Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘klassikkoarvio’ tag

Arvio: The Sound – From the lion’s mouth (1981) LP

without comments

Britit ovat taitaneet vaihtoehtoisen rockin siitä asti, kun sitä ensi kertaa alettiin jossakin kellarissa paukuttaa. Adrian Borlandin luotsaamat yhtyeet muodostuivat punk-vääntämisen ja minimalistisen elektronisen musiikin kautta The Sound -nimiseksi kulminaatiopisteeksi. Kaikki tämä soololevyjä ja sivuprojekteja myöten 1999 miehen mukana junan alle.

The Sound perustettiin 1979 The Outsiders bändin hajoamisen jälkeen ja oli huomattavasti monipuolisempi kokonaisuus. Ensimmäiseen “Jeopardy” pitkäsoittoon verrattuna “From the lion’s mouth” ei ollut enää niin suora ja punkahtava. Mukaan oli otettu vainoharhaisuutta, ahdistusta ja mielipuolisuutta, mikä todellakin kuuluu musiikillisesti. Näitä kolmea teemaa kuljetetaan läpi koko levyn hypnoottisten biisien yltyessä paikoin jopa maanisiin ryöpytyksiin.

Soitannollisesti yksittäiset instrumentit eivät paljoakaan tee, mutta kun kaikki lyödään yhteen, saadaan tarkoin harkittu kokonaisuus. Vaikka kitaralla lähinnä soitetaan muutama isku sinne tänne niin kaikki kitaran kuljettamat osuudet lähes palavat muistiin. Aavistuksen jopa funkahtavat bassokuviot tukevat rumpujen suoraa soittoa todella hyvin. Etenkin rumpujen ja basson soittamat yhteisaksentit ovat onnistuneita. Koskettimilla luodaan vielä laajempaa ambienssia valmiiksi syvälle kokonaisuudelle. Kaiken tämän päälle lyödään  Borlandin ääni. Ja levyn hinnaksi, jos jostain yrittää löytää, Vaatehuoneen Simon tapaan 99. Brittirock-kliseet kahlataan vähän väliä läpi, mutta nämähän olivat osa niistä jätkistä, jotka ne keksivät?

Heikkoja biisejä levyllä ei yksinkertaisesti ole. Mielikuvitusta on käytetty mielinmäärin, kappaleet eivät toista toisiaan ja levyn loputtua tekee mieli kääntää levy ja aloittaa alusta. Sinänsä ristiriitaista, koska levy kulkee todella synkissä tunnelmissa eikä pöydän puhdistaminen auta.

Huippuhetkiä on useita, mutta omiin suosikkeihin lukeutuvat “Fatal flaw”, “Sense of purpose” sekä monumentaalinen “New Dark Age”, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan saa ainakin minut hyppimään tasajalkaa ja huutamaan. Jollakin hipstereille suunnatussa uudelleen julkaistussa cd-versiossa on kappale “Hothouse”, joka todellakin on tarkistamisen arvoinen lätkytys.

Aikoinaan kuulin tämän levyn sattumalta. Kello oli n. 3 yöllä ja pian tajusin kuunnelleeni koko levyn. “From the lion’s mouth” on yksi niistä harvoista musiikillisista teoksista, jotka todella ovat muuttaneet minua ihmisenä. Tämä, tai ainakin “Jeopardy”, pitäisi osua ja upota jokaiseen post-punkin ja vaihtoehtorokkenrollin kuuntelijaan. 70-luvun lopussa oli siis muutakin kuin pikkupoikien Joy Division?

Written by reflection

September 20th, 2012 at 9:04 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , ,

Arvio: Sad Lovers & Giants – Epic Garden Music -reissue (1982)

without comments

 Aliarvostettujen ja sitä kautta unohdettujen brittibändien ehdottomaan eliittiin
lukeutuva Sad Lovers & Giants aiheuttaa väristyksiä kerta toisensa jälkeen. Bändi
perustettiin 1980 neljän nuoren miehen toimesta Englannin Watfordissa. Koska nykyään kaikki musiikki on lokeroitava, Sad Lovers & Giants soittaa koskettavaa, mutta synkkää post-punkkia/alternative rockia.

 Ensimmäinen pitkäsoitto oli myös Midnight Music -levy-yhtiön esikoisjulkaisu
Epic Garden Music(1982), joka sisälsi kahdeksan kappaletta. Cherry Red Records julkaisi 2000-luvulla Epic Garden Musicin uudelleen ripotellen alkuperäiseen julkaisuun lisää materiaalia, mikä ei ollut lainkaan huono idea. Nyt levyltä löytyy aiemmin vain vinyylisinkkuina julkaistuja kappaleita; hyvä näin, koska sinkkujen hinnat lähentelevät kolminumeroisia lukuja. Omasta mielestäni materiaalilisäys on muutenkin positiivinen asia, koska kokonaisuus jopa eheytyi verrattuna
alkuperäiseen.

 Levyn kappaleiden tunnelma vaihtelee äärimmäisestä epätoivosta jopa hilpeyttä aiheuttaviin hyväntuulisiin maalailuihin. Vokaalit ovat tyylikkäät ja pysyttelevät vain yhtenä osana kokonaisuutta turhaan revittelemättä. Harvoin kuulee kenenkään onnistuvan laulamaan ns. osittain puhutut sanat näin mutkattoman kuuloisesti. Kitarointi on tämän kaltaiseen musiikkiin todella monipuolista ja kasvavat
pienistä huiluäänien ripottelusta jopa fanaattiselta kuullostavaan soittamiseen. Efektejä on käytetty hyvällä maulla läpi koko levyn, mutta mitään ylipsykedeelisiä renkutuksia on turha odottaa. Basso junttaa läpi levyn turhia kikkailematta tukien pääosin rumpuja, jotka soittavat suoria nykyään niin hyväksi todettuja ja kliseisiä brittikomppeja. Kun tähän soppaan lyödään vielä päälle kosketinmatot ja hyvällä maulla käytetyt saksofonit niin klassikkoainekset ovat valmiina.

 Epic Garden Music oli todellakin rohkeasti omanlaisensa post-punk/vaihtoehtorock -kokoonpano verrattuna moniin muihin saman ajan ja tyylisuunnan edustajiin. Sad Lovers & Giants on kaikessa hypnoottisuudessaan ja tyylikkyydessään hieno bändi, jota kuunnellessa ei osaa oikein muuta kuin sytyttää tupakan ja ihmetellä, miten n. 19-vuotiaat tekivät tämän. Lisää tätä päänvaivaa aiheuttaa seuraavana vuonna julkaistu Feeding the Flames pitkäsoitto, joka ei
ainakaan häviä missään Epic Garden Musicille.

 Tämän ensimmäisen levyn huippuhetkiä ovat avausraita Echoplay sekä todella oudon tunnelman omaava Lope. Cherry Red Recordsin uusintajulkaisuun lisätty totaalisen synkkä Things we never did ja tyypilliseltä Sad Loversilta kuullostava
The Tightrope Touch jättävät ristiriitaisen olotilan siinä suhteessa, että voiko näin synkät biisit tosiaan olla näin hyviä? Ainoana huonona puolena omasta mielestäni on Imagination kappale, jonka rummut eivät istu biisiin lainkaan. Mielipiteeni voi johtua siitä, että kuulin ensin uudelleen nauhoitetun version biisistä.

 Parhaiten tämä levy aukeaa kuulokkeet korvilla eli mistään goottityttöjen sarjatuotantorenkutuksesta ei ole kyse. Jos tämän levyesittelyn ja kuuntelun perusteella Sad Lovers & Giants aiheutti kylmiä väristyksiä niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös The Snake Corps nimiseen bändiin. The Snake Corps perustettiin Sad Lovers & Giantsin hajottua kahden alkuperäisjäsenen toimesta.

Written by reflection

June 30th, 2012 at 7:48 pm