Punkrokkia ja keskikaljaa perjantaina, mikä jottei! Varsinkin, kun keikkaillat ihan pelkästään yleisön edustajan roolissa on liian harvinaista herkkua nykyään, joten olihan tuonne pakko lähteä. Klubin hintatason sekä toisinaan pahan makuisen hanakaljan peloittelemana suunnaattiin ekaksi Daily Newsin häppäreille, jossa tavattiin myös RPRC:n edustaja. Halpojen neloskaljojen rohkaisemana siirryttiin Klubille puoli yhdeksitoista, jolloin oli soiton määrä alkaa. Eipä alkanu. Perusmeno taas kai, eli bändit venaili yleisöä saapuvaksi.
Viimein Dwyers kuitenkin aloitti. Bändillä on vitun toimivia punk-biisejä ja muutenkin keikkakunto on todella tasaisen vahva. Tosin bändin lukuisia kertoja nähneenä tuo tasainen vahvuus alkaa kääntymään itseään vastaan. Biisit on kuitenkin hyviä, joten kyllähän tuota mielellään kuuntelee, vaikka live-esiintyminen ei varsinaisesti tuokaan mitään lisäarvoa soitettavaan musaan. Tänä aamuna sain tietää, että tämä keikka oli aikalailla varmasti bändin viimeinen. Harmi, olisin toki mielelläni vielä muutamat levylliset tätä kamaa kuunnellut.
Tokana soittanut So Called Plan oli kyllä vihoviimeisintä paskaa mitä oon vähään aikaan kuullu. Kovin koitettiin miettiä, että miks vitussa joku alkaa tollasta musaa soittamaan. Kaipa tommosesta kakarat ehkä tykkää.
Häiriköt oli vitun kova. Taatusti parasta punkrokkia mitä tässä maassa tällä hetkellä tehdään. Joka kerta myös pitää pällistellä, että kuinka perkeleen kova punk-rumpali Maukka oikeen onkaan. Noin sitä punkkia mätkitään menemään! Uuden EP:n biisit tais tulla melkeen kaikki ja ”Tulevaisuus on musta”-biisi onkin soinut koko päivän päässä. Seiskaa en kuitenkaan keikalta hankkinut, kun baaritiski vei voiton kukkarosta ja pitsaa piti vielä jäljelle jääneillä masseilla hakea.
Olihan tuo periaatteessa sellainen ilta, mistä tiesi jo etukäteen, et mitä on tulossa. Ei sen kummempia yllätyksiä, mutta ei tarviskaan. Kaksi hyvää bändiä tarjoili punkrokkia, ni mitäs siinä sit enää muuta vaatiskaan. Kiitos erittäin paljon AP-levyjen puuhastelijoille tästä!