Tänään kevään viimeinen elokuva:
24.4. David Lynch:
TWIN PEAKS – TULI KULJE KANSSANI
(Twin Peaks: Fire Walk with Me/Twin Peaks – Eld vandra med mig), USA 1992 • Sheryl Lee, Kyle MacLachlan, Ray Wise, David Bowie • musiikki Angelo Badalamenti • suom. tekstit/svensk text • K16 • 135 min
David Lynchin ja Mark Frostin yhdessä ideoima, kontrolloima ja osittain myös käsikirjoittama ja ohjaama Twin Peaks oli 1990-luvun alun katsotuimpia ja kohutuimpia tv-sarjoja. Twin Peaks yhdisteli murhamysteeriä, saippuaoopperaa, surrealismia, fantasiaa, komediaa ja draamaa tavalla jota ei ollut ennen televisiossa nähty (eikä sen puoleen ole nähty TP:n jälkeenkään). Kriitikoiden ylistämän ja katsojien rakastaman sarjan punaisena lankana oli kauniin lukiotytön Laura Palmerin (Sheryl Lee) murhan selvittely Twin Peaksin havuntuoksuisessa pohjoisamerikkalaisessa pikkukaupunkimiljöössä. Kun asialla oli David Lynch, niin murhatutkimuskaan ei ollut ihan perinteisintä lajia: FBI:n agentti Dale Cooperin (Kyle McLachlan) tutkimusmetodeihin kuuluivat mm. tiibetiläinen päättely ja uninäyt – sekä tietysti musta kahvi ja donitsit. Alusta alkaen murhatutkimusten ohella sarjassa olivat vähintäänkin yhtä tärkeässä osassa useat sivujuonet, ihastuttavan omalaatuiset henkilöhahmot, kutkuttavat yksityiskohdat ja Badalamentin sävellyksissä konkretisoituva eteerinen tunnelma. Sarjan loppuvaiheilla, murhaajan henkilöllisyyden selvittyä jo aikaa sitten, Twin Peaks karisti niskoiltaan viimeisetkin rippeet tv-sarjoja koskevista konventioista ja muuttui myyttisiä mittasuhteita tavoittelevaksi kertomukseksi Hyvän ja Pahan taistelusta.
Jos sarjan miljoonat katsojat ihastuivat Twin Peaksin asukkaisiin ja miljööseen, niin samoin kävi David Lynchillekin. Tv-yhtiön päätettyä lopettaa sarjan Lynch ei ollut vielä valmis hylkäämään tutuiksi tulleita hahmoja vaan alkoi heti työstää Twin Peaks -aiheista elokuvaa. Twin Peaks – Tuli kulje kanssani ei kuitenkaan jatka siitä, mihin sarja loppui vaan kertoo Laura Palmerin kuolemaa edeltäneistä tapahtumista. Näin ollen elokuvasta ovat poissa monet tv-sarjasta tutut hahmot, jotka tulivat mukaan tarinaan vasta murhatutkimusten myötä. Elokuvan tunnelmakin poikkeaa selvästi sarjasta – Tuli kulje kanssani on paljon lohduttomampi ja synkempi katsomiskokemus. Teemoiltaan elokuva muistuttaa tv-sarjan viimeisiä, surrealistisia jaksoja joissa siirryttiin arkipäivän todellisuudesta unenomaisen häkellyttävään demonien ja enkelien maailmaan. Nämä tekijät selittävät osaltaan elokuvan saamaa huonoa vastaanottoa – se ei vastannut katsojien elokuvalle asettamia odotuksia, ja oli joillekin kerta kaikkiaan "liian omituinen".
Tuli kulje kanssani on ennen kaikkea kertomus Laura Palmerista, kauniista lukioprinsessasta, joka elää hurjaa kaksoiselämää. Lähimmäisistään huolehtiva, herkkä mallioppilas on myös huumeita ja villiä seksiä janoava häikäilemätön nainen. Laurassa henkilöityy koko Twin Peaksin pikkukaupungin dualismi – kaunis pinta kätkee alleen synkkiä salaisuuksia. Näistä salaisuuksista kammottavin on Bob, ihmisiä valtaansa ottava paha henki, joka on hyväksikäyttänyt Lauraa vuosikaudet. Vasta elokuvan puhdistavassa lopussa Laura pääsee eroon riivaajastaan. Sheryl Lee näyttelee kaksikasvoista Lauraa koskettavan tarkasti.
Lynch loi jo tv-sarjassa kiehtovat puitteet Twin Peaksin henkimaailman elementeille. Siksak-lattiainen punaverhoinen Odotushuone, Musta ja Valkoinen kilta joissa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan ovat Bobin, "Miehen toisesta paikasta" ja muiden henkien asujaimistoa. Lynchin alitajunnasta kumpuava toinen todellisuuden taso on läsnä jatkuvasti: David Bowien esittämän agentti Jeffriesin ilmestyminen FBI:n toimistoon limittää hämmentävän unimaailman toimistohuoneen todellisuuden kanssa, Laura kulkee Punaiseen huoneeseen valokuvan kautta ja agentti Cooper näkee unia samaisesta huoneesta, jossa takaperin puhuva kääpiö tanssii jazzia. Monitaiteilija Lynch vastaa paitsi elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta sekä Gordon Colen roolista, myös parin soundtrack-kappaleen säveltämisestä ja elokuvan äänimaisemasta jossa kuuluu sähkön korkeajännitteistä huminaa ja liekkien öistä kuisketta. Tuli kulje kanssani tuo katsojan eteen toinen toistaan hämmentävämpiä tapahtumia, jotka tuntuvat noudattavan jotain omaa surrealistista logiikkaansa. Lynch ei pelkää tehdä elokuvaa, joka jättää perinteiset juonikuviot vähemmälle ja toimii enemmänkin mielikuvien ja tunnelmien pohjalta musiikkikappaleen tai abstraktin maalauksen tavoin.
– Miemo Penttinen 1997, tekijätietoa päivittivät JS, AA 6.6.2007
