Sunnuntaina 9.10.2011 klo 11-14 Kirjakahvilan vegaanibrunssi. Brunssin jälkeen klo 14 tanskalaisen Dogma 95 -liikkeen ensimmäinen - ja mielestäni paras - elokuva
Juhlat / Festen (Thomas Vinterberg, Tanska 1998). Elokuvan traileri:
http://www.youtube.com/watch?v=vKe_AxTFGXc.Brunssimenu:
- porkkana-kikherne-kookoskeitto
- tomaattiset pasteijat
- vastaleivottu sämpylä
- levitteet + tuoreet vihannekset
- mustikkamuffinssit.
Brunssi 6€ (alle 12-v. lapsilta 3€), kahvi 1,80€ / tee 1,50€ (opisk. 1,20€). Leffanäytös maksuton.
Elokuvan arvostelu
Film-O-Holic.com-sivustolla:
LainaaNuori tanskalainen Thomas Vinterberg on vetänyt pisimmän korren dogmi-koulukunnassa tähän mennessä. Ainakin verrattuna Lars von Trierin Idiootteihin. Sitä paitsi Juhlat onkin minusta enemmän "se" julistuksellinen dogmi-elokuva kuin edellä mainittu pinnallinen mielenosoitus. Vinterberg ei ole pilkulleen eikä prikulleen tyytynyt olemaan paperiin valettujen kaverivalojen käskyläinen. Hän käyttää näkemyksellisesti hyväkseen askeettisia totuuskriteerejä survoten niitä surutta eurooppalaisen elokuvan perinteeseen todella tuoreella väännöllä.
Juhlat eroaa ennakkoluulottomuudellaan edukseen niin kuvauksellisesti kuin kerronnallisestikin. Vinterbergin käyttämät "tehosteet" ja leikkausratkaisut toimivat tavallaan vastalauseena kahlitsevimmille dogmi-periaatteille. Juhlat osuu paljon konkreettisemmin ihmisyyteen kuin Trierin painottamat irvistykset ja eritteet. Totuutta tai edes mahdollisimman realistista representaatiota on turha kuvitella löytävänsä, ellei ole valmis menemään sisälle myös ihmismieleen. Ulkokohtaisen radikaalilla kikkailulla sitä ei ainakaan saavuteta.
Vinterbergin poikkeuksellisen pisteliäs satiiri kertoo tanskalaisen nousukasperheen pippaloista vanhassa kartanossa, jossa juhlistetaan notkuvin pöydin ja tauotta täyttyvin viinilasein suvun 60-vuotta täyttänyttä patriarkkaa. Pahaa aavistamaton juhlakansa kerääntyy syntymäpäiväseremonioille, mutta kirkkaasta auringosta huolimatta tummat pilvet alkavat kerääntyä katsojan alitajuntaan. Menneisyyden kelmeiden möröjen ja luurankojen kolkko kalina alkaa kaikua jo ensimmäisistä kuvista lähtien, kunnes poroporvarillisen pahoinvoinnin esirippu revitään alas monessa näytöksessä.
Päivänvalolle arkojen paljastusten jälkeen tapetit ja tunnelma menevät sen siliän tien juhlapopulan yrittäessä sinnikkäästi pitää kiinni ostetun arvokkuutensa viimeisistäkin rippeistä. Pinnistäen pokkaa pitäen siirrytään seuraavaan ruokalajiin ja mojovasta meiningistä kurkkuun juuttuvat hiukopalat huuhdotaan alas yhä suuremmalla viinan määrällä. Mutta kuin armottoman luonnonvoiman lailla, kiristymään lähtenyt tunnelma tihentyy väistämättä kohti leikkauspistettä, jolloin tekopyhät hymistelyt eivät enää tilannetta korjaa.
Juhlat repii antaumuksella estottoman rivosti auki nousukasporvariston sivistyksen ohuen pintakerroksen. Pienikin raapaisu merkitsee moukkamaisen sivistymättömyyden rumaa esille purskahtamista. Osuttuaan nautinnollisesti kylkiluiden väliin Vinterberg ei missään vaiheessa höllennä otettaan vaan vääntää veistä haavassa niin, että visvainen vuoto vain yltyy yltymistään. Vaikka Juhlat irvokkaasti piehtaroi perheskandaalissaan, elokuva säilyttää rakenteellisesti johdonmukaisella tavalla julman satiirisen otteensa, joka laajenee tarkastelemaan keskiluokkaisen hyvinvointiyhteiskunnan pinnan alla kyteviä henkisen rappion ilmentymiä. Rasismi, kiihkonationalismi, ylimielinen suvaitsemattomuus ja kevytkenkäinen pöyhkeily kurkkivat heti nurkan takana niin sanotun sivistyksen rajoittuessa designvaatteisiin, falskeihin fraaseihin ja hienostuneisiin pöytätapoihin - yhtä kaikki kultivoituneeseen teeskentelyyn.
Toivon mukaan jatko näyttää, että Juhlat merkitsee terävänäköisen rienaajamentaliteetin paluuta eurooppalaisessa elokuvassa. Luis Bunuelin ja kumppaneiden tallaama lahjomaton polku huutaa uusia, poliittisesta korrektiudesta viis veisaavia häirikköjä pyhitetyn yleisen mielipiteen, tasapäistävien tilastojen sekä kasvottoman konsensuksen syövyttämässä maailmassa, josta yksilöllisyys ja radikaalit ajatukset ovat kohta muutoin kuolleet.
Janne Rosenqvist
