Hei vaan kaikki ja hyvää kesää!
Minulla on onkelma kun olen jo pitkään pitänyt kauhuelokuvista mutta alkaa tuottaa vaikeuksia keksiä mitä katsoa. Iso osa klassikoista on tullut katsottua ja suurin osa kauhuelokuva "sarjoista" (Hellraiserit, Children of the cornit etc.). Ajattelin että olisi kiva jos löytyisi ihmisiä jotka ovat moisista kiinnostuneet ja he tulisivat jakamaan omia suosikkejaan tänne.
Aloittelen itse vaikka noilla Hellraiser elokuvilla kun ne on hyvin muistissa juuri nyt. Yleinen oletus kauhuelokuvissa on että eka leffa on hyvä ja loput huonoja remakeja, mutta imho. hellraiser leffasarjassa tämä ei pidä paikkaansa. Hellraiser saaga ja suurin osa elokuvista perustuu Clive Barkerin luomiin hahmoihin ja hän on valvonut niiden käyttöä elokuvissa, (lukuunottamatta Revelation elokuvaa joka tehtiin parissa minuutissa kun käyttöoikeudet meinasivat mennä ajallisesti loppuun. Barker kommentoi itse ettei koko elokuva liity Hellraisereihin yhtään mitenkään). Elokuvien kaksi ensimmäistä osaa ovat vakiinnuttaneet osansa (kultti-)klassikko kauhuelokuvien sarjaan, ja monet pitävät niitä parhaina Hellraiser elokuvina. Kolmas osa jonka Barker tuotti oli taas aikamoista kuraa joka perustuu huonoihin one-linereihin ja kökköihin hahmoihin. En tiedä tuliko kiire tehdä jatko-osa todella hyvän kakkososan jälkeen mutta rahastuksen makua on kyllä ilmassa kun tätä yrittää katsoa. Seuraavat neljä(!) osaa olivat taasen omasta mielestäni keskiverto kauhua parempia ja niitä voisi suositella genren ystäville! Elokuvat Bloodline, Hellseeker, Inferno ja Deader olivat kelpo elokuvia joiden tematiikka on paljolti samaa kuin kahdessa ensimmäisessä teoksessa. Erityisesti Inferno yllätti aikoinaan kun aloin katsomaan tavallista kökköjatko-osaa. Kuriositeettina muuten mainittakoon että pääpahis Pinheadia esittävä Doug Bradley on esittänyt Pinheadia kuusi kertaa elokuvissa, mutta jostain syystä uuteen remakeen häntä ei ole pyydetty mukaan. Hellworld elokuva, eli toiseksi viimeinen on teinikauhuelokuva jossa pahikset on korvattu cenobiteillä hellraiser saagasta, pahikset voisivat olla ihan ketä vaan ja koko roskan käsikirjoitus vaikuttaa täysin rahastukselta.
LETS TALK ABUUT HÖRRÖR
Sori jos jonkun mielestä jätin paljon kertomatta hellraisereistä, mutta en ajatellut ihan mitään esseeketjua tästä! Vaikea oli pitää lyhyempänä kun tyhmänä päätin sitten selostaa koko leffasarjan, heh.
Kauhuleffat on kiinnostanut ihan pikkupenikasta lähtien ja suurin osa oman DVD hyllyn sisällöstä on nimenomaan kauhua. Laitan omia suosikkeja paremmalla ajalla, mutta ajattelin tulla nyt ilmoittamaan, että cinemassacre.comissa on alkanut taas jokavuotinen Monster Madness sarja, eli sivujen pitäjä James tekee videoesittelyn jostain kauhuleffasta joka päivä lokakuussa. Tyypin videoarvostelut on helvetin hyvin tehty ja todella viihdyttäviä ja tuota kautta on löytänyt aivan helvetisti myös aika obscurea kamaa.
http://cinemassacre.com/ (http://cinemassacre.com/)
Kannattaa tsekkailla myös aikasempien vuosien Monster Madness sarjat!
http://cinemassacre.com/category/moviereviews/monstermadness/ (http://cinemassacre.com/category/moviereviews/monstermadness/)
Ja tietenkin muutkin kauhuleffa-arvostelut tuolla on aivan mahtavia. Ja monenlaisia hauskoja listauksia löytyy myös. Oma suosikki on tämä: http://cinemassacre.com/2009/02/13/top-13-friday-moments-2/ (http://cinemassacre.com/2009/02/13/top-13-friday-moments-2/)
:D
^^ Ahhhhh sweet Jason.
Mahtava. Kyllä hyvin muistan 80luvun alussa, kakarana ku katotiin ne about 4 ekaa kaverin isän videovuokramos, aika toimivaa kamaa, ei ois iha heti menny metsään, onneksi ei ollu metsä/järvi maisemaa lähiössä :) Vitun kova ja symppis kaveri toi Jasse, ja ennen kaikki, helvetin keksilias.
Ensimmäinen (muistamani) kosketus kauhuelokuvaan on se, kun ollessani alle kymmenvuotias siskoni katsoi olohuoneessa Kauhun riivaamia (Evil Dead). Aina välillä tulin huoneestani sohvan taakse kurkkimaan, mitä ruudulla tapahtuu. Traumatisoiduin jo tästäkin niin pahasti, etten pariin viikkoon uskaltanut esim. käydä kylvyssä (vaikkei kylvyssä käyminen liity elokuvaan millään tavalla), ja kauhuleffoja en todellakaan halunnut enää katsoa. Paitsi Avaruuden pirujen (Invaders from Mars) vuoden 1986 versio tuli myös joskus pienenä katsottua, mutta se nyt oli aika perushuttua, vaikka silloin kovasti pelottikin.
Vuosia myöhemmin olin käymässä siskoni ja tämän silloisen poikaystävän luona maaseudulla. Isossa vanhassa talossa olivat paikalla vain minä ja siskoni poikaystävä, joka päätti sitten katsoa kakkoskerroksessa koko yön splatteria ym. kauhua. Ensimmäisessä kerroksessa oli keittiö ja sen lattiassa kellariluukku - aivan kuin Kauhun riivaamissa. En uskaltanut olla talossa yksikseni, joten tuli sitten tahtomattani katsottua aika kovaa settiä siinä määrin, ettei mikään tämän jälkeen tuntunut enää miltään. Pääsin yli traumastani ja innostuin splatterista.
Hellraiserit ja muut Barker-filmatisoinnit, Elm Streetit ja Jasonit ym. pitkät sarjat, moottorisahamurhaajat, Nekromantikit, zombileffat (Romero, Gordon, O'Bannon, jopa tämä (http://www.somethingawful.com/movie-reviews/zombie-90-pestilence/)!), Carpenterit, Cronenbergit ja sen sellaiset tuli katsottua vhs:ltä pääosin suttuisina kopion kopion kopioina. Maissilapset, Manaajat - taisihan noita tulla telkkaristakin. Toki katsoin myös mm. Argenton ja Fulcin leffoja, mutta jostain syystä en koskaan oikein innostunut italokauhusta (italowesterneistä kylläkin!). Faces of Deathiä nyt ei kai varsinaisesti voi kauhuksi sanoa, mutta tulipa käytyä läpi tuollaisiakin juttuja. Splatter-harrastukseni päättyikin sitten japanilaiseen Guinea Pigiin (The Devil's Experiment), jonka olemassaolon tarkoitusta en ollenkaan käsittänyt. Tähän asti olin katsonut splatter-leffoja tai perustellut niiden katsomista itselleni camp-asenteella ja mielenkiinnolla erikoistehosteita kohtaan (käsi pystyyn kaikki jotka ovat yläasteella tehneet oman splatter-leffansa!), mutta Guinea Pig vei jotenkin pohjan kaikelta: siinä ei ollut mitään hauskaa (myöhemmissä osissa kuulemma on), ja osaan leffan kidutuskeinoista ei tarvinnut mitään kikkailua (esim. moottorisahan jyrinän soittaminen kuulokkeista vuorokausien ajan). Alkoi jotenkin ärsyttää, että olin ylipäänsä katsonut koko "elokuvan".
Nykyään vähän harmittaa, ettei oikeasti hyviä kauhuleffoja juuri tule vastaan. Gore- ja splatter-hommat eivät enää kiinnosta, koska niiden huumori tuntuu lapselliselta ja pelkät erikoistehosteet eivät enää oikein jaksa kantaa. Mistäpä löytyisi kunnon kauhua, siis oikeasti pelottavaa matskua? Toisaalta mikä nyt sitten on kauhua? Mites trillerit? Eihän Psykoakaan alun perin kauhuleffaksi luokiteltu.
Viime keväänä olin mukana järkkäämässä Kirjakahvilassa kauhuleffasarjaa (http://www.kirjakahvila.org/?p=3588), jonka keskusteluosuuksissa tuli mietittyä sitä, miten oikeastaan mikään näistäkään leffoista ei pelottanut (vaikkakin Marttyyreissä oli hetkensä). Viimeistään silloin tajusin, että sellaiset kauhuelokuvat ovat minusta aika laimeita, joissa tapahtumille löytyy selitys ja "hirviöille" kasvot/muodot. Ellei tätä sitten tehdä tyylikkäästi, kuten The Othersissa ja Kuudennessa aistissa (josta pidin kovasti ensimmäisellä katsomiskerralla mutta toisella en enää juuri yhtään). Modernin japsikauhun kliseet säikähdyttivät ensimmäisillä katsomiskerroilla, mutta nykyään nekin lähinnä haukotuttavat.
Mielestäni oikeasti hyviä ja oikeasti pelottavia elokuvia ovat:
Hohto (The Shining, Stanley Kubrick, USA 1980). Kaikkien aikojen paras, ei voi mitään. Sekä elokuvana että kauhuelokuvana aivan loistava teos. Tunnen ihmisiä, jotka eivät voi katsoa leffaa juuri alkutekstejä pidemmälle, koska tunnelma on vain niin ahdistava jo heti alkumetreillä. Stephen Kinghän ei yleensä arvosta mitään kirjojensa elokuvasovituksia, mutta tätä hän varsinaisesti inhosi - ja teki sitten itse oman käsiksen ja tuotti tarinasta kolmiosaisen tv-leffan vuonna 1997. Just just.
Rosemaryn painajainen (Rosemary's Baby, Roman Polanski, USA 1968) ja Vuokralainen (Le locataire, Roman Polanski, Ranska 1976). Rosemaryn painajaista en ole nähnyt pitkään aikaan, mutta Vuokralainen tuli katsottua uudestaan juuri noin kuukausi takaperin, eikä sekään enää tuntunut ihan niin vaikuttavalta kuin joskus aiemmin. Polanskilla on kuitenkin hyvä ja kieroutunut meininki leffoissaan!
Lost Highway (David Lynch, USA 1997). Tätä ei kai kauhuksi luokitella, mutta minä kyllä luokittelisin. Häiritsevää settiä!
Funny Games (Michael Haneke, Itävalta 1997). Ei nyt sinänsä kauhua tämäkään, mutta arkisuudessaan aika häiritsevä. Osoittaa hyvin, miten väkivallan näyttämättä jättäminen on yleensä huomattavasti tehokkaampaa ja ahdistavampaa kuin kohtuuton läträily.
The Blair Witch Project (Myrick & Sanchez, USA 1999). No tämähän jakaa mielipiteitä, mutta minä tykkäsin kovasti. Erittäin tiivis tunnelma, ja loppu on aivan loistava.
Pitää mainita myös (jo tuossa pitkähkössä sepustuksessani epäsuorasti mainitut) Romeron alkuperäiset Night of the Living Dead ja Day of the Dead. Dawn of the Deadistä en ole erityisemmin perustanut, mutta ehkä sekin pitäisi katsoa uudestaan. Carpenterin The Thing on tunnelmaltaan hieno myös, Halloweenistä puhumattakaan. Teksasin moottorisahamurhaajassa on hurjaa meininkiä, vaikka kakkonen onkin jo silkkaa komediaa (tarkoituksella toki). Ensimmäinen Hellraiser on temaattisesti oikein kiinnostava, mutta etenkin myöhemmät osat menevät vähän turhan "supersankarimeiningiksi", kuten osa Barkerin jutuista muutenkin (erit. Yön kansa / Night Breed).
No mutta, aika perussettiähän tuossa minulla nyt sitten näyttäisi olevan. Vinkkejä otetaan vastaan! Pitäisikö vielä kuitenkin antaa italokauhullekin mahdollisuus? Siitä on kuitenkin aika kauan kuin noita olen katsonut. Olisiko ehdotuksia aasialaiskauhusta, joka ei olisi hönttiä ja jossa olisi oikeasti panostettu juoneenkin? Kuten yllä on käynyt ilmi, ei camp-/huumorimeininki oikein nappaa, etenkään kauhussa. Vakavaa ja vakavasti otettavaa sen olla pitää!
Yks mistä tykkäsin myös aika paljon niist tuoremmista leffoja on se Martyyrit, en tiedä jos se on kauhu tai jotain muuta, mut todella synkkä ja ''epätervellistä'' meininki, tai ainaki silloin tuntenu näin...
Martyrs (Trailer) (http://www.youtube.com/watch?v=lNpDiQimK6U#ws)
Mielenkiintoinen topic!
Kauhun määritelmään kyllä mahtuu monenlaista, ja helmiä on täällä listattukin :) Noi mainitut ja sellanen perinteikäs "kasarikauhu" toimii mulle. 70-lukujutut myös, kaikki epämääräiset kulttileffat ja esim. Hammer Horror leffat. Näissä ei oo välttämättä se kauhu vaan enemmänkin tunnelma, joka kolahtaa. Kökköys ja tahaton huumorikin on plussaa. Tää on taas, että missä menee kauhun rajat, mutta nerokkaita on myös nää eläinkauhuhommat, tyyliin Alligaattori, Rotat, milloin mikäkin :) Toisaalta taas vaikka jossain 20-luvun vanhoissa leffoissa hienoja juttuja, tyyliin Nosferatu ja Phantom of the Opera (jonka näin eka kertaa kun oli hiljattain se E-musikgruppen livesoitanta siihen).
Pientä listausta edellisten lisäksi, sellaisia kuin nyt nopeesti tulee mieleen:
Poltergeist, tää oli mulle sitten taas lapsena sellanen, että hyvä kun uskalsi telkun avata sen jälkeen :D
Fulci - the Beyond, loistomusa myös leffassa.
Fulci - Zombie Flesh Eaters
Wicker Man, se alkuperäinen, ei Nicolas Cage, hehe.
Carpenter - The Thing
Carpenter - Usva
Carpenter - They live, nero aurinkolasien kautta näkyy örkkimörkit.
Amityville-leffat
Tää menee trilleri/klassikko-osastolle, mutta jos on jostain syystä mennyt ohi, Hitchcockin Vertigossa hieno tunnelma ja kaikinpuolin hieno leffa. Hitchcockit tietty muutenkin myös.
Spielbergin Kauhun kilometrit & evil rekka.
Argento - Suspiria tai Profondo Rosso. Musat myös jees!
Käärme ja sateenkaari. En muista hyvin, tarvis katsoa uudestaan joskus, niin kuin monta muutakin!
Hyviä leffoja listailtu!
Rosemaryn painajainen ja Kubrikin ohjaama Hohto kuuluu omiin suosikkeihin myös. Itseasiassa katselin myös Tenantin toiseen kertaan pari viikkoa sitten ja tykkäsin edelleen.
Italokauhu on kolahdellut melkeimpä aina ja esim. Dario Argenton Suspiria kuuluu ehdottomasti (ja aika kliseisti) omaan top-10 leffoihin ikinä. Täydellinen kauhuelokuva kaikinpuolin! Stendhal Syndrome on myös todella hyvä Argento leffa jota ei jostain syystä mainita juuri koskaan.
Fulcilla on hetkensä ja jo mainitut The Beyond ja Zombie Flesh Eaters on loistavia. House By The Cemetary tuli tuijoteltua myös muutama viikko sitten jälleen kerran, mutta pieni kyllästyminen rupeaa jo nostamaan päätänsä ton kohdalla...
Uudemmista leffoista pitää mainita Hagstone Demon. Pienellä budjetilla kyhätty DIY meiningin leffa jossa on tapahtuu vähän kaikennäköistä ja varsinkin leffan tunnelma on aivan mahtava. Cinemassacre.comista bongasin tämänkin.
"The Hagstone Demon" Official Trailer - Mark Borchardt (http://www.youtube.com/watch?v=_89YPmAkhIM#ws)
Heitetääs iteltäkin tämmönen "heti tulee mieleen" lista tähän väliin. Näihin ei kyllästy vaikka kattelis kuin monta kertaa:
1. Cemetary Man (suosittelen joka iikalle jos ette ole nähneet vielä.)
2. Evil Dead (eka. Ei jatko-osissakaan vikaa ole vaikka mennäänkin komedian puolelle)
3. Halloween
4. Suspiria
5. Living Dead at The Manchester Morgue (Yks parhaista Zombie-leffoista ikinä IMO.)
6. Manaaja (tottakai!)
7. Hohto (tottakai!)
8. Night Of The Living Dead
9. Salem's Lot
10. Omen (eka.)
Ja onhan niitä vielä vaikka mitä, mutta lisää myöhemmin. Jarilla kun on tuo Blair Witch tuossa oikeasti pelottavien listassa, niin minä voin myöntää, että The Ring - se jenkki re-make - oli mulle semmonen leffa jossa meinas tuli kuset housuun kun eka kerran näin leffateatterissa. Ainoa leffa minkä aikana oon katellu elokuvateatterissa enemmän lattiaa kuin valkokangasta :D Ja sen leffan jälkeen tuli myös oltua pidemmän aikaa ahdistunut. Ainakin mulle sen leffan teemat ja tunnelmat oli jotain ihan uutta vaikka kauhua on tullut tosiaan tuijoteltua penskasta asti. Enää ei pelota niin paljoa ja re-make, sekä japsiversiotkin löytyy DVD:nä omasta hyllystä :)
Lainaus käyttäjältä: salozka - 21:09:03 - 02.10.2013 Wicker Man, se alkuperäinen
Miten saatoin unohtaa tämän! Hieno, hieno elokuva!
LainaaTää menee trilleri/klassikko-osastolle, mutta jos on jostain syystä mennyt ohi, Hitchcockin Vertigossa hieno tunnelma ja kaikinpuolin hieno leffa. Hitchcockit tietty muutenkin myös.
Vertigo näytetään Kirjakahvilan tiistaileffasarjassa (https://www.facebook.com/events/370742126392650/) parin viikon päästä (15.10.), jos joku ei ole vielä nähnyt tai tahtoo nähdä uudestaan.
LainaaKäärme ja sateenkaari. En muista hyvin, tarvis katsoa uudestaan joskus, niin kuin monta muutakin!
Tuota noin. Katsottiin tämä Kirjiksen kauhusarjassa, kun kaikki järjestäjät muistelivat ysäriltä, että olisi ollut kelpo leffa. Sanotaan nyt näin, että älä katso uudestaan - jätä hyvät muistot!
Wicker Manin voisin itsekkin sisällyttää tohon listaan plus ykköseksi! Vertigo pitää tulla kahteleen kirjikselle ehdottomasti. Oon yrittäny aina kirjastosta bongata tota, mutta ei oo koskaan ollut hyllyssä. (Enkä oo jaksanu varata jostain syystä.)
Pitääpi käydä katselemassa noi Jamesin videot cinemassacresta, tiesin että kaveri on aikamoinen leffafriikki mutta en noista videoista tiennyt. Katselin Evil Deadin remaken ja en voi kyllä suositella. Ainakaan en itse hirveästi pitänyt, olen sen nyt pari kertaa katsonut. The Thing on kyllä yksi lemppareita! Kingin Misery - Piina on yksi hyvä leffa mitä ei olla taidettu vielä mainita. Kertoo siitä kun kirjailija joutuu jäisellä tiellä auto-onnettomuuteen ja hänet pelastaa kirjailijan suurin fani. Moni näistä leffoista löytyy nykyään ihan youtubesta muuten, laittaa hakusanaksi leffan nimen ja hakusuodattimesta valitsee "kesto yli 20min". Itsekin muuten pidin Blair Witchistä, pidän muutenkin tuommoisesta vähän "minimalistisemmasta" kerronnasta ja kuvauksesta. Esim. Phonebooth leffa on itselle aikamoinen kestosuosikki vaikka melkein koko leffa samassa paikassa ollaan. Samaan tapaan leffa Buried oli ihan ok kun katsoin, kertoo siis arkussa maahan haudatusta miehestä jolla on seuranaan ainoastaan puhelin mikä on hänen ainoa kontakti ulkomaailmaan.
Itse en ole ollut mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja koskaan (ja ehkä jopa juuri tästä syystä)
Lainaus käyttäjältä: Vekenator - 22:33:33 - 02.10.2013
...minä voin myöntää, että The Ring - se jenkki re-make - oli mulle semmonen leffa ... kun eka kerran näin leffateatterissa. Ainoa leffa minkä aikanajälkeen oon katellu ...
kaksi viikkoa olkani ylitse.
Sekä japanilainen että remake-versio Dark Waterista on aivan mainioita, mutta enemmänkin tunnelmallisia. Auditionin katsomisesta on helvetisti aikaa, mutta hyvä leffa, jos oikein muistan.
Tää nyt ei ole kauhua, mutta puhtaassa synkkyydessä ei ole tullut vastaan Polanskin Macbethin ylittänyttä. Dvd:kin löytyy.
Viimeaikoina on tullut katseltua paljon Jean Rollinin vampyyrileffoja. Ranskalaista suhteellisen käppästä häröilyä, mutta parhaimmillaan näissäkin on aivan loistava tunnelma. Suosittelen ainakin seuraavia:
1. The Shiver of the vampires
2. Requiem for a vampire
3. Fascination
4. Living dead girl
Usvaisia hautuumaita, päätöntä haahuilua, lesbovampyyreja, käsittämätöntä dialogia, linnoja, hyvät soundtrackit jne.
Meinas unohtua, Carrie ja The Fury.
Eilen illalla katoin Evil Dead ykkösen. En tiedä perkule, että mikä mättää nykyään, mutta en saanut siitäkään enää ihan samanlaisia kiksejä kuin ennen. Tai sitten oon nähnyt sen liian monesti.
Lopun överigoreilu jaksaa naurattaa edelleen varsinkin siinä vaiheessa kun demoneista tursuava visva ja veri purskahtelee Ashin päälle kun se makaa siinä lattialla. Se epätoivoinen "Oh god..." kommentti siinä vaiheessa kun viimeisetkin mönjät lentää naamalle on aivan loistava sen jälkeen kun toinen örkki purrut jalan vereslihalle ja toinen hakannut rautatangolla selkään samaan aikaan... Varsinkin kun sitä katsoessa itsekkin miettii samalla, että tais olla aika paska mökkireissu :D
Wicker Manistä sun muista tuli mieleen Don't Look Now (Nicolas Roeg, UK/Italia 1973), joka on pitänyt katsoa jo pidemmän aikaa. Joku on varmastakin nähnyt, joten onko koko leffa yhtä kovaa kamaa kuin trailerissa?
Don't Look Now (1973) - TRAILER (http://www.youtube.com/watch?v=AUWB-Kw4FiM#)
^Löytyy hyllystä ihan suomi DVD:nä "Kauhun kierre" nimellä. Tykkään kyllä ja suosittelen.
Aika paljon kauhua on tullut vuosien varrella katottua ja paljon täällä jo mainittua. Itte olen viime vuosina jumahtanut 30-luvun Universal kauhuun ja tavoite on katsoa ne kaikki, siis 1930-luvulla tehdyt leffat. Pari vielä puuttuu. Seuraavassa suosikkikauhuleffoja.
The Cabinet of Dr. Caligari (1920)
Saksalaista eksperssionismia. Hämmentävä tunnelma, vino teatterilavastus ja upeasti luotu maailma, joka imee mukaansa. Esteettisesti yksi hienoimmista kauhuelokuvista mitä on tehty. Täytyis varmaan katsoa uudestaan, jotta osaisi analysoida tarkemmin. Jättää lähinnä oudon fiiliksen ja tunteen, että mitähän hittoa tuli justiinsa nähtyä.
Freaks (1932)
Näin tän ekan kerran joskus ala-asteella ja leffa oli todella vaikuttava, ja on toki vieläkin. Aidoista sirkusfreakeistä koottu casting sikaria polttavine mustine matomiehineen on hämmentävää ja vaikeaakin katsottavaa, mutta katsoja jää samalla miettimään, että ketkä niitä todellisia friikkejä sitten ovatkaan. Tylyn puoleinen juoni ei anna meille normaaleille armoa.
The Invisible Man (1933)
Vaikuttavimmat erikoistehosteet maailmassa. Klassinen faustilainen tarina tiedemiehestä, jonka kokeilu menee liian pitkälle. Tässä leffassa kiehtoo ohjaaja James Whalen viljelemä huumori, joka on tässä leffassa vähän hienosyisempää kuin esimerkiksi Bride of Frankensteinissä. Päähahmon hirviömäisyys on erilaista kuin monissa aikakauden kauhuleffoissa. Esimerkiksi Frankensteinin hirviön hirviömäisyys liittyy enemmänkin siihen, että hahmo on heitetty väärään maailmaan, jota hirviö itse ei ole valinnut. Invisible Manissä taas on aitoa itsekkyyttä ja ilkeyttä, joka on enemmänkin kuvausta riippuvuudesta, megalomaniasta ja itsekeskeisyydestä.
Black Sunday (1960)
Mario Bavan paras leffa. Tunnelmallista italokauhua, joka on lähempänä 1930-luvun Universal -meininkiä kuin esimerkiksi Dario Argenton töitä. Juoneltaan ei sen kummallisempi kuin muukaan italokauhu, mutta tässä jotenkin on niin jumalattoman goottilainen tunnelma, että skulaa sen vuoksi hyvin.
Night of the Living Dead (1968)
Maailman paras kauhuleffa. Nihilistinen kuvaus siitä kuinka ihminen on ihmiselle susi. Kyse ei niinkään ole ulkoa uhkaavasta zombie-vaarasta kuin siitä miten ihmiset kohtelevat mökin sisällä toisaan. Lopun tyly rotuviittaus sinetöi koko homman ja jättää karvaan maun. Todella klaustrofobinen leffa maailmasta, jossa keneenkään ei voi tosipaikan tullen luottaa. Romeron zombie-trilogian kaksi seuraavaa osaa jatkaa samaa teemaa.
Ja pistetääs sitten yksi uusi leffakin :D
The Woman in Black (2012)
Ensiluokkaista Hammer-kauhua tältä vuosikymmeniltä. Pääosaa esittää Harry Potter -tähti Daniel Radcliffe. Tunnelmallista ja aidosti pelottavaa kauhua, jossa tehosteet on hoidettu kamera-ajoilla ja upealla lavastuksella. Tässäkin viehättää brittiläisyys, goottilaisuus ja pienet yksityiskohdat, kuten pelottavat posliininuket. Kauhu on hiipivä tunnetila, eikä sillä varsinaisesti mässäillä. Kannattaa ehdottamasti katsoa, jos vanha Hammer-kauhu on lähellä sydäntä.
Black Sunday on kyllä hyvä! Varsinkin se ylidramaattinen naispääosanäyttelijä on loistava. Bavan leffoista myös Black Sabbath tietty myös kova ja Kill, Baby Kill.
Nuista 20-luvun saksaklassikoista on kyllä vaikea valita suosikkia koska kaikki on niin hyviä: Dr. Caligari, Nosferatu, Faust ja Golem. Metropolis on tosin paras, mutta sitä en laske kauhuksi :)
Eilen löyty WOL:sta Peter Jackson DVD-boksi joten eilen illalla tuli nähtyä Braindead piiiiitkästä aikaa ja voi viddu miten hyvä leffa se on edelleen. Muistan joskus yläasteaikoina kun tuo tuli suomen telkkarista neloselta ja nauhotin VHS:lle ja sen jälkeen se piti näyttää melkein kaikille kavereille jotka olivat missanneet leffan jostain syystä, joten valehtelematta oon nähnyt kyseisen leffan varmaan yli 20 kertaa. Ei tosin mene ihan puhtaaseen kauhugenreen koska komediaa on niin paljon, mutta splatteriahan tossa riittää vaikka muille jakaa. Varsinkin leikkaamattoman DVD version loppu on jotain aivan käsittämättömän överiksi vedettyä roisketta :D Loistavat henkilöhahmot ja nopea tempo takaa vielä sen, että tossa leffassa ei oo sekuntiakaan tylsää kohtaa. 5/5!
Tänään sitten Bad Tasten vuoro jonka viimenäkemästä on vieläkin pidempi aika, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ai niin toi Kauhun kierre kyllä mahtava, olinkin ihan unohtanut koko leffan!
Black Sunday kuulostaa mielenkiintoiselta, ei oo tuttu. Ja toi Woman in Black, en oo myöskään nähnyt, mutta selityksen jälkeen alkoi kiinnostaa. Posliininuket muuten ON pelottavia :)
Vampyyrileffoja kun tuossa mainittiin, tuli mieleen Vampyros Lesbos, musatkin kohillaan.
Braindead on kyllä hillitön 8) Lainasin muuten sitä tämmöseen kavereitten biisiin. Mukana pätkiä myös Hard Rock Zombies -leffasta, suosittelen ehdottomasti, ehtaa kasarikäppää! Löytyy muistaakseni youtubestakin kokonaan.
Goregano - Mr Oreganon Salainen Resepti (http://www.youtube.com/watch?v=mcuKJODEkiM#)
Ja musavideo vielä tosta kyseisestä leffasta, ihan parhautta!
Hard Rock Zombies (http://www.youtube.com/watch?v=9l-scmdpfp8#)
Lainaus käyttäjältä: salozka - 22:10:31 - 16.10.2013
Black Sunday kuulostaa mielenkiintoiselta, ei oo tuttu.
Multa saatte lainaan Bava dvd-boksin, jos tarvii. En tosin tiedä sen aluekoodeista, koska itellä on aluevapaa soitin. Siinä on siis Black Sunday ja Vekenatorin mainitsemat Kill, Baby, Kill, Black Sabbath, sekä The Girl Who Knew Too Much ja Knives of the Avenger. Varsinkin tuo viimeisin on melkoisen tipauttavaa käppää. Italialainen viikinkileffa, jossa on todella omituinen seksistinen juoni. Se ei siis ole mikään kauhuleffa. Ite en niin hirveästi perustanut muista Bavan kauhuklassikoista, mutta jos italo maistuu, ni mikä jottei. On niissä psykedeelisiä värejä ja kummia kuvioita. Black Sabbath on episodielokuva, jossa on Boris Karloff, muttei se musta noin niinku elokuvana ole maineensa veroinen, vaikka vissiin joku bändi sen mukaan nimettiinkin.
Atte: asiaa! Sovitaas tää jossain kohtaa :)
Kirottu (The Conjuring) (2013)
Tässäpä taas uusi kauhuleffa, josta diggasin. Oli nukkeja, kellaria, epävireistä pianoa, soittorasia ja muita kliseistä. Hyvät draamanäyttelijät ja hienosti toteutettua 1970-luku epookkia. Elokuvan maailma oli musta toimiva. Se oli yhdistelmä 1970-luvun Manaaja-elokuvan tunnelmaa ja "perustuu tositapahtumiin" -kerrontaa. Erityisesti pidin siitä, että katolisuus oli elokuvassa otettu vakavasti ja uskottavasti mukaan elokuvan maailmaan. Tuollainen umpiuskonnollinen kerrontatapa tuntuu jääneen monesti sinne 1970-luvulle, mutta tässä se oikeastaan senkin takia sopi elokuvan epookkiin. Niin ja parasta kaikessa oli, että hommat oli toteutettu fyysisesti. Seinällinen valokuvakehyksiä, kun tipahtaa oikeasti lattialle niin se kuulosta vaikuttavammalta kuin se, että koko kaupunki sortuu digitaaliäänien voimin. Olen aika auditiivinen elokuvan katsoja/kuuntelija, joten mulle äänet on jopa kuvaa tärkeämpiä. Kirotussa oli narahduksia, rysähdyksiä, huutoa ja ääniä joiden lähdettä ei pysty tunnistamaan. Tässä ei ollut digitaalimörköjä, eikä bluescreen sekoiluja. Sen sijaan lavastus, maskeeraus, äänimaisema ja puvustus oli toteutettu ensiluokkaisella käsityöläisyydellä. Juonikin on oli riittävän hyvä ja perinteinen. Pariskunta perheineen ostaa vanhan talon, jossa alkaa henki riivata. Paikalle kutsutaan demonologipariskunta häätämään henget pois. Käykää katsomassa, jos Manaaja tai Omenit uppoaa.
Niin ja tää pyörii siis elokuvissa vielä. Monta kertaa tuli säikähdettyä ;)
Eilen illalla tuli katsottua:
Curse of the Demon (1957)
Todella hyvä vanha kauhuleffa jossa vastakkain ovat skeptinen psykologi ja saatananpalvontakultin johtaja. Hienot lavasteet, komeat efektit, hyvät hahmot ja nopea tempo tuon aikakauden leffaksi. Välillä on sopivasti fiilistelyäkin ja hyvää mustavalkoleffa tunnelmaa. Tää on melkein kuin Hammer studioiden "The Devil Rides Out" kohtais film noirin. Samalta DVD:ltä löytyy myös brittiversio "Night of the Demon" joka on käsittääkseni sama leffa pidempänä versiona. Tää on aikalailla semmosta matskua minkä vois näyttää vaikka kirjakahvilan leffaillassa.
Atte; sää varmaan diggaisit tästä :)
^ vaikuttaa mielenkiintoiselta leffalta toi Curse of the demon! Carnival of souls on kanssa katsomisen arvoinen mustavalkoisista kauhuleffoista mutta sekin on jo mainittu varmaan. Yritin miettiä jotain hyvää kauhuleffaa 2000-luvulta mutta ei oikein tule mieleen mitään hirveän erikoista. Eka Saw leffa oli mielestäni hyvä. sittenhän jossain kohtaa oli toi 2000-luvun alun japsikauhusta innostumis ilmiö. Sitten on tullut susipaskaa remakea ja jatko-osaa ja uudelleen kierrätystä ja superubermegahyper paskoja Hostelin tyylisiä leffoja (ajatelkaa että se ohjaaja väitti pitkään että leffa sitoutuu ihan tosielämään ja että "tämmöstä oikeesti tapahtuu tuolla muualla maailmassa", niin ja että se vielä meni läpi joillekin ihmisille). Japsigoresta muuten pakko mainita Ichi the killer ja Tokio Gore police, jotka on enemmänkin mielestäni mustaa splätterkomediaa kuin kauhua ja joista itse pidin juuri sen takia. (sanoo kaveri joka nauraa Planet Terrorin kohtauksessa jossa about 8v lapsi ampuu itseään vahingossa päähän... noh toikin on imho aika kieli poskessa ohjattu kohtaus). Martyrs tarvitsee varmaan katsoa kun sitä on niin paljon kehuttu, jostain syystä jäänyt välistä. Menen takaisin kellariin --->
Lainaus käyttäjältä: jj - 18:28:45 - 22.10.2013
^ vaikuttaa mielenkiintoiselta leffalta toi Curse of the demon! Carnival of souls on kanssa katsomisen arvoinen mustavalkoisista kauhuleffoista mutta sekin on jo mainittu varmaan. Yritin miettiä jotain hyvää kauhuleffaa 2000-luvulta mutta ei oikein tule mieleen mitään hirveän erikoista. Eka Saw leffa oli mielestäni hyvä. sittenhän jossain kohtaa oli toi 2000-luvun alun japsikauhusta innostumis ilmiö. Sitten on tullut susipaskaa remakea ja jatko-osaa ja uudelleen kierrätystä ja superubermegahyper paskoja Hostelin tyylisiä leffoja (ajatelkaa että se ohjaaja väitti pitkään että leffa sitoutuu ihan tosielämään ja että "tämmöstä oikeesti tapahtuu tuolla muualla maailmassa", niin ja että se vielä meni läpi joillekin ihmisille). Japsigoresta muuten pakko mainita Ichi the killer ja Tokio Gore police, jotka on enemmänkin mielestäni mustaa splätterkomediaa kuin kauhua ja joista itse pidin juuri sen takia. (sanoo kaveri joka nauraa Planet Terrorin kohtauksessa jossa about 8v lapsi ampuu itseään vahingossa päähän... noh toikin on imho aika kieli poskessa ohjattu kohtaus). Martyrs tarvitsee varmaan katsoa kun sitä on niin paljon kehuttu, jostain syystä jäänyt välistä. Menen takaisin kellariin --->
Carnival of Soulsille komppia täältä! Todella riipivä leffa.
Ichi The Killer tuli katsottua DVD:ltä 2000-luvun alussa, mutta en oikein mieltänyt sitä kauhuksi silloin. Samaan aikaan tuli myös nähtyä Battle Royale, jonka jostain syystä ainakin silloin laitoin saman genreen tuon Ichin kanssa. Kauhua tai ei, niin päitä tippuu ja veri lentää. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tuli seurattua muutenkin tiiviimmin japanimeininkiä, kun animea alkoi saamaan vuokraamoista ja sitten ilmestyi näitä Japanin väkivaltaelokuvia. Mut aika äkkiä se into sitten laantui. Japanikauhua en sitten oikein edes seurannut. Jos nyt kuitenkin pitää joku japanileffa mainita, niin Tetsuo: The Iron Man (1988) on sen verran häiriintynyttä kamaa, että uppoaa varmasti kauhun ystäviinkin. Kuljetukseltaan hiukan puuduttavaa kamaa, mutta visuaalisesti yksi vaikuttavimpia juttuja mitä on tehty.
Täytyy tsekata tuo Curse of the Demon. En ole muistaakseni nähnyt.
Lainaus käyttäjältä: Atte - 21:39:32 - 22.10.2013
Lainaus käyttäjältä: jj - 18:28:45 - 22.10.2013
^ vaikuttaa mielenkiintoiselta leffalta toi Curse of the demon! Carnival of souls on kanssa katsomisen arvoinen mustavalkoisista kauhuleffoista mutta sekin on jo mainittu varmaan. Yritin miettiä jotain hyvää kauhuleffaa 2000-luvulta mutta ei oikein tule mieleen mitään hirveän erikoista. Eka Saw leffa oli mielestäni hyvä. sittenhän jossain kohtaa oli toi 2000-luvun alun japsikauhusta innostumis ilmiö. Sitten on tullut susipaskaa remakea ja jatko-osaa ja uudelleen kierrätystä ja superubermegahyper paskoja Hostelin tyylisiä leffoja (ajatelkaa että se ohjaaja väitti pitkään että leffa sitoutuu ihan tosielämään ja että "tämmöstä oikeesti tapahtuu tuolla muualla maailmassa", niin ja että se vielä meni läpi joillekin ihmisille). Japsigoresta muuten pakko mainita Ichi the killer ja Tokio Gore police, jotka on enemmänkin mielestäni mustaa splätterkomediaa kuin kauhua ja joista itse pidin juuri sen takia. (sanoo kaveri joka nauraa Planet Terrorin kohtauksessa jossa about 8v lapsi ampuu itseään vahingossa päähän... noh toikin on imho aika kieli poskessa ohjattu kohtaus). Martyrs tarvitsee varmaan katsoa kun sitä on niin paljon kehuttu, jostain syystä jäänyt välistä. Menen takaisin kellariin --->
Carnival of Soulsille komppia täältä! Todella riipivä leffa.
Ichi The Killer tuli katsottua DVD:ltä 2000-luvun alussa, mutta en oikein mieltänyt sitä kauhuksi silloin. Samaan aikaan tuli myös nähtyä Battle Royale, jonka jostain syystä ainakin silloin laitoin saman genreen tuon Ichin kanssa. Kauhua tai ei, niin päitä tippuu ja veri lentää. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa tuli seurattua muutenkin tiiviimmin japanimeininkiä, kun animea alkoi saamaan vuokraamoista ja sitten ilmestyi näitä Japanin väkivaltaelokuvia. Mut aika äkkiä se into sitten laantui. Japanikauhua en sitten oikein edes seurannut. Jos nyt kuitenkin pitää joku japanileffa mainita, niin Tetsuo: The Iron Man (1988) on sen verran häiriintynyttä kamaa, että uppoaa varmasti kauhun ystäviinkin. Kuljetukseltaan hiukan puuduttavaa kamaa, mutta visuaalisesti yksi vaikuttavimpia juttuja mitä on tehty.
Täytyy tsekata tuo Curse of the Demon. En ole muistaakseni nähnyt.
Tetsuo the ironman on ihan pirun kova leffa soundtrackia myöten. Ja semmoinen leffa on yks suosikki japanista kuin Electric Dragon 80.000V. Suosittelen sitä jos pidit Tetsuosta!
E.D.80.00V traileri englannin subeilla
Electric Dragon 80000V English Subbed Trailer! (http://www.youtube.com/watch?v=0nHfldl5FzQ#)
Carnival of Souls komppia täältäkin. Löytyy toki omastakin hyllystä ;D
Tetsuo pitäis nähdä vihdoin ja viimein. Jos joltain löytyy DVD:nä niin mielelläni lainaisin ja tottahan toki saa myös vaihdossa multa lainaan jonkun leffan!
Lainaus käyttäjältä: Vekenator - 13:32:28 - 22.10.2013 Curse of the Demon (1957)
...
Tää on aikalailla semmosta matskua minkä vois näyttää vaikka kirjakahvilan leffaillassa.
Ja näinpä tehdäänkin jo tämän viikon lauantaina: https://www.facebook.com/events/599658076760076/ (https://www.facebook.com/events/599658076760076/).
Kiitti vinkistä ja leffasta!
Tuli katsottua toi The Conjuring ja voi jehveli kun oli hyvä leffa! Tykkäsin tosi paljon ja hienosti tehty pienillä jutuilla ahdistavaa tunnelmaa, eräässä suht. alun kellari kohtauksessa meinasi nousta sydän kurkkuun kun säikähdin. Vois huomenna katsoa uudestaan! Tänk you Atte!
JUMALAUTA NYT LÄHTEE!!! Teema näyttää kovimman kotimaisen kauhuleffan eli Kuutamosonaatin torstaina. Jatko-osa Kadunlakaisijat tulee seuraavalla viikolla, mut se menee jo ihan huumoriksi.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/15/0409-kino-suomi-kuutamosonaatti-16-ja-transvestjan-tarinoita (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/15/0409-kino-suomi-kuutamosonaatti-16-ja-transvestjan-tarinoita)
Jotta silimuplee vaan!
https://www.youtube.com/watch?v=5jH8nizrQRw (https://www.youtube.com/watch?v=5jH8nizrQRw)
Kummelin lakaisijat on paras kotimainen kauhuelokuva. Mulla on aika yksinkertanen maku kauhuleffojen suhteen. Kaikki splätteri on ihan paskaa. Kaikki mielisairaus ja -sairaalameiningit on ihan vitumm jees.
Lainaus käyttäjältä: Atte - 22:33:36 - 15.10.2013
The Woman in Black (2012)
Ensiluokkaista Hammer-kauhua tältä vuosikymmeniltä. Pääosaa esittää Harry Potter -tähti Daniel Radcliffe. Tunnelmallista ja aidosti pelottavaa kauhua, jossa tehosteet on hoidettu kamera-ajoilla ja upealla lavastuksella. Tässäkin viehättää brittiläisyys, goottilaisuus ja pienet yksityiskohdat, kuten pelottavat posliininuket. Kauhu on hiipivä tunnetila, eikä sillä varsinaisesti mässäillä. Kannattaa ehdottamasti katsoa, jos vanha Hammer-kauhu on lähellä sydäntä.
Tää oli kyllä helvetin hyvä!
The Conjuring odottaa liipasimella kuten myös Veken mainitsemat Jean Rollin häröilyt,mutta nyt aattelin tsekata Et Mourir de Plaisir-nimisen Mircalla/Carmilla filmatisoinnin
Lainaus käyttäjältä: Atte - 11:48:12 - 20.10.2013
Kirottu (The Conjuring) (2013)
Tässäpä taas uusi kauhuleffa, josta diggasin. Oli nukkeja, kellaria, epävireistä pianoa, soittorasia ja muita kliseistä. Hyvät draamanäyttelijät ja hienosti toteutettua 1970-luku epookkia. Elokuvan maailma oli musta toimiva. Se oli yhdistelmä 1970-luvun Manaaja-elokuvan tunnelmaa ja "perustuu tositapahtumiin" -kerrontaa. Erityisesti pidin siitä, että katolisuus oli elokuvassa otettu vakavasti ja uskottavasti mukaan elokuvan maailmaan. Tuollainen umpiuskonnollinen kerrontatapa tuntuu jääneen monesti sinne 1970-luvulle, mutta tässä se oikeastaan senkin takia sopi elokuvan epookkiin. Niin ja parasta kaikessa oli, että hommat oli toteutettu fyysisesti. Seinällinen valokuvakehyksiä, kun tipahtaa oikeasti lattialle niin se kuulosta vaikuttavammalta kuin se, että koko kaupunki sortuu digitaaliäänien voimin. Olen aika auditiivinen elokuvan katsoja/kuuntelija, joten mulle äänet on jopa kuvaa tärkeämpiä. Kirotussa oli narahduksia, rysähdyksiä, huutoa ja ääniä joiden lähdettä ei pysty tunnistamaan. Tässä ei ollut digitaalimörköjä, eikä bluescreen sekoiluja. Sen sijaan lavastus, maskeeraus, äänimaisema ja puvustus oli toteutettu ensiluokkaisella käsityöläisyydellä. Juonikin on oli riittävän hyvä ja perinteinen. Pariskunta perheineen ostaa vanhan talon, jossa alkaa henki riivata. Paikalle kutsutaan demonologipariskunta häätämään henget pois. Käykää katsomassa, jos Manaaja tai Omenit uppoaa.
Niin ja tää pyörii siis elokuvissa vielä. Monta kertaa tuli säikähdettyä ;)
Tämäkin maistui erittäin hyvin, tosin loppu oli vähän hätäisen oloinen.
Nyt leffassa pyörii Annabelle, joka sijoittuu aikaan ennen Conjuringiä.Aattelin katsoa tänään, kun lainasin sen internetsistä
^Annabelle kiinnostaa!
Tuo Conjuring on edelleen semmonen leffa, että välillä kun hiippailee yöllä vessaan niin saattaa tulla joku pikku juttu mieleen siitä ja meinaa jännittää :D
Lainaus käyttäjältä: Vekenator - 15:11:46 - 22.10.2014
^Annabelle kiinnostaa!
Tuo Conjuring on edelleen semmonen leffa, että välillä kun hiippailee yöllä vessaan niin saattaa tulla joku pikku juttu mieleen siitä ja meinaa jännittää :D
Wanna play hide and seek? "clap clap"
Ostin karkkikaupasta tollaisen:
(http://www.shillpages.com/uscmc/us-cvr-legacyset.gif)
No osa leffoista nyt löytykin jo hyllystä valmiiksi, mutta tuossa on myös pätkiä jotka olen tyhmyyttäni myynyt pois ja leffoja joita en ole nähnyt. Frankenstein siis löytyy jo valmiiksi, sekä boksi, jossa on Invisible Man, Creature from Black Lagoon, Phantom of the Opera ja The Mummy. Jos joku haluu tehdä vaihtareita tai ostaa pois, ni pistäkää yksäriä. Elokuvat siis dvd-formaatissa. Vaihdokkaaksi kelpaa 30-luvun kauhu, Hammer-leffat, Romeron zombie-leffat tai Evil Deadit. Jotain päräyttäviä kulttikauhuleffoja voi myös ehdottaa, mutta mieluummin ennen 80-lukua. Formaatti sais olla dvd tai hyväkuntoinen vhs. Blu-Ray-soitinta en omista, enkä beta-nauhuria.