Bändi(t) / Levy(t) jotka vaikutti eniten sun elämään...

[niilo pielinen]

Tyhmä kysymys ku ei tätä millää voi vastata pari sanalla. Ei tarkoita et ois sun suosikki bändit, vaa enemmä ne jotka on tehny sut niiku sä oot nyt (vaikea tää saatanan suomen kieli, tiedän, näyttää silt et Tarzan ois opettanu sen mul, mut I do my best...prrrrrkl)

Itte sanoisin kuitenki:

Conflict -The Ungovernable Force- LP 1986 (UK)
Discharge -Hear Nothing. See Nothing. Say Nothing- LP 1982 (UK)
Can -Tago Mago- LP  1971 (germany)
Assassin - L'homicide Volontaire- LP 1995 (france)

[mirosol]

Mahtava aihe. Ikäänkuin minihaastattelu itsestään. Paljon olisi bändejä ja levyjä, jotka ovat vaikuttaneet. Yleensä suurten elämänmuutosten yhteydessä sitä tulee haettua voimia jostain sopivasta äänitteestä. Vaikea lähteä rajaamaan. Listataan nyt muutama sellainen, joilla on ollut suuri vaikutus omassa selviytymistarinassa:

Todella suuria reikiä päähän on saatu ainakin seuraavista äänitteistä:
Reverend Horton Heat - Revival (Yep Roc 2004)
The Meanies - Come 'n' See (Au-Go-Go 1993)
Silkworm - Italian Platinum (Touch & Go 2002) ja Firewater (Matador 1996)
Tiltwheel - Hair Brained Scheme Addicts (ADD 1999)
Templars - Outremer (SMM 2005)
New Mexican Disaster Squad - Don't Believe (No Idea 2006)

Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Nyt kun katsoo taaksepäin, niin nämä ovat niitä jotka vaikuttavat nykyisyyteen. En edes halua mennä kauemmas taakse...

Eli näitä en myy ikinä. Mistä tuli mieleen, että jos jollain lojuu ylimääräisenä tuo Templarssin Outremer vinyylinä, niin voin poistaa.  Se on lista ainoa, joka löytyy vain cd:nä.

[jankke]

Exploited, Clash, Ramones, Amebix, Business, Condemned 84, Peter and the Test Tube Babies, Anti Nowhere league, Discharge, Extinction of Mankind, The Sisters of Mercy.... Liian vaikeeta muistaa kaikkee yht'äkkii hyvä topikki. Tätä ei ehkä kehtais tunnustaa, mut myös brutal death (Cannibal Corpse, Nile) ja doom (Esoteric, Skepticism) on tehneet meitsiin lähtemättömän vaikutuksen ja psychobilly...

[Lambi]

Bad religion - The gray race: Näin ala-asteella jyrkistä punk rock song:in ja istuin töllön eessä suu auki et "mitäs tää on, täähän kuullostaa vitun hyvältä!" vuosi oli tosiaan -96 ja tuo oli lähtölaukaus omaan punkista kiinnostumiseen.
(Tuota aikaisemmin oli kyllä green dayt, offspringit, pennywiset yms. kuunneltuina isoveljen kautta, mutta enhän mä tienny et ne on jotain "punkkia" kunnes se luki itse biisin nimessä...)

The Exploited - Singles collection/Charged G.B.H - Diplomatic immunity: Pari vuotta edellisestä eteenpäin kun nämä löyty lähidivarista, ostin kannen perusteella, "tää on selkeesti jotain punkkia", mieli teki jotain rajumpaa ja sitähän nämä olikin, olin vakuuttunut ekoista sävelistä lähtien...

Pax americana - Paskat talteen/"Alakulttuurin kusipäät" - Noitavaino/Olotila - 31 laulua masennuksesta ja toivosta: Jälleen pari vuotta eteenpäin edellisestä, kun internet alkoi olemaan pikkuhiljaa jokamiehen oikeus, tilasin nämä rankan altavistailun jälkeen sokkona piipposen lafkalta, "jotain punkkia suomesta", ja voi veljet, niinhän olivatkin! Vuosi taisi olla 2001, näihin aikoihin löysin myös toisen vaihtoehdon, menin elämäni ekoille festareille lietoon lousy punk festeille (Tietty salaa vanhemmilta.) ja loppu onkin historiaa.

[niilo pielinen]

Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Juu tiedän, niiku pistin, se on tyhmä kysymys  

Itte myös ku katson taakseen päin, nii varmaa on myös vaikuttanu joku vanha anarkisti laulaja jota vanhemmat kuunteli koko ajan ku olin alle 10v (mun eka ep oli myös tää tyyppi, tosi hyvät sanat kyllä), tai myös iso siskon musaa. Sit teininä varmaa myös paljon ranskalaista punkkia, ja 'isommat bändit' niiku G.B.H, Exploited, ja paljon muuta, mut jos mietin kunnolla, nii Conflict on se eka joka vaikutti äärimäisesti mun maailmankuvaan, lisäsi mun päähän politiikkaa( anarkismi, d.i.y., eläinten kärsimys, naisten ja 'epäheterojen' olosuhteet, etc, etc, etc), sen jälkeen ei enää riittäny olla punkkari ja vihata kaikki, oli yhtäkkiä pakko yrittää käyttää aivot myös hehe.

Kyllä voisi helposti pistää 100 bändiä tähä listaa...
Ajattelin vain et varmasti ihmisil on mm bändejä/levyjä jotka on oikeesti räjähtäny pään niin paljon et on tän bändin/levyn ''ennen ja jälkeen'', ja et se ois mielenkiintoinen mennä vähä taakseen päin 'analysoimaa' itte  

[mirosol]

Toi mun "lista" on just niitä, mitkä on olleet antamassa toivoa/voimia paskamaisissa tilanteissa. Kolme noista on päätynyt vielä jonkinmoiseksi tatuoinniksikin, eli henkinen ja fyysinen vaikutus on melkoinen... :)

[niilo pielinen]

Toi mun "lista" on just niitä, mitkä on olleet antamassa toivoa/voimia paskamaisissa tilanteissa. Kolme noista on päätynyt vielä jonkinmoiseksi tatuoinniksikin, eli henkinen ja fyysinen vaikutus on melkoinen...

Oli kyl koko pointti, kiitos jakamisesta!!!

Samaa, mul esm tää Discharge on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiii tärkeä etten oo ees suostunu mennä Puntalaan ku ne oli siel, mietin vaa et jumalation jos tää keikka on iha paska, mun DIS:illa rakennettu maailma kyl romahtais kokonaa haha!!!!

Listaan mul on kyl pakko lisätä Amen ja muut suomalaiset 90luvun alun krüstbändit, ne vaikutti sen verran elämään et lähin pois paskalt maalt nimeltä ranska ja tulin kattomaa mikä meininki suomes oli, ja ny oon tääl sunnuntaiaamuna kirjoittamas paskaa DIY-TKU sivuun...

[el-ejecutor]

Hyvä topicci kieltämättä!
Aidosti kiinnostaa myös tutustua muille tärkeisiin artisteihin.

Circle on ittellee jonkin sortin lopullinen "musiikillisen avomielisyyden ikoni" ja on siitä syystä pitänyt pitkään #1 sijaa.

Jokseenkin samoista syistä tärkeenä kakkosena tulee Current 93 ja muu Britannian industriaali-folkki-ambientti -porukka.

Chumbawamba on luultavasti melko vahvasti muokannut miun arvomaailmaa kun sitä on tullu kuunneltua about 7- tai 8-vuotiaasta (mainittakoon että tämä oli ennen sitä hirvittävää hittibiisiä) tähän päivään asti.

CMX on ensimmäisiä bändejä mitä on alkanu kuuntelee lapsena ja kuuntelen edelleen. Harvoin tulee ajateltua koko bändiä sen enempää kun se on jokseenkin itsestään selvyys. Onhan ne toki tehnyt turhiakin juttuja mutta annan sen anteeksi.

(parhaat bändit alkaa C:llä)

Ja sitten tietty Tom Waits. Tuli kuunneltua teininä ihan oikeetakin musiikkia niin kaikki se nu-metal ei päässyt tekemään totaalista tuhoa.

Pitää mainita vielä Joensuun kärkiedustusta, eli Sielun Veljet, Hassisen Kone ja Kumikameli. Näitä on tullu kanssa kuunneltua ihan lapsesta asti ja ovat olleet portti kotimaiseen punkkiin.

Ainiin niitä levyjä...

Circle - Raunio, Miljard, Meronia, Pori
Current 93 - Thunder Perfect Mind, Soft Black Stars, Black Ships Ate the Sky, I Have a Special Plan for This World
Chumbawamba - Anarchy, Pictures of Starving Children Sell Records, Never Mind the Ballots
CMX - Aurinko, Aura
Tom Waits - Rain Dogs, Closing Time
Hassisen Kone - Kaikki
Sielun Veljet - Kaikki ennen Mustaa Laatikkoa (joka ei huono sekään, ei vaan kuulu tälle listalle)
Kumikameli - Parhautta-kokoelma

Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

[Atte]

RADIOPUHELIMET
TERVEET KÄDET
IRON MAIDEN

Tossahan ne vuodesta toiseen. Kaikki oikeastaan sellaisia joilta tuntee yksityiskohtineen jokaisen levyn läpikotaisin ja sellaisia joiden uusia levyjä odottelee vesikielellä. Ja oikeasti diggaan myös esimerkiksi Terveiten käsien hevikaudesta ja toisaalta Iron Maidenin Blaze Baley kausikin on yleisesti luultua parempaa. Radiopuhelimista ny ei tarvi edes sanoa mitään, koska koko tuotanto on niin jumalattoman tasavahvaa.

[torre]

alice cooper - hey stoopid (kolmannella eka tuttavuus rokkimaailmaan kirjastosta kannen perusteella lainatun vinyylin kautta)

bad religion - all ages (viidennellä sitten tää oli kova sana, ja on vieläkikn. varmaan vastaava elämäntilanne ku lambilla paitsi et mun broidi ei kuunnellu hyvää musaa)

machine head - the more things change... (metallin ja punkin taisto alkoi tän ja yllämainitun välillä, paitsi että metalli oli pitkään voiton puolella)

nick cave and the bad seeds - the best of 2cd (rauhallinen musiikki oli ollut tähän asti perseestä)

dead by gun/heartbreak stereo (nämä paraisten paikalliset toistensa rakkaat viholliset sai ottamaan itse soittimesta kiinni)

viime vuosina sitten ei edellisiin verrattuna oo sätkäyttäny mikään, ehkä on jo niin tottunu kaikkeen. hyviä bändejä tulee jatkuvasti vastaan mut melkein mikään ei jaksa pyöriä vuosi vuodesta ja päivästä päivään soittimessa.

[Rankki]

DOOM/ NO SECURITY- Split LP
MOB 47- s/t 7"EP
THE VARUKERS- One Struggle one fight LP
DISCHARGE- Hear nothing... LP
EXTREME NOISE TERROR- Phonofobia 12"
AMEBIX- Arise LP
AMEBIX- Monolith LP
AMEBIX- No sanctuary 12"
AMEBIX- Who´s the enemy 7"
AMEBIX- Winter 7"
G.I.S.M.- Complete CD

Noi ainakin aikoinaa plus Death In June- Nada LP, UK Decay- For Madmen Only LP &    Rising From The Dread  12", Current 93- Swastikas for noddy LP ja Thunder perfect mind LP ja sata muuta.

[niilo pielinen]

DOOM/ NO SECURITY- Split LP
MOB 47- s/t 7"EP
THE VARUKERS- One Struggle one fight LP
DISCHARGE- Hear nothing... LP
EXTREME NOISE TERROR- Phonofobia 12"
AMEBIX- Arise LP
AMEBIX- Monolith LP
AMEBIX- No sanctuary 12"
AMEBIX- Who´s the enemy 7"
AMEBIX- Winter 7"
G.I.S.M.- Complete CD

Huhu, kova kama! Itte ku aloitin tä tyhmä topiikki pistin vaa mm levyjä jotka on ollu über tärkeitä, mut juu ois voinu myös pistää melkein sama lista heh, paitsi et E.N.T:n levy ois ollu Holocaust in Your Head, ja Varukersin Bloodsuckers, mut Mob47 ja Doom/NS splitti sama...

[larsgh]

huh huh...pitkän ja sinnikkään pohtimisen jälkeen pistän pari ihan ekana kolahtanutta silloin joskus
stiff little fingers -imfammable material
misty in roots- live at counter eurovision
ja noiden jälkeenhän on julkaistu myös levyjä ja niistä ansaitsee erityismaininnan
cocksparrer- shock troops
blyth power- out from under the king
coca carola - dagar kommer
martyrdöd - sekt
ja loppuun se kaikkien aikojen paras levy ikinä ( tähän mennessä )
ictus- imperium

[mkkkrl]

Joskus lapsena 80 alussa Hanoi Rocks ja varsinkin Self Destruction Blues oli aivan tajuttoman kova, a edelleen Hanoi (siis se vanha ennen ekaa hajoamista) on yksi kovimpia suomi bändejä mulle.. Samoin ihan junnuna silloin 80 alkupuolella Black Sabbath: Sabbath Bloody Sabbath vei mennessään eikä ole päästänyt irti vieläkään.. Yksi parhaista levyistä mitä on koskaan tehty, ehkä jopa paras.. Ja vielä Iron Maiden: Number Of The Beast sekä Kiss: Dressed To Kill ja Destroyer levyt olivat pikkupojalle kova sana kasarin alussa ja ovat muokanneet sellaiseksi kuin nyt ollaan.. Ihan toisesta ääripäästä sitten taas samoihin aikoihin nappulana tutustuin isän hyllystä löytyneisiin Vesa-Matti Loiri: Eino Leino 1 & Eino Leino 2 levyihin jotka sitten taas aivan totaalisen erilaisella maailmallaan veivät mennessään ja ovat äärimäisen tärkeitä levyjä edelleen ja jatkuvassa kuuntelussa.. Nostalgia arvo näitten kohdalla on mittaamaton.. Napalm Death: Scum kun ilmestyi taas aikanaan järisytti jälleen maailmaa lähes enemmän kuin mikään muu siihen aikaan. Samoin kaverin luona ekan kerran kuultuna Roky Erickson: Gremlins Have Pictures itse kopsatulta kasetilta oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Olisihan noita varmaan muitakin muta nämä nyt nopeasti muisteltuna ehkä ne tärkeimmät..

[Taz]

New Model Army En ikinä pysty vähättelemään mitenkään tämän vaikutusta. Se on ja pysyy sisällä sydämessäni. En itse asiassa edes puhu siitä ja koko bändistä tykkäämisestäni muille ihmisille, elleivät he kysy sitä jollain tavoin. NMA:yyn liittyy koko elämäni alkaen aina vuodesta -90 eteenpäin kun löysin heidät. Miellän itseni osaksi "Familya" ja kierrämme toisinaan aina ulkomailla saakka seuraamassa heitä mitä ikinä he tekevätkin.

Punk bändeistä:

UK Subs Ensimmäisten tutustumieni punkbändien joukossa. Tämäkin on pysyvää kamaa!

Disorder Räkäisten vanhojen Bristol-punkkien kommellukset jaksavat aina kiinnostaa. Porakoneella kitaran läpi ja studioon! Michael Jackson was innocent! Ai saattanas! (Suunnittelin aikoinani Pasin kanssa Disorder-päivien järjestämistä Turkuun myös! Joka tapahtumassa olisi soittanut Disorder ja kilju olisi ilmaista.)

Discharge Ensimmäiset 3 EP:tä ja levyt "Hear Nothingiin..." saakka ovat kultaa. Discharge kehitti jotain peruuttamatonta ja uutta ja määritteli tietyn suunnan punkissa eteenpäin.

E.N.T. Edellisten hengenheimolainen ja kuinka ikinä loistavasti onnistuttiinkaan kehittämään siitä jotain uutta!

Misery Jenkkien crustilegenda! Näiden levyt soivat säännöllisin väliajoin soittimessa. Aina jaksan pohtia miksi Who`s the Fool oli niin paljon edellisiin nähden vielä synkeämpi ja räkäinen levy ja miksi he eivät tee sitä tai tätä (äänitä/treenaa biisejä napakammiksi tms.) mutta silti ovat luoneet aivan uskomattomia levyjä.

Muuta:

Voivod Back in the days! Löysin heidät uudelleen ja olen seurannut mielenkiinnolla jatkoa. Mestarikitaristi Piggy heitti kapulat nurkkaan ja Blacky tuli takaisin. Odotan suurella mielenkiinnolla tulevaa sillä kitaristia lukuunottamatta on jälleen alkuperäiskokoonpano kasassa! Build yooooour weapoooooon! Korrrgûll!

Godflesh Vanhan -80 old school -industrialin jatkaja, joka kuitenkin vei omalla minimalistisella mutta järeällä olemuksellaan alan genren aina 90-luvulle ja lopulta 2000-luvulle, hankkien lopulta taas oikean, elävän rumpalin koneen jälkeen. (Teen itsekin industrial/experimental -musaa ja olen jälkeenpäin ymmärtänyt että eräs innoittajani on todellakin Godflesh.)

Bill Laswell Levyhyllyssä n. 25 Laswellin levyä niin eikohän se kerro pidänkö miekkosen musiikista, bändeistä ja tuotoksista. Dubbin monipuolinen ilmentäjä, superbasisti ja melkoinen miksaaja. Hänen vaikutusta Musiikin saralla on mahdotonta aliarvioida!

Jah Wobble Alunperin Laswellin fani, basisti ja tuottaja joka myöhemmin ska-kautensa jälkeen siirtyi tekemään musaa, jota sittemmin alettiin kutsua maailmanmusiikiksi 80-luvulla. Wobble osaa yllättää, erikoinen kaveri ja Public Image Limitedin (PIL) alkuperäisiä jäseniä. On edennyt urallaan uusille urille ja kehitti 30Hz Recordsin.