tiistaina 10.9. klo 18-20, Turun pääkirjaston Studiossa, Linnankatu 2, pohjakerros
OHJELMA
Yhteisömedia – Mitä se on?
Tietokirjailija, toimittaja Maarit Nermes
Kommenttipuheenvuorot:
Mitä yhteisöradio, Radio Robin Hood merkitsee työväenliikkeelle ja senioreille?
Valtiopäiväneuvos Ensio Laine, Metalli 49:n veteraani
Miksi olen kääntänyt ja toimittanut ihmisoikeusuutisia yhteisöradioon yli 10 vuotta?
Kääntäjä, Amnesty-aktiivi Annukka Kolehmainen
Community radio and immigrants –Yhteisöradio ja maahanmuuttajat
Journalist, toimittaja Thierry Francis Mbabane
In English – tulkataan epävirallisesti suomeksi
Keskustelua
Tervetuloa !
----------
TAUSTAA
Moni luulee yhteisömedian tarkoittavan ns. sosiaalista mediaa, mutta yhteisömedia (engl. community media) on kuitenkin paljon vanhempi käsite, eikä se tarkoita villiä keskustelua tai narsistista narinaa netissä, vaan journalistisin perustein tuotettua ei-kaupallista kansalaisviestintää, ennen kaikkea paikallisia radioita ja televisioita sekä yhä useammin nettimedioita.
Yhteisömedian voidaan katsoa alkaneen Amerikoista toisen maailmansodan jälkeen, Latinalaisessa Amerikassa katolisen kirkon syrjäisten maaseutujen campesinojen ja intiaanien sivistys- ja aktivointiprojekteina sekä Pohjois-Amerikassa itsenäisten, usein radikaalien ryhmien omina radiohankkeina – kuten Kalifornian aseistakieltäytyjien Pacifica-säätiön vuonna 1949 perustama KPFA-radio.
Suomessakin yhteisömedia on toiminut jo yli 40 vuotta, vaikkei sitä ole lainsäädännössä tunnustettu, eikä sitä juuri tunneta maassamme. Kansalaisasemat aloittivat ruotsinkielisellä Pohjanmaalla jo vuonna 1972 – ensimmäisenä uusikaarlepyyläinen lähitelevisio NY-TV. Suomenruotsalaiset lähitelevisiot (ruots. närtelevision) ovat suomalainen erikoisuus kansalaismedian sektorilla. Suomenkielisistä asemista aloittivat ensimmäisinä 1980-luvulla Ota-TV, Helsingin lähiradio ja torniolainen Radio Pro. Turussakin on toiminut vuodesta 1990 alkaen yhteisöradio, Radio Robin Hood. Vaikka Europarlamentti kehotti jäsenvaltioitaan jo vuonna 2008 tunnustamaan kansalaismedian lainsäädännössään, se ei ole saanut Suomessa mitään vastakaikua.
Kansalaisviestimet edustavat kolmannen sektorin mediaa, joka on tyypillisesti antanut äänen äänettömille: naisille, nuorille, senioreille, työttömille, alkuperäiskansoille, maahanmuuttajille, ammattiyhdistys- ja ympäristöliikkeelle, ihmisoikeus- ja kansalaisaktiiveille, alakulttuuriryhmille, uskonnollisille, seksuaalisille ja kulttuurisille vähemmistöille, mielenterveyskuntoutujille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille, päihdeongelmaisille ja (vapautuville) vangeille...Myös yliopisto-, kampus- ja opiskelijaviestimet ovat tyypillisiä yhteisömedioita. Muissa Pohjoismaissa myös poliittiset puolueet tuottavat ohjelmaa lähiradioissa.