Lukunurkka

Aloittaja Hatshoe, 01:36:09 - 29.12.2011

« edellinen - seuraava »

mögälix

Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta. Täs peippailee se Viktor kärppä. Vähän semmoinen läpiluku-kirja.

Juha Vuorinen: Juoppisen myrkkyvudet. Dogailuu ja zegoiluu.

mögälix

Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki. räjähdyksii, Odin, Tor, Irtopää, I ching-laskin... Oikein virkistävä kirja.

Vekenator

Alotin lukemaan taas Tove Janssonin Muumikirjat.

läskivili

Max Brooks: Zombi taistelijan opas.
Todella käytännöllinen ja mainio opas tämän inhan vitsauksen osuessa kohdalle, tiesittekös esimerkiksi että zombien valtaamista kaupungeista on ehdottomasti parasta paeta motocross moottoripyörällä, tosin kannattaa olla skarppina, koska 31 prosenttia paoissa sattuneista kuolemista johtuu kuskin omasta varomattomuudesta tai ylimielisyydestä!
Tai siitä että tarttuuko zombius sukupuoli yhteydessä tiedetään todella vähän!!! :D

Hatshoe

Lainaus käyttäjältä: Hatshoe - 01:36:09 - 29.12.2011
..juoden suuren määrän erinomaista vihreää teetä ja lukien ensimmäiset 50 sivua Mark Haddonin kirjasta The Curious Incident of the Dog in the Night-time, jonka sain veljeltäni joululahjaksi.

Tämä on murhamysteeri ja sellaisia minä en ole juurikaan lukenut. Mutta tämä ei olekaan aivan tavallinen murhamysteeri. Uhrina on naapurin koira ja salapoliisin virkaa toimittaa 15-vuotias Christopher Boone, jolla on Aspergerin syndrooma. Christopher on myös kirjan kertoja ensimmäisessä persoonassa.



Tää oli tosi hyvä. Muutakin on tullut luettua, kuten Ethical Slut, jota on Kirjiksessä myynnissä. Käytännönläheinen opas polyamoriaan, avoimiin suhteisiin ja muihin seikkailuihin. Vähän amerikkalainen, mutta monessa asiassa silmiä avaava teos. Esim. mustasukkaisuuden luonteesta ja käsittelystä oli hyvää pohdintaa.

egge

Nyt menossa Lee Alan Dugatkinin The Prince of Evolution joka vertaa Kropotkinin poliittisen ajattelun kehittymistä ja tämän tieteellisen työn suhdetta toisiinsa.

egge

#21
Luin eilen loppuun Edward Bellamyn Looking Backwardin. Jonkinlaisena klassikkonahan tota pidetään. Tyyppi matkustaa ajassa vuodesta 1887 vuoteen 2000 ja herää sosialistisen utopiaan. Hyvä kirja oli, ja vaikka tää on fiktiota niin täsä annetaan kuva siitä miten valtio-sosialistit ("the state as the sole capitalist" linja) mahdollisesti ajattelisivat utopiansa toimivan. Tulee jotenkin mieleen Malatestan kirjoituksia (esim. At the cafe, A talk by two workers on anarchist-communism...) tästä tyylistä missä fiktiivisten keskustelujen avulla esitetään faktaa. Vois filosofoida paljon vielä Bellamyn politiikkasta mutta ei jaksa just nyt kun ei oikein riittä suomenkielen kirjoitus taidot...

Seuraavana aloitin sit täsä aamulla Gabriel Kühnin editoima Gustav Landauer: Revolution and other writings, a political reader.

kuka tahansa

Tilasin vähän aikaa sitten tuon samaisen Landauerin. Pistä tulemaan väliaikaraporttia edetessäsi sen kanssa. Gustavin kaverin Erich Mühsamin kokoelmaa haikailin samalla, mutta saas nyt nähdä tuleeko tuota ensimmäistäkään järkälettä kahlattua kunnolla läpi. Modernimmalla osastolla uusimpia hankintojani ovat Critchleyn Infinitely Demanding ja artikkelikokoelma Post-Anarchism: A Reader (kumpaakin kaupan Kirjakahvilassa). Vaikka eihän tämä mikään ostosketju ollutkaan!

Muuten, jollei runosuoni syki suomeksi ihan haluamallasi tavalla, niin filosofoi ihmeessä ruotsiksi.

Hatshoe

Dan Simmonsin Hyperion menossa.

Ja Raoul Vaneigemin Revolution of Everyday Life. Ehkä kerron näistä lisää myöhemmin.

Dead sun rising

Kasari-kirjan luin äskettäin. Ainakin oli paljon kuvia, nopea lukea. Ja ketäpä ei kasari-meininki kiinnostaisi, tässä ainakin pääsee hetkeksi niihin tunnelmiin. Punkkia ei juurikaan, jos joku sitä hakee. Westön tekstit varsin hyviä ja rohkeita. Ei muuten sitten mahdu tämä kirja taskuun!




Sari Poijärvi – Kjell Westö, Kasari: Kun pyörähdin pyörässä näin (Otava, 2011)
80-luku oli olkatoppausten, neonvärien ja pillifarkkujen, juppien ja solariumin, aidsin ja
Tšernobylin aikaa. Se alkoi punk-henkisesti ja päättyi Berliinin muurin murtumiseen.
Valokuvataiteilija Sari Poijärven ja kirjailija Kjell Westön kaleidoskooppimainen leikekirja
kertoo kuvin ja tarinoin tästä ylenkatsotusta vuosikymmenestä.

Poijärvi esittelee kuvin oman kasarihistoriikkinsa. Upean skräppikirjan dokumenttivalokuvat,
julkkisten henkilökuvat, julisteet ja lehtileikkeet vievät suoraan 80-luvun tunnelmiin.
Kirjailija Kjell Westö herättää kasarin henkiin tarinoillaan.

kuka tahansa

Lainaus käyttäjältä: Hatshoe - 16:31:32 - 22.02.2012 Dan Simmonsin Hyperion menossa.

Minulla puolestaan sarjan viimeinen osa Rise of Endymion. Eka on kyllä hurjan hyvä.

Hatshoe

Joo, tykkään, nyt ku oon päässy vauhtiin!

egge

Lainaus käyttäjältä: kuka tahansa - 18:13:15 - 19.02.2012
Tilasin vähän aikaa sitten tuon samaisen Landauerin. Pistä tulemaan väliaikaraporttia edetessäsi sen kanssa. Gustavin kaverin Erich Mühsamin kokoelmaa haikailin samalla, mutta saas nyt nähdä tuleeko tuota ensimmäistäkään järkälettä kahlattua kunnolla läpi.

Eipä tullut mitään raportoitua vaikka tarkoitus kyllä oli... Ei oo kyl vähän aikaan ollut aikaa lukeakaan mitään, mutta nyt aamulla sain ton Landauerin luettua loppuun. Ihan hyvä kirja, toi itse Revolution teksti ei kyllä oikein mitään antanut, mutta lyhyemmät artikkelit olivat antavia ja ajatuksia herättäviä. Revolutionista taidettin mainita kirjassakin että jo Landauerin aikalaiset pitivät sen sekavana ja vaikeasti ymmärrettävänä. Mutta tosiaan loput kirjasta oli mielestäni erittäin hyvä. Osuvia havaintoja, osittain tietenkin vanhoista tapahtumista jotka kiinnostavat lähinä historialisessa mielessä, mutta myös "ikuisista kysymyksistä" kuten sosialismin rakentamisesta/toteutamisesta (Landauren käyttää sosialismia ja anarkismiä synonyymeinä).

Kiinnostavinta mielestäni on että Landauer ehdottaa sosialistisen yhteisön perustamista maaseudulle, mikä on loogista siksi että tämmöinen yhdistettynä pienteollisuutteen ja käsityöhön pystyisi elättämään itsensä, mikä kaupunki ei voi tehdä koska kaupunki on aina riippuvainen maaseudusta, mutta ei vältämättä toisinpäin. Rakentakseen sosialismia pitää kuitenkin varmistaa että tästä ei tule suljettu yhteisö, vaan laajentaminen on aina pidettävä mielessä, mutta Landauer painostaa ettei voi odottaa että "koko kansa/maa/tms" on anarkisteja, vaan on aloitettava toiminta tässä ja nyt, olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Landauer ei tässä yhteydessä kuitenkaan puhuu siitä, että vaikka se olisi hienoa jos asiat olisi rauhanomaisia, niin siinä kohtaa kuin tämä/nämä yhteisöt muodostaisivat todellisen uhkan valtion valtaa vastaan niin taistelusta tulee, uskon, hyvin mahdollisesti aseistettu, eteenkin jos vallankumoukselliset tekevät sen virheen että ne eivät ole aseistettuja, ja uskon että historia tukee tätä. Paitsi jos sosialistinen tietoisuus on niin suuri että armeija aseutuu vallankumouksellisten puolelle.

Ja olihan kirjassa paljon muutakin, mutta toi tuli nyt päällimmäisenä mieleen. Seuraavaksi siiryn ajassa noin 100 vuotta eteenpäin omalle ajalemme ja luen Scott Crowin Black Flags and Windmills: Hope, anarchy, and the common ground collective joka kertoo kansalaistoiminasta vuoden 2005 Katarina myrskyn jälkeisessä New Orleansissä, milloin Common Ground ryhmä rupesi uudelleen rakentamaan yhteisönsä kuin valtio ja apujärjestöt eivät välittäneet. Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta kirjalta. Olen vasta lukenut alkusanat, mutta koska aiheesta oli puhetta (tai no siis itse puhuin...) niin niissä Crow sanoo että saadessaan sekä rasistisia ryhmiä että valtion vastaansa ne (common ground collective) eivät olisi selvinneet jos eivät olisivat harjoittaneet aseistettua itsepuolustusta.

Semmoista. Kirjoitusvirheitä on varmasti ;)

egge

Viime aikoina ollut hieno keli olla parvekkeella lukemassa :) parhaillaan menossa Antony Beevorin Spanska inbördeskriget (the battle of spain).

egge

Lukeeks kukkaan mittään??

Parhaillaan menossa Clifford D. Connerin A People's History of Science, mikä näyttää miten tiede on aina ollut ihmisten yhteinen savutus, ja miten "suuret" tiedemiehet usein ovat saaneet enemmän arvostusta kuin olisivat ansainneet. Hyvä kirja.

Puolisolla on menossa toi Hunger Games trilogia, kuulema on hyvä. Itse en tommosista pahemmin välitä, kerran maailmassa on oikeitakin asioita mistä voi lukea. Tosin B. Travenia kiinnostaisi lukea.