Leffoille ja sarjiksille on jo omat ketjunsa, joten tällainenkin tarvitaan. Mitä luette tällä hetkellä, seuraavaksi ja mitä olette lukeneet viime aikoina? Tai muuten vaan suosituksia?
Itse vietin tänään laatuaikaa uudessa teehuone-Jadepisarassa Aninkaistenkadulla juoden suuren määrän erinomaista vihreää teetä ja lukien ensimmäiset 50 sivua Mark Haddonin kirjasta The Curious Incident of the Dog in the Night-time, jonka sain veljeltäni joululahjaksi.
Tämä on murhamysteeri ja sellaisia minä en ole juurikaan lukenut. Mutta tämä ei olekaan aivan tavallinen murhamysteeri. Uhrina on naapurin koira ja salapoliisin virkaa toimittaa 15-vuotias Christopher Boone, jolla on Aspergerin syndrooma. Christopher on myös kirjan kertoja ensimmäisessä persoonassa.
Enpä kerro nyt enempää, paitsi että tämä vaikuttaa todella hyvältä. Kirjoitustyyli on riisuttua ja sujuvaa. Rakenne on raikkaasti tavallisesta poikkeava.
Voi toki vaan namedroppaillakin lukemisiaan tänne mun puolesta, mutta ehkä mielenkiintosempaa olisi kuulla vähän enemmänkin.
Pitkästä aikaa luen kaunokirjallisuutta ja onneksi valitsin Aksel Sandemosen, vanhan suosikin. Joskus luin sen sen Pakolainen ylittää jälkensä, ja se on ehkä vieläkin maailman paras kirja. Nyt on menossa Ihmissusi, ja samanlaista viisautta tuntuu kumpuavan tämäkin teos. Joka sivulla hengästyy.
Oon perustylsäheteromies ja luen Kingiä ja Remestä melkeimpä pelkästään.
Uneton yö menossa nyt. Loistava.
Mulla on Harry Potterit taas menossa.
Howard Zinnin A People's History of the United States menossa. Kertoo amerikkaan historian "tavallisen" ihmisen (työläiset, naiset, intiaanit, orjat, tms.) näkökulmasta, toisin kuin "tavalliset" historian kirjat. En oo lukenut kun vasta reilut 100 ensimmäistä sivua, mutta kiinnostavaa on!
Lainaus käyttäjältä: mögälix - 13:42:52 - 31.12.2011
Mulla on Harry Potterit taas menossa.
Näitä on tullu luettua englanniks pari. Hyviä kirjoja kyllä!
Haa! Juuri äsken yritin taaplata tenttikirjaa (plää), mut laadukkaammat opukset odottais: "You might be a zombie and other bad news" ja Mick Wallin Iron Maiden -opus :)
Voisinkin muuten tässä yhteydessä suositella mitä tahansa Venäjän tsaarin elämänkertaa, esim Henri Troyatin Pietari Suuri, Iivana Julma tai Aleksanteri I. Armotonta sekoilua, salaliittoa ja juonittelua ekalta sivulta viimeiselle. Tyyliin sokea harmaapartainen vanhus lukee Iivana Julmalle rauhoittavia iltasatuja vuoteen äärellä, niin jaksaa sitten päivällä kidutella.
just tuli luettua Gulliverin retket, uskomatonta settiä vaikka kirjoitettu jo 1720-luvulla... toisin kuin etukäteen kuvittelin, kirja oli erittäin poliittinen (satiiri) ja jopa dalimaisen surrealistinen... lilliputtien saari, jättiläisten maa, lentävä kuningaskunta ikuisesti elävine ryppykasoineen ja oudot tiedekokeilut ja lopuksi vielä älykkäiden hevosten maa... huh huh, pamahti ehkä top 5:een lukemistani kirjoista... :) seuraavaks aloitan lukemaan Linnunradan käsikirjaa Liftareille...
Lainaus käyttäjältä: mögälix - 13:42:52 - 31.12.2011
Mulla on Harry Potterit taas menossa.
Aamulla luin viimeisen loppuun.
Oon niin kateellinen ihmisille, jotka pystyvät lukemaan kirjoja. Mä en vaan ihan oikeesti pysty :-\
Lainaus käyttäjältä: papu - 01:35:24 - 08.01.2012
Oon niin kateellinen ihmisille, jotka pystyvät lukemaan kirjoja. Mä en vaan ihan oikeesti pysty :-\
Tuttua. ei se mullekkaan oo helppoa. Lukihäiriörox
Lainaus käyttäjältä: Könä - 01:41:46 - 08.01.2012
Lainaus käyttäjältä: papu - 01:35:24 - 08.01.2012
Oon niin kateellinen ihmisille, jotka pystyvät lukemaan kirjoja. Mä en vaan ihan oikeesti pysty :-\
Tuttua. ei se mullekkaan oo helppoa. Lukihäiriörox
Nii, kyrsii lähinnä myös se kun ei viitti ees alkaa yrittämään. Jonkun toikkarissakin olevan haastattelun joutuu tavaamaan parissa erässä et tajuaa mitä siinä kirjoitetaan. Mut oon kuiteki ylioppilas vaiks ei moni uskois 8)
Lainaus käyttäjältä: papu - 01:47:56 - 08.01.2012
Lainaus käyttäjältä: Könä - 01:41:46 - 08.01.2012
Lainaus käyttäjältä: papu - 01:35:24 - 08.01.2012
Oon niin kateellinen ihmisille, jotka pystyvät lukemaan kirjoja. Mä en vaan ihan oikeesti pysty :-\
Tuttua. ei se mullekkaan oo helppoa. Lukihäiriörox
Nii, kyrsii lähinnä myös se kun ei viitti ees alkaa yrittämään. Jonkun toikkarissakin olevan haastattelun joutuu tavaamaan parissa erässä et tajuaa mitä siinä kirjoitetaan. Mut oon kuiteki ylioppilas vaiks ei moni uskois 8)
Mulle paras lukuympäristö on yksin rekassa, rekka tyhjäkäynnillä, yöllä ja yks himmeä valo päällä.
Jos ohi menee yksi auto, tai kuuluu jotai muuta ääntä ni se oli sit siinä taas.
Myös lapsille iltasadun lukeminen on ajoittain mahdotonta.
Onneks ne sai joulupukilta kuuntelusatuja cd muodossa. ;D
J.K.Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat. Tää meni mukavana palautuksena Tylypahkasta todellisuuteen.
Jorma Kurvinen: Autotautiset. Luulin että ois hyvä huumorikirja, kun takakansi siltä vaikutti. Alkuun olikin, mut sit meni siihen valitukseen " Autoilua verotetaan liikaa, Tiet on huonot, Bensa on kallista. Ei saa ajaa tuhatta. jne." Eli paskan lainasin, paskan luin. Oma moka.
Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta. Täs peippailee se Viktor kärppä. Vähän semmoinen läpiluku-kirja.
Juha Vuorinen: Juoppisen myrkkyvudet. Dogailuu ja zegoiluu.
Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki. räjähdyksii, Odin, Tor, Irtopää, I ching-laskin... Oikein virkistävä kirja.
Alotin lukemaan taas Tove Janssonin Muumikirjat.
Max Brooks: Zombi taistelijan opas.
Todella käytännöllinen ja mainio opas tämän inhan vitsauksen osuessa kohdalle, tiesittekös esimerkiksi että zombien valtaamista kaupungeista on ehdottomasti parasta paeta motocross moottoripyörällä, tosin kannattaa olla skarppina, koska 31 prosenttia paoissa sattuneista kuolemista johtuu kuskin omasta varomattomuudesta tai ylimielisyydestä!
Tai siitä että tarttuuko zombius sukupuoli yhteydessä tiedetään todella vähän!!! :D
Lainaus käyttäjältä: Hatshoe - 01:36:09 - 29.12.2011
..juoden suuren määrän erinomaista vihreää teetä ja lukien ensimmäiset 50 sivua Mark Haddonin kirjasta The Curious Incident of the Dog in the Night-time, jonka sain veljeltäni joululahjaksi.
Tämä on murhamysteeri ja sellaisia minä en ole juurikaan lukenut. Mutta tämä ei olekaan aivan tavallinen murhamysteeri. Uhrina on naapurin koira ja salapoliisin virkaa toimittaa 15-vuotias Christopher Boone, jolla on Aspergerin syndrooma. Christopher on myös kirjan kertoja ensimmäisessä persoonassa.
Tää oli tosi hyvä. Muutakin on tullut luettua, kuten Ethical Slut, jota on Kirjiksessä myynnissä. Käytännönläheinen opas polyamoriaan, avoimiin suhteisiin ja muihin seikkailuihin. Vähän amerikkalainen, mutta monessa asiassa silmiä avaava teos. Esim. mustasukkaisuuden luonteesta ja käsittelystä oli hyvää pohdintaa.
Nyt menossa Lee Alan Dugatkinin The Prince of Evolution joka vertaa Kropotkinin poliittisen ajattelun kehittymistä ja tämän tieteellisen työn suhdetta toisiinsa.
Luin eilen loppuun Edward Bellamyn Looking Backwardin. Jonkinlaisena klassikkonahan tota pidetään. Tyyppi matkustaa ajassa vuodesta 1887 vuoteen 2000 ja herää sosialistisen utopiaan. Hyvä kirja oli, ja vaikka tää on fiktiota niin täsä annetaan kuva siitä miten valtio-sosialistit ("the state as the sole capitalist" linja) mahdollisesti ajattelisivat utopiansa toimivan. Tulee jotenkin mieleen Malatestan kirjoituksia (esim. At the cafe, A talk by two workers on anarchist-communism...) tästä tyylistä missä fiktiivisten keskustelujen avulla esitetään faktaa. Vois filosofoida paljon vielä Bellamyn politiikkasta mutta ei jaksa just nyt kun ei oikein riittä suomenkielen kirjoitus taidot...
Seuraavana aloitin sit täsä aamulla Gabriel Kühnin editoima Gustav Landauer: Revolution and other writings, a political reader.
Tilasin vähän aikaa sitten tuon samaisen Landauerin. Pistä tulemaan väliaikaraporttia edetessäsi sen kanssa. Gustavin kaverin Erich Mühsamin kokoelmaa haikailin samalla, mutta saas nyt nähdä tuleeko tuota ensimmäistäkään järkälettä kahlattua kunnolla läpi. Modernimmalla osastolla uusimpia hankintojani ovat Critchleyn Infinitely Demanding ja artikkelikokoelma Post-Anarchism: A Reader (kumpaakin kaupan Kirjakahvilassa). Vaikka eihän tämä mikään ostosketju ollutkaan!
Muuten, jollei runosuoni syki suomeksi ihan haluamallasi tavalla, niin filosofoi ihmeessä ruotsiksi.
Dan Simmonsin Hyperion menossa.
Ja Raoul Vaneigemin Revolution of Everyday Life. Ehkä kerron näistä lisää myöhemmin.
Kasari-kirjan luin äskettäin. Ainakin oli paljon kuvia, nopea lukea. Ja ketäpä ei kasari-meininki kiinnostaisi, tässä ainakin pääsee hetkeksi niihin tunnelmiin. Punkkia ei juurikaan, jos joku sitä hakee. Westön tekstit varsin hyviä ja rohkeita. Ei muuten sitten mahdu tämä kirja taskuun!
(http://www.otava.fi/stc/bookCovers/85572030350625526-kasari_kansi.jpg)
Sari Poijärvi – Kjell Westö, Kasari: Kun pyörähdin pyörässä näin (Otava, 2011)
80-luku oli olkatoppausten, neonvärien ja pillifarkkujen, juppien ja solariumin, aidsin ja
Tšernobylin aikaa. Se alkoi punk-henkisesti ja päättyi Berliinin muurin murtumiseen.
Valokuvataiteilija Sari Poijärven ja kirjailija Kjell Westön kaleidoskooppimainen leikekirja
kertoo kuvin ja tarinoin tästä ylenkatsotusta vuosikymmenestä.
Poijärvi esittelee kuvin oman kasarihistoriikkinsa. Upean skräppikirjan dokumenttivalokuvat,
julkkisten henkilökuvat, julisteet ja lehtileikkeet vievät suoraan 80-luvun tunnelmiin.
Kirjailija Kjell Westö herättää kasarin henkiin tarinoillaan.
Lainaus käyttäjältä: Hatshoe - 16:31:32 - 22.02.2012 Dan Simmonsin Hyperion menossa.
Minulla puolestaan sarjan viimeinen osa
Rise of Endymion. Eka on kyllä hurjan hyvä.
Joo, tykkään, nyt ku oon päässy vauhtiin!
Lainaus käyttäjältä: kuka tahansa - 18:13:15 - 19.02.2012
Tilasin vähän aikaa sitten tuon samaisen Landauerin. Pistä tulemaan väliaikaraporttia edetessäsi sen kanssa. Gustavin kaverin Erich Mühsamin kokoelmaa haikailin samalla, mutta saas nyt nähdä tuleeko tuota ensimmäistäkään järkälettä kahlattua kunnolla läpi.
Eipä tullut mitään raportoitua vaikka tarkoitus kyllä oli... Ei oo kyl vähän aikaan ollut aikaa lukeakaan mitään, mutta nyt aamulla sain ton Landauerin luettua loppuun. Ihan hyvä kirja, toi itse Revolution teksti ei kyllä oikein mitään antanut, mutta lyhyemmät artikkelit olivat antavia ja ajatuksia herättäviä. Revolutionista taidettin mainita kirjassakin että jo Landauerin aikalaiset pitivät sen sekavana ja vaikeasti ymmärrettävänä. Mutta tosiaan loput kirjasta oli mielestäni erittäin hyvä. Osuvia havaintoja, osittain tietenkin vanhoista tapahtumista jotka kiinnostavat lähinä historialisessa mielessä, mutta myös "ikuisista kysymyksistä" kuten sosialismin rakentamisesta/toteutamisesta (Landauren käyttää sosialismia ja anarkismiä synonyymeinä).
Kiinnostavinta mielestäni on että Landauer ehdottaa sosialistisen yhteisön perustamista maaseudulle, mikä on loogista siksi että tämmöinen yhdistettynä pienteollisuutteen ja käsityöhön pystyisi elättämään itsensä, mikä kaupunki ei voi tehdä koska kaupunki on aina riippuvainen maaseudusta, mutta ei vältämättä toisinpäin. Rakentakseen sosialismia pitää kuitenkin varmistaa että tästä ei tule suljettu yhteisö, vaan laajentaminen on aina pidettävä mielessä, mutta Landauer painostaa ettei voi odottaa että "koko kansa/maa/tms" on anarkisteja, vaan on aloitettava toiminta tässä ja nyt, olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Landauer ei tässä yhteydessä kuitenkaan puhuu siitä, että vaikka se olisi hienoa jos asiat olisi rauhanomaisia, niin siinä kohtaa kuin tämä/nämä yhteisöt muodostaisivat todellisen uhkan valtion valtaa vastaan niin taistelusta tulee, uskon, hyvin mahdollisesti aseistettu, eteenkin jos vallankumoukselliset tekevät sen virheen että ne eivät ole aseistettuja, ja uskon että historia tukee tätä. Paitsi jos sosialistinen tietoisuus on niin suuri että armeija aseutuu vallankumouksellisten puolelle.
Ja olihan kirjassa paljon muutakin, mutta toi tuli nyt päällimmäisenä mieleen. Seuraavaksi siiryn ajassa noin 100 vuotta eteenpäin omalle ajalemme ja luen Scott Crowin
Black Flags and Windmills: Hope, anarchy, and the common ground collective joka kertoo kansalaistoiminasta vuoden 2005 Katarina myrskyn jälkeisessä New Orleansissä, milloin Common Ground ryhmä rupesi uudelleen rakentamaan yhteisönsä kuin valtio ja apujärjestöt eivät välittäneet. Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta kirjalta. Olen vasta lukenut alkusanat, mutta koska aiheesta oli puhetta (tai no siis itse puhuin...) niin niissä Crow sanoo että saadessaan sekä rasistisia ryhmiä että valtion vastaansa ne (common ground collective) eivät olisi selvinneet jos eivät olisivat harjoittaneet aseistettua itsepuolustusta.
Semmoista. Kirjoitusvirheitä on varmasti ;)
Viime aikoina ollut hieno keli olla parvekkeella lukemassa :) parhaillaan menossa Antony Beevorin Spanska inbördeskriget (the battle of spain).
Lukeeks kukkaan mittään??
Parhaillaan menossa Clifford D. Connerin A People's History of Science, mikä näyttää miten tiede on aina ollut ihmisten yhteinen savutus, ja miten "suuret" tiedemiehet usein ovat saaneet enemmän arvostusta kuin olisivat ansainneet. Hyvä kirja.
Puolisolla on menossa toi Hunger Games trilogia, kuulema on hyvä. Itse en tommosista pahemmin välitä, kerran maailmassa on oikeitakin asioita mistä voi lukea. Tosin B. Travenia (http://en.wikipedia.org/wiki/B._Traven) kiinnostaisi lukea.
Oon mä lukenu vaikka mitä, mut en vaan muista tänne leuhkia. Ja ne mun lukemiset ny on mitä on. ..
Lapiduksen Stockholm noir I-III oli kyl pettymys, älkää käyttäkkö siihen aikaa. Esim. Mika Waltarin: Komissaario Palmun erehdys on 82 x kovempi. Mut Tukholmaan sijoittuva Åsa Scwarz: Nefilit oli ihan lukemisenarvoinen. Olihan se paikoitellen aika imelä ja emo ja sit toisaalta ihan core. Mut kerta lukuna toimi, vallankin kun ei ollut mitään ennakkohypeä.
B.Travenit oon luken joskus vuonna ??? Mut niitä löytyy hyllystä, Martin kirjaton poistoja. Että jos Egge haluaa lainata...
Lainaus käyttäjältä: mögälix - 20:24:42 - 30.06.2012 B.Travenit oon luken joskus vuonna ??? Mut niitä löytyy hyllystä, Martin kirjaton poistoja. Että jos Egge haluaa lainata...
Joo, tää ois jees, tällä hetkellä on vaikka kuinka paljon lukemattomia kirjoja ihan tosa omassa hyllyssäkin, mutta voi hyvin olla että palaan asiaan jossain vaiheessa :)
Tällä hetkellä vieläkin toi People's History of Science menossa, ja rupesin siinä sivussa lukemaan
The Letters of Sacco And Vanzetti kirjan.
Kirjasuosittelu: Charles C. Mann - 1491. Amerikka ennen Kolumbusta.
Oli kyllä tosi mielenkiintoinen monellakin tapaa, ja plussaa vielä et hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Hyvin tulee kanssa esille miten tiedemaailma riitelee keskenään eri teorioista. Tämän kirjan mukaan esim. Amazonin alue ei ole koskematonta sademetsää vaan siellä on ollut pitkään asutusta - tyypit vaan on osanneet käyttää maata tuhoamatta sitä.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=952264076X (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=952264076X)
jaahas, vois leuhkia mitä on tullu luettua, "parhaimpii"/mieleenpainuvimpia/tärkeimpiä kirjoja mitä tänä vuonna muistan lukeneeni:
poliittista: Pasi Toiviainen - Ilmastonmuutos Nyt, Pentti Linkola - Voisiko elämä voittaa, Dan Li & Mikael - Äärioikeisto Suomessa, pjotr kropotkin (suom. juha kulmala) - Kapinahenki, Emma Goldman - Kirjoituksia anarkismista, risto isomäki - 34 tapaa ehkäistä ilmaston ylikuumeneminen...
hengellistä; eckhart tolle - "practising the power of now" ja "new earth" (suomeks käännettynä tän tyypin kirjat taas eivät toimineet), deepak chopra - "kolmas jeesus" ja "buddha", bhagavad gita, uuden testamentin evankeliumit, osho - tantra, spirituaalisuus ja seksi, nag hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä...
kaunokirjallisuudessa, kauko röyhkän romaanit kuten kaksi aurinkoa, magneetti ja avec (äänikirjana) olivat hyviä... täl hetkel menossa ranskalaisen Bernard Werberin kirja Muurahaiset, joka biologisesti faktoihin perustuva jännäri muurahaiskeon elämästä, todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava...
sit hmm...
täs ne parhaat ehkä olivatkin, joskus kesällä tuli myös luettua sekopään nimeltä nietzche höpötyksiä, ei kyl jääny niistä paljoa mitään mieleen...
suosittelen ehkä eniten tota Muurahais-kirjaa... se on niin jännä!
Mä kans tykkäsin tosta Muurahaiset-kirjasta, on ne muurahaiset vaan ihme epeleitä!
Luin äskettäin loppuun Yevgeny Zamyatin' We kirjan. Vähän vaikeeta kerättä nyt ajatukset tästä kirjasta, mutta selvästi huomaa että tää on ollut Orwellin 1984:n (ja muitenkin dystopien) esikuva, pohjimmiltaan aika sammanlainen juoni. Kuitenkin kevyempi ja hauskempi kuin 1984, jonka loppu vitutti niin paljon että oli pakko vetää kännit ja meinas lentää koko kirja parvekkeelta (onneks ei kuitenkaan lentänyt, kirjaston kirja ja kaikki :P).
Tässä kirjassa seinän taakse muusta maailmasta pitkän sodan jälkeen eristetty totalitäärinen valtio elää tarkaan laskelmoitua ja yhdenmukaista elämää, missä kaikki työnteosta rakasteluun tehdään määrätyn aikataulun mukaan. Tilaa yksilöllisyydelle ei ole, mutta ihmiset ovat "oppineet" että heidän tapa elää on onnea. Vanhasta maailmasta ei arvosteta paljon muuta kuin Taylorismi (jonka puutteeksi mainitaan että sitä sovellettiin ainoastaan työhön, eikä elämän kaikkiin osiin) ja kristinuskon jumalan tapaa "rankaistaa rakkaudesta". Toki jumalaan ei uskota, vaan tämän korvaa yksivaltias, suuri johtaja.
Kahden tunnin päivittäisen vapaaijan aikana päähenkilö D-503 (ihmisillä ei ole nimiä, kaikki ovat numeroita) tutustuu kuitenkin maanalaiseen vallankumoukselliseen liikkeesseen, vaikka suurimaksi osaan kirjaa ei ole osaa tätä, vaan kirjoittaa ainoastaan muistinpanoja. Prosessissa hän kehittää "sairauksia" kuten mielikuvitusta ja unien näkemistä, jotka harhauttavat ihmiset "yhteisestä hyvästä".
En nyt viitsi hirveesti koko juonta tässä paljastaa. Mutta ajatuksia ja tunteita herättävä kirja, vaikka ei läheskään yhtä raskas kuin 1984, kuten jo mainitsinkin. Toimii tavallaan poliittisena kirjana, vaikka sillä ei mitään tiettyä poliitista linjaa ole, enemmänkin filosoofisella tasolla herättää pohdintoja vapaudesta, onnesta, elämästä ja siitä, mitä nämä oikeasti ovat, ja voiko ulkopuolinen auktoriteetti määrätä näitä. Näin ainakin mun mielestä. En ihmettele että kirja oli kieletty kirjoittajan kotimaassa Neuvostoliitossa yli 60 vuotta.
Voin suositella!
Luin täsä Donald Norfolkin Läkande Trädgårdar (The Therapeutic Garden) ja oli kyl hieno, pohdittiin lähinä psykoloogisia vaikutuskia siitä kuin ihminen erotetaan luonnosta, niin kuin viimeisen muutaman sadan vuoden aikana on tehty. Itse vähän ärytti se kuin piti vähän välillä vahvistaa väiteittä jollakin mitä joku prinsi tai muu merkkihenkilö on sanonut, mutta kaikenkaikkiian silti hyvä kirja luonnonläheisyyden tarpeellisuudesta.
Tänään rupesin sit lukemaan Kalevalaa. Tämä on jo pitkään ollut suunnitelmissa, ja ostinkin ton kirjan varmaan joku vuosi sitten, mut ei kannattaa hosua, eihän? Joksenkin haastavaa suomenkielen käyttöä välillä, mutta neljän ekan runon perusteella pätevä kirja 8)
Viimeisen kolmen viikon ajalta, noin:
Kettu, Katja: Piippuhylly
Sepúlveda, Luis: Maailman lopun maailma
Sirola, Jouko: Mitään pelättävää ei ole
Kurlansky, Mark: Nonviolence, The history of a dangerous idea
Lynd, Staughton & Grubacic, Andrej: Zapatistit ja tuplajuulaiset
Sirola, Jouko: Etsijä ja hänen neljätoista elämäänsä
Kaikki löytyi pääkirjastosta, enemmän tai vähemmän sattumalta. Kannatti lukea. Erityisesti suosittelen: Maailman lopun maailma, Mitään pelättävää ei ole, Nonviolence.
Seuraavaksi lähtee lukuun McCarthy, Cormac: Veren ääriin.
Ja odottaahan tuossa myös muutamat muut kirjat vuoroaan.
Nyt luen Alan W. Wattsin kirjaa "Zen" ja Ian Carrin Miles Davis-eeposta. "Zenistä" en vielä osaa sanoa paljoakaan, kun olen lukenut sitä vain kolmisenkymmentä sivua. Davis-opus on helvetin paksu, mutta teksti on erittäin mielenkiintoista ja hyvin sujuvasti kirjoitettua.
Seuraavaksi ajattelin lukea Richard Farinan "Been Down So Longin".
Lainaus käyttäjältä: Mensator - 09:53:24 - 24.05.2013
... Davis-opus on helvetin paksu, mutta teksti on erittäin mielenkiintoista ja hyvin sujuvasti kirjoitettua.
En muista, että oonko lukenut just tuota, mutta parikin eri Milesin elämänkertaa on tullut luettua. Omaelämänkerta varsinkin oli hellvetin hyvä. Miles oli kova jätkä! 8)
T.S. Eliotia lainasin kirjastosta, mut en oo vielä syventynyt. Wikipediassa syyttävät antisemitismistä ko. kaveria, mutta en tiedä sitten, taisihan Dostojevskillakin olla jotain erikoisia viittauksia juutalaisiin. Ei sillä että missään tapauksessa mitään tuommoisia ennakkoluuloja hyväksyisin, mutta ehkä sit vaan pitää ajatella, että kukaan ei oo täydellinen...kaipa se kokonaisuus sit merkkaa ja asiattomuudet voi skipata.
Tällä hetkellä vain yksi kirja lainassa/luettavana, mutta se onkin sitten melko tiivistä asiaa.
Kyseessä siis The Physics of Musical Instruments (2nd ed).
Ajattelin lukea tämän nyt ensin kannesta kanteen, siten että lähinnä vilkaisen nuo kaavat (joita on paljon).
No, onhan tässä myös 485 kuvaa tukena.
Otin luettavaks Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran. Mielenkiintonen kirja. Ennen sitä lukasin Aldous Huxleyn Brave New Worldin jota voin kyllä ihan surutta suositella kaikille.
Martin Heideggerin Olemisen ja ajan suomennoksen sain viimein luettua. Lukeminen aloitettu joskus vuonna 2008, mut varmaankin tarkemmin on tullut luettua tota kaksi edellistä vuotta.
Nyt on vuorossa Tere Vadenin Heidegger, Zizek ja vallankumous, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Kokeillaas foorumilla tätä fb-juttua:
"On kansainvälinen kirjaviikko. Ota lähinnä oleva kirja, käännä esille sivu 52, kirjoita sen viides lause. Älä mainitse kirjan nimeä."
Oma:
"Mansonin murhat olivat tunnetuin esimerkki, mutta samoihin aikoihin San Franciscossa liikkunut joukkomurhaaja Zodiac Killer oli monella tapaa vieläkin hämmentävämpi tapaus."
"Juuri tämänkaltaiseen pöydän alla matelemiseen syyllistyivät ne ogonit, jotka hakeutuivat Ojukwun johtaman Biafran kapinahallituksen syliin, vaikka se suhtautuikin ogoneihin sangen vihamielisesti."
(En laskenut viiteen mukaan edelliseltä sivulta jatkuvaa virkettä, ja tuo nyt oli suunnilleen lähimpänä oleva kirja, vaikka onhan tuossa Kirjakahvilan divarihyllyssä aika paljon muitakin...)
"Heidän elämänsä todisti, että he olivat Herransa ja Mestarinsa uskollisia seuraajia sanalla ja työllä, töissään ja kärsimyksissään."
"107. Sointuanalyysitehtäviä."
"No" Ford selitti, "jos meillä on onnea, se on vain vogonipartio joka on tullut heittämään meidät ulos aluksesta."
"Se lapsi, joka tänä yönä syntyy, elää 12 vuoden n.n. kuukauden n.n. päivän ja n.n. tunnin vanhaksi ja silloin kuolee kaivoon." (Kertoja ei muistanut kuukausien, päivien, eikä tuntien määrää.)
Loistava tää kirjalainausten vaihteleva kirjo :D
''We'd see people we knew at gigs and they were wearing hip hop type clothes, saying ''yeah, the beastie Boys...that's where it's at!''''
Lainasin kaverilta:
Michael Azerrad: Our Band Could Be Your Life
(https://s3.amazonaws.com/assets.dischord.com/images.d/release/image/446721/9780316787536_388X586.jpg)
"Music journalist Azerrad (Come As You Are: The Story of Nirvana) makes it clear through his tales of 13 highly influential punk and indie rock bands from Black Flag to Beat Happening that his subjects could have easily been any misshapen, angst-filled, morbidly creative teens on the planet. In painting the portrait of the volatile 1980s underground music scene, he reveals the importance of subversive-minded musicians in an industry controlled by hit-hungry executives. Includes chapters on Minor Threat and Fugazi."
Hyvin kirjoitetut historiikit seuraavista bändeistä: Mission of Burma, The Minutemen, Black Flag, Hüsker Dü, Minor Threat, The Replacements, Butthole Surfers, Sonic Youth, Big Black, Fugazi, Mudhoney, Beat Happening ja Dinosaur JR.
Suosittelen esim. kaikille.
^ sattumalta just lueskelen tota! Leppoisaa luettavaa ja samalla tullut syy verestää muistia mm. Hüsker Dün ja Mission of Burman tuotannon osalta.
^^ Hyvä kirja kyllä ja pitäisi hankkia omaan hyllyyn. Dinosaur Jr:n sisäinen dynamiikka jäi mieleen.
Tuo löytyi myös musakirjastosta ainakin joskus. Kirjoitin tuosta muuten arvion Toiseen vaihtoehtoon joskus 2000-luvun alkupuolella.
Lainaus käyttäjältä: karel - 17:33:59 - 11.11.2013 Tuo löytyi myös musakirjastosta ainakin joskus.
Löytyy edelleen, mitä nyt tällä hetkellä on mun hyllyssä.
Eilen sain luettua Don DeLillon Point Omegan (englanniksi) – huikea!
Vois suositella elokuvista kiinnostuneille ainakin. Pakko lukea lisää tän teoksia, ja nimenomaan englanniksi.
Omassa hyllyssä on ennestään Valkoinen kohina (White Noise). Pitäis sekin lukea loppuun, mutta toisaalta vois vetää tuonkin mieluummin englanniksi.
Aika vähän yhdysvaltalaisia kirjailijoita lukeneena vertautan DeLillon lähinnä Cormac McCarthyyn, vaikka (kieli) onkin huomattavasti hillitympää virtaa.
Marko Pyhtilä: Kansainväliset situationistit
Selkkaus-kitaristin väikkäri vuosina 1957-1972 toimineesta situationistiliikkeestä. Väikkäriksi ei ehkä niitä syvällisempiä, mutta noin tietokirjana toimi helpon luettavuutensa ansiosta. Situationistit oli siis Ranskasta lähtenyt liike, joka yhdisti avantgarde-taiteen ja marxilaisuuden. Liike henkilöityi pitkälti sen johtohahmoihin kuuluneen Guy Debordin ajattelun ympärille. Situationistien suurin anti länsimaiselle ajattelulle oli varmasti spektaakkeli kritiikki, joka siis on purevaa kapitalismin analyysiä yhä tänäkin päivänä. Kirja toimii myös ihan jees johdantona marxilaisuuteen, jos se ny sattuu kiinnostamaan. Muuten parasta antia oli varmaankin Debordin ristiriitainen persoonallisuus ja yleinen sekoilu tuon liikkeen ympärillä. Niin ja kyllähän tuossa Debordin ehdottomuudessa kaikkine outouksineen on myös jotain hirveän samaistuttavaa. Aika monessa jutussa tyyppi on myös oikeassa ja toimii eräänlaisena profeettana sille, miten maailma makaa tänä päivänä kaiken maailman facebookkeineen, älypuhelimineen, terroristipelkoineen ja tavarafetisseineen...
Nyt lukuvuorossa Guy Debordin Spektaakkelin yhteiskunta.
Tässä viikolla oli Aten kanssa juttua Arto Salmisesta. Nerokasta yhteiskuntanäkemystä, mustaa huumoria ja inhorealismia. Kirjoista esittelylistaus täällä:
http://lukupiiri1.blogspot.fi/2012/07/arto-salmisen-kirjoista.html (http://lukupiiri1.blogspot.fi/2012/07/arto-salmisen-kirjoista.html)
Vanhan säikeen elvytys asiaan sopivalla tiedolla, josta on toivottavasti iloa kaikille lukemisesta kiinnostuneille. Eli ilmainen ja vapaasti käytettävissä oleva kirjasuosittelija löytyy osoitteesta https://kirjasuosittelu.iteco.fi (https://kirjasuosittelu.iteco.fi). 8)
Tänä vuonna lukenut enemmän kuin aikoihin. Ja jopa ihan kaunokirjallisuutta. Vonnegut, Camus ja Swift ehkä kovimmat mitä mennyt. Toivon vielä saavani 50 nimikettä rikki ennen vuoden vaihdetta.