Kirjanvaihtobrunssi + elokuvanäytös Kirjakahvilassa su 19.9.
Brunssi klo 11-14,
Tulitikkutehtaan tyttö (Aki Kaurismäki, Suomi 1990) klo 14. Menu: nuudeliseitansalaatti, perunasalaatti, sämpylä, hummus, tomaattilevite, vihanneksia, vispipuuro. Brunssi 6€ (alle 12 v. lapsilta 3€), kahvi 1,80€ / tee 1,50€ (opisk. 1,20€). Leffanäytös maksuton. Kirjanvaihto toimii periaatteella "tuo yksi, ota kaksi". On sallittua ja jopa suotavaa viedä useampi kirja tuomaansa teosta vastaan. Toiselle tarpeettomaksi jäänyt kirja voi toiselle tarjota loppumattomia lukuelämyksiä. Tuo siis kirjasi kiertoon.
Elokuvan arvostelu (spoiler alert!)
Suomalaisen elokuvan festivaalin sivustolta:
LainaaTulitikkutehtaan tyttö (Flickan från tändsticksfabriken) 1990. Tuotanto: SFI Svenska Filminstitutet, Villealfa Filmproductions Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Aki Kaurismäki. Apulaisohjaaja: Pauli Pentti. Kuvaus: Timo Salminen. Äänitys: Jouko Lumme. Leikkaus: Aki Kaurismäki. Lavastus: Risto Karhula. Puvustus: Marja-Leena Helin. Musiikki: Mauri Sumén. Näyttelijät: Kati Outinen (Iris Rukka), Elina Salo (äiti), Esko Nikkari (isäpuoli), Vesa Vierikko (Aarne), Reijo Taipale (laulaja), Silu Seppälä (veli), Outi Mäenpää (työtoveri), Marja Packalén (lääkäri), Richard Reitinger (mies baarissa), Helga Viljanen (konttoristi), Kurt Siilas (poliisi), Ismo Keinänen (poliisi). Ensi-ilta: Helsingissä 12.1.1990 (Andorra, Diana), Turussa (Diana). Kesto: 65 min.
Aki Kaurismäen työläistrilogian päättävä Tulitikkutehtaan tyttö lienee sarjan puhdasverisin elokuva. Samalla se on selvästi synkempi ja julmempi kuin sitä edeltäneet Varjoja paratiisissa (1986) ja Ariel (1988). Se on minimalistinen elokuva, jossa kurjistumisteoria saa ruumiillistumansa. Tulitikkutehtaan tyttö on yhtä aikaa sekä marxilaisen talousfilosofian hengessä tehty realistinen – tai oikeammin naturalistinen – tarina että tuliomainen melodraama ja H.C. Andersenin hengessä kirjoitettu satu.
Tulitikkutehtaan tyttö on riisuttu lähes dialogittomaksi. Ennen ensimmäistä vuorosanaa elokuvassa nähdään kymmenen minuutin mittainen jakso, jossa päähenkilö Iris Rukka (Kati Outinen) kuvataan vaihetyössä tulitikkutehtaalla ja kotitöissä hoitamassa äitiään ja isäpuoltaan. On oikeastaan hämmentävää, kuinka vähän kotimainen elokuva kuvaa arkista työntekoa, mutta Kaurismäen työläistrilogiassa sitä nähdään runsaasti - vieläpä romantisoimatta tai niin, että se esitettäisiin päähenkilön ohimenevänä elämänvaiheena.
Tehtaan ja ilkeän isäpuolen varjossa elävä Iris kohtaa diskossa miehen. Jatko on kuin Teuvo Tuliota parhaimmillaan: yhteisen yön jälkeen Ilona kuvittelee suhteen, mutta mies tarjoaa rahaa. Kun Ilona saa havaita tulleensa raskaaksi, tarjoaa mies lisää rahaa, tällä kertaa aborttiin. Ilona päättää kostaa miehelle ja samalla hän kostaa myös paitsi koko miessukupuolelle, myös alkoholisoituneille äidille ja tämän miesystävälle.
Tulitikkutehtaan tyttö on koherentti ja ehjä elokuva. Se on sekä kotimaisen elokuvan että elokuvahistorian kunnianosoitus, mutta samalla myös ylistys isänmaalle, jossa kuunnellaan surumielistä tangoa ja suoritetaan velvollisuudet vaitonaisina. Maalle, jossa edes surmatöissä ei sorruta suurieleisyyteen. Suomalaista ahdistusta on kuvattu tuhansissa kotimaisissa taideteoksissa, mutta samanlaista sadunhohteisuutta löytyy vain vähän, korkeintaan Aku Louhimiehen elokuvasta Paha maa (2005). Siihen yhtäläisyydet näiden kahden elokuvan välillä päättyvätkin.
Tulitikkutehtaan tyttö on kotimaisen elokuvan merkkiteos. Aivan erityisesti siitä on nostettava esiin Kati Outisen näyttelijäntyö, joka minimalismissaan on tunteita ja sävyjä täynnä. Samaa minimalismia kuin tarinarakenteessa ja näyttelijäntyössä on jo itse aiheen valinnassa – paljon tulitikkua vähemmästä ei elokuvaa voi tehdä. Aki Kaurismäki on kertonut päätyneensä aiheeseen näpäyttääkseen niitä, jotka sanovat käsikirjoituksen olevan elokuvan hankalin vaihe: elokuva on ennen muuta näyttelijäntyötä, näyttämöllepanoa, leikkausta ja kuvausta. Tulitikkutehtaan tytön käsikirjoituksena oli pelkkä kohtauslista sekä paperilapuille käsin kirjoitetut dialogikatkelmat.
Matti Salakka
