Tag: Levyarviot (Page 5 of 5)

Arviot: Krähäjy – Päähän, mahaan ja putkahan CS (2010)

15/06/2011 /

Krähäjy – Päähän, mahaan ja putkahan CS (Tu Hero Tapes, 2010) Nyt mennään kovaa. Jo vuosina 2008 ja 2009 äänitetty “Päähän, mahaan ja putkahan” kasetti päätyi käsiini vasta äskettäin. Vaikka villin viisikon paahto jääkin velkaa Hate Unitin kaltaisille tekijöille, toisinaan epäilen kuuntelevani vanhoja hyviä Valse Tristen seiskoja neljävitosella kolmekolmosen sijaan. Lajityypilliseen tapaan elämää on elettävä itse ja kiireiset pukumiehet voivat painua vittuun. Toisella ja kolmannella kierroksella äänitettä alkaa ovet avautua. Ei taatusti sovi jokaiseen kotiin ja jokaiseen arkipäivään. Sen verran tiukasta paketista on kuitenkin kyse, että helposti alkaa ihmettelemään. Miksei tästä ole kukaan pitänyt isompaa meteliä missään? Soiton puolesta ei juuri negatiivista sanottavaa löydy. Edes etsimällä. Lopun parit liveraidat ottavat lopuiltakin epäilyiltä niskat nurin. Smyn ja Hugen huudot tasapainottavat toisiaan ja touhu pysyy komeasti kasassa. Kaikki eivät näillä temmoilla moiseen kykene. Äänimaailma on toisinaan hieman turhan kotikutuoista. Siitä hieman miinusta. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia. Hieman läskiä soundiin ja maailmalle. Näin kovalle anarkistiselle vanhankoulun hardcorelle on aina kysyntää.

Arviot: Käpykaarti – LP (2011)

02/06/2011 /


Käpykaarti – LP (Sarasteen pienmuovi, 2010 tai 2011) Tätä ei kannata lukea, jos ruma kielenkäyttö häiritsee nimittäin pakko käyttää voimasanoja.. Oli täs juttua “Jankke tykkää” arviosta ja nyt löytyi paras mahdollinen ehdokas! Jumalauta, kuulin just Käpykaarti LP:n ja mitään niin punkkia en oo varmaan kuullu pitkiin aikoihin, jos koskaan! On se helvetin hieno tunne ku levyä kuunnelles karvat nousee pystyyn ja kylmät väreet vilistää! Oli niin raju paketti ja sanoja lueskellessa vaan mietti, et kiitti kun puit teksteiksi mun ajatukset. Sovitukset oli niin äärimmäiset et hatunnosto Satrulle jumalauta. Älkää kukaan vittu ikinä tulko sanomaan et PUNK on kuallu ku se ei vittu OO! -Jankke

Arviot: Maakuntaradio – Ehkä huomenna kaikki on toisin CD (2010)

29/05/2011 /


Maakuntaradio – Ehkä huomenna kaikki on toisin LP/CD (Airiston Punk-Levyt 2010) Tämäkin ehti ulos joskus puoli vuotta sitten. Omaa apaattisuuttani en juuri jaksanut kaivella muiden kirjoittamia näkemyksiä esiin. Ehkä huomenna kaikki on toisin jatkaa siitä mihin Ex-tytöille jäi. Kuin hyvän elokuvan hyvä jatko-osa. Nyt ei puhuta mistään beverly hillssin kytistä tai muustakaan paskasta, vaan kunnollisesta saagasta – vaikkapa Saw-sarjasta tai Star Trek-rainoista, joissa pari kolme ensimmäistä olivat oikeasti pirun hyviä elokuvia. Soitto ja laulu kulkee samalla teknisellä tarkkuudella, kuin esikoisella. Soundeista vastaava Alho on tehnyt taas sen minkä parhaiten osaa. Ei mitään moitittavaa. Tämä trio on keitetty niin monessa paikalliskokoonpanossa, että vikaan ei oikeastaan voi mennä. En lähde noita listaamaan, koska se nyt vaan olisi turhaa namedroppausta. “Mä en enää haluu tietää, mikä mulla on, kun kaikki menee aina pieleen.” Huoh. Hyvän mielen pimeä puoli. Sävyltään siis pysytään (mikä on nihilistin vastakohta?) lähes pörröisen tunnelman tasolla. Paha olo tulee Maakuntaradion mukaan sovussa tapahtuvista eroista, emännän vieraissa käymisestä ja yksinäisyydestä. Tälläistä levyä olen suorastaan kaivannut. Voisin jopa sanoa, että Ratsia kohtaa Jonathan Richmanin. Tässä voisi olla se jutun ydin. Eikä tässä mennä edes lällyn puolelle lainkaan. Tasapaino on paikallaan. Ja vielä – ainakin keikoilla Jamin soittamilla uruilla saadaan mukavasti lisää syvyyttä ja massaa yleissoundiin. Tämän puolen vuoden aikana levy on ollut soitossa monen monta kertaa. Nyt kun se taas pyörii soittimessa, niin en ihmettele yhtään miksi. Jokin yhtyeen musiikissa kuitenkin onnistuu pitämään sen pienen porukan suosikkina. Ehkäpä kyse on siitä jo mainitsemastani J. Richmanin (tahattomasta?) vaikutteesta. Sääli sinänsä. Toivottavasti orkesteri ei jää aliarvostettujen suuruuksien joukkoon kovin pitkäksi aikaa. Joka tapauksessa. Maakuntaradion paras työ tähän mennessä.

Arviot: H.A.P.A.N. – Eräpäivä CDr (2011)

22/05/2011 /


H.A.P.A.N. – Eräpäivä CDr (Papulevyt 2011) Punkveteraani on sana. On se. Ihan oikeasti. Mitä se sitten tarkoittaa? Itse määrittelisin sen jotenkin näin: Punkveteraani on henkilö, joka on kunnostautunut skenessä monien vuosien aikana, ja hänen meriittilistallaan on mahdollisesti kymmeniä eri julkaisuja. Kokoonpanoja ja bändejä on matkan varrella ollut vähintäänkin riittävästi. Punk on elämäntapa. Harva räkänokkateininä Exploitedinsa kuunnellut enää vaihtaa takaisin Arja Korisevaan. Punk nyt vaan on “se juttu”, josta ei koskaan kasva yli. H.A.P.A.N. on orkesteri, jonka lasken kotimaiseen veteraaniluokkaan. Bändillä on varmasti vielä aikaa parantua teknisesti, mutta ei tämä mitään Dream Theateria tule koskaan olemaan. Eikä sitä edes yritetä. Teksti on voimakasta, eikä Jankke katso kompromisseja hyvällä. Tämä tulee varsin selväksi viimeistään raitojen kolme ja neljä kohdalla. Juuret ovat niin syvällä seiskaseiskan räkäisemmällä puolella, että kunnioitusta löytyy helposti. “Onko sitä viinaa, vai eikö sitä oo?!” – saa arvioijanne elämään muutamia viinahuuruisia öitä uudelleen. Niitä bileitä en vaihtaisi mihinkään, vaikka monia muita tilanteita elämän varrelta kyllä. Kuuteen biisiin mahtuu suoraviivaista politiikkaa ja välillä tunnelmat ovat suoraan kuin Advertsin parhailta päiviltä. Loppukaneettina onkin todettava: Hyvähän tämä ei ole, mutta niin perkeleen kova, että suorastaan odottaa mitä turun ja raision veteraanit tekevät seuraavaksi. Keikkoja olisi ainakin siisti nähdä…

Arviot: Cigarette Crossfire – Man’s Best Friend 7” (2010)

21/05/2011 /

Cigarette Crossfire – Man’s Best Friend 7” (Tuska & Ahdistus, Hockey Champ, Unsane Asylum, Automobiledrive – 2010) – Helsingin pojat tietävät mitä tekevät. Onhan tuota kokemusta kuultavissa, eikä edellisten kokoonpanojen vaikutusta voi juuri vähätellä. No Idean kataloogi on varmasti tuttu, eikä jo edesmennyt Young Livers juuri loista vaikutteisella poissaolollaan. Tämä orkesteri tulee mitä ilmeisimmin täyttämään Manifesto Jukeboxin jättämän tyhjiön kotimaisen nykypunkin kentällä. Kolmen biisin avausseiska ei jätä ainakaan tuota faktaa kellekkään epäselväksi. Melodiat kulkevat kitaroiden avulla komeasti piiloteltuina. Tämän tyyppiset ratkaisut antavat levyn biiseille mukavasti elinaikaa. Uusia pikkujippoja löytyy vielä monenkin kuuntelukerran jälkeen. Ensikuuntelulla mitään kovin erityistä ei valitettavasti jäänyt tämän nöyrän arvioijanne haaviin. Biisien sisään pääsee vasta, kun kädet alkavat väsyä levyn puolen vaihtamiseen. Tässä piilee levyn vahvuus ja heikkous. Kuulijan reaktio muistuttaa kulmakunnan vakiopizzerian vaihtamista. Pohja on tuttu, paprika ja herkkusieni ovat eri pakkaajien purkeista ja juuston koostumuskin on lähellä edellistä.. Silti tämä uusi pizzeria vetää pidemmän tikun vanhaan verrattuna. Mitään täysin uutta ja erikoista sikareitten viime vuoden puolella julkaistu seiska ei tarjoa, mutta saa silti tutun hotwatermusic-genren kuulostamaan hyvältä. Ramopunkkareiden ei kannata vaivautua, mutta jos esimerkiksi Northern Lincolnin viimeisin on ollut sydäntäsi lähellä viime aikoina, niin tässä jotain mukavaa hankitalistan kärkipäähän.

Newer posts »

We support
Kirjakahvila

© 2025 diyturku.net

Theme by Anders Noren — Up ↑