauistu alkujaan Kohellus-zinessä.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 4:21 pm