Noituus – s/t 7 ″ ep (2012)
Minä ja Noituus
Ensimmäinen kohtaamiseni noituuden kanssa sijoittuu lapsuuteen, jolloin ihmettelin miksi isoäitini täydenkuun aikana vaeltaa pitkin taloa tai todistettavasti pystyi näyttämään kädellään kaivon paikan. Rauha hänen sielulleen.
Turku on kumma maa. Kahvaa myöten veloissaan ja katuja kansoittaa opiskelijat ja eläkeläiset. Tekee kaikkensa tukahduttaakseen kaikenlaisen ”kapinan” ja potee Helsingin painajaista, mutta on myös oivaa maaperää kansainvälisen Noituus yhtyeen harjoittaa mögäämistä. Syy miksi nyt kirjoitan tätä on: eräs toverini aivan kuin varkain ehdotti minulle, että tee Noituus ep:n arvio. Asiaa enempää pohtimatta lupauduin. Nyt huomaan, että kirjoittaminen tästä esikois-7″ ep:stä on vaikeaa. Suhteeni bändiin on rauhallinen ja haluaisin pitää sen niin. ”Kovaydin musta sydän korvat vuotaa mustaa verta.” (S.M.F. Noituus). Mämmirundilla minulla oli mahdollisuus tutustua bändin lavatekniikkaan. Basisti Crustix taikoo mögää kitara- ja bassovahvistimien läpi. Tehokasta tekniikan hyväksikäyttöä.
Levy käynnistyy Upo Pesukarhun täysteholinkousohjelmalla ja samalla ohjelmalla riffit runnotaan läpi ilman mitään keinotekoista tai turhaa polkemista. On turhaa kirjoittaa blast beat tai laulaminen, kansia myöten tämä on Noituutta! Olen ennenkin sanonut, että Noituus pitää kuulla, nähdä ja kokea! Ei lukea.