Nykyisin tuntuu kaikki aika helposti uppoavan jotain Arttu Wiskarin uutta Leevi and the Leavings pastissia myöten, mutta täytyy kyl sanoo, et sit kaikki mikä ns. liippaa läheltä omaa musamakua, mutta vedetään vituiksi ei mee eli esimerkiksi moderni suomimetalli on ihan sietämätöntä kuraa ja täytyy sanoa, että missä tahansa genressä se geneerisin paska tulee kyllä skipattua. Toisaalta tulee kyllä pervoiltua kaiken maailman genrejen sisällä, jos vain musasta löytyy joku kiinnostava koukku, hyvät sanat tai joku uus kiinnostava näkökulma. Hyvät biisit ja hyvät levyt kiinnostaa nykyisin, ei niinkään tietyt bändit tai genret.