Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘Sad Lovers & Giants’ tag

Arvio: Sad Lovers & Giants – Epic Garden Music -reissue (1982)

without comments

 Aliarvostettujen ja sitä kautta unohdettujen brittibändien ehdottomaan eliittiin
lukeutuva Sad Lovers & Giants aiheuttaa väristyksiä kerta toisensa jälkeen. Bändi
perustettiin 1980 neljän nuoren miehen toimesta Englannin Watfordissa. Koska nykyään kaikki musiikki on lokeroitava, Sad Lovers & Giants soittaa koskettavaa, mutta synkkää post-punkkia/alternative rockia.

 Ensimmäinen pitkäsoitto oli myös Midnight Music -levy-yhtiön esikoisjulkaisu
Epic Garden Music(1982), joka sisälsi kahdeksan kappaletta. Cherry Red Records julkaisi 2000-luvulla Epic Garden Musicin uudelleen ripotellen alkuperäiseen julkaisuun lisää materiaalia, mikä ei ollut lainkaan huono idea. Nyt levyltä löytyy aiemmin vain vinyylisinkkuina julkaistuja kappaleita; hyvä näin, koska sinkkujen hinnat lähentelevät kolminumeroisia lukuja. Omasta mielestäni materiaalilisäys on muutenkin positiivinen asia, koska kokonaisuus jopa eheytyi verrattuna
alkuperäiseen.

 Levyn kappaleiden tunnelma vaihtelee äärimmäisestä epätoivosta jopa hilpeyttä aiheuttaviin hyväntuulisiin maalailuihin. Vokaalit ovat tyylikkäät ja pysyttelevät vain yhtenä osana kokonaisuutta turhaan revittelemättä. Harvoin kuulee kenenkään onnistuvan laulamaan ns. osittain puhutut sanat näin mutkattoman kuuloisesti. Kitarointi on tämän kaltaiseen musiikkiin todella monipuolista ja kasvavat
pienistä huiluäänien ripottelusta jopa fanaattiselta kuullostavaan soittamiseen. Efektejä on käytetty hyvällä maulla läpi koko levyn, mutta mitään ylipsykedeelisiä renkutuksia on turha odottaa. Basso junttaa läpi levyn turhia kikkailematta tukien pääosin rumpuja, jotka soittavat suoria nykyään niin hyväksi todettuja ja kliseisiä brittikomppeja. Kun tähän soppaan lyödään vielä päälle kosketinmatot ja hyvällä maulla käytetyt saksofonit niin klassikkoainekset ovat valmiina.

 Epic Garden Music oli todellakin rohkeasti omanlaisensa post-punk/vaihtoehtorock -kokoonpano verrattuna moniin muihin saman ajan ja tyylisuunnan edustajiin. Sad Lovers & Giants on kaikessa hypnoottisuudessaan ja tyylikkyydessään hieno bändi, jota kuunnellessa ei osaa oikein muuta kuin sytyttää tupakan ja ihmetellä, miten n. 19-vuotiaat tekivät tämän. Lisää tätä päänvaivaa aiheuttaa seuraavana vuonna julkaistu Feeding the Flames pitkäsoitto, joka ei
ainakaan häviä missään Epic Garden Musicille.

 Tämän ensimmäisen levyn huippuhetkiä ovat avausraita Echoplay sekä todella oudon tunnelman omaava Lope. Cherry Red Recordsin uusintajulkaisuun lisätty totaalisen synkkä Things we never did ja tyypilliseltä Sad Loversilta kuullostava
The Tightrope Touch jättävät ristiriitaisen olotilan siinä suhteessa, että voiko näin synkät biisit tosiaan olla näin hyviä? Ainoana huonona puolena omasta mielestäni on Imagination kappale, jonka rummut eivät istu biisiin lainkaan. Mielipiteeni voi johtua siitä, että kuulin ensin uudelleen nauhoitetun version biisistä.

 Parhaiten tämä levy aukeaa kuulokkeet korvilla eli mistään goottityttöjen sarjatuotantorenkutuksesta ei ole kyse. Jos tämän levyesittelyn ja kuuntelun perusteella Sad Lovers & Giants aiheutti kylmiä väristyksiä niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös The Snake Corps nimiseen bändiin. The Snake Corps perustettiin Sad Lovers & Giantsin hajottua kahden alkuperäisjäsenen toimesta.

Written by reflection

June 30th, 2012 at 7:48 pm