Huono, ikävä kyllä.
Lainaaelokuva valottaa minkälaista on tämän päivän suomalainen punk-kulttuuri.
Aika rajallisesti kuitenkin. Keskiössä tuntui olevan dokaus ja sen seurannaisvaikutukset kuten oksentelu ja sammuminen - ainakin kuvamateriaalin (Puntala, Katu on punk) perusteella. Elokuva siis tarkemmin sanottuna valotti suomalaista punk-kulttuuria kolmen bändeissä laulavan yli kolmikymppisen miehen näkökulmasta. Ja aika Helsinki-keskeisesti. Olisi ollut kiva saada toisenkinlaista näkökulmaa, etenkin kun joissakin puheenvuoroissa tehtiin aikamoisia yleistyksiä milloin mistäkin (esim. yli kolmikymppisten punkkarien konservatiivisuudesta). Poliittisesta punkista esiin nostettiin (huomattavasti yli kolmikymppisen) Arto Hietikon kriittiset kirjoitukset Toisessa vaihtoehdossa, eikä kyllä mitenkään positiiviseen sävyyn (vaikka jonkinasteista itsekriittisyyttä ja -ironiaa kyseisessä kohtauksessa saattoi havaitakin). Tällainen yksisilmäisyys siis kyllä häiritsi, etenkin kun elokuvaa kuitenkin markkinoidaan katsauksena punkin nykytilaan Suomessa (erotuksena aiemmille, historiallisemmille dokkareille).
LainaaDokumentissa kuljetaan kolmen yli kolmikymppisen punkkarin [---] matkassa keikoilla, baareissa, töissä ja kotona.
Jonkinlainen käsikirjoitus olisi myös voinut olla paikallaan, tällaisenaan leffassa ei ollut oikein päätä eikä häntää. Tarinankerronnan ongelmista esimerkkinä se, että asiasta tietämättömälle saattoi jäädä mielikuva Puntalasta Bergmanin järkkäämänä festarina: ensin Bergman kertoo järkkäävänsä punkkifestarin, ja sitten leikataankin Puntalaan. Lisäksi vaikutti siltä, että dokkarin keskushenkilöt vain jutustelivat omiaan ilman minkäänlaisia haastattelukysymyksiä (toki kysymyksiä on saatettu esittää, mutta se ei vain oikein tuntunut siltä). Etenkin kahvinkeitto- ja tupakanlainaamiskohtaukset olivat jokseenkin vaivaannuttavia. Bergman sentään oli kohtalaisen luonteva kameran edessä, mutta muiden osalta oli aika selvää, etteivät he nauttineet tai osanneet oikein olla kuvaustilanteessa. En sitten tiedä, olisiko kuvausryhmä jotenkin voinut tehdä kaikesta rennompaa tai pyrkiä muuten kohti vähemmän vaivautunutta ilmapiiriä, mutta jotakin olisi ehkä pitänyt tehdä toisin. Ja vaikka kaikenlainen DIY onkin jees, niin teknisesti ottaen ainakin äänisuunnittelun kanssa olisi voinut vähän skarpata: puheen äänentaso vaihteli häiritsevästi, ja (mikä häiritsevintä) treenit ja keikat olivat aivan liian hiljaisella verrattuna muuhun matskuun - ei oikein se punkin raivo välittynyt, kun leivoksenostamiskeskustelukin oli voimallisempaa kuin punkinräime!
LainaaDokumentin jälkeen paikalla ovat ohjaaja sekä äänisuunnittelija kertomassa dokumentin teosta sekä vastaamassa yleisön kysymyksiin!
En jaksanut jäädä kuuntelemaan, mutta sellainen pisti korvaan, kun olisiko-nyt-sitten-ollut-ohjaaja vastasi elokuvan aiemmin saamaan kritiikkiin siitä, ettei dokkarissa ollut yhtään naista kertomassa omia näkemyksiään: ei kuulemma halunnut mukaan
kiintiönaista. Sinänsä erikoinen kommentti, joka antaa ymmärtää, että naiset eivät omilla ansioillaan merkitsisi paljoakaan Suomen punkskenessä. Muutenkin vain kolmen hengen otoksessa tuntuu vähän hassulta puhua kiintiöistä. Mitäs jos dokkarissa olisikin ollut kaksi naista ja yksi mies? Lausunto jatkui vielä pohdinnalla, että naisista voisi sitten myöhemmin tehdä oman dokkarin. Miksi ihmeessä naisista pitää
erikseen tehdä dokkari (ja oliko ohjaaja oikeasti aikeissa tehdä tällaisen, vai oliko kyse vain retorisesta puolustautumisyrityksestä)? Lisäksi jäi mietityttämään, että jos kerran naisista pitäisi tehdä oma erillinen dokkarinsa, niin miksi tätä ilmeisesti sitten vain miehistä tehtyä dokkaria mainostetaan yleisenä kuvauksena "tämän päivän suomalaisesta punk-kulttuurista" eikä miesnäkökulmaan rajatuksi? Yleinen ihmisyys jne.?
Niin että harmin paikka. Olisihan aiheesta ollut kiva katsoa sellainenkin dokkari, josta olisi jäänyt vähän enemmän käteen. Tietty punkin koko kentän laajuus on ongelma puolen tunnin pakettia kyhättäessä, mutta jonkinlainen monimuotoisuuden huomioon ottaminen ja osoittaminen olisi kyllä ollut suotavaa. Ehkä jo sekin olisi auttanut, jos leffan keskushenkilöt olisi jossain vaiheessa pistetty keskustelemaan keskenään punkin luonteesta.
