Voisin tässä hieman avata tapahtuman kuvauksessa olevia turvallisemman tilan periaatteita. Näillä periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään luomaan tila, jossa kaikki pyrkivät omalla toiminnallaan rakentamaan yhdenvertaista, kunnioittavaa ja avointa ilmapiiriä ja keskustelua. Vaikka sääntö-Suomessa elämmekin, on suotavaa vaalia itsetutkiskelua sen sijaan, että kirjaisi vain asioita mitä ei saa tehdä. Sillä ilman aktiivista tekemistä turvallisemman tilan periaatteet saattavat muodostua vain tyhjiksi säännöiksi. Tietenkin #punkstoo:n osoittamana on näköjään hyvinkin tärkeää korostaa asioita, joiden ehkä on luultu olevan itsestäänselvyys, mutta silti samaan aikaan punk-yhteisö on ollut turvaton paikka joillekin.
Puntala on diy-punkfestari, jossa ei hyväksytä minkäänlaista väkivaltaa, rasismia, seksismiä, misogyniaa, homo- ja transfobiaa tai muita häirinnän tai syrjinnän muotoja. Tämä on se lähtötilanne, mutta tätäkin tärkeämpää on se, että miten pystytään toimimaan, jotta näitä asioita ei joutuisi kohtaamaan ja jos joutuu, miten silloin toimitaan. Jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi tapahtumissa. Jokaisella pitää olla mahdollisuus päättää osallistumisestaan ilman, että pelko sanelee vastauksen.
Ihmiset tekevät oletuksia päivittäin. Se on aivan luonnollista ja tärkeää onkin olla tietoinen omista oletuksistaan ja siitä mihin ne perustuvat. Yhteiskunnan valkoiset ja heteronormatiiviset valtarakenteet pitävät yllä syrjiviä toimintamalleja ja huomaamattaan voi syyllistyä esimerkiksi sisäistettyyn rasismiin, joka voi olla vaikka tummemman ihonvärin omaavan ihmisen luokittelu maahanmuuttajaksi, vaikka todellisuudessa ihminen on asunut koko ikänsä Suomessa. Näitä "Mistä sä oot kotoisin?"-tyyppisiä heitettyjä kommentteja kutsutaan mikroaggressioiksi.
Mikroaggressiot voivat ehkä tuntua vähäpätöisiltä, mutta ne ovat kuin ampiaisenpistoja. Yksi pisto ei nyt sinällään ole vaarallinen (jos ei ole allerginen), mutta useat pistot viikottain, päivittäin, kokoajan alkavat jo vahingoittaa. Joutuu elämään varuillaan ja pelkotilassa, joka on henkisesti todella kuormittavaa. Esimerkiksi toistuva väärin sukupuolittaminen voi olla mielenterveyden kannalta todella vaarallista jo valmiiksi sukupuolinormien ulkona alisteisessa asemassa elävälle ihmiselle. Vaikka uhriutuvat setämiehet internetissä toista väittävätkin, voi tyttöjä edelleen kutsua tytöiksi ja poikia pojiksi. Olennaista on astua vallassa olevien sukupuolinormien ulkopuolelle ja se, että et omalla oletuksellasi määritä toista, vaan jokainen saa määritellä itse itsensä.
Vaikka itsetutkiskelu onkin tärkeää, on se kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Pelkkä tietoisuus omasta esimerkiksi sukupuolen tai vammattomuuden mukanaan tuomasta etuoikeutetusta asemasta ei vielä riitä luomaan yhdenvertaisuutta ja saattaa jopa omalta osaltaan korostaa omaa valta-asemaa vähemmistöjen jäädessä edelleen yksin. Eräänlainen "sokeus" vaikka ihon väriä kohtaan, siten että kohtelee ihmisiä samanarvoisesti ihon väristä huolimatta, olisi toki ihanteellinen tilanne, mutta valitettavasti siihen on vielä matkaa. Se voi pahimmillaan olla vain oman tiedostavuutensa boostausta ja silmien sulkemista rasismilta, eikä varsinaisesti siis edistä mitään. Täytyy siis olla yhdenvertaisuutta edistävää aktiivista toimintaa. Omaa valtaa voi ja pitääkin käyttää positiivisesti jakamalla sitä muille.
Punk-yhteisössä lavalle nousevat bändit koostuvat pääasiassa valkoisista miehistä. Sitä ei voi kiistää. Se miten tilannetta voisi muuttaa, voi tuntua ehkä hankalalta ja esimerkiksi vaikka "sukupuolikiintiöiden" asettaminen bändejä valittaessa voi olla pahimmillaan myös toiseuttavaa. Jostain täytyy kuitenkin lähteä ja mitä enemmän saamme moninaisuutta keikoilla esiintyviin bändeihin, sitä paremmin yhteisön jäsenet voivat samaistua ja lähteä mukaan. Positiivinen erityiskohtelu voi olla yksi ratkaisu tähän. Termi tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikkapa kahden tarjolla olevan crusti-bändin välillä valitaan se, jossa on vähemmistöjen edustusta. Kun toimintatapa on julkisesti kerrottu, ei tämä kuuluisa internetin valkoinen setämies voi valittaa häneen kohdistuvasta syrjinnästä. Positiivisesta erityiskohtelusta on säädetty yhdenvertaisuuslaissa.
Tämä on ehkä hieman hajanainen teksti, mutta toivottavasti hiukan välittyy suunta mitä haetaan. Yhdenvertaisuuden edistäminen on todella laaja aihe ja ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Tärkeää on kuitenkin toimia parhaimpansa mukaan siihen asti kunnes osaa paremmin. Keskeneräisyys ja mokaaminen on osa prosessia. Aina voi pyytää anteeksi ja korjata.
Kirjoitan tästä vielä lisää erityisesti tämän keikan toiminnallisuutta silmällä pitäen ja toivoisinkin mieluusti kommentteja ja keskustelua aiheesta. Millaiset asiat tekisivät keikasta turvallisemman tilan? Mitä juuri sinä voisit tehdä?
PS. Parille lipunmyyjälle olisi paikka vapaana! Hyvä tapa lähteä puuhasteluihin mukaan. Ole rohkeasti yhteydessä:
paavo.vuoristo@gmail.com
