Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

8.10.2012 pub Port Arthur, Turku
Umpio, Ekaria, Alert! Alert!

Syksyisen maanantai-illan ratoksi oli Paavo ja apurit järjestäneet tämmöisen keikan. Mukana piti olla Juggling Jugulars, mutta sairastumisen vuoksi ei ollut.
Ilta aloitettiin heti täysillä eli Umpiolla. Olipas se kovin aggressiivinen setti. Alusta loppuun täydellä teholla, ei mitään hidasteluja. Mutta oli myös lyhyt setti. Tykkäsin minä silti. Taisi olla illan kuvatuinta nuo Umpion epäsoittimet.
Ekaria aloitti sitten heti ja välittömästi, kun Umpio lopetti. Tämä oli kuulemma suunniteltu juttu. Oli miten vaan, tehokasta se ainakin oli. Turha sitä on antaa tunnelman laskea. Ekaria onkin muuttunut sitten keväästä 2012, enkä
tarkoita pelkästään jäsenvaihdoksia. Bändistä on tullut jotenkin tummasävyisempi ja raskaampi. Ei mitään heviä vaan semmoista painostavaa maailmanlopun tunnelmaa heistä huokuu. Olihan tämä muutos havaittavissa jo
Taideslummin keikalla, mutta nyt soundit oli paremmat. Vaikka vieläkin jäi kitara ja basso ”jalkoihin”, mutta en jaksa nyt valittaa tuosta volyymiasiasta enempää, kun se on tuossa keikkapaikassa tuo. Ja hyvä että on edes joku
paikka. Ekarialtakin siis oikein hyvä keikka.
Viimeisenä sitten Alert! Alert! Puolasta. Heti alkuun kiinnitin huomiota siihen että kitaristi muistutti Sur-Rurin Larea ja basisti Utbrottin Helenaa, terveisiä nyt sit vaan kaikille. Alert! Alert! oli paikoin hyvän-kuuloista synkistelyä, mutta
sitten taas paikoitellen (liian usein ja liian) punkpoppia/-rokkia. Laulaja oli hivenen monotoninen, mutta arvelen sen nyt johtuvan ihan maanantai-illasta. Mitenköhän se näiden auton sivuovi on kestänyt lopun reissua. Oli hiukan
huonokuntoinen.
Kaikilla bändeillä/ esiintyjillä oli lyhyet setit, vaan se ei kyllä haitannut noin maanantaina. Summa summarum, kiva ilta oli. Kiitos.

Kirjoitus julkaistu alkujaan Kohellus 3 zinessä.

30.8.2012 Titanik-galleria, Turku
Ilja Belorukov, Pentti Dassum, Lauri Hyvärinen ja Topias Tiheäsalo.
Noise meets jazz-ilta

Tästä tapahtumasta sain kuulla samana päivänä ja ihan yllärinä. Kiitokset Vekelle, että tieto ylipäätään saavutti minut.

Siinäpä sitten mietin aikataulujani, kun oli treenit ja saunavuorokin varattuna. Mutta ajattelin sitten mennä treenien jälkeen käymään paikalla, ainakin palauttamassa
Penalle lainassa olleen Sledge Hammer –dvd:n.

Penan näinkin heti  siinä gallerian ulkopuolella. Kuulumisia siinä sitten vaihdettiin ja mukavia turistiin. Ja kuinkas ollakaan minut ylipuhuttiin jäämään paikalle.

Alkuosa keikasta oli seesteistä, tunnelmallista ja kaunista sävelten harmoniaa. Kunnes romurauta rupesi ryskämään ja kirskumaan villiten saksofonin ja kitarat tolaltaan.
Kuvittelin olevani orjana terästehtaassa. Keskivaiheilla settiä tuli jälleen seesteisempi osuus, vanhaa Suomi-filmi tunnelmaa. Kunnes lopputöristys, jonka aikana kitaristit
vaikuttivat mielipuolisilta Väinämöisiltä (johtuuko mielikuvani siitä, että pitivät kitaroita sylissään kanteleen tapaan). Saksofoni tuuttasi, suhisi, korisi kuin lävistetyt keuhkot.
Kaiken tähän kuorrutti infernaalinen romumelu, joka oli ehkä se viimeinen linkki joka säilytti kuulijat todellisuudessa.

Jonkun 50 minuuttia taisi tuo kestää, mutta aika meni kyllä huomaamatta. Eikä esitys tarvinnut taustalle mitään muka rankkaa kuvastoa.

Hauskaa oli se, kun paikalla oli eräs iäkkäämpi mies, kovasti yritti taputtaa jo alkuosassa settiä. Ei siis kannu-tustaputusta vaan että lopettakaa jo.
Ilmeisesti olisi halunnut ”oikeaa” musiikkia. Poistui sitten paikalta, ehkä pettyneenä. Muutenkin oli lysti seurata ohikulkijoiden ilmeitä. Keikka sisätiloissa,
mutta  varmaan ulos jotain kuului ja ainakin ikkunoista näki sisään, kuten myös ulos. Niin ja se, että kerkesin saunaankin .

Julkaistu alunperin Kohelluksessa.

19.7.2012  Streetbar95, Turku
Mugrind, Eyewitness, Sotavamma
Heinäkuisena torstaina oli tuommoinen keikka Turussa. Jotenkin onnistuin sössimään tuonne lähdön ja saavuin paikalle, niin että Sotavamma jo soitti keikkaansa. Senlisäksi, että olin myöhässä, jäin vielä terassille juoruamaan Ekarian Janken ja Larsin kanssa. Eli Sotavamma jäi näkemättä.
Sitten kuitenkin lunastin lipun ovelta ja juoman tiskiltä, juuri ennen kuin terassi suljettiin. Pöh, eikun sisälle istumaan. Sisälle olisi ollut jokatapauksessa siirryttävä, kun espanjalainen Mugrind aloitti keikkansa. Bändi olikin melkoista murinaa ja grindinää, eikä alkuun kuulostanut ollenkaan huonolta. Oikein hyvältä itse asiassa, mutta kun keikka kesti, kesti ja vieläkin kesti, eikä oikein menoa ja meinikiä ollut, rupasi kyllä puuduttamaan pahasti.  Tulipahan siinä keikanaikana selattua Räkä-levyt distrolaatikot ja muuta oheistoimintaa. Lyhyemmällä setillä olisivat Mugrindit tehneet tuhoisaa jälkeä.
Eyewitness oli illan viimeinen, eikä suinkaan hidas. Keikka oli heidän Päättäjät on kännissä ep:n julkkarikeikka (juuri muita ollutkaan kännissä tuol keikalla kuin päättäjät). Hyvä keikka, ehkäpä jopa paras jonka minä olen nähnyt. Soittovarmuus kasvanut kovasti ja sen kyllä huomasi.  Yleisössäkin esiintyi jotain epämääräistä liikettä, sen mitä siinä biljardipöydän ja lavan välissä mahtui. Se bilispöytä oli kyl harvinaisen tyhmässä paikassa.
Yleisömenestys ilta ei kuitenkaan ollut, joten taisi punk-keikat jäädä sitten tähän tuossa baarissa. Itse kuitenkin poistuin paikalta tyytyväisenä distrosta hankitut lomalukemiset taskussa.

#Kirjoitus julkaistu alunperin loppuunmyydyssä Kohellus #1 lehdessä.

Samaisena perjantaina kun festit alkoivat myös potkupallon EM-kisat. Piti sitten niitö tölsötä niin, että jäi illan kaksi ensimmäistä bändiä näkemättä.
Paikalle saavuin juuri kun Condition: Dead aloitti. Vanha laulajaukko haukkoi välillä henkeä, rummut kuulosti Extinction of Mankindilta. Samantyylistä höyrykone-crustausta. Jee. Minä pidin ja viel kun tuli Motörheadia coverina, niin arvostin myös.

Seuraavaksi sitten Liberty. Ihan Ok se oli. Mutten mikään mahtava, ei oikeen jäänyt mitään mieleen. Kertakäyttöviihdettä?

Viimeinen oli Lost Cheerees. Siinä oli kyllä ärsyttävä ääninen laulaja. Muutenkin kun bändi oli tylsä ja booring, niin poistui sitten paikalta.

Lauanataina ja sunnuntaina festarit jatkui. Olisi ollut bändei ja puuhaa, mutta en paikalle kyennyt. Joskus on tehtävä valintoja.
Mut Brinkkalan piha on kyllä hieno keikkapaikka ja hienoa kun siellä järkättiin tämmöinen TSI-henkinen tapahtuma Arvostan.

—

Tämä arvio on alunperin julkaistu jo loppuunmyydyssä Kohellus #1 zinessä.

Umpio / Torturing Nurse – split  CS  (Tenzenmen Records 2011)
Umpio, kuvittele metalliverstas jossa on jo perjantaipullot korkattu. Ja nyt tehdään hommat urakalla loppuun, että päästään viikonlopunviettoon.
Kenelle: eläkkeellä oleville koneistajille.

Torturing Nurse, istut terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä on miljuuna muutakin vaivaista ja lauma sekakäyttäjiä pörräämässä. Visvaa, hikeä, verta, räkää, pieruja. Välillä kiireiset hoitajat/ lääkärit sinkoilevat huoneesta toiseeen ja kuulet ääniä toimenpidehuoneista.
Mihin, jonotusmuzakiksi terveyskeskuksen puhelimiin.

—

Tämä arvio on alunperin julkaistu jo loppuunmyydyssä Kohellus #1 zinessä.