30.8.2012 Titanik-galleria, Turku
Ilja Belorukov, Pentti Dassum, Lauri Hyvärinen ja Topias Tiheäsalo.
Noise meets jazz-ilta
Tästä tapahtumasta sain kuulla samana päivänä ja ihan yllärinä. Kiitokset Vekelle, että tieto ylipäätään saavutti minut.
Siinäpä sitten mietin aikataulujani, kun oli treenit ja saunavuorokin varattuna. Mutta ajattelin sitten mennä treenien jälkeen käymään paikalla, ainakin palauttamassa
Penalle lainassa olleen Sledge Hammer –dvd:n.
Penan näinkin heti siinä gallerian ulkopuolella. Kuulumisia siinä sitten vaihdettiin ja mukavia turistiin. Ja kuinkas ollakaan minut ylipuhuttiin jäämään paikalle.
Alkuosa keikasta oli seesteistä, tunnelmallista ja kaunista sävelten harmoniaa. Kunnes romurauta rupesi ryskämään ja kirskumaan villiten saksofonin ja kitarat tolaltaan.
Kuvittelin olevani orjana terästehtaassa. Keskivaiheilla settiä tuli jälleen seesteisempi osuus, vanhaa Suomi-filmi tunnelmaa. Kunnes lopputöristys, jonka aikana kitaristit
vaikuttivat mielipuolisilta Väinämöisiltä (johtuuko mielikuvani siitä, että pitivät kitaroita sylissään kanteleen tapaan). Saksofoni tuuttasi, suhisi, korisi kuin lävistetyt keuhkot.
Kaiken tähän kuorrutti infernaalinen romumelu, joka oli ehkä se viimeinen linkki joka säilytti kuulijat todellisuudessa.
Jonkun 50 minuuttia taisi tuo kestää, mutta aika meni kyllä huomaamatta. Eikä esitys tarvinnut taustalle mitään muka rankkaa kuvastoa.
Hauskaa oli se, kun paikalla oli eräs iäkkäämpi mies, kovasti yritti taputtaa jo alkuosassa settiä. Ei siis kannu-tustaputusta vaan että lopettakaa jo.
Ilmeisesti olisi halunnut ”oikeaa” musiikkia. Poistui sitten paikalta, ehkä pettyneenä. Muutenkin oli lysti seurata ohikulkijoiden ilmeitä. Keikka sisätiloissa,
mutta varmaan ulos jotain kuului ja ainakin ikkunoista näki sisään, kuten myös ulos. Niin ja se, että kerkesin saunaankin .