Keskiviikkoilta ja seuraavana aamuna aikainen herätys eivät ole hyvä combo keikalle lähtemiseen. Toisaalta, olin viikon verran fiilistellyt Atom Notesin ekaa täyspitkää, joka on ehkä parhainta mitä on vähään aikaan tullut, joten olihan keikkakunto pakko päästä tarkistamaan. Mikäli keikka olisi ollut torstaina, en olisi kotoa poistunut ilta-aikaan vaikka olisi kuinka hyvät bändit olleet. Silloin kun ei yliopiston nurkilla asuva pysty välttämään noita haalariapinoita, jotka joka helvetin kadunkulmassa ovat ihmispyramideja muodostamassa tai muuten vaan kreisisti sekoilemassa ja huutamassa.
Koska kännykkäni kello edistää jostain tuntemattomasta syystä ja en koskaan tätä tekniikkavempeleen persoonallisuutta muista olin hiukan turhan aikaisessa. Olin jopa niin ajoissa, etten heti kehdannut heti sisään marssia, vaan piti päivystää hetken aikaa ulkopuolella. Porukkaa alkoi kympin pintaan valua paikalle ja itsekin siirryin sisätiloihin.
Maakuntaradio oli odotetusti ensimmäisenä. Myönnettäköön, että bändin tokaa älppäriä en pystynyt överiksi vedettyjen sanoitusten vuoksi kuuntelemaan kuin pari kertaa ennen loppusijoitusta levyhyllyyn. Hyvä keikkahan tuo oli. Ehkä muutama järjettömän kova hitti bändiltä tosin puuttuu. Toisaalta taas tänään keikan jälkeisenä päivänä moni keikalla soitetuista biiseistä soi päässä, joten ei kai järjettömästä hitistä kauhean kaukana olla!
Seuraavana oli vuorossa Särkyneet. Parit ep:t omistan mutta en niitä kertapyöräytystä enempää ole kuunnellut. Ei kyllä lähtenyt keikalla. Toisaalta ilokseni huomasin, että en olekaan musiikillisesti niin kaikkiruokainen. Yleensä tykkään, jos punkkarit soittaa heviä, tai punkkarit soittaa jatsia, tai punkkarit räppää. Nyt, kun punkkarit soittivat poppia, en tykännyt yhtään. Ihan kivaa musaahan tuo varmasti on ja soitto toimi hyvin, mutta ei mulle tätä osastoa kiitti.
Pop-yliannostuksesta selvittyäni oli Atom Notesin aika, joka pääprioriteettina olikin ruhon kiikuttamiseen kapakkaan arki-iltana. Voisin tietty nyt hehkuttaa, että kuinka lumoissani olin keikasta. Enpä jaksa. Aivan järjettömän hyviä biisejä ja taidokasta soittoa. Tässä bändissä ois valmiuksia vaikka mihin. Hämmentävää on se seikka, ettei bändiä oikeen pysty heittämään mihinkään genreen. Kyseessä on siis tyylikkäästi poimittuja valintoja rock-musiikin eri osa-alueilta ilman järkyttävää sekametelisoppa-perseilyä. Selkeä, tunnistettava soundi bändillä on siis.
Illan päätteeksi turkulainen levykauppias ja turkulainen punkrumpali koittivat kovasti houkutella Tinatuoppiin jatkamaan, mutta kohteliaasti kieltäydyin. Mun ilta oli siinä ja hyvä ilta olikin!