Species Straitor – Silence Equals Death MCS (2011) Kohtalokkaan kuuloinen kitara-arpeggio aloittaa kasetin. Sitten alkaa rokkaava heavy metal. Hardcore. Musiikki on hyvin tehtyä ja soittajat osaavat hommansa. Molemmilla vokalisteilla on rapsakka ja äijäilyörinöihin verrattuna mukavan raikas ääni, kuitenkin riipivä.
Sanoituksista ei tietenkään saa mitään selvää, paitsi ehkä muutamassa kohdassa. Wanting to be seen, wanting to be heard sekä Not a hierarchy olivat sanoja, jotka aivoni erottivat kuulon perusteella. Sanoja luettuani ja useamman kerran kasettia kuunneltuani aloin erottaa muutakin. Sanoitusten ymmärtäminen tämän yhtyeen kohdalla saattaa vaatia hieman perehtymistä, vaikka sanasto ei vaikeaa olekaan. Lauseet seuraavat toisiaan enemmän temaattisesti kuin loogisesti. Asiat eivät johda – vaan törmäilevät toisiinsa. Kallistun kuitenkin sille näkökannalle, että tämä on tarkoituksellista ja sanoitukset ovat tarkkaan mietittyjä. Hierarchy of Liberation käsittelee ymmärtääkseni identiteettiä, siihen kohdistuvaa sortoa ja sorrosta vapautumista sekä sitä, että kaikki vapaustaistelut liittyvät toisiinsa, eikä yksi ole toista tärkeämpi. Pro Life Anti Human-kappaleen sanomaa en nyt saanut ihan yhtä hyvin kirkastettua ja se olisikin turhaa, merkityksiä lienee loputon määrä. Seuraavat säkeet kertovat jotain siitä, millaisten kysymysten äärellä ollaan: maybe the answer lies within ourselves / or maybe the lies answer to our need of a self.
Kasetilla on pituutta kahdeksisen minuuttia, eli hyvinkin punk ep:n verran, vaikka biisejä onkin vain kaksi. Kappaleet ovat kuitenkin monipolvisia ja vastaavat riffien määrän ja sanoitusten pituuden puolesta kukin noin neljää tavallista hc-rypistystä. Treeniksellä nauhoitetut soundit ovat varsin mainiot.
Ensimmäinen kappale myös päättyy kitaramelodiaan. Toinen biisi esittää asiat hieman krustimmassa ulkomuodossa, synkeitä melodioita unohtamatta. Musiikki jyrää eteenpäin voimallisesti, niin kuin pitääkin. Mutkia kuitenkin tehdään, eikä tavoitteena ole päästä mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B. Kyseessä on pikemminkin tutkimusmatka. Tutkimusmatka, jonka reitillä on koskia ja ainakin yksi konevasara ja rypistyskone. Eräässä puhelaulukohdassa hieman tipahdin muun kasetin tunnelmasta ja suomalainen aksentti oli kuultavissa, mutta eihän se nyt mitään haittaa ja olen kuullut muiden ihmisten suorastaan kehuvan juurikin kyseistä kohtaa.
Hardcoressa ällöttää eniten överi maskuliinisuus ja jonkinlainen yksisilmäisyys. Näihin vaivoihin Species Traitor on mitä oivallisin lääke ja ainakin nyky-suomessa melko harvinainen sellainen.