Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘Eyewitness’ tag

Keikka: 13.10.2012 Tvo, Turku Ikuinen pimeys laskeutuu Turkuun -minifestarit

without comments


Tästä tapahtumasta tuli kyllä elävästi muistoihin legendaarisen 8-salin keikat (käsi ylös, jos tiedät mistä puhun ja toinenkin käsi jos olit joskus paikalla), bändejä oli paljon ja hommat alkoi aikaisin. Tosin se oli poikkeusta, että ne bisset pystyi hörppään sisällä.
Tapahtuma alkoi leffanäytöksellä, mutta itse en sitä nähnyt. Piti pitää mögäveri siinä parin korttelin päässä.
Sitten kun sinne paikalle päädyin ja johonkin nurkkaan yritin mennä kökertämään, tapojeni mukaan, niin eikös tuon Iskran kitaristi tullut siihen juttelemaan kuin vanhalle kaverille. Eikä myö oltu koskaan tavattu. Siinä sitä vaan juteltiin.
Tuli siihen  Ahnan Anju kans höpöttämään. Ja hänellä sitä juttua sit vasta riittääkin, korvani hengästyivät, ei ne oo tottuneet tuommoiseen. Ahna / noituus splitti kasettia siinä saatiin bändille pari kopiota ja selvisi samalla vähän tuon julkaisun kuviot, kuinka se oli mennyt jne. Tehtiin siinä sit jotain levyvaihtoikin.
Niin illan ohjelmaan siis kuului myös bändejä, joten kait niistäkin jotain kerron. Tietty jos haluisin päästä oikein helpolla, niin kirjottaisin tähän vaan kaikki oli todella hyviä ja mahtavia. Mutta voin minä nyt jotain muutakin sepustaa.
Ekana lavan sai itselleen Raivoraittius. On muuten nimensäveroinen bändi on raivoa ja raittiutta. Basisti ehkä hiukan helläkätisesti kohteli instrumenttiaan. Tai sit tää vaan vaikutti siltä, kun rumpali mätti niin raivoisasti.
Eli näin oli soitot alkaneet vauhdilla, eikä se nyt toisenkaan bändin aikana hidastunut. Raision hossekunkut Eyewitness oli vuorossa toisena. Eikä kyllä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa heihin. Täytyy tässä nyt erikseen mainita, että ne biisit missä oli kaksi huutajaa kuulosti erityisen hyviltä (ihan kun ne yksiääniset nyt ois huonolta kuulostaneet). Mut jos jäbillä on aikaa ja energiaa niin perustakaa projekti kahdella huutajalla.
Kolmannesta bändistä en oikein voi sanoa mitään. Tai voinhan minä. Oli mögää, oli zegoilua! Joko tiedät mistä puhun? (vastaukset voi lähettää Kohelluksen sähkö-postiin: kohellus82@gmail.com).
Vendida sit meni ohi ihan kokonaan, kun palailin takasin mögäulottovuuksista. Mut Vendida oli varmaan kans hyvä, koska yhtään huonoa bändiä ei illan aikana soittanut.
Horros, suomibändeistä odotin tätä eniten. Ja kovempihan tää oli kuin mitä odotin tai muistinkaan. Kovaa crustia, jossa on sopivasti räkäisyyttä mukana. Sekä semmoista asennetta, että me tehdään tää näin ja ajatelkaa te mitä ajattelette.
Näiden jälkeen sitten Ahna. Aika paha paikka mennä lavalle, Horroksen jälkeen.Ainakin mun mielestä. Mutta eihän se tätä duoa haitannut täysillä vetivät settinsä. Vertailukohteeksi voisin ottaa pyörremyrskyn. Kovempi oli Ahna kuin joulukuussa 2011.
Iskra sitten viimeisenä. Eipä mulla ollut tietoa tästä bändistä etukäteen (jaksa mistään netistä kuunnella), joten kiinnosti kovasti. Tummasävyistä crustia tuli. Ja tulikin pitkästi, hitto nää soitti pitkän setin. Vai tuntuiko se vaan siltä, voi olla.
Mutta kovin kyllä oli hyvä tämäkin bändi. Pakkohan sitä oli käydä ostoksilla heidän distropöydällä.
Semmoinen tuli tuossa Iskran soittaessa mieleen, että mitähän Kanadan ilmassa on kun sieltä tulee näin kovia naishuutajia. Kuten tää  Iskran huutaja, Ahna Anju (joka viel rumpaloi samalla) ja sit Fuck The Factsin huutaja.
Sit viel ainakin Iskran ja FTF:n huutajat on lavan ulkopuolella aika hiljaisia ja rauhallisia. Tai ainakin sen vaikutelman heistä saa.
Anteeksi, tuli tuommoinen harhauma tuohon. Mutta eipähän tuossa oikein sitten muuta kuin sovittiin sunnuntairoudaukset ja jotain pientä/ perinteistä vielä kohellettiin. Sitten olikin hyvä lähteä hyvällä mielellä kotiin.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 4:19 pm

keikka: 19.7.2012 Streetbar95, Turku, Mugrind, Eyewitness, Sotavamma

without comments

19.7.2012  Streetbar95, Turku
Mugrind, Eyewitness, Sotavamma
Heinäkuisena torstaina oli tuommoinen keikka Turussa. Jotenkin onnistuin sössimään tuonne lähdön ja saavuin paikalle, niin että Sotavamma jo soitti keikkaansa. Senlisäksi, että olin myöhässä, jäin vielä terassille juoruamaan Ekarian Janken ja Larsin kanssa. Eli Sotavamma jäi näkemättä.
Sitten kuitenkin lunastin lipun ovelta ja juoman tiskiltä, juuri ennen kuin terassi suljettiin. Pöh, eikun sisälle istumaan. Sisälle olisi ollut jokatapauksessa siirryttävä, kun espanjalainen Mugrind aloitti keikkansa. Bändi olikin melkoista murinaa ja grindinää, eikä alkuun kuulostanut ollenkaan huonolta. Oikein hyvältä itse asiassa, mutta kun keikka kesti, kesti ja vieläkin kesti, eikä oikein menoa ja meinikiä ollut, rupasi kyllä puuduttamaan pahasti.  Tulipahan siinä keikanaikana selattua Räkä-levyt distrolaatikot ja muuta oheistoimintaa. Lyhyemmällä setillä olisivat Mugrindit tehneet tuhoisaa jälkeä.
Eyewitness oli illan viimeinen, eikä suinkaan hidas. Keikka oli heidän Päättäjät on kännissä ep:n julkkarikeikka (juuri muita ollutkaan kännissä tuol keikalla kuin päättäjät). Hyvä keikka, ehkäpä jopa paras jonka minä olen nähnyt. Soittovarmuus kasvanut kovasti ja sen kyllä huomasi.  Yleisössäkin esiintyi jotain epämääräistä liikettä, sen mitä siinä biljardipöydän ja lavan välissä mahtui. Se bilispöytä oli kyl harvinaisen tyhmässä paikassa.
Yleisömenestys ilta ei kuitenkaan ollut, joten taisi punk-keikat jäädä sitten tähän tuossa baarissa. Itse kuitenkin poistuin paikalta tyytyväisenä distrosta hankitut lomalukemiset taskussa.

 

#Kirjoitus julkaistu alunperin loppuunmyydyssä Kohellus #1 lehdessä.

Written by mogalix

January 11th, 2013 at 6:53 am

Arviot: Eyewitness – Päättäjät on kännissä 7” EP (2012)

without comments

Eyewitness – Päättäjät on kännissä 7” EP (2012) Eyewitness on sydäntälämmittävän hyvä bändi Raisiosta. Ensimmäisellä todistamallani keikalla tuli heti ilmi mistä on kyse. Nimittäin erittäin hyvästä hc-punkista. Yhtye on julkaissut aiemmin yhden CD-R-demon, joka jätti selkeästi parantamisen varaa näinkin potentiaaliselle bändille. Nyt kuitenkin Päättäjät on kännissä-seiskaa kuunnellessa voi todeta, että kehitystä on tapahtunut juuri oikeaan suuntaan.

Levyllä on lähes kaikki kohdallaan. Soundit esimerkiksi ovat erittäin hyvät. Sopivan rosoinen äänimaailma  toimii tässä tapauksessa hyvin. Taustalaulut tekevät paljon hyvää tälle musiikille. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Kitara on ehkä aavistuksen liian hiljaisella, mutta se ei erityisemmin haittaa. Tämän ei varmastikaan ole tarkoitus olla paskantärkeää hifistely-musiikkia. Kokonaisuus toimii ja se riittää! Lyriikat
käsittelevät mm. uskontoa (tai lähinnä sen naurettavuutta), sotaa, politiikkaa ja viimeisessä biisissä haukutaan myös uusnatseja. Oikein!

Kappaleet ovat pääosin hardcore punkkia. Nopeaa, aggressiivista ja energistä. Viimeisessä biisissä rauhoitutaan soittamaan ska-punkkia. Minusta kyseinen kappale jää levyn heikoimmaksi, sillä olen saanut yliannostuksen vastaavaa musiikkia jo pikkupoikana. Onneksi EP:n loput viisi kappaletta korjaavat tilanteen. EP:n paras veto on nimikkokappale “Päättäjät on kännissä”. Siitä muuten löytyy myös tämän seiskan paras riffi! Toinen kohokohta on levyn aloitusraita “Ettekö tajua!?”

Tätä EP:tä voisi suositella ainakin vanhan suomipunkin ystäville. Täytyy myös sanoa, että tämä bändi on keikoillaan aivan helvetin kova. Sitä ei voi painottaa liikaa. Lisää näin hyviä bändejä Suomeen kiitos!

Written by idiootti

October 3rd, 2012 at 10:42 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , ,

Keikkaraportit: Eyewitnessin ”minikiertue” Turun halki. 17.-18.12.2011

without comments

Lauantai-ilta ja Punk In Finland-tukikiertue oli Turussa. Vettä tuli ku Esterin perseestä, maiharien pohjien liimausyritys kusi totaalisesti. Converset oli läpimärät ja bussi myöhässä. Vitutusprosentti ei voisi olla varmaan paljoa korkeammalla. Selvittiin kuitenkin TVOlle hengissä ja suht ajoissa, ehkä seitsemän paikkeilla. Bändit teki jo soundcheckejä ja esiintymishuoneesta kuului tasainen kitaran riffittely. Kun veti vähän safkaa ja juomaa huiviin niin mieliala rupesi vähitellen nousemaan. Tunnin päästä oli soundcheckit tehty (paitsi meidän bändi, joka ei tehnyt ollenkaan) ja puoli ysiltä eka bändi asteli lavalle. Ekana soitti Ekaria, jonka kaikki bändin 3 keikkaa nähneenä voisin todeta että tämä keikka oli ehdottomasti paras. Bändillä meno paranee kerta kerralta ja soitto kulkee paremmin kuin aikaisemmin. Nyt bändi soitti mielestäni rennommin kuin aikaisemmin ja sen kuuli myös soitosta. Toisena esiintyi Kieltolaki josta olin kuullut kehuja ja heitä oli tullut kuunneltua etukäteenkin youtubesta aika paljon. Olin tykännyt kuulemastani. Eli odotukset olivat korkealla. Eikä keikka tuottanut pettymystä! Mielestäni tosi hyvää suomihooceeta, laulajan laulu, tai itse asiassa huuto sopii tosi hyvin musaan. Biisit soitettiin melkein putkeen ja kaikissa biiseissä oli melkein sama rumpukomppi. Oliskohan ollut 11 biisiä ja setti meni alle 25:n min, ainakaan liian pitkiä juoruja ei kerrottu välispiikeissä. Tiukka setti kokonaisuudessaan. Olin etukäteen varaillut jo yhtyeen bändipaitoja ja olihan ne pakko ostaa (kirjoitushetkelläkin on toinen paidoista päällä).

Seuraavaksi oli vuorossa Kooma, josta ei ollut mitään ennakko-odotuksia, eikä muutenkaan oikeastaan mitään tietoa koko bändistä. Ei sekään huono ollut. Kitara teki musiikista aika puuroa, mutta se oli melkein kaikilla bändeillä sama tilanne. Musta tuntuu et se johtuu ton paikan paskasta akustiikasta. Kello läheni jo 23:a ja seuraavana soittovuoroon nousi Ärsyke. Kovan setin veti tämäkin bändi, vaikka en katsonutkaan settiä kokonaan, vain 2 piisiä alusta ja lopusta. Bändistä tuli jotenkin mieleen H.A.P.A.N, en tiedä kyllä miksi. Aika lailla eri tyylisiä bändit ovat, mutta kai se oli toi naislaulu joka yhdisti. Naislaulaja tuo kyllä pirteyttä musaan. Laulaja oli kympillä mukana ja veti setin loppuun saakka yllättävän kovalla nuorekkaalla vimmalla, tuli oikeen itsellekkin hiki. Ja viimeinen biisi, joka oli vissiin cover, oli tosi hyvä!
Tämän jälkeen oli meidän vuoro astua lavalle. Vähän oli kaikilla soittajilla jännitystä ilmassa kun bändissä oli uusi basisti, jonka kanssa ei oltu ehditty treenata kuin alle 2 viikkoa. Mutta ihan hyvin soitto kulki ainakin mun mielestä ja jäi tosi hyvä fiilis keikasta. Ja oli muutkin jäsenet aika jees- fiiliksillä keikan jälkeen, en oikee tiiä tykkäskö kukaan muu keikasta kun ite soittajat mut ei sillä kai väliä oo… Mulla vaa lähti ääni 2 ekan piisin aikana ja sit vaan kähisin ja pihisin koko loppu setin, kaikki kerrot ja biisien nimet. Kaikki illan bändit oli must kyl vitun hyvii, et aika kova ilta oli ja toivottavasti saatiin ees vähän rahaa PIF:ille.
Sunnuntaiaamu tuli liian nopeasti, herätyskellosta rupesi Aivolävistys pauhaaman klo 8.10. Viiden ja puolen tunnin yöunien jälkeen bussilla Lempäälään pelaamaan lätkää. Puol 6 pintaan oltiin takasin Turussa. Illan keikalla oli bändejä kirjaimellisesti ympäri maailmaa. Eyewitness, Noituus, Mörk Seance ja Ahna (Can). Ja kun tavallaan olin auttanut alusta asti Jussia keikan järjestämisessä niin piti lähteä melkein bussista suoraan Roopen kanssa Jussille hakemaan safkoja, kameraa ym. tarvittavaa roinaa illan treeniskeikalle. Lähettiin sitten kohti treenistä ja tietenkin unohdettiin yx mikki Jussille, no ei kun sitä hakemaan ja sitten vasta treenikselle. Pistettiin sitten kolmestaan huone keikkavalmiuteen ja Jussi lähti hakemaaan Ahnan kavereita terminaalilta. 8 aikaan tuli Noituuden kaverit ja meidän bändin loput soittajat. Siinä ennen esityksiä ehti vähän tutustua Ahnan kavereihin, todella ystävällisiä ja mukavia. Tulivat heti kättelemään ja puhumaan ja mä sitten huonolla englannilla yritin kommunikoida heidän kanssaan. Vähän enne ysiä Jussi tepasteli vähissä vaatteissa lavalle ja veti hienon shown. Musiikki oli vähintään salaperäistä ja mielenkiintoista mitä oli etukäteen mainostettukin. Sitten oli meidän vuoro soittaa. Taas… Tällä kertaa ääni kesti koko keikan ajan, kiitos Roopen äänen avaus-reseptin, mutta sitten taas lapelta lähti ääni. Vähän paino eilinen keikka ja virheitäkin tuli soitossa enempi. Rummut oli liian kulmassa, niin ettei ollu tilaa soittaa lattiatomia oikeestaa ollenkaa. Mut iha kohtalaisesti täänkin keikka meni.
Noituus meni jonkun tapasessa horroksessa ohi kun iski väsymys ja ehkä vähän kaljakin vaikutti. Kai se ihan hyvä setti oli, samaa rataa kuin bändin muutkin keikat jotka olen nähnyt. Ja sitten Ahna. Olin kuunnellut etukäteen myspacesta yhtyettä ja ihmetellyt. Ahnasta ei voi sanoa, että se olisi mikään kopiobändi, tai se yrittäisi ottaa mallia liikaa muista punk-bändeistä. Ahnassa soittaa pariskunta tai muuten vaan kaverit, mies soittaa bassoa ja laulaa, nainen kiduttaa kannuja ja laulaa. He olivat täällä Euroopassa vaan viikon tai pari tsekkaamassa meininkiä. He ovat kai tulossa ens syyskuussa ihan kunnon kiertueelle Eurooppaan ja Suomeen, jos oikein tajusin. Ja Ahnan setti oli todella hyvä. Tosi tiukkaa ja tarkkaa musaa, tosi hyvän kuuloista. Olin rehellisesti sanottuna yllättynyt positiivisesti. Kannattaa käydä kattoo ens syksynä jos ne on tulossa uudestaan tänne. Vähän ehkä enemmän porukkaa ois voinu tulla paikalle, mut tää treeniskeikka oli kyl iha jees noinkin. Parempi niin päin kuin että sinne tulee jotain kutsumattomia vieraita.
Kokonaisuudessaan oli kyllä loistava viikonloppu, tosi raskas, mutta se oli kyllä sen arvoista. Monta mahtavaa bändiä, ja sai tutustuu nastoihi ihmisiin ja mun mielest nois treeniskeikois on aina hyvä fiilis, olla kattomas ja soittamas. Niitä pitäisis järjestää enemmän! Ohhoh! Aluks pähkäilin että en saa millään tarpeeks textii ja nyt sitä tuli vähän liikaaki, no parempi näin …

Written by piezu

December 23rd, 2011 at 8:20 am

Arviot: Eyewitness – Machine CDr (2011)

without comments

Eyewitness – Machine CDr (2011) Tämän lähemmäksi ei tunnelmassa voi päästä suomipunkin alkuräjähdyksen aikoja. Ne, jotka ehkä harmittelevat, etteivät ikänsä puolesta ehtineet sitä seuraamaan heti 80-luvun alussa, huoli pois – Eyewitness on täällä!

Nuoret miehet Raisiosta soittavat erittäin perinteistä, raakaa ja vimmaista punkrokkia suomalaisittain, mutta englanniksi. Räkäistä ja vihaista asennetta löytyy siihen malliin, että konkaritkin voisivat ottaa EW:ltä uutta kipinää punkkiinsa. Hc-lokeroon en aikonut tätä ympätä, mutta kun sitä suomipunkin alkuräjähdyksen jälkeistä nousukautta miettii, niin kyllähän Laman ja Appendixin hengessä vanhan koulun suomihooceetä tässä paukutetaan. Vaikka ilahduttavan selvästi vaikutteet Machine ep:ltä erottuvatkin, niin sielutonta tribuutin nimissä kopiointia tämä ei missään nimessä ole. Jätkät ovat saaneet aikaan persoonallista punkkia perinteitä kunnioittaen ja räkäistä vimmaa tulvien.

Tekstit huudetaan piiseihin hieman tiputellen ja sanat melko alkutavupainotteisesti. Se on kyllä ihan ok ja antaa oman leimansa pakettiin. Pakko kuitenkin myöntää, että olis kiva kuulla yks piisi suomeks vedettynä ihan uteliaisuuttani. Ei siks, et meikä ymmärtäis paremmin, vaan et selviäis millainen vaikutus äidinkielellään huutamisella olis Eyewitness meininkiin. Voimaa varmaan tulis vielä lisää, mutta se kuulostaa jopa vaaralliselta, koska nykyiselläänkin soittavat suohon monta kokeneempaa pändiä.

Eyewitnessin rytmiosasto toimii yhteen mainiosti ja sovitukset antaa tilaa koko kolmikon toteuttaa vimmaista punkrokkiaan. Kai muistin mainita, että erittäin vanhan koulun punkrokkia vedetään? Sinällään loistava uutinen, kun kyseessä on nuorta väkeä. Punk ei kuole! Tällä ep:llä paljastettaisiin tosipunkkarit feikeistä niinkuin lykkäämällä herneen akan patjan alle saisi selville prinsessat. Nimittäin, jos tätä kuunnellessa ei tee mieli pittiin ja pogoamaan, niin sitten ei ole punk(kari)henkeä tyypissä pätkääkään!

Written by jankke

October 14th, 2011 at 4:42 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , ,

Tapahtumaraportit: Punkfutis + Besthöven, Kontatto, Noia, Eyewitness

with one comment

Oma punkfutis-aamuni lähti käyntiin kello 07:30 kännykän herättäessä aamukahvin juontiin. Pienimuotoista stressiä aiheeseen liittyen oli ilmassa, joka näkyi erittäin huonosti nukuttuna yönä. Yhdeksältä oli baariprojektin uskollisen autokuskin määrä kurvata pihaan ja poimia tavarat kyytiin. Edellisiltana pieneksi iltapuhteekseni pätkin pitkin viikkoa raksalta pöllityt lankut ja ilokseni huomasin, että tarpeet riittivät juuri kahden käppämaalin rakentamiseen. Tämä oli hyvä juttu, sillä ylimääräinen aika aamulla ennen kyydin saapumista meni Forecan sivuilla F5-näppäintä kurittaen. Ei auttanut, siltikin näytti sääennuste aika pelottavalta.

Muutaman koukkauksen ja kamojen poiminnan jälkeen pääsimme suunnittelemaamme paikkaan Kupittaan puistossa. Matkalla pohdiskeltiin, että lähes kaikki oli mietitty loppuun asti, mutta dj-kamoille ei ollut minkäänlaista pöytää varattuna. Kamat siis autosta kiireen vilkkaa puistoon ja auto pöydänmetsästykseen. Itse jäin odottelemaan ja kasailemaan kamoja. Ilma näytti uhkaavalta samoin kuin nurmikentän toiselle laidalle pysähtyneet autot, joista tädit alkoivat kantaa tuoleja ja sunmuuta roinaa ulos. Tätien suunnitelmaksi paljastui koko päivän kestävä koirien jalostuskoetapahtuma tai joku vastaava. Aloin siis kiltisti kiikuttaa kamoja hiukan kauemmaksi, jotta piskit saisivat jalostua rauhassa.

Aiemmin viikolla ostamani kallis porakone osoittautui hyväksi ostokseksi ja maalien rakentaminen kävi nopeasti. Hieman tuo ostos kukkaroa kirpaisi, mutta perustelin itselleni, että pitäähän miehellä työkaluja olla ja vielä viimoisen päälle sellaiset. Agregaatti ja telttakatos saapuivat hiukan myöhässä ja viimeksi mainittu hyvinkin myöhässä ainakin sen takia, että jääkylmä tihkusade alkoi jo hiukan vituttamaan. Teltta osoittautua aikamoiseksi härveliksi ja kovasti jo veikkailtiin, että saadaanko kovasti tuulta alleen ottavaa kapistusta repiä läheisten puiden latvasta pois päivän päätteeksi.

Vähitellen kamat alkoivat olla kasassa, musiikit soimassa ja kello lähennellä kello yhtä, jolloin oli määrä ensimmäisen pelin alkaa. Ensimmäisenä pelivuorossa oli Yleislakko vastaan Raivoraittius, joka tarkoitti sitä, että kun oli rakennuspuuhat saanut juuri ja juuri ohi, täytyikin jo alkaa pelaamaan jalkapalloa. Jalkapalloa olin pelannut viimeksi joku pari vuotta sitten, enkä muutenkaan ole mikään joukkuepelien ystävä. Puolitoista vuotta kestänyt urheilukieltokaan yhtään helpottanut asiaa. Kunto on kuin paavilla. Pelin ensimmäinen kymmenen minuuttia tuntui aivan ikuisuudelta ja mä olin aivan paska jalkapallonpelaaja. Ennen peliä ajattelin olla rouhea jätkä ja pelata niittiliivi päällä, mutta pakkohan tuo oli heittää jossain kohtaa pois kuten myös paita. Läski hikosi. Toisella puoliskolla taisin saada sattuman kaupalla jalkani pallon eteen siten, että pallo ohjautui maaliin. Oho! Voitettiin peli, vaikka salaa toivonkin, että olisi hävitty ja päästy huilaamaan loppupäiväksi.

Jalkapallomatsiruokaa, eli tässä tapauksessa vegaanista hodaria syödessä alkoi kummasti tehdä mieli olutta. Juopotuttanut ei kuitenkaan, joten lainasin pyörää ja kävin cittarista hakemassa parit alkoholittomat kaljat. Takaisinpäin fillaroidessa oli todella hienoa nähdä pelit täydessä tuoksinnassa ja kaikki ne ihmiset. Siinä konkretisoitui juttu, jota oli järjestämässä. Oli saanut jotain aikaan.

H.A.P.A.N. vastaan Kashmar

Puoli tuntia ennen toista omaa peliä musat loppui ja grilli sammui. Agregaatista oli bensa loppunut, eikä kukaan ollut varautunut moiseen. Eipä auttanut muu kuin lähteä autoilemaan bänditoverin kanssa. Onni onnettomuudessa, sillä autoilureissu olisi muutenkin pitänyt tehdä Raunistulan suuntaan, jotta saisi kitara- ja bassonupin illan keikkaa varten. Olisikohan siinä maksimissaan parikymmentä minuuttia mennyt kun oli jo grilli kuumana ja punkki raikasi taas.

Parit pelit jäi tässä säädössä väliin, mutta sen verran selvisi, että me pelaisimme Alley Godsia vastaan. Etukäteen osasi jo arvata kuinka peli tulee päättymään, mutta pelailtiinpa nyt kuitenkin. Saatiin yksi maali, mutta sekin taisi mennä oman maalivahdin käsistä. Hieman lyhyt siis tuo kenttä, mutta enpä ainakaan itse olisi pidempää matkaa jaksanut juosta. Hävittiin peli ja yhteistuumin päätettiin, että turhaan olisi pelata enää pronssipeliä. Ei olisi jaksanut ja saipahan siinä sitten enemmän aikaa mestaruuspelille. Mukavampi kuitenkin ratkaista tasan päättynyt mestaruuspeli esimerkiksi rankkareilla, kuin kivipaperisakset-mittelöllä, jota oli tarkoitus soveltaa tasapelien ratkaisuun.

Viimeisessä pelissä vastakkain olivat Alley Gods ja Mugshot. Itseasiassa kumpaisenkin bändin joukkueessa taisi olla vain kaksi bändin jäsentä ja loput värvättyjä vahvistuksia. Itsehän en jalkapallosta tajua yhtään mitään, mutta aika tiukalta ottelulta tuo vaikutti. Alley Gods tuon mestaruuden sitten loppujenlopuksi vei ja saivat hienon diy punkfutispalkinnon! Katsotaan kuka ensi vuonna palkinnon lunastaa. Toiveena ja aikomuksena olisi vastaavat kinkerit järjestää myös tulevina vuosina.

Vuoden 2011 mestaruuden voittanut Alley Gods vastaanottaa pääpalkinnon DIYTurku Zinen toimitukselta

Voittaja saatiin siis kruunattua ja hommaa alettiin ajaa alas. Kamat saatiinkin yllättävän nopeasti kasaan ja autoihin pakattua. Telttakatostakaan ei tarvinnu puun latvasta hakea, vaan hökötys oli lähestuloon purkanut itseitsenä. Keikkapaikalla hommat olivat myös jo hyvin käynnissä soundcheckkien muodossa. Hiukan paikkojen järjestämistä sekä kaljojen kylmään laittamista ja pystyikin avaamaan lipunmyynnin. Kerrankin porukka oli ajoissa paikalla, sillä useimmat varmasti tulivat suoraan puistosta kaljoittelemasta. Tiivis aikataulu oli ehkä sittenkin hyvä juttu. Kukaan ei ehtinyt kotiin laiskottelemaan.

Illan aloitti rumputeknisistä syistä Noia. Turun nuoriso-osasto sai siis iltavuoron soittojärjestystä jaettaessa. Noia ei itelle kauhean tuttu bändi ollut entuudestaan. Toki jotain levyjä netistä varastanut, mutta niistä sen kummemmin ole innostunut. Keikka sen sijaan oli aivan helvetin kova. Kovempi kuin ite Venom! Rumpali nauratti, koska se oli niin perus Italia-hanun näköinen piikkilankatatskoineen. Seuraavana soittaneen Kontatton keikkaa olin todella kovin odottanut. Levyltä toimii ja livenä toimi aivan julmetun hyvin. Eikä siis pelkästään äärettömän kovan rumpalin asioista, vaan koko bändien esiintyminen oli erittäin intensitiivistä ja energistä. Toisaalta tuo rumpuja pieksevä neito soittaisi yksinäänkin suohon suurimman osan nykypäivän hc-bändeistä. Itse herra Besthövenkin saatiin lavalle Olho Seco -coverin ajaksi. Muutenkin tyylikkäitä coverivalintoja kuultiin illan aikana: Wretchediä ja Besthövenin aikana Disclosea ja Anti Cimexiä. Voi olla, että tuli jotain muutakin, mutta nämä ainakin puurokorvineni olin kuulevinani.

Noia

NOIA

Besthöveniä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta jotenkaan nyt ei lähtenyt ihan täysillä. Johtuen luultavasti siitä, että oli jo pari aivan uskomattoman hyvää keikkaa alla. Huono tuo ei missään tapauksessa ollut. En tiiä oliko pääpirulla järjetön krapula vai onko esiintyminen aina noin flekmaattista ja poissaolevaa. Taustaryhmä hoiti hommansa kuitenkin hieman isompi eleisesti. Eyewitnessistä kuulin ekaa kertaa kun bändin rumpali kyseli josko ottaisin heidän tulevaa demoaa myyntiin distrooni. Toki lupauduin ottamaan ja samalla lupauduin hoitamaan heidät keikallekin. Nykypäivän Turussa kun uusien bändien näkeminen on todella harvinaista. Siis ihan oikeasti uusien, eikä vain samojen jätkien uusia bändejä ja projekteja. Osaltaan TVO:n häätö on vaikuttanut tähän asiaan. Uusia ja lupaavia bändejä on taatusti treenikämpät täynnä, mutta eipä niitä missään pääse näkemään tai kuulemaan, kun useimmat lavat avautuvat vain tunnetummille bändeillä. Tämähän on pitkällä tähtäimellä ajateltuna aika helvetin tylsää, että samat vanhat moneen kertaan nähdyt bändit veivaa joka keikalla.

Kuitenkin, Eyewitness veti meikäläiseltä jalat alta, kuten varmasti vei monelta muultakin. 16-vee jätkät veivasivat nopeeta punkkia sellaisella raivolla ja puhtaalla innolla, että moni pitkänlinjan bändi jäisi kevyesti kakkoseksi. Ja kukapa edes suostuisi soittamaan tälläisen lineupin jälkeen? Nämä jätkät kuitenkin hoitivat homman sen verran hyvin, ettei jäänyt arvailujen varaan vastaus illan kovimmasta bändistä. Nuorissa on sittenkin tulevaisuus. Tämä oli todella hyvä päätös erittäinkin onnistuneelle sunnuntaipäivälle. Kiitos kaikille asianosaisille.

Kuvat: Torre

Jalkapalloa ja d-beattiä sunnuntaina 28.8.2011

without comments

Mitä? – Jalkapalloa, kirpparia, distroilua, levyjen soittoa, piknikkiä, keikka

Kuka? – Alakulttuuribaari Turkuun -projekti

Missä? – Kupittaan puistossa, keikasta lisää tietoa: baari ät riseup.net

Milloin? – Elokuun viimeisenä sunnuntaina 28.8.11. klo 13 alkaen

Miksi? –  Keikkojen yhteyteen on aina mukava saada jotain muutakin toimintaa. Useimmille riittää olutpullo ja keikkapaikan pihalla istuskelu, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna tällainenkin toimintamalli alkaa tympimään. Tällä kertaa siis potkitaan jalkapalloa. Alunperin ajatus punkfutiksesta tuli H.A.P.A.N. yhtyeen leiristä. Idea oli sen verran hyvän kuuloinen, joten baariprojekti päätti ottaa järjestelyt vastuulleen. Pelkkään jalkapalloiluun ei kuitenkaan tyydytty, vaan pienimuotoista kirpparia, distroilua, piknikkiä ja levyjen soittoa olisi myös luvassa. Tai saa muutakin tehdä sillä tilaisuus on toki vapaamuotoinen ja kaikille avoin, eli saa sen olutpullonsakin mukaan ottaa, jos siltä tuntuu.

Keikan turkulaisvahvistusta mietittiin pitkään. Ajatuksena oli tarjota uudelle ja/tai nuorelle bändille mahdollisuus keikkaan. Nykyään kun niin harvoin näkee uusia bändejä Turussa. Illan ensimmäisen bändin paikan nappasi tällä kertaa uusi ja nuori hardcore-bändi nimeltä Eyewitness.

 

Written by papu

August 22nd, 2011 at 7:25 pm