Mikä alkuräjähdys synnytti Umpion ?
se oli kaikkee muuta ku räjähdys, sillä prosessi oli hidas. olin jo kauan dikkaillu romuja ja kontaktimikkejä, ja aikanaan DT- ja Kroko keikoillakin oli semmonen mikitetty räkkihässäkkä mukana, jota sai potkii ja paukuttaa.
setti oli primitiivinen: mikki volumepolkimeen ja siitä styrkkariin. sittemmin hurahdin mixeriin ja efektilenkkeihin ja aloin tekemään kontaktimikkejä omaksi ilokseni. umpio on mainio nimi sulkeutuneelle tutkiskelulle
ja siitä se sitten lähti joskus 2006. eli romulisukkeesta tuli pääruoka. mulla ei ollu oikein koskaan varsinaista sooloprojektia, enkä tähän päivään asti voisi kuvitella ilmaisevani itseäni jollain kitara-ja-laulu-metodilla.
tehtyäni pöytälaatikkoon melukollaaseja 4-raiturilla aloin löytämään voimaa ja suuntaa ankeiden ambient-jöötien hylkäämiseen ja nopee, aggresiivinen vyörytys tuli tilalle. aika luontevasti omasta mielestäni, joskaan ei
maailman nopeiten. myönnän olevani hieman myöhäisherännäinen melun syvällisempään kuulemiseen,vaikka mulla on ollu muutamia alan kasetteja ja levyjä hallussa jo 90-luvun alusta asti. niiden aika ei vaan ollut sillon vielä
koittanut mun kohdalla. nykyäänkin on ollu monta kertaa noloja hetkiä, kun kuulee nyt vasta jonkun noiseteoksen 80- tai 90-luvulta ja huomaa yhtä-läisyydet omaan nykysoundiinsa. mutta ei se mitään, pikku hiljaa ominpäin!!
”Soittimet” on ilmeisesti rakennettu tavarasta joka on edelliselle omistajalle muuttunut romuksi? Kierrätkö roskalavoja tms ihan soittimienteko mielessä vai tuleeko idea ”kuinka toi soi” kun satut näkemään jotain hyljättynä ja poisheitettynä?
kyllä ja kyllä. kun kelit sallii tykkään kierrellä metalliroskiksia keräämässä ryjää urakalla, toiste taas nappaan vaan jotain kevyttä randomkamaa mukaan kun osuu kohdalle. on selvästi kahdenlaista kamaa,
mikä kiinnostaa: on sit, jossa on hyvä soundi jo itessään akustisesti, ja sitten on semmosta, josta näen heti, että siihen saa mikin paikoilleen, jonka jälkeen ne kestää karumpaakin runttausta. kyllä mä usein
testailen just tota soivuutta. toisaalta olen kans älyttömän ronkeli sen suhteen, mitä huolin mukaani.
Keikoista. Kuinka paljon niitä on ollut ja minkälaisissa paikoissa? Ja minkälainen on yleisön koostumus?
nyt pitää tunnustaa, etten ole laskenu, mutta arvioisin realismin olevan jossakin 30-40 vä-lillä nykyään (syksy 2012).
yleisö vaihtelee niin määrällisesti kuin laadullisesti, joskus ei o kukaan, ja joskus on ollu väkee ku pipoo. tähän vaikuttaa hirveesti kuka muu esiintyy samana iltana. oon tykänny soittaa kaikenlaisissa iltamissa,
on ollu HC-bändejä, on ollu muita noise-artisteja, ja on ollu akateemista äänitaiteilijaa. ainoa, johon en istuisi, enkä haluaisi istua, on hevi-iltamat. ne keikat on olleet rajuimpia, joissa jengi tulee iholle ja saa mun
melusta kiksejä, joita ne sitten projisoi suoraan takasin itelleni.
Onko sun hankala roudata noita tavaroita paikalle?
haha. on. aina käsivarret kumilenkeillä roudatessa, mutta omapa on valintani, ja oonhan mä jo rehannu noita yli 10v mukanani muodossa tai toisessa. jos olis oikeen roisos niin olis huippua jos olis auto käytössä…
Kuinka paljon keikat on etukäteen mietittyjä ja kuinka paljon improvisaatiota? Asusteita olet tainnut miettiä, kun ollut teurastajaessua ja sitten joskus on ollut tää lomaopas helvetistä look. Onko setti liitoksissa asuste valintaan?
en suunnittele soittoa sen koommin, mutta pienestä pitää alottaa. siinä on hyvä paisutella sitten. joskus ajattelin, että laitan aina tuon essun, mutta se ei o tuntunu joka kerta mitenkään olennaiselta. fiiliksen mukaan, eli asu ei ole
todellakaan prioriteetti.
Entäs nauhoitukset sitten? Mietitkö niitä etukäteen tai harjoitteletko niitä? Vai laitatko nauhoituksen päälle ja annat fiiliksen viedä? Mikä on paras vuorokauden tai vuodenaika tehdä nauhoituksia?
keräilen paljon soundeja kasetille, siirrän onnistuneet pätkät atk.lle ja editoin löysät pois. järjestelen lepposammat omiin nippuihinsa, rajummat toiseen, elektronisemmat kolmanteen, rytmikkäämmät neljänteen, etc etc…
pidän jonkinlaista kirjaa onnistuneista ja jyrään loput. vaikka jälkeä onkin syntynyt kiitettävästi, on hylätyn materiaalin määrä silti moninkertainen. jos joku ei onnistunut niinku piti niin sillon pitää kokeilla uudestaan. mutta
näköjään mulla on keräilykausia ja järjestely- / karsintakausia.
Sitten sun julkaisuista viel. Aika paljon olet splittejä tehnyt, niin kuinka kumppanit niihin on valikoituneet? Onko haaveissa joku jonka kanssa ois mahtava tehdä joku split julkaisu?
splitit on tehty hengenheimolaisten kanssa eri aloilta sen mukaan, minkä verran on molemminpuoleista kunnioitusta ilmassa. alkusysäys on saa-tanut tulla kummalta vaan… ei tässä ole varsinaista sääntöä.
mutta tottakai sitä puntaroi tarkkaan, kenen kanssa haluaa jakaa jonkun julkaisun. muutamasta olen kohteliaasti kieltäytynytkin. kerran piti tehdä oma osuus tyhjästä ku splittipartneri teki niin kovaa kamaa,
etten kehdannu laittaa tiskiin löysää dronejumitusta, jota alunperin mixasin sitä varten heh. eli resurssien mukaan mennään!!
Mites onko sulla jotain esikuvaa tähän touhuun?
Gelsomina sekä Squamata, isosta maailmasta Guido Hübner ja Paul Coates
Mitäs tulevaisuuteen? Onko sitä?
jos sitä on, niin toivottavasti näitä: megalomaaninen 3.n cd.n boxi + valokuvakirja, näyttely romusoittimista, lisää keikkoja ja epäsoittimia, sekä paljon aktiivisuutta Faarao Pirttikankaan bändissä. ja jos olis fixumpi niin opettelis
koodaa jotai “megasoitinta” jollakin alan mielenkiintoisimmista platformeista, eli PureData tai Supercollider tai MaxMSP. mut ku elää tämmöses umpiossa niin pitää toistaiseks tyytyy nauhureihin ja Reaper.iin, jossa toki siinäkin
on vielä paljon haltsattavaa ennenku voi sanoo käyttävänsä edes 10% sen ohjelman mahdollisuuksista äänen muovaamiseen. ja päivänä eräänä pitää kokeilla ehdottomasti elektroakustisempaa asetelmaa, quadrophoniaa ja
monikanavaisempaa surround-asetelmaa a la Pierre Henry ja Hafler Trio.
Jee, Kiitos Umpio.
Haastattelu julkaistu alkujaan Kohellus #2 zinessä.