Elokuvapäiväkirja

Aloittaja kuka tahansa, 16:33:08 - 14.12.2011

« edellinen - seuraava »

kuka tahansa

Katson aika paljon elokuvia (etenkin öisin), enkä varmaankaan ole ainoa. Tässä ketjussa esiteltäköön Nyt soi -ketjun tavoin juuri katsomiamme leffoja. Ei pelkkää listausta, vaan olisi kiva kuulla myös leffojen herättämistä tunnelmista




Minulla on ollut tapana yömyöhällä katsoa enemmän tai vähemmän paskaa scifiä. En voi sille mitään, mutta aihepiiri kiinnostaa sen verran, että on tullut kahlattua läpi kaikenlaista luokatonta roskaa Skylinesta Transformerseihin (toki mukaan on mahtunut myös pieniä helmiä, kuten erilainen hirviöelokuva Monsters). Yöt ovat siihen tarkoitukseen mitä oivallisimpia ajankohtia, kun ei kuitenkaan oikein jaksa mitään sen syvällisempääkään.



Viime yönä oli vuorossa Steven Spielbergin tuottama ja J. J. Abramsin ohjaama Super 8 (USA 2011). Nimi tulee päähenkilöiden virkaa toimittavasta lapsiporukasta, jotka kuvaavat kasimilliselle zombie-elokuvaa. Kuvatessaan yöllä salaa pienellä rautatieasemalla lapset saavat vahingossa filmille junaonnettomuuden. Käy ilmi, että juna oli Yhdysvaltain ilmavoimien ja että kyseessä ei ollutkaan onnettomuus. Junassa kuljetettu, nyt vapaaksi päässyt olento alkaa terrorisoida läheistä pikkukaupunkia, eikä paikalle saapunut armeija tietysti suostu kertomaan asiasta mitään.

Lapsena tämä olisi voinut iskeä kovastikin, nyt viihdytti korkeintaan siksi, että olihan kaikella sillä rahalla kuitenkin saatu ihan kaunis elokuva aikaiseksi. Leffaa on verrattu paljon Spielbergin kasariklassikkoon E.T. ja Abramsin pari vuotta sitten tuottamaan Cloverfieldiin, ja aika oikeaanhan nämä vertaukset osuvat. Sinänsähän E.T. ja Cloverfield ovat kaksi täysin erilaista elokuvaa, mutta Super 8:ssa yhdistyvät kummankin teemat ja tunnelmat - siinä määrin, että elokuvan alkupuolen lupaavan uhkaava ilmapiiri lässähtää aika totaalisesti leffan lopussa. Liekö syynä se, että kyse on nostalgiaelokuvasta (sijoittuukin 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen), jolloin juonta ei ole kummemmin jaksettu kehitellä ja päivittää nykykatsojalle. Tosin eihän Cloverfieldinkään juoni mitenkään mullistava ollut, mutta se oli kuitenkin paitsi hurjan hienosti toteutettu myös loppuun asti otteessaan pitävä ns. hirviöelokuva (joista en yleensä juuri perusta). Siispä lapsille Super 8, aikuisille Cloverfield.



Mainitaan nyt saman tien myös Drive (USA 2011), jonka katsoin toissayönä. Elokuvassa autokorjaamolla työskentelevä ja pankkiryöstökeikkoja ajava stunttikuski (Ryan Gosling) tykästyy naapuriinsa (Carey Mulligan) ja päätyy erinäisten sattumien seurauksena keikalle, jota hänen ei olisi pitänyt ottaa.

Takaa-ajoelokuvista en normaalisti pidä yhtään, mutta tämä oli huikea poikkeus. Juoni ei Super-8:n tavoin ole tässäkään kummoinen, mutta olennaista onkin "itse" elokuva. Toiminnallisten takaa-ajojen sijaan Drivessa keskitytään henkilöhahmoihin, vauhdikkuuden ja räjähdysten sijaan tarkkailuun ja odotteluun. Kaiken kaikkiaan leffan rytmi on varsin hidas, mitä tuetaan loistavasti tunnelmallisilla musiikkivalinnoilla. Pakahduttavan surumielistä ja intensiivistä loppuun asti. Suosittelen!

Vlad

toi super 8 kuulostaa alkuasetelmaltaan aika samalta ku rautajätti-niminen animaatio. pitääpä tsekkaa.

kuka tahansa

#2
Siirsin nimim. Hatshoen B.I.K.E.-hehkutuksen dokkariketjuun.



Individualistisen toiminnallispainotteisen yökatselun sijaan eilen oli vuorossa rauhallinen koti-ilta indiedraaman merkeissä. Kiinnostus Giganticiin (USA 2011) heräsi Zooey Deschanelin johdosta, mutta olihan elokuvassa sitten myös Little Miss Sunshinessa ja There Will Be Bloodissa vakuuttanut Paul Dano. Dano esittää kiinalaisen lapsen adoptoimisesta haaveilevaa luksussänkykauppiasta, jonka elämään astuu isänsä (John Goodman) 14 000 dollarin sänkyostosta säätävä Deschanel. Ns. outoja hahmoja ja surrealistisia sattumuksia piisaa, eikä mitään oikein avata kunnolla.

Elokuva kantaa pitkälti juuri näyttelijäkaartinsa ansiosta, mutta en ehkä siltikään yhtyisi sen muuta sisältöä armotta ruoskivaan kriitikkokuntaan (ääriesimerkkinä tämä varsin perinpohjainen tilitys, joka sisältää parin tulkintavirheen ja yksinkertaistuksen ohella ihan asiaakin), jotka eivät tunnu näkevän Giganticissa mitään muuta hyvää. Onhan lopputulokseen toki päätynyt joitakin kokonaisuuden ärsyttävästi rikkovia kohtauksiakin (kuten Danon veljen täysin turha hieromasalonkikäynti), mutta pidin elokuvaa kuitenkin ihan kivana Sundance-fiilistelynä siinä missä esim. vähän aikaa sitten katsomaani The Futureakin.

Hatshoe

Quiet Earth Uusi-Seelanti, 1985, ohj. Geoff Murphy



Mies herää ja huomaa olevansa yksin maailmassa. Mun suosikkidystopiatyyppi. Teini-iästä lähtien olen kuvitellut vastaavanlaisia tilanteita.

Riittävän hyvin tehty leffa, jota ei ole logiikalla pilattu. Jännite pysyy yllä alusta loppuun asti. Tunnelma on hieno, mutta mehustelemaan ei jäädä, vaan tarina kulkee sujuvasti eteenpäin. Käänteet tapahtuvat oikeilla hetkillä, mutteivät silti ole liian ennalta-arvattavia. Erityisen hauska oli kohtaus, jossa päähenkilö ampuu ison krusifiksin palasiksi jumalaa etsiessään. Ja polttoainerekka työnnetään sivuun ajamalla räjähderekalla sitä päin. Ihastuttavan suorasukaista, vaikka elokuva osaakin olla myös hienovarainen ja herkkä. Kiitos suosituksesta, kuka tahansa.

The Dark Knight USA, 2008, ohj. Christopher Nolan



Viimeisin Batman tuli katsottua uudelleen joulun pyhinä. Erinomainen toimintaelokuvahan se on, mutta samalla se käsittelee ihmisluonnon oikkuja varsin kirpaisevasti. Onko kukaan viaton ja onko viattomuus mikään tae oikeille teoille, mitä ne sitten ovatkaan. Ja tämä on niin lohdullista: Batmankin kokee mustasukkaisuutta ja käyttäytyy typerästi inhimillisten tunteidensa takia.

Heath Ledgerin kohtalokas Jokeri jätti minut ensimmäisellä kerralla hiukan kylmäksi ylenpalttisen hehkutuksen takia, mutta toisella kerralla, kun odotukset eivät enää olleet niin korkealla ja ensimmäisestä kerrsta oli kulunut kolme vuotta, pääsi roolisuoritus oikeisiin mittoihinsa. Ehkä ensimmäisellä kerralla olin odottanut jotain ylitsevuotavaa sekopäisyyttä, joka tuskin olisi ollut vaikuttavampaa kuin Ledgerin tarkka ja ehkä jopa kylmäkiskoinen esiintyminen. Seuratkaa vaikka hänen ajoitustaan kohtauksessa, jossa Jokeri räjäyttää sairaalan. Herkullista, kuten koko jakso jossa Jokeri keimailee hoitsun asussa.

Naked Lunch 1991, Kanada, UK, Japan, ohj. David Cronenberg



Ai tää on kanadalainen leffa? Ilmiöt käyvät päälle ryppäissä, kuten kanadalaisuus vuoden 2011 aikana mun elämässä. No olenhan tämän toki nähnyt aiemminkin ja kirjaakin lukenut, joskaan en kokonaan. Pitänee ottaa uusi yritys. Burroughshan (William S. Burroughs, jonka samannimiseen kirjaan leffa hyvin löyhästi perustuu) on tietysti lähtökohtaisesti ainakin päällisin puolin sekavaa, mutta haluaisin nyt lukea vaikka tuon kirjan ja tsekata mitä sieltä alta löytyy. Leffassa ainakin on ihan sloganiksi noussut lause Exterminate all rational thought. Niin, ja itseasiasiassa tämä leffa yhdistää elämänkerrallisia elementtejä Burroughsin oikeasta elämästä ja hänen kirjoitustavoistaan fiktiivisiin elementteihin, jotka ovat siis vain osittain peräisin tästä yhdestä kirjasta.

Päähenkilö - Burroughsin alter-ego Bill Lee - on tuholaistorjuja, joka kehittää riippuvuuden jauheeseen, jota käytetään torakoiden tappamiseen. Hän päätyy agentiksi salajuoneen, jota orkestroi joukko jättiläishyönteisiä... ei kun mitenkäs se nyt menikään. En oikein muista muuta kuin että kiinnostavinta minulle tällä kertaa oli päähenkilön ambivalentti seksuaalisuus ja muu homostelu.

Kuriositeettina mainittakoon, että pääosan esittäjä Peter Weller kieltäytyi Robocop 3-elokuvan pääroolista voidakseen esiintyä tässä elokuvassa.

niilo pielinen

Ei mitään liian vakavaa, joskus on pakko nauraa, ja enemmän se on tyhmä, enemmän mä nauran.
Paras suomalainen leffa jota oon nähny, (ok, en oo paljon nähny), nii tyhmä ja absurdi, mä ainaki nauroin koko ajan...


Lainaa
Saatanan radikaalit on suomalainen vuonna 1971 valmistunut elokuva. Elokuvan käsikirjoittivat ja ohjasivat Paavo Piironen, Heikki Nousiainen, Timo Nissi ja Heikki Huopainen, jotka myös esittivät päärooleja elokuvassa.

Pave, Hese, Timppa ja Viiksi ovat joutuneet Helvettiin, jonka kuumuudessa he tuntevat olonsa kotoisaksi kuin saunassa. Paikan johtomiehille se ei sovi ja niinpä he lähettävät pojat lomalle kotimaahansa Suomeen. Mukaansa he saavat salkullisen rahaa ylellistä elämää varten. Ainoana ehtona on se, että he eivät saa tehdä rehellistä työtä, ja kiusaksi määrätään, että viina ei mene heille päähän.
...Speak finnish like Tarzan, write it like Cheeta...

http://www.last.fm/user/tiitusnakke

Vekenator

^Tuo pitäis nähdä. Vanhat suomalaiset elokuvat rules! Oli ne komediaa, draamaa tai sotaelokuvia.

Itsellä tulee kateltua niin paljon leffoja, että en jaksa olla koko ajan päivittämässä niitä tänne. Eilen tuli tuijoteltua Lars Von Trierin Melancholia joka on kuitenkin mainitsemisen arvoinen. Komea maailmanlopun leffa ja hyvää draamaa. Suosittelen! "Mukavasti" jäi ajatuksiin tuo leffa nukkumaan mennessä :P

Antichrist on silti edelleen oma Trier suosikki Riget sarjan kanssa.


Könä

Bug nimisen elokuvan katoin eilen.
Aivan loistavaa foliohattu-salaliitto-paranoid-hallusinaatio elokuva!
Koko leffa tapahtuu yhessä huoneessa, mut se ei edes haittaa koska koko ajan keskittyy enemmän ja enemmän hahmojon kasvavaan skitsoiluun ja niiden miettimiseen siltä kannalta että "entäs jos.."

Hatshoe

http://areena.yle.fi/video/1330208074568

Hyvä skandinaavinen dystopia-animaatio. 6 päivää katsomisaikaa jäljellä. Suosittelen!

Vekenator

Tämän kevään Kinokoplan näytöksissä näyttäis olevan ihan asiallista tavaraa; Drive, Melancholia, Le Havre, Tree of Life jne.

niilo pielinen

Pakko täällä suositella Gaspar Noén leffa ku ''Yksin Kaikkia Vastaan'' niille jotka ei oo nähny. Tehty vuonna 1998.
Iha helvetin kova leffa, todella kylmä meininki, aika häiriinttyny, raakka, voimakas ja järkyttävä.
En oo ikinä tavannu ketään joka ois sanonu tän leffan katsemisen jälkeen et ''iha ok'', tätä vihataan tai rakastetaan. 
LainaaThe Butcher (known from Noe's short film Carne) has done some time in jail after beating up the guy who tried to seduce his teenage mentally-handicapped daughter. Now he wants to start a new life. He leaves his daughter in an institution and moves to Lille suburbs with his mistress. She promised him a new butcher shop. She lied. The butcher decides to go back to Paris and find his daughter.
LainaaThis is a confronting and profoundly disturbing movie, mainly because of it's realism and believability. While it certainly features some scenes of extreme violence, and one scene of explicit pornography (blurred in the print I watched), most of what makes it so powerful and horrible is the almost non-stop venomous monologues of "The Butcher". Director Gaspar Noe self consciously apes Scorsese's 'Taxi Driver' in several scenes, but this movie is a truly original vision. Highly recommended for movie buffs with strong stomachs, and the ability to deal with dark and troubling material.

Näköjää youtubella kokonaan eng subsilla
I Stand Alone (Seul contre tous)
...Speak finnish like Tarzan, write it like Cheeta...

http://www.last.fm/user/tiitusnakke

Hatshoe

Uuuu, pitääpä kattoo.

Vekenator

Tsekkailehan Belet - ja tietty muutkin myös - Noen Enter the Void leffa jos ette oo nähneet. Meleko psykedeelinen pläjäys.

Turbourpo

Näin ensikerran Kovasikajuttu-dokkarin... Hämmentävä ja loistava elokuva TODELLISESTA Punk-bändistä.

niilo pielinen

Lainaus käyttäjältä: Vekenator - 21:58:00 - 26.07.2012
Tsekkailehan Belet - ja tietty muutkin myös - Noen Enter the Void leffa jos ette oo nähneet. Meleko psykedeelinen pläjäys.

Olin unohtanu toi suosittelu. Nyt kattoin vähä mikä tää on, huhu että näyttää heti nii lupavalta. Noén leffat aina mielenkiintoisia. Pistin heti tulemaan. Kiitos Veke suosittelusta, aina hyvia, olis ne musaa tai leffaa.
...Speak finnish like Tarzan, write it like Cheeta...

http://www.last.fm/user/tiitusnakke

salozka

Tosiaan pitää tsekata toi Enter the Void.

Ja maanantaina sit toi Kovasikajuttu. En oo ite viel nähnyt ollenkaan. Areenassa näköjään kanssa ens viikon ajan.

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-kovasikajuttu