Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘Noituus’ tag

Keikka: 13.10.2012 Tvo, Turku Ikuinen pimeys laskeutuu Turkuun -minifestarit

without comments


Tästä tapahtumasta tuli kyllä elävästi muistoihin legendaarisen 8-salin keikat (käsi ylös, jos tiedät mistä puhun ja toinenkin käsi jos olit joskus paikalla), bändejä oli paljon ja hommat alkoi aikaisin. Tosin se oli poikkeusta, että ne bisset pystyi hörppään sisällä.
Tapahtuma alkoi leffanäytöksellä, mutta itse en sitä nähnyt. Piti pitää mögäveri siinä parin korttelin päässä.
Sitten kun sinne paikalle päädyin ja johonkin nurkkaan yritin mennä kökertämään, tapojeni mukaan, niin eikös tuon Iskran kitaristi tullut siihen juttelemaan kuin vanhalle kaverille. Eikä myö oltu koskaan tavattu. Siinä sitä vaan juteltiin.
Tuli siihen  Ahnan Anju kans höpöttämään. Ja hänellä sitä juttua sit vasta riittääkin, korvani hengästyivät, ei ne oo tottuneet tuommoiseen. Ahna / noituus splitti kasettia siinä saatiin bändille pari kopiota ja selvisi samalla vähän tuon julkaisun kuviot, kuinka se oli mennyt jne. Tehtiin siinä sit jotain levyvaihtoikin.
Niin illan ohjelmaan siis kuului myös bändejä, joten kait niistäkin jotain kerron. Tietty jos haluisin päästä oikein helpolla, niin kirjottaisin tähän vaan kaikki oli todella hyviä ja mahtavia. Mutta voin minä nyt jotain muutakin sepustaa.
Ekana lavan sai itselleen Raivoraittius. On muuten nimensäveroinen bändi on raivoa ja raittiutta. Basisti ehkä hiukan helläkätisesti kohteli instrumenttiaan. Tai sit tää vaan vaikutti siltä, kun rumpali mätti niin raivoisasti.
Eli näin oli soitot alkaneet vauhdilla, eikä se nyt toisenkaan bändin aikana hidastunut. Raision hossekunkut Eyewitness oli vuorossa toisena. Eikä kyllä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa heihin. Täytyy tässä nyt erikseen mainita, että ne biisit missä oli kaksi huutajaa kuulosti erityisen hyviltä (ihan kun ne yksiääniset nyt ois huonolta kuulostaneet). Mut jos jäbillä on aikaa ja energiaa niin perustakaa projekti kahdella huutajalla.
Kolmannesta bändistä en oikein voi sanoa mitään. Tai voinhan minä. Oli mögää, oli zegoilua! Joko tiedät mistä puhun? (vastaukset voi lähettää Kohelluksen sähkö-postiin: kohellus82@gmail.com).
Vendida sit meni ohi ihan kokonaan, kun palailin takasin mögäulottovuuksista. Mut Vendida oli varmaan kans hyvä, koska yhtään huonoa bändiä ei illan aikana soittanut.
Horros, suomibändeistä odotin tätä eniten. Ja kovempihan tää oli kuin mitä odotin tai muistinkaan. Kovaa crustia, jossa on sopivasti räkäisyyttä mukana. Sekä semmoista asennetta, että me tehdään tää näin ja ajatelkaa te mitä ajattelette.
Näiden jälkeen sitten Ahna. Aika paha paikka mennä lavalle, Horroksen jälkeen.Ainakin mun mielestä. Mutta eihän se tätä duoa haitannut täysillä vetivät settinsä. Vertailukohteeksi voisin ottaa pyörremyrskyn. Kovempi oli Ahna kuin joulukuussa 2011.
Iskra sitten viimeisenä. Eipä mulla ollut tietoa tästä bändistä etukäteen (jaksa mistään netistä kuunnella), joten kiinnosti kovasti. Tummasävyistä crustia tuli. Ja tulikin pitkästi, hitto nää soitti pitkän setin. Vai tuntuiko se vaan siltä, voi olla.
Mutta kovin kyllä oli hyvä tämäkin bändi. Pakkohan sitä oli käydä ostoksilla heidän distropöydällä.
Semmoinen tuli tuossa Iskran soittaessa mieleen, että mitähän Kanadan ilmassa on kun sieltä tulee näin kovia naishuutajia. Kuten tää  Iskran huutaja, Ahna Anju (joka viel rumpaloi samalla) ja sit Fuck The Factsin huutaja.
Sit viel ainakin Iskran ja FTF:n huutajat on lavan ulkopuolella aika hiljaisia ja rauhallisia. Tai ainakin sen vaikutelman heistä saa.
Anteeksi, tuli tuommoinen harhauma tuohon. Mutta eipähän tuossa oikein sitten muuta kuin sovittiin sunnuntairoudaukset ja jotain pientä/ perinteistä vielä kohellettiin. Sitten olikin hyvä lähteä hyvällä mielellä kotiin.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 4:19 pm

Arviot: Noituus – s/t 7″ ep (2012)

without comments

Noituus – s/t 7 ″ ep (2012)

Minä ja Noituus

Ensimmäinen kohtaamiseni noituuden kanssa sijoittuu lapsuuteen, jolloin ihmettelin miksi isoäitini täydenkuun aikana vaeltaa pitkin taloa tai todistettavasti pystyi näyttämään kädellään kaivon paikan. Rauha hänen sielulleen.

Turku on kumma maa. Kahvaa myöten veloissaan ja katuja kansoittaa opiskelijat ja eläkeläiset. Tekee kaikkensa tukahduttaakseen kaikenlaisen ”kapinan” ja potee Helsingin painajaista, mutta on myös oivaa maaperää kansainvälisen Noituus yhtyeen harjoittaa mögäämistä. Syy miksi nyt kirjoitan tätä on: eräs toverini aivan kuin varkain ehdotti minulle, että tee Noituus ep:n arvio. Asiaa enempää pohtimatta lupauduin. Nyt huomaan, että kirjoittaminen tästä esikois-7″ ep:stä on vaikeaa. Suhteeni bändiin on rauhallinen ja haluaisin pitää sen niin. ”Kovaydin musta sydän korvat vuotaa mustaa verta.” (S.M.F. Noituus). Mämmirundilla minulla oli mahdollisuus tutustua bändin lavatekniikkaan. Basisti Crustix taikoo mögää kitara- ja bassovahvistimien läpi. Tehokasta tekniikan hyväksikäyttöä.

Levy käynnistyy Upo Pesukarhun täysteholinkousohjelmalla ja samalla ohjelmalla riffit runnotaan läpi ilman mitään keinotekoista tai turhaa polkemista. On turhaa kirjoittaa blast beat tai laulaminen, kansia myöten tämä on Noituutta! Olen ennenkin sanonut, että Noituus pitää kuulla, nähdä ja kokea! Ei lukea.

Written by tomppa

July 9th, 2012 at 7:51 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , ,

Keikkaraportit: Eyewitnessin ”minikiertue” Turun halki. 17.-18.12.2011

without comments

Lauantai-ilta ja Punk In Finland-tukikiertue oli Turussa. Vettä tuli ku Esterin perseestä, maiharien pohjien liimausyritys kusi totaalisesti. Converset oli läpimärät ja bussi myöhässä. Vitutusprosentti ei voisi olla varmaan paljoa korkeammalla. Selvittiin kuitenkin TVOlle hengissä ja suht ajoissa, ehkä seitsemän paikkeilla. Bändit teki jo soundcheckejä ja esiintymishuoneesta kuului tasainen kitaran riffittely. Kun veti vähän safkaa ja juomaa huiviin niin mieliala rupesi vähitellen nousemaan. Tunnin päästä oli soundcheckit tehty (paitsi meidän bändi, joka ei tehnyt ollenkaan) ja puoli ysiltä eka bändi asteli lavalle. Ekana soitti Ekaria, jonka kaikki bändin 3 keikkaa nähneenä voisin todeta että tämä keikka oli ehdottomasti paras. Bändillä meno paranee kerta kerralta ja soitto kulkee paremmin kuin aikaisemmin. Nyt bändi soitti mielestäni rennommin kuin aikaisemmin ja sen kuuli myös soitosta. Toisena esiintyi Kieltolaki josta olin kuullut kehuja ja heitä oli tullut kuunneltua etukäteenkin youtubesta aika paljon. Olin tykännyt kuulemastani. Eli odotukset olivat korkealla. Eikä keikka tuottanut pettymystä! Mielestäni tosi hyvää suomihooceeta, laulajan laulu, tai itse asiassa huuto sopii tosi hyvin musaan. Biisit soitettiin melkein putkeen ja kaikissa biiseissä oli melkein sama rumpukomppi. Oliskohan ollut 11 biisiä ja setti meni alle 25:n min, ainakaan liian pitkiä juoruja ei kerrottu välispiikeissä. Tiukka setti kokonaisuudessaan. Olin etukäteen varaillut jo yhtyeen bändipaitoja ja olihan ne pakko ostaa (kirjoitushetkelläkin on toinen paidoista päällä).

Seuraavaksi oli vuorossa Kooma, josta ei ollut mitään ennakko-odotuksia, eikä muutenkaan oikeastaan mitään tietoa koko bändistä. Ei sekään huono ollut. Kitara teki musiikista aika puuroa, mutta se oli melkein kaikilla bändeillä sama tilanne. Musta tuntuu et se johtuu ton paikan paskasta akustiikasta. Kello läheni jo 23:a ja seuraavana soittovuoroon nousi Ärsyke. Kovan setin veti tämäkin bändi, vaikka en katsonutkaan settiä kokonaan, vain 2 piisiä alusta ja lopusta. Bändistä tuli jotenkin mieleen H.A.P.A.N, en tiedä kyllä miksi. Aika lailla eri tyylisiä bändit ovat, mutta kai se oli toi naislaulu joka yhdisti. Naislaulaja tuo kyllä pirteyttä musaan. Laulaja oli kympillä mukana ja veti setin loppuun saakka yllättävän kovalla nuorekkaalla vimmalla, tuli oikeen itsellekkin hiki. Ja viimeinen biisi, joka oli vissiin cover, oli tosi hyvä!
Tämän jälkeen oli meidän vuoro astua lavalle. Vähän oli kaikilla soittajilla jännitystä ilmassa kun bändissä oli uusi basisti, jonka kanssa ei oltu ehditty treenata kuin alle 2 viikkoa. Mutta ihan hyvin soitto kulki ainakin mun mielestä ja jäi tosi hyvä fiilis keikasta. Ja oli muutkin jäsenet aika jees- fiiliksillä keikan jälkeen, en oikee tiiä tykkäskö kukaan muu keikasta kun ite soittajat mut ei sillä kai väliä oo… Mulla vaa lähti ääni 2 ekan piisin aikana ja sit vaan kähisin ja pihisin koko loppu setin, kaikki kerrot ja biisien nimet. Kaikki illan bändit oli must kyl vitun hyvii, et aika kova ilta oli ja toivottavasti saatiin ees vähän rahaa PIF:ille.
Sunnuntaiaamu tuli liian nopeasti, herätyskellosta rupesi Aivolävistys pauhaaman klo 8.10. Viiden ja puolen tunnin yöunien jälkeen bussilla Lempäälään pelaamaan lätkää. Puol 6 pintaan oltiin takasin Turussa. Illan keikalla oli bändejä kirjaimellisesti ympäri maailmaa. Eyewitness, Noituus, Mörk Seance ja Ahna (Can). Ja kun tavallaan olin auttanut alusta asti Jussia keikan järjestämisessä niin piti lähteä melkein bussista suoraan Roopen kanssa Jussille hakemaan safkoja, kameraa ym. tarvittavaa roinaa illan treeniskeikalle. Lähettiin sitten kohti treenistä ja tietenkin unohdettiin yx mikki Jussille, no ei kun sitä hakemaan ja sitten vasta treenikselle. Pistettiin sitten kolmestaan huone keikkavalmiuteen ja Jussi lähti hakemaaan Ahnan kavereita terminaalilta. 8 aikaan tuli Noituuden kaverit ja meidän bändin loput soittajat. Siinä ennen esityksiä ehti vähän tutustua Ahnan kavereihin, todella ystävällisiä ja mukavia. Tulivat heti kättelemään ja puhumaan ja mä sitten huonolla englannilla yritin kommunikoida heidän kanssaan. Vähän enne ysiä Jussi tepasteli vähissä vaatteissa lavalle ja veti hienon shown. Musiikki oli vähintään salaperäistä ja mielenkiintoista mitä oli etukäteen mainostettukin. Sitten oli meidän vuoro soittaa. Taas… Tällä kertaa ääni kesti koko keikan ajan, kiitos Roopen äänen avaus-reseptin, mutta sitten taas lapelta lähti ääni. Vähän paino eilinen keikka ja virheitäkin tuli soitossa enempi. Rummut oli liian kulmassa, niin ettei ollu tilaa soittaa lattiatomia oikeestaa ollenkaa. Mut iha kohtalaisesti täänkin keikka meni.
Noituus meni jonkun tapasessa horroksessa ohi kun iski väsymys ja ehkä vähän kaljakin vaikutti. Kai se ihan hyvä setti oli, samaa rataa kuin bändin muutkin keikat jotka olen nähnyt. Ja sitten Ahna. Olin kuunnellut etukäteen myspacesta yhtyettä ja ihmetellyt. Ahnasta ei voi sanoa, että se olisi mikään kopiobändi, tai se yrittäisi ottaa mallia liikaa muista punk-bändeistä. Ahnassa soittaa pariskunta tai muuten vaan kaverit, mies soittaa bassoa ja laulaa, nainen kiduttaa kannuja ja laulaa. He olivat täällä Euroopassa vaan viikon tai pari tsekkaamassa meininkiä. He ovat kai tulossa ens syyskuussa ihan kunnon kiertueelle Eurooppaan ja Suomeen, jos oikein tajusin. Ja Ahnan setti oli todella hyvä. Tosi tiukkaa ja tarkkaa musaa, tosi hyvän kuuloista. Olin rehellisesti sanottuna yllättynyt positiivisesti. Kannattaa käydä kattoo ens syksynä jos ne on tulossa uudestaan tänne. Vähän ehkä enemmän porukkaa ois voinu tulla paikalle, mut tää treeniskeikka oli kyl iha jees noinkin. Parempi niin päin kuin että sinne tulee jotain kutsumattomia vieraita.
Kokonaisuudessaan oli kyllä loistava viikonloppu, tosi raskas, mutta se oli kyllä sen arvoista. Monta mahtavaa bändiä, ja sai tutustuu nastoihi ihmisiin ja mun mielest nois treeniskeikois on aina hyvä fiilis, olla kattomas ja soittamas. Niitä pitäisis järjestää enemmän! Ohhoh! Aluks pähkäilin että en saa millään tarpeeks textii ja nyt sitä tuli vähän liikaaki, no parempi näin …

Written by piezu

December 23rd, 2011 at 8:20 am

Haastattelut: Veikki Peruna, a.k.a. Mögälix

without comments

Toimituksen haastattelussa Mögälix joka tunnetaan parhaiten valtakunnan ulkopuolellakin mainetta niittäneiden crust/d-beat orkestereiden villiäkin villimpänä huutajana.

Veikki huutamassa Noituuden kanssa. Kuvan otti Torre.

Info:
Nykyiset bändit: Tuhkaus, Noituus
Edesmenneet bändit:Dissect, Selkkaus, Nallekerho, Kahakka…
Muut harrasteet: Mögähead-distro, sarjakuvien ja kirjojen lukeminen, sienestys, hiihto
Vaimo: avo
Lemmikit: Suti. Kissa.
Muuta: Väittää olevansa ujo ja epäsosiaalinen otus.

Oliko hardcore, tai ehkä oikeammin d-beat ja crust, “se juttu” jo alusta alkaen?
Ööö ei. Kyl noi alkuvuosien bändit (kumiruho ja Nallekerho) oli punkkia. Vaikka kovin ois haluttu hc:a soittaa, niin ei osattu. Kahakka sit jo melkein siinä onnistui, mutta sitten rupes tuleen liikaa Chumbawamba-vaikutteita ja bändinjäsenistökin kasvoi ja kasvoi. Taisi siinä kahdeksan olla parhaillaan. Sillä kokoonpanolla ei kyl yhtään keikkaa tehty. Itseasiassa kaikki keikat tehtiin eri kokoonpanoilla, eläväinen bändi oli juu. Selkkauksen tarkoitus oli olla ihan Hc-bändi, mutta kaikki jotka on ne levyt kuulleet tietää miten siinäkin kävi kuitenkin. Dissectissä sit palikat meni kohdalleen ja noituudessa ne on jalostettu mögäksi. Tuhkauksen kohdalla ei sit tarvinnut edes miettiä mitä tapahtuu.

Mikä oli ensimmäinen bändi, johon toit omintakeisen huudon?
Eka bändi ,jossa olin huutajana, oli Kumiruho. Ja tästä bändistä tuli sit myöhemmin Nallekerho. Ja täs kun vanha muistelee, niin itse asiassa olin alkuun tos Kumiruhossa basisti, mut ei siitä mitään tullut. Enhän mie puusormi oppinut soittamaan. Joten tehtiin pikkuvaihdoksia bändin sisällä.

Tässä zinessä levyjä arvioivan Janken mukaan laulutyyliäsi voi kuvailla “raivohullu teinityttö” -tyyliksi. Syntyikö tämä hyvin erottuva tyyli vahingossa?
Sitä on kuvattu kivellä tapettavan lokin kirkunaksikin. Dissectissä rupesin käyttämään ääntäni väärin eli tuota järjetöntä kirkumista, silloin oli viel vastapainona murinaakin. Joka kyl sit jäi pois. Noituudessa oli kans alkuun noita murinoita ja korinoita, jotenkin ne on jäänyt pois. Ehkä siks kun biisitkin on nopeutuneet, eikä murina sopis niihin. Nykyään tyyli on kait joku huutolaulu, en minä tiedä. Kuitenkin sitä pahinta kirkumista oon vähentänyt, kun ei toi ääni ihan kestä. Tosin kyl sitä välil jotenkin “vahingossa” tulee siirryttyä sinne kirkumisen puolelle ja sen huomaa sit muutamat seuraavat päivät. Ja siitä kun kotijoukot huomauttelee.

Mikä levy/kasetti jäi viimeksi soittimeen?
Koitan aina laittaa levyt takas koteloihin.
Mut viimeks oon tainnut kuunnella näitä: Diamanda Galas, W.as.p., Warvictims, Iron Maiden, Black Sabbath, Ripcord, See you in hell, Extreme Noise Terror… Radiosta tullut kuunneltua Rondo fm kanavaa. Ja sit Knalli ja Sateenvarjo kuunnelmia. M.A. Nummisen lastenlauluja.

Kuvaile suhdettasi niin sanottuun metelimusiikkiin, eli noiseen?
En ihan hirveästi sitä genreä tunne. Aina joskus kuuntelen. Ja kyl välil kaipaakin semmoista. Tosinaan kyllä hiljaisuuskin tekee hyvää.

Kuunteletko kotioloissakin vain näitä rankempia crust- ja noise-juttuja, vai onko valtakunnan kovimmalla kirkujalla myös jokin musiikillinen luuranko kaapissa?
Johan nyt sitten tittelillä paiskasit, huh, huh. Kyllä noita kovempia kirkujia löytyy joka ilmansuunnasta. Minä olen se kolmastoista tusinassa. Luurankoja löytyy ja paljon. Kuten voi huomata noista mitä olen viimeksi kuunnellut.

Suostutko listaamaan kaikki julkaisut, joissa olet mukana?
– Kumiruho: Täydellinen järjästelmä kasetti (sis. molemmat ”demot”. Reeniksellä kasettimankkalla nauhoitettu).
– Nallekerho: Tuhlattuja vuosia 1991-1994 kasetti Tää on niinku kokoelma noista demoista mitä tehtii, nauhoitettiin reeniksillä. Ilmestynyt myös cd-r:nä nimellä Totaalisen tarpeeks.
– Varikset: pari reenisdemoa.
– Reginan Vangit: joku livekasetti tais tulla. Nauhoitetiin siltä ainoalta keikalta mitä tehtiin. Eipä toi bändi mutenkaan elänyt kuin syksystä kevääseen.
– Kahakka / Injusticed league: split kasetti. Kahakka nauhoitettu livenä, ainut tallenne mitä siitä bändistä jäi.
– Selkkaus: ylös, Ulos, kapina cd-r, kapitalismi ja skitsofrenia cd-r, Tarkkailla ja rangaista cd-r. Luokkataistelu-teoria ja käytäntö lp (tähän siihen biisit otettu noilta cd-r:ltä). Sit joku kasettijulkaisu tuli ainakin ja joku cd-r ep. Sit splittijulkaisujakin (kasetti/ cd-r) tuli.
– Dissect: Bare crust demo. (joka on siis lohkaisu ekalta studiokäynniltä, myöhemmin koko sessio julkaistu nimellä hammered bastards), Todellista todellisuutta 7”, dissect / los rezios: split 7”, Perhosten kerääjä 4-way lp. kokoelmialla myös biisejä, ja split kasetteja ja cd-r:iä…
– Noituus: alkukantaista alkuvoimaa cd-r, ryystä kuin peto cd-r, nauloja nielusta cd-r, Tuomittu ihmiskunta cd-r, Mögää tuomiopäivään asti cd-r, Mögäten maailmanloppuun kasetti. +split cd-r:iä ja kasetteja. Sekä nettijulkaisuja ja kokoelmilla.
– Tuhkaus: maailma päättyy tuhkaan demo cd-r, s/t 7”
Kaikkia bändejä olen yleensä aika aktiivisesti tyrkyttänyt eri kokoelmilleja aika monessa niitä onkin. kasetti ja cd-r formaatissa enimmäkseen. Ja kylhän minä itsekin olen noita kokoelmia väsännyt.

Mikä on itsellesi tärkein kaikista julkaisuista?
Erinomaisen hankala kysymys. Enkä osaa vastata. Tietty toi noituuden Mögäten maailmanlopppuun kasetti on aika vahvoilla tässä. Kuiteskin noituuden eka studioreissu. Kyseessä ei ole mikään ihan oikea virallinen studio, vaan Tuhkaus Timpan luona nauhoitettiin, siel kun mahdollisuudet siihen. Eikä meil edes ollut tarkoitus nauhoittaa, mutta kun seuraavan päivän Rovaniemen keikka peruuntui. Ja oltiin silloin jo Oulussa, kun asiasta kuultiin. Siinä sit pähkättiin lähdetäänkö seuraavana päivänä takas Turkuun vai miten. Päädyttiin sit kysymään Timpalta käykö, jos tullaan nauhoituspuuhiin. Kävi ja mentiin. Tai sitä ennen oli illalla noituus ja Tuhkaus keikat ja sit aamulla/päiväl mentiin. Itse onnistuin nukkumaan sen ajan kun Crustix ja D-beatix nauhoittivat omat osuutensa. Illalla saunottiin. Tää kyl nyt lähti hiukan harhailemaan tämä vastaus…

Muutamat bändeistäsi ovat kierrelleet aika paljon.. Mikä on ikimuistoisin tapahtuma vuosien varrelta?
Enitenhän tuo noituus on reissannut. Itseasiassa on eka bändi jonka kanssa keikkaillut muuallakin kuin suomessa. Yritystä ollut muillakin, mutta johonkin sitten on kariutunut. Koitanpa nyt kuitenkin muistella jotain.
Nallekerho, Kajaanin keikka (1992?) nousee ehkä ekana mieleen. Lähdettiin sinne vajalla kokoonpanolla. Taisi rumpali puuttua, silläkertaa. Keikka meni miten kuten, eipä siinä mitään. Kitaristi soitteli välil rumpui ja tais siel joku vierailevakin käydä rummuis. Sitten yöllä takas kohti Hankasalmea ja Jyväskylää. Sitten menee autosta valot, keskellä ei mitään. Jotenkin ne saatiin takas toimimaan ja koteihimme päästiin. Tuo oli vähän tuommoinen epäonnisempi reissu, ehkä.
Kahakka, Lahden 8-salilla oli jotkut kaksipäiväiset punkkimytkeet. Tai jostain syystä olin mennyt sinne jo edellisenä päivänä, vuosi oli 1996. Silloin lahdessa kyl asui paljon tuttui, joten voi olla että menin heitä moikkaamaan jo etukäteen. Hiukan jännitti sittten että tuleeko muu bändi paikalle ollenkaan. Tuli ne, joku soittajista oli saanut jalkaansa kipsin, sitten edellisten reenien. Keikka oli hyvä. Rumpali lopetti sit siihen. Oli reilun kymmenen vuotta soittamatta rumpuja. Nykyään soittaa Ärsykkeessä.
Selkkaus, Jyväskylä 2005 (?), viimeinen keikka. Paikkana oli Vakiopaineen alakerta. Paikalla paljon tuttui vuosien varrelta. Jotenkin kauhean haikea fiilis, mutta samalla niin helpottunut. Lopetus oli paras vaihtoehto siinä tilanteessa missä bändi oli.
Dissect, Karjaan keikka. Rummut ei pysyny paikallaan yhtään ja seisoin sillei että pidin jalalla rumpuja paikallaan. Sit reissu Ouluun ja Rovaniemelle 2005 oli kans hieno reissu. Vaikka tiet olikin totaalisen jäässä paluumatkalla.
Noituus, Crustoberk fest 2006, matkalla kauhea lumimyrsky. Vuokratussa autos oli kitkarenkaat edessä ja takana kesärenkaat. Mentiin aikas hissuksiin. Seuraavana päivänä oli keikka Rovaniemellä, ei lähdetty vuokrapakulla. Sinne Crustix ja D-beatix meni junal ja minä sain kyydin autossa Totuus tyyppien kanssa.
noituus-muistelot jatkuu: Fullersta/Tukholma 2007, eka ulkomaankeikka. Oltiin päästy laivaan kun mulle tuli puhelu, että isoisä kuollut (helkutin tärkeä ihminen mulle). Muutti sitten hiukan sitä matkanhenkeä mun osalta. Pari kertaa piti käydä illanaikana kävelyllä, elis itkemässä.
Sitten viel nää kiertueet Väärinkäsityksen ja Dissipedin kanssa, paljon muistoja…
Tvo:n lopettajaiset…
Tuhkaus, varmaankin Puntala 2010. Meidänpiti reenata torstaina ennen Puntalaa. Minä en päässyt paikalle. Piti reenata perjanatina ennen Puntalan alkua, en päässyt paikalle. Mun piti säätää avopuolison viisumiasiaa, avo itse oli melontaretkellä ja lähdös maanantaina Pietariin. Ja neva tours söhläsi viisumin kanssa. Perjantaina sen viisumin sain, mutta siinä vaiheessa aikataulut oli sotkeutuneet. Tunnelma katossa! Puntalaan sit pääsin kyl, lauantaina oli Tuhkaus keikka. Sitä ennen sil festarialueel paloi joku sulakekaappi… Saatiin sit kuitenkin soitettua ja olihan se melkein rautainen keikka.
Elikkäs kuten huomaat ei le mitään yhtä suurta hetkeä vaan niitä on monia.

Mikä on kovin keikka, jossa olet ollut huutamassa?
Ai mikä on ottanut kovimmalle? Hyhkyn squatis kun oltiin Dissipedin kanssa, niin oli vaikeaa. Olin kuumeessa. Mut jos tarkoitat, että missä ollut kovimmat bändit tai meininki, niin varmaan tuo Tuhkauksen mini-tour Yhteiskunan Ystävien ja Petturin Palkan kanssa tai noituus Agathoclesin kans tampereella. Nallekerhon keikka Lahdessa 1991, meidän piti soittaa alkujaan heti alkuillasta, mut sit päädyttiin soittamaan toisiks viimeisenä. Yleisössä oli ns. kova meno. Kiiman keikka Liedossa oli kans huikea. Tai se kun pääsin vierailemaan Sotatilan keikalle Puntalassa 2008. Inhottavia kysymyksiä, kun puskee kauheasti muistoja mieleen. Eikä sit osaa valita mikä nyt on se kaikkeista kovin juttu.

Entäs muiden bändien keikat? Mikä on ollut se paras ja ikimuistoisin kokemus?
Mob 47 Turussa. Extreme Noise Terror puntalassa, Iron Maiden stadionilla pari vuotta sitten, Diamanda Galas Savoy-teatterissa…
Monet Tvo:n keikat, vaikka ei nyt välttämättä muista mitä bändei ollut.

Entä kamalin kokemus? Minkä keikan olisit jättänyt väliin? Saa olla omakin…
Aika hyvin onnistunut unohtamaan huonot keikat, ainakin muiden. Omista mokailuista, ainakin Veikki Peruna & Manalius-orkesteri plays Dissect ois saanut jäädä väliin. Eikä Selkkauksen ekasta Joensuu käynnistä niin hirveästi viitsi kertoa.

Pyörität myös distroa nimeltä Mögähead-Distro. Tuliko tämä harraste todeksi vahingossa, vai onko pohjalla syvempi ideologia? Rahaahan tälläisellä toiminnalla tuskin kukaan tekee…
Distroja mul on vuosien varrrella ollut useita. Ja oli tarkoitus pysyä niistä puuhista erossa, kun aikoinaan sain Diskaus-distron rojut hävitettyä. Mutta kun tuli tuo Tuhkaus 7” ja niitä itsellenikin tuli useita. Sitten niitä vaihtoi ja sitten olikin taas levyjä kaapissa… Yritän kuitenkin nyt pitää tän homman pienenä. Kiva ”harrastus” toistaiseksi. Rahaa ei tällä touhulla todellakaan tee.

Onko Mögäheadin tarkoitus jatkossakin olla jakelijana näille marginaalin terävintä laitaa kulkeville teoksille, vai tullaanko jatkossa listoilla näkemään perinteisempääkin ilmaisua?
Onhan tuolla tuota perinteisempääkin. En niin tarkkaan ole edes tuota linjaa miettinyt. Vähän tuo tarjonta vaihtelee sen mukaan mitä tai keneltä niitä vaihtolevyjä on ottanu. Tietty se on omalla oudolla tavalla kiva ottaa semmoisia poikkeavia julkaisuja distroon, siis niinkun semmoisia joita ei ihan joka distrosta löydy.

Tuleeko noita Noituus-t-paitoja vielä joskus lisää? Minä kun en idioottina sellaista aikanani hankkinut…
Tätäkin on kyselty paljon. Enkä vieläkään tiedä. Voi niitä tullakin, mutta ainakaan minä en ole ihan just heti niitä teettämässä. On muutakin projektia …

Vielä pakolliset tulevaisuuskysymykset. Mitä levyjä on tulollaan tai suunnitteilla seuraavan vuoden parin aikana, joilta agressiivista huutoasi voi kuulla?
…eli työnalla on noituus 7”ep. Se varmaan täs joskus lähtee painoon. Täytyy tsempata, niin saa sen sinne nopeammin. Ja kaippa Tuhkauskin rupeaa vääntämään uusia biisejä. Luultavasti noituuskin nauhoittaa jotain taas… Että ei nyt hirveästi mitään varmaa ole.

Terveisiä lukijoille?
Terveisiä vaan. Multa on sit ihan turha tulla vaatimaan korvauksia menetetystä ajasta mikä meni tän lukemiseen.

Written by mirosol

November 8th, 2011 at 2:23 pm

Posted in Haastattelut

Tagged with , , ,

Keikkaraportit: Terra Malus, Noituus, Absolutist (uk) 12.9.2011

without comments

Maanantain treeniskeikan tähtinä Terra Malus, Noituus ja irlantilainen Absolutist.

Maanantai – ilta, allekirjoittaneen virallinen syntymäpäivä. Johan sitä tuli 4 päivää juhlittua, nyt siis mukavasti lepäilyä sohvalla. “Sit mentiin!” sanoi Jankke ja niin mentiin.

Papu oli järkännyt ns. kutsuvieraskeikan treenikselle, jonka aloitti Terra Malus. Pientä jännitystä oli ilmassa – “eka keikka”. Ensimmäisten piisien aikana tuli Mortal Terror tyylistä pauketta. Piisi piisiltä paransivat vauhtia. Hyvin vetivät, treeneissä oli tehty muutakin kuin heitelty noppaa. Asiaakin bändillä tuntui olevan, tekstiä tuli vuolaasti niin huutajan kuin kitaristinkin toimesta. Antaa odottaa, et kovaa juttuu on tulossa. Pirun hyvää crustpunkkii.

Sitten Noituus. Lujaa, nopeaa, intensiivistä, äärimmäistä soittoa, huutoa ja tiedostavat tekstit. Minä pidän kovasti. Menkää kokemaan livenä, kun kohdalle osuu. Pitkän linjan bändi, mutta ei varmasti rutiinia.

Illan viimeisenä Absolutist, nyt kiertueella Turun kohdalla. Ei mitään havaintoa ennen tästä bändistä ja vieläkin mietityttää, mitä tapahtui. Alavireistä metallia ja hardcorea. Rauhallisia kitarajuttuja. Jotain tuttuakin – Amebiximaista. Tuli jotenkin sellainen olo bändiä kuunnellessa, et nyt en ymmärrä kaikkea. Jos käsitin oikein, vaki kokoonpano tää ei ollut ja kaikenlaista hässäkkää oli ennen tourille lähtöä koettu. Levy jäi käteen, en sitä vielä oo arvannut soittaa. Nykikää Jankkee hihasta, mä tiedän et se tajus tän esityksen paremmin.

Kertakaikkiaan mukava maanantai – ilta. Porukkaa oli paikalla reilut 20 henkee, mikä oli just sopiva kyseiseen tilaan. Toivottavasti Absolutist-jätkät sai “rahanpaskaa”, niin on helpompi jatkaa kiertuetta. Mukavia ihmisiä, oikeaa asennetta ja ihan kiva päivä täyttää monta vuotta. Kannatti herätä.

Written by tomppa

September 14th, 2011 at 8:40 pm

Tapahtumaraportit: Punkfutis + Besthöven, Kontatto, Noia, Eyewitness

with one comment

Oma punkfutis-aamuni lähti käyntiin kello 07:30 kännykän herättäessä aamukahvin juontiin. Pienimuotoista stressiä aiheeseen liittyen oli ilmassa, joka näkyi erittäin huonosti nukuttuna yönä. Yhdeksältä oli baariprojektin uskollisen autokuskin määrä kurvata pihaan ja poimia tavarat kyytiin. Edellisiltana pieneksi iltapuhteekseni pätkin pitkin viikkoa raksalta pöllityt lankut ja ilokseni huomasin, että tarpeet riittivät juuri kahden käppämaalin rakentamiseen. Tämä oli hyvä juttu, sillä ylimääräinen aika aamulla ennen kyydin saapumista meni Forecan sivuilla F5-näppäintä kurittaen. Ei auttanut, siltikin näytti sääennuste aika pelottavalta.

Muutaman koukkauksen ja kamojen poiminnan jälkeen pääsimme suunnittelemaamme paikkaan Kupittaan puistossa. Matkalla pohdiskeltiin, että lähes kaikki oli mietitty loppuun asti, mutta dj-kamoille ei ollut minkäänlaista pöytää varattuna. Kamat siis autosta kiireen vilkkaa puistoon ja auto pöydänmetsästykseen. Itse jäin odottelemaan ja kasailemaan kamoja. Ilma näytti uhkaavalta samoin kuin nurmikentän toiselle laidalle pysähtyneet autot, joista tädit alkoivat kantaa tuoleja ja sunmuuta roinaa ulos. Tätien suunnitelmaksi paljastui koko päivän kestävä koirien jalostuskoetapahtuma tai joku vastaava. Aloin siis kiltisti kiikuttaa kamoja hiukan kauemmaksi, jotta piskit saisivat jalostua rauhassa.

Aiemmin viikolla ostamani kallis porakone osoittautui hyväksi ostokseksi ja maalien rakentaminen kävi nopeasti. Hieman tuo ostos kukkaroa kirpaisi, mutta perustelin itselleni, että pitäähän miehellä työkaluja olla ja vielä viimoisen päälle sellaiset. Agregaatti ja telttakatos saapuivat hiukan myöhässä ja viimeksi mainittu hyvinkin myöhässä ainakin sen takia, että jääkylmä tihkusade alkoi jo hiukan vituttamaan. Teltta osoittautua aikamoiseksi härveliksi ja kovasti jo veikkailtiin, että saadaanko kovasti tuulta alleen ottavaa kapistusta repiä läheisten puiden latvasta pois päivän päätteeksi.

Vähitellen kamat alkoivat olla kasassa, musiikit soimassa ja kello lähennellä kello yhtä, jolloin oli määrä ensimmäisen pelin alkaa. Ensimmäisenä pelivuorossa oli Yleislakko vastaan Raivoraittius, joka tarkoitti sitä, että kun oli rakennuspuuhat saanut juuri ja juuri ohi, täytyikin jo alkaa pelaamaan jalkapalloa. Jalkapalloa olin pelannut viimeksi joku pari vuotta sitten, enkä muutenkaan ole mikään joukkuepelien ystävä. Puolitoista vuotta kestänyt urheilukieltokaan yhtään helpottanut asiaa. Kunto on kuin paavilla. Pelin ensimmäinen kymmenen minuuttia tuntui aivan ikuisuudelta ja mä olin aivan paska jalkapallonpelaaja. Ennen peliä ajattelin olla rouhea jätkä ja pelata niittiliivi päällä, mutta pakkohan tuo oli heittää jossain kohtaa pois kuten myös paita. Läski hikosi. Toisella puoliskolla taisin saada sattuman kaupalla jalkani pallon eteen siten, että pallo ohjautui maaliin. Oho! Voitettiin peli, vaikka salaa toivonkin, että olisi hävitty ja päästy huilaamaan loppupäiväksi.

Jalkapallomatsiruokaa, eli tässä tapauksessa vegaanista hodaria syödessä alkoi kummasti tehdä mieli olutta. Juopotuttanut ei kuitenkaan, joten lainasin pyörää ja kävin cittarista hakemassa parit alkoholittomat kaljat. Takaisinpäin fillaroidessa oli todella hienoa nähdä pelit täydessä tuoksinnassa ja kaikki ne ihmiset. Siinä konkretisoitui juttu, jota oli järjestämässä. Oli saanut jotain aikaan.

H.A.P.A.N. vastaan Kashmar

Puoli tuntia ennen toista omaa peliä musat loppui ja grilli sammui. Agregaatista oli bensa loppunut, eikä kukaan ollut varautunut moiseen. Eipä auttanut muu kuin lähteä autoilemaan bänditoverin kanssa. Onni onnettomuudessa, sillä autoilureissu olisi muutenkin pitänyt tehdä Raunistulan suuntaan, jotta saisi kitara- ja bassonupin illan keikkaa varten. Olisikohan siinä maksimissaan parikymmentä minuuttia mennyt kun oli jo grilli kuumana ja punkki raikasi taas.

Parit pelit jäi tässä säädössä väliin, mutta sen verran selvisi, että me pelaisimme Alley Godsia vastaan. Etukäteen osasi jo arvata kuinka peli tulee päättymään, mutta pelailtiinpa nyt kuitenkin. Saatiin yksi maali, mutta sekin taisi mennä oman maalivahdin käsistä. Hieman lyhyt siis tuo kenttä, mutta enpä ainakaan itse olisi pidempää matkaa jaksanut juosta. Hävittiin peli ja yhteistuumin päätettiin, että turhaan olisi pelata enää pronssipeliä. Ei olisi jaksanut ja saipahan siinä sitten enemmän aikaa mestaruuspelille. Mukavampi kuitenkin ratkaista tasan päättynyt mestaruuspeli esimerkiksi rankkareilla, kuin kivipaperisakset-mittelöllä, jota oli tarkoitus soveltaa tasapelien ratkaisuun.

Viimeisessä pelissä vastakkain olivat Alley Gods ja Mugshot. Itseasiassa kumpaisenkin bändin joukkueessa taisi olla vain kaksi bändin jäsentä ja loput värvättyjä vahvistuksia. Itsehän en jalkapallosta tajua yhtään mitään, mutta aika tiukalta ottelulta tuo vaikutti. Alley Gods tuon mestaruuden sitten loppujenlopuksi vei ja saivat hienon diy punkfutispalkinnon! Katsotaan kuka ensi vuonna palkinnon lunastaa. Toiveena ja aikomuksena olisi vastaavat kinkerit järjestää myös tulevina vuosina.

Vuoden 2011 mestaruuden voittanut Alley Gods vastaanottaa pääpalkinnon DIYTurku Zinen toimitukselta

Voittaja saatiin siis kruunattua ja hommaa alettiin ajaa alas. Kamat saatiinkin yllättävän nopeasti kasaan ja autoihin pakattua. Telttakatostakaan ei tarvinnu puun latvasta hakea, vaan hökötys oli lähestuloon purkanut itseitsenä. Keikkapaikalla hommat olivat myös jo hyvin käynnissä soundcheckkien muodossa. Hiukan paikkojen järjestämistä sekä kaljojen kylmään laittamista ja pystyikin avaamaan lipunmyynnin. Kerrankin porukka oli ajoissa paikalla, sillä useimmat varmasti tulivat suoraan puistosta kaljoittelemasta. Tiivis aikataulu oli ehkä sittenkin hyvä juttu. Kukaan ei ehtinyt kotiin laiskottelemaan.

Illan aloitti rumputeknisistä syistä Noia. Turun nuoriso-osasto sai siis iltavuoron soittojärjestystä jaettaessa. Noia ei itelle kauhean tuttu bändi ollut entuudestaan. Toki jotain levyjä netistä varastanut, mutta niistä sen kummemmin ole innostunut. Keikka sen sijaan oli aivan helvetin kova. Kovempi kuin ite Venom! Rumpali nauratti, koska se oli niin perus Italia-hanun näköinen piikkilankatatskoineen. Seuraavana soittaneen Kontatton keikkaa olin todella kovin odottanut. Levyltä toimii ja livenä toimi aivan julmetun hyvin. Eikä siis pelkästään äärettömän kovan rumpalin asioista, vaan koko bändien esiintyminen oli erittäin intensitiivistä ja energistä. Toisaalta tuo rumpuja pieksevä neito soittaisi yksinäänkin suohon suurimman osan nykypäivän hc-bändeistä. Itse herra Besthövenkin saatiin lavalle Olho Seco -coverin ajaksi. Muutenkin tyylikkäitä coverivalintoja kuultiin illan aikana: Wretchediä ja Besthövenin aikana Disclosea ja Anti Cimexiä. Voi olla, että tuli jotain muutakin, mutta nämä ainakin puurokorvineni olin kuulevinani.

Noia

NOIA

Besthöveniä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta jotenkaan nyt ei lähtenyt ihan täysillä. Johtuen luultavasti siitä, että oli jo pari aivan uskomattoman hyvää keikkaa alla. Huono tuo ei missään tapauksessa ollut. En tiiä oliko pääpirulla järjetön krapula vai onko esiintyminen aina noin flekmaattista ja poissaolevaa. Taustaryhmä hoiti hommansa kuitenkin hieman isompi eleisesti. Eyewitnessistä kuulin ekaa kertaa kun bändin rumpali kyseli josko ottaisin heidän tulevaa demoaa myyntiin distrooni. Toki lupauduin ottamaan ja samalla lupauduin hoitamaan heidät keikallekin. Nykypäivän Turussa kun uusien bändien näkeminen on todella harvinaista. Siis ihan oikeasti uusien, eikä vain samojen jätkien uusia bändejä ja projekteja. Osaltaan TVO:n häätö on vaikuttanut tähän asiaan. Uusia ja lupaavia bändejä on taatusti treenikämpät täynnä, mutta eipä niitä missään pääse näkemään tai kuulemaan, kun useimmat lavat avautuvat vain tunnetummille bändeillä. Tämähän on pitkällä tähtäimellä ajateltuna aika helvetin tylsää, että samat vanhat moneen kertaan nähdyt bändit veivaa joka keikalla.

Kuitenkin, Eyewitness veti meikäläiseltä jalat alta, kuten varmasti vei monelta muultakin. 16-vee jätkät veivasivat nopeeta punkkia sellaisella raivolla ja puhtaalla innolla, että moni pitkänlinjan bändi jäisi kevyesti kakkoseksi. Ja kukapa edes suostuisi soittamaan tälläisen lineupin jälkeen? Nämä jätkät kuitenkin hoitivat homman sen verran hyvin, ettei jäänyt arvailujen varaan vastaus illan kovimmasta bändistä. Nuorissa on sittenkin tulevaisuus. Tämä oli todella hyvä päätös erittäinkin onnistuneelle sunnuntaipäivälle. Kiitos kaikille asianosaisille.

Kuvat: Torre

Jalkapalloa ja d-beattiä sunnuntaina 28.8.2011

without comments

Mitä? – Jalkapalloa, kirpparia, distroilua, levyjen soittoa, piknikkiä, keikka

Kuka? – Alakulttuuribaari Turkuun -projekti

Missä? – Kupittaan puistossa, keikasta lisää tietoa: baari ät riseup.net

Milloin? – Elokuun viimeisenä sunnuntaina 28.8.11. klo 13 alkaen

Miksi? –  Keikkojen yhteyteen on aina mukava saada jotain muutakin toimintaa. Useimmille riittää olutpullo ja keikkapaikan pihalla istuskelu, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna tällainenkin toimintamalli alkaa tympimään. Tällä kertaa siis potkitaan jalkapalloa. Alunperin ajatus punkfutiksesta tuli H.A.P.A.N. yhtyeen leiristä. Idea oli sen verran hyvän kuuloinen, joten baariprojekti päätti ottaa järjestelyt vastuulleen. Pelkkään jalkapalloiluun ei kuitenkaan tyydytty, vaan pienimuotoista kirpparia, distroilua, piknikkiä ja levyjen soittoa olisi myös luvassa. Tai saa muutakin tehdä sillä tilaisuus on toki vapaamuotoinen ja kaikille avoin, eli saa sen olutpullonsakin mukaan ottaa, jos siltä tuntuu.

Keikan turkulaisvahvistusta mietittiin pitkään. Ajatuksena oli tarjota uudelle ja/tai nuorelle bändille mahdollisuus keikkaan. Nykyään kun niin harvoin näkee uusia bändejä Turussa. Illan ensimmäisen bändin paikan nappasi tällä kertaa uusi ja nuori hardcore-bändi nimeltä Eyewitness.

 

Written by papu

August 22nd, 2011 at 7:25 pm

Arviot: Noituus – Mögäten maailmanloppuun CS (2011)

without comments


Noituus
– Mögäten maailmanloppuun CS (Räkälevyt 2011)
Tässäpä kasetillinen oppikirjatason esimerkkiä crustista. Jopa enemmän kuin lääkäri määrää, mutta tämä onkin noitatohtorien määräämä annostus. Laitoin Mögäten maailmanloppuun – kassun auton soittimeen yks aamu töihin ajellessa ja tärykalvoille räjähti kutkuttavan räkäistä, kaoottista ja vaarallista crustia. Se ei pelkästään kuulunut vaan myös tuntui ja jopa haisi crustilta. Se on hyvä, akka oli vaihteeksi hyvällä päällä töihin tullessaan.

Vähän alkoi mietityttää, et miks se niin hyvälle tuntui?? Ehkä syynä on mögän tuoma (jopa alitajuisesti kaivattu) vaihtelu tehotuotanto – crustiin tottuneelle korvalle?

Mihin hittoon sitä kitaraakaan muuten tarvitaan? Noituus ainakin menis ihan piloille, jos mukaan ympättäis joku näppäräsorminen saaristolaiskitaristi. Sen verran komeasti basso pörisee ja särisee. Rummut paukkuu niin punkisti, että melkein itkettää ja Veikki huutaa parhaimmillaan kuin raivohullu teinityttö – mahtavaa!

Mulla on ollut sellainen fantasian tapainen ties kuinka kauan, et ois ollut hienoa istua Birminghamin Mermaid – pubissa 80- luvulla (jos oisin ollu täysikäinenkin…) ihmettelemässä Napalm Deathin early days keikkoja. Kyllä tuli nyt mieleen, et sopis se Noituuskin sinne grindcoren kehtoon siinä fantasiassa. Kuunnelkaas itse, ei ole kovin kaukana Nappiksen DEMOiluajoista.

Noituus pitäis määrätä pakolliseksi oppimääräksi tämän päivän crust – yrittäjille ja kuuntelijoille, ettei pääsisi se crustin syvin olemus unohtumaan. Kertakaikkisen miellyttävä kuuntelukokemus (heh) – GRIND THE BASTARDS DOWN!

Written by jankke

August 15th, 2011 at 10:18 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , , ,