Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Puntalarock 2012, lempäälä

without comments

Puntalarock 2012

Puntalaan lähdettiin bussilla Tuomaksen (D-Beatles) kanssa N.M.K.Y.n reissulla, aikaisin lauantaiaamuna. Eli kuten jokainen fiksu lukija huomaa kyseessä oli kevennetty festarireissu.

Lempäälässä sitten meillä olikin aikaa ennen festaribussin lähtöä, niin me noselat menimme ja tutustuimme nähtävyyksiin. Emme tosin löytäneet kuin Frendit pubin, mutta se kelpasi meille. Sieltä sai ”vettä” kuihtunut. Oli joku muukin festarivieras löytänyt saman nähtävyyden.

Muutaman pakollisen mutkan kautta sitten bussiin joka meidät kuljetti itse pelipaikalle. Siitä sitten portilta lunastimme sisäänpääsyn. Jossa melkein heti alkoikin Death With aDagger mellastamaan. Olikin saakelin kova keikka.Vaan sitä minä ihmettelen, miksei tullut U.F.O.: Doctor, doctor biisi alkunauhana. Miksi?

Sitten tuli seurattua bändejä vain osittain tai ei ollenkaan. Kun paikalla kuitenkin oli ystäviä, tuttavia, kavereita, joiden kanssa oli mukava rupatella ja pöljäillä. Taas tuli nähtyä muutamia henkilöitä, joita ei ole vuosiin nähnyt.

Mutta kun oli aika että lavalle saapui Doom, siinä jäi silloin jutut kesken. Doom oli kyllä se syy miksi ylipäätään festareille lähdin (jos joku bändi pitää syyllistää, eikä kavereita). Eikä Doom todellakaan pettänyt, vaan ylitti odotukseni. Doom oli mahtava, aivan mahtava.

Doomin jälkeen soittaneet ei kiinnostaneet. Niillä ei vaan ollut minulle mitään sillä hetkellä. Eli epämääräistä haahuilua, hortoilua, höpöttämistä. Ukkosmyrskykin siinä oli, hyvä show.

Sunnuntai, se oli kärvistelyä, odottelua, kunnes lähdettiin kotiin. Siinähän se sit oli taas.

Kiitos, kumarrus ja Iso käsi Puntala-crew kun järjestitte.

(Mikä helkutin N.M.K.Y. kysyt. Sehän on Nuorten Miesten Krustillinen Yhdistys)

Kohelluksesta tuttu juttu tääkin.

Written by mogalix

July 2nd, 2013 at 2:15 pm

Kohellus haastattelu: Mikko & Sanna (Bad Jesus Experience, Tuomiopäivän Lapset)

without comments

Kohelluksen haastatteluhelvettiin joutui myös Mikko ja Sanna Bad Jesus Experience ja Tuomiopäivän Lapset bändeistä.

Esitelkää toisenne?

M: Mikko, BJE orkesterin rihmakalloinen kitaristi ja tässä nyt enimmäkseen äänessä. Sanna, jota Seinäjoen terveyskeskus luonnehti vuosia sitten perusterveeksi nuoreksi naiseksi, lauleskelee samassa orkesterissa. Molemmat tavallisia hitaasti keskiluokkaistuvia ja keski-ikäistyviä entisiä nuoria.

Muistellaan heti alkuun vanhoja eli Tuomiopäivän Lapset. Milloin olitte siinä mukana? Miten jouduitte? Jäikö minkämoisia muistoja? Mihin sitten loppui?

M: Minä läksin Tornioon opiskelemaan ja taisin jo päivän Torniossa asumisen jälkeen olla bändiin liittyneenä. Hommat kävi noin nopsaan siksi, että basisti Kari oli luokkatoverini, ja he olivat juuri antaneet edelliselle kitaristille Makelle kenkää, ilmeisesti potunnoston vuoksi. Huomattiin muutenkin Karin kanssa, saman tien kun tutustuttiin, että meillä oli hyvin samantapaiset arvot ja huumorintaju. Sanna tuli mukaan myöhemmin, kun olin jo ehtinyt soitella Ei koskaan periksi ja Saatanan murhaajat seiskoilla. Alkuperäiselle laulajalle Swemballe taisi niin ikään iskeä kiinnostuksen vähyys päälle ja tuolla Saatanan murhaajat seiskalla jollotellut Veikko ei ehkä sittenkään ollut meidän tyyliin sopiva laulaja. Noin niin kuin nätisti sanottuna. Oltiin Karin kanssa kuultu Sannan kiekunaa jonkun hänen projektinsa yhteydessä ja tiedettiin, että siinä on meille oikea laulaja. Hiukan piti vissiin suostutella ennen kuin Sanna kehtasi lähteä mukaan.

S: Kumma homma, mutta en muista tätä Teplikseen liittymistä. Yht’äkkiä konttasin hirvittävässä humalassa Kasisa-lin lattialla ja yritin epätoivoi-sesti löytää biisilistaa. Kovasti pojat kehuivat. Herrasmiehiä kun ovat. Vuosi oli kait 95?

M: Muistoista vois mainita ainakin sen, kun ekan kerran näin Tepliksen Vaasassa, ennen kun olin siis itse liittynyt bändiin. Katellessani sitä kännistä kohellusta vannoin, että en koskaan tulisi soittaan noin paskassa bändissä. Meni vissiin viikko ja ne sanat oli syöty. Hyviä muistoja jäi kyllä niiltä harvoilta keikoilta mitä tehtiin. Juoma virtasi ja ei se soitto ainakaan paremmin menny ku sillä näkemälläni Vaasan keikalla. Muistan myös ekat tree-nit, joihin ainoastaan minä saavuin paikalle. Se oli aika kuvaavaa jatkoa ajatellen.
Teplis hyytyi siihen ku Tornio ei hirveesti tarjoa elämään eväitä ja kaikki muut bändiläiset muutti Turkuun, paitsi Altse. Yritettiin sitä vielä sieltäkin käsin tekohengittää, mutta rumpalin ja muun Bändin välinen etäisyys oli sittenki liian pitkä.

S: Jos lopettaa serkkujen laskemisen siihen, kun niitä on 40, niin kannattaa muuttaa todella pitkälle. Vistoa. Puis-tattaa vieläkin. No enihuu, liian kauaksi bändin kannalta, mutta ei noin muutoin.

Asuitte vissiin kommuunissa, Tuomiopäivän Lapset siis. Oliko se hyvä ratkaisu bändin kannalta vai rupesiko hierämään välejä?

M: Virallisesti Altsen kommuu-nissa asuttiin minä, Alste ja Veikko. Sannakin kyllä käytän-nössä tuolla asui. Välit pysyi hyvinä, mitä ny joskus saattoi olla jotain normaalia mökötys-tä, mikä kimppa-asumiseen kuuluu ihan luonnostaan. Lämmöllä muistelee noitakin kiljunhuuruisia aikoja. Tuomiopäivän lasten kannalta tuo oli myös hyvä ratkaisu, koska meillä oli treenis yhessä huoneessa ja päästiin aina kokeileen heti kaikkia juttuja mitä tuli mieleen ja muutenki tuli treenailtua normaalia tiiviimmin.

Kertokaas sit nyt Bad Jesus Experience bändistä. Alku, kokoonpano, kuinka kokoonpano muodostui, kuka keksi nimen, julkaisut, suunnitelmat? Ja julkaistaanko niitä teidän kymppituumaisia koskaan cd:nä? Niin ja kuka sen videon keksi tehdä siihen tokan kympin kansiin?

M: Minä ja Emmi aikamme jauhettiin kännissä siitä kuinka pitäs perustaa bändi. Tyhjän länkytystä kesti vissiin pari vuotta. Ei jaksettu aktiivisesti ettiä reenistä eikä muutakaan. Viimeisen Kolonnan Kaide kun sitten lopulta mainitsi, että heidän Musahotelli-luukussaan on bändille tilaa, niin olihan se alettava tekemään jotain. Sanna oli juonittu lauluun varmasti jo ekaa kännisuunnitelmaa puidessa ja kyllä Mikaki tuli bassoon vähä niin ku itsestään.

S: Noudettiin mukavassa maistissa ollut Mika Meksikon koneesta ja matkalla kentältä Kamppiin Mika ilmoitti tulevansa bändiin. No sehän passaa.

M: Nimen keksijästä ei ole täyttä varmuutta. Se syntyi krapulakaljottelun tuoksinassa. Ilmeisesti baarissa oli kes-kusteltu huonoista Jeesuskokemuksista. Julkaisuformaatista oltiin kaikki yhtä mieltä. Kymppi on kaunis esine ja sopivan mittainen formaatti meidän tyyliselle kolistelulle.
Minä en ainakaan aio henkilökohtaisesti panna tik-kua ristiin CD -julkaisujen eteen. Eivät nuo ylisuuret paljetit helvetistä juurikaan kiinnosta. En nyt kuitenkaan sano ehdotonta eitä tähänkään asiaan. Piilovideon ajatusta pyöriteltiin koko bändin voimin, mutta kyllä alkuperäisestä ajatuksesta ja lopullisesta ideasta saa syyttää Sannaa.

S: Naurattaa vieläki, että Suomen ensimmäinen AR-sovellus on punk-levyn kannessa. Ai että.

Onkos teillä ollut muita bändejä? Joko semmoisia missä olette olleet yhdessä tai erikseen?

M: Yhdessä ei olla muissa bändeissä soiteltu. Sanna soitteli Torniossa Nahkaa-nimisessä kokoonpanossa, joka taisi julkaista yhden demon ja minä jyystin vuonna varsilenkkari heviä Vomiturition nimisessä viihdeorkesterissa.

Sitten alkaa osasto henkilökohtaista. Torniossa olette ainakin asuneet ja nyt Helsingissä. Minkäs takia lähditte Torniosta? Haisiko keväisin liikaa paska? vai karkoitettiinko teidät? Vai mikä se laittoi muuttolaatikoita pakkaamaan?

M: Tuossa jo aiemmin aihetta sivusinkin. Tornio ei tarjoa kummoisia tulevaisuudennä-kymiä, ellei ole piriä käyttävä pikkurikollinen tai terästyöläinen. Sanna painui Turkuun opiskelemaan ja minä hiippailin perässä. Yhteen aikaan Turussa tuntui asuvan puolet Torniosta, mikä oli tietysti mukavaa kun Turkulaisiinkaan tutustuminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista.

S: Lisää syitä lähteä Torniosta. Keskustalaisuus: kaikilla ei edellenkään ole oikeutta jättää nurmikkoaan leikkaamatta. Lestaatiolaisuus: ei herraisä sentää, ei näin.
Parasta Torniossa on Haaparannan Ica Max. Toiseksi parasta on Systeemi (Systembolaget) ja kolmanneksi Hööks.

Tehän olette olleet yhdessä vuodesta käpylehmä tai jotain. Ja jos oikein olen käsittänyt, niin samassa työpaikassa olette nykyään? Sekä samassa bändissä soitatte? Vietättekö te kaiken ajan yhdessä vai otatteko välillä lomaa toisistanne?

M: No onneksi me ei töissäkään niin hirveen paljo olla tekemissä. Sopivasti myös harrastetaan ja touhutaan omia asioita, mitkä ei toista kiinnosta. Ei tartte erikseen ottaa lomaa toisesta kun oikeestaan ainoastaan viikonloppuisin ehitään kunnolla viettää yhteistä aikaa, jos silloinkaan. Niin ja muistakaa piltit, että pitkän suhteen salaisuus on taito riidellä.

S: Perusviikko menee näin. Kaksi-kolme iltaa viikossa hevosen selässä ja lopun aikaa töissä. Viikonloppuisin ehtii näkeen Mikkoa.  Emmin mukaan kätistään koko ajan. No daa ja drink to that!

Mikko ainakin lukee sarjakuvia, mites Sanna? Mitkä on teidän suosikki sarjakuvat? Entäs muu lukeminen, harrastatteko?

M: Molemmille kelpaa ainaki Sokalin Tarkastaja Ankardo, Bilalit ja Comesit. Noi ny ainaki muistin. Vähiin on sarjakuva-harrastus nykyään jääny, eikä mitään uusia tuulia ole tullu haisteltua pitkiin aikoihin. Kirj-oja tulee enemmän luettua. Nimeltä vois mainita ainaki Mu-rakamin, Pelevinin, Dosto-jevskin, Proustin, Nabokovin, Ellisin ja aika monen muunkin. Nyt on mulla kesken toi Katja Ketun Kätilö, eikä sekään vai-kuta yhtään hullummalta.

S: Kettu olisi ansainnut Finlandian! Luen laidasta laitaan, mutta Proustin kukkien kastelu ei vielä kiinnosta.
Sarjakuvia luen, kun Mikko sattuu ostamaan. Suosikit Mikko tuossa luettelikin. Sain ai-koinaan saarnan siitä, ettei Aku Ankkoja saa lukea ammeessa. Just.

Kissojakin teidän taloudesta löytyy. Montako? Miten vanhoja? Onko teillä aina ollut kissoja aikuisiällä ja lapsuudessa? Entä muita eläimiä?

M: Mulla on ollu lapsuudessa kotona aina kissoja. Sannalla ei. Ysärillä oli kausi milloin oli rottia ja niiden siirryttyä aikaan, otettiin sitte nuo meidän nykyiset kissat Reidar ja Kullervo. Oliskohan nuo nyt jo ainakin 14 vuotiaita herrasmiehiä.

S: Oli meillä myös kaikkien suosikki Martti the cat, joka luuli olevansa koira. Martti syö nyt muistoissa sähköjohtoja, skartteja, vinyylien suojapusseja, kenkiä ja kantaa pinkkiä puuhkaa. Turussa ennen kissoja, meillä oli Moskova. Hitto, että siinä oli hieno ja fiksu rotta.

Musiikkiosa. Diamanda Galasia te ainakin kuuntelette, mutta mitä muuta? Kumpi laittaa useammin Dischargea soimaan kotona?

M: No kyllä se taidan olla minä joka ne Discharget laittaa pyörimään. Tällä hetkellä kolisee hyvin ainakin Swansin uusim-mat levyt ja ikiklassikoina Sonic youth, Shellac, Tricky, Rudimentary peni, The Mob, Melt banana, Birthday party, Einstuerzende neubauten, Siekiera ja monet muut semmoset. Uudemmasta musiikista koitan seurailla kotimaisia uusia bändejä, jota tuntuu olevan nykyään kyllä ihan tolkuttomasti. Siis jopa niitä aidosti hyviä bändejä. Kyllähän noita uudempia ulkomaalai-siakin orkestereita yrittää seurata, mut jotenkin ne tahtoo unohtua saman tien. Poikkeuksiakin toki on, vaikkapa Cross stitched eyes, jonka levyt kyllä käy ainakin juuri nyt tiheästi lautasella.

Sannan levykokoelma on ehkä jonkin verran popimmasta päästä, mutta kyllä meillä on-neksi aika monessa kohtaa kuitenkin musiikkimaut käy yksiin.
S: Kuuntelen hyvää musiikkia, ihan mitä vaan. Mutta se täy-tyy sanoa hevisoolot on parhaimmillaankin aivan perseestä.

Nähdäänkö Hässäkkäpäivillä 2013?

M: Meidät tavoittaa sieltä huoltoaseman takaiselta nurmipläntiltä kaatuilemasta.

Jäikö jotain hampaankoloon tai jotain muuta mitä haluatte kertoa just ehdottomasti?

M: Ei kait tässä sen kummem-pia. Pitäs tulla taas joskus siellä Turussakin käymään, mut kun ei saa aikaseks. Tuu sä Veikki käymään täällä Helsingissä. Ei täällä meno oo ihan niin perseestä ku mitä maalaiset väittää.
S: Raatolle sekä Annelle, Ergille ja Jaskalle syysterhveiset!

Kohellus kiittää.

Kirjoitus julkauistu alkujaan Kohellus-zinessä.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 4:21 pm

Hässäkkäpäivät 2012. 6.-7.7.2012 Oulu, Ykän pub.

without comments

HÄSSÄKKÄPÄIVÄT 2012

6.-7.7. Oulu

Hässäkkäpäiville lähdin jo torstaina. Ensin autokyydillä Tampereelle, ajoitus osui oikein nappiin, kun ei tarvinnut kuin kävellä junaa. Junalla Ouluun, jossa oli Timppa vastassa. Kaupankautta Kempeleeseen. Rässi soimaan, juoma auki, sauna lämpiämään… Näissä merkeissä meni sitten myöhään tai aikaiseen. Hiukan unta ja herätys odottamaan muita mögäleitä.

Jotka saapuivatkin aamukahville sopivasti, kaffet kurkuun ja studioon. Nauhoitettiin mögää. Kossu-Pekka tuli hakemaan meidät, ajeltiin Ykän pubiin. Tässä välissä oli pakko vähän levätä. Siihen bäkkäri tarjosikin oikein hyvän mahdollisuuden. Tänä vuonna olikin sisätila bäkkäri. Heräsin siinä ja musat pauhasi. Hetken ajattelin että montakohan bändiä olen nukkunut, mutta kun silmäilin paremmin ulkolavalla olevaa bändiä tajusin sen olevan Projekti 15. Katselin sen sitten lasinläpi, ei aiheuttanut nyt laksatiivisia oireita, kuten kävi muinoin Luulajassa.

Uskaltauduin ulkoilemaan ja siellä olikin kauheasti tuttuja. Joten aikaa menikin sitten ihan vaan pihalla, enkä bändejä oikein ehtinyt katsoa. Saati että olisi ehtinyt zegoilla, ainakaan täysillä. Bändeistä tuli nähtyä ainakin Forca Macabra, Unkind, Perikato ja ne oli hyviä. Joitain muitakin pätkittäin, mut oikeesti oli paljon hauskempi hengailla huoltoaseman pihalla. Olin kyllä jonkun aikaa tuuraamassa levynmyynnissä.

Tuli yö, piti mennä nukkumaan, vaikka pelotti. Tai säädettiin niin ettei lähdetty yöpaikkaan vaan jäätiin bäkkärille koisaan. Meinattiin joutua yövartioiksi, mutta ei meitä huolittu. Hyvä siellä bäkkärillä oli nukkua, Forca Macabra oli meillä seurana.

Lauantaiaamu saapui. Heräiltiin, vittuiltiin toisillemme. Koluttiin nurkat oisko ruokaa / juomaa. Toista löytyi. Ulkona paistoi aurinko, se hyydytti. Pakko kerätä rohkeus ja mennä kysymään baarista saako kahvia. Sai sitä, eikä Ykä edes vittuillut? Kait se on jo vittuillut mulle tarpeeksi. Ei jaksanut lähteä kaupungille, huoltoaseman nurmikko kutsui. Parhaat bileet siel olikin. Oma keikka käytiin hoitaan pois, muutama S.M.F. oli jaksanut herätä. Sit vähän niin kuin edellisenä päivänä. Nyt kokonaan näin ainakin nämä Death Toll 80k, Murheenlaakso, Terveet Kädet. Monista muista sitten taas pätkiä. Pari kertaa piti sisältä lähteä heti parin biisin jälkeen pois, esim. Kieltolaki jäi pahasti näkemättä (tai näin pari ekaa biisiä). Mut sisältä loppui happi, eikä edes pierettänyt. Ulkona tuli onneksi nähtyä hieno video , joka on kätketty Bad Jesus Experiencen levynkansiin. Ja kaikkea muuta järjetöntä ja mieletöntä. Mahtavuutta.

Nyt mentiin yöksi keskustaan. Tarkoitus oli lähteä aamujunaan. Ei lähdetty. Oltiin laitettu vaan yks herätys ja se sammutettu heräämättä. Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Meni siinä yhdet liput hukkaa, oppirahat on maksettava. Päästiin kyllä seuraavalla junalla, muut mögäleet Turkuun ja minä Hankasalmelle. Matkalla jo nauratti tuo aamumokailu, matkalukemisena oli Ajatuksen Valo #2 zine.

Kiitos Paskakaupunni ry! Hässäkkäpäivillä on paikka mun sydänmessä.

 

Tää on julkaistu Kohelluksessa.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 4:20 pm

Keikka: 13.10.2012 Tvo, Turku Ikuinen pimeys laskeutuu Turkuun -minifestarit

without comments


Tästä tapahtumasta tuli kyllä elävästi muistoihin legendaarisen 8-salin keikat (käsi ylös, jos tiedät mistä puhun ja toinenkin käsi jos olit joskus paikalla), bändejä oli paljon ja hommat alkoi aikaisin. Tosin se oli poikkeusta, että ne bisset pystyi hörppään sisällä.
Tapahtuma alkoi leffanäytöksellä, mutta itse en sitä nähnyt. Piti pitää mögäveri siinä parin korttelin päässä.
Sitten kun sinne paikalle päädyin ja johonkin nurkkaan yritin mennä kökertämään, tapojeni mukaan, niin eikös tuon Iskran kitaristi tullut siihen juttelemaan kuin vanhalle kaverille. Eikä myö oltu koskaan tavattu. Siinä sitä vaan juteltiin.
Tuli siihen  Ahnan Anju kans höpöttämään. Ja hänellä sitä juttua sit vasta riittääkin, korvani hengästyivät, ei ne oo tottuneet tuommoiseen. Ahna / noituus splitti kasettia siinä saatiin bändille pari kopiota ja selvisi samalla vähän tuon julkaisun kuviot, kuinka se oli mennyt jne. Tehtiin siinä sit jotain levyvaihtoikin.
Niin illan ohjelmaan siis kuului myös bändejä, joten kait niistäkin jotain kerron. Tietty jos haluisin päästä oikein helpolla, niin kirjottaisin tähän vaan kaikki oli todella hyviä ja mahtavia. Mutta voin minä nyt jotain muutakin sepustaa.
Ekana lavan sai itselleen Raivoraittius. On muuten nimensäveroinen bändi on raivoa ja raittiutta. Basisti ehkä hiukan helläkätisesti kohteli instrumenttiaan. Tai sit tää vaan vaikutti siltä, kun rumpali mätti niin raivoisasti.
Eli näin oli soitot alkaneet vauhdilla, eikä se nyt toisenkaan bändin aikana hidastunut. Raision hossekunkut Eyewitness oli vuorossa toisena. Eikä kyllä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa heihin. Täytyy tässä nyt erikseen mainita, että ne biisit missä oli kaksi huutajaa kuulosti erityisen hyviltä (ihan kun ne yksiääniset nyt ois huonolta kuulostaneet). Mut jos jäbillä on aikaa ja energiaa niin perustakaa projekti kahdella huutajalla.
Kolmannesta bändistä en oikein voi sanoa mitään. Tai voinhan minä. Oli mögää, oli zegoilua! Joko tiedät mistä puhun? (vastaukset voi lähettää Kohelluksen sähkö-postiin: kohellus82@gmail.com).
Vendida sit meni ohi ihan kokonaan, kun palailin takasin mögäulottovuuksista. Mut Vendida oli varmaan kans hyvä, koska yhtään huonoa bändiä ei illan aikana soittanut.
Horros, suomibändeistä odotin tätä eniten. Ja kovempihan tää oli kuin mitä odotin tai muistinkaan. Kovaa crustia, jossa on sopivasti räkäisyyttä mukana. Sekä semmoista asennetta, että me tehdään tää näin ja ajatelkaa te mitä ajattelette.
Näiden jälkeen sitten Ahna. Aika paha paikka mennä lavalle, Horroksen jälkeen.Ainakin mun mielestä. Mutta eihän se tätä duoa haitannut täysillä vetivät settinsä. Vertailukohteeksi voisin ottaa pyörremyrskyn. Kovempi oli Ahna kuin joulukuussa 2011.
Iskra sitten viimeisenä. Eipä mulla ollut tietoa tästä bändistä etukäteen (jaksa mistään netistä kuunnella), joten kiinnosti kovasti. Tummasävyistä crustia tuli. Ja tulikin pitkästi, hitto nää soitti pitkän setin. Vai tuntuiko se vaan siltä, voi olla.
Mutta kovin kyllä oli hyvä tämäkin bändi. Pakkohan sitä oli käydä ostoksilla heidän distropöydällä.
Semmoinen tuli tuossa Iskran soittaessa mieleen, että mitähän Kanadan ilmassa on kun sieltä tulee näin kovia naishuutajia. Kuten tää  Iskran huutaja, Ahna Anju (joka viel rumpaloi samalla) ja sit Fuck The Factsin huutaja.
Sit viel ainakin Iskran ja FTF:n huutajat on lavan ulkopuolella aika hiljaisia ja rauhallisia. Tai ainakin sen vaikutelman heistä saa.
Anteeksi, tuli tuommoinen harhauma tuohon. Mutta eipähän tuossa oikein sitten muuta kuin sovittiin sunnuntairoudaukset ja jotain pientä/ perinteistä vielä kohellettiin. Sitten olikin hyvä lähteä hyvällä mielellä kotiin.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 4:19 pm

Kohelluksen haastattelussa Roku Moguli

without comments

 Kohelluksessa julkaistu joskus aikaa sitten.

ROKU RECORDS  MOGULI


Kohelluksen ensimmäiseen haastatteluun joutui Roku-records Moguli. Antaa mennä.

Kuka on Moguli? Eli kerro nyt alkuun jotain itsestäsi. Kuka, mitä, häh?

Jep jep,
Moguli on sellainen joulupukkiin verrattava hahmo joka asuu kaukana sivistyksestä Hirvaan erämaassa. Syntyi vuonna 76 pontius pilatuksen kulta-aikoina ja siitä lähtien elämä ollut yhtä juhlaa. J. Seppänen opetti nuorelle Mogulille punkin kuuntelun semmoisena 13 vuotiaana räkänokkana. Viikkorahat meni siihen aikaan c-kasetteihin joihin Seppänen nauhoitteli hösseliä suomesta ja ulkomailta. Silloin oli myös Rovaniemen aktiivinuoret, jotka järjesti keikkoja Tommin nuorisotilalla. Tila oli jaettu puoliksi siten, että toisella puolella oli keikkoja ja toisella puolella päivysti pisara selviämisasema.

Musiikin kautta tuli myös tietoisuus, että yksilöllä on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Tuli kuvioon pienlehdet ja käytiin Oulussa kattomassa mallia, miten taloja vallataan. Noh, vallattiin mekin Marttiinin vanha puukkotehdas ja sitten alettiin tekeen kauppaa kaupungin nuorisotoimen kanssa. Saatiin siinä kaupassa linja-autoaseman alakerrasta ihanteelinen tila, johon kuului 3 huonetta. Siellä soitteli erinäisiä bändejä ja samalla tehtiin vallankumousta ja oltiin tietoisia. Kyllä nää tiedät mistä Moguli nyt tässä paasaa.

Jossain vaiheessa tuli myös sitten distromeiningit ja levittelin erinäisiä zinejä ja punklevyjä pohjoisen väelle.

 Sitten kerro vuorostaan Roku-recordsista.

2002 se tais sitten alkaa. Mentiin Runkkuruuskasen studioon nauhoitteleen matskuja ja lukemaan Ruuskasen pornolehtikokoelmaa ja kuunteleen taas kerran Souvareiden Ameriikan valloituksesta ja sen bordellikäynneistä. Jos oikein muistan, niin ensin kävi Stiggan Andersson nauhoittamassa 7″ matskunsa ja kun jäi ylimääräistä aikaa, niin käytiin hakeen Kyrö ja Markus paikanpäälle ja nauhoitettiin Yhteiskunnan ystävien? Oodi ydinvoimalle biisi. Sitten jokunen viikko etiäpäin kävi Laybacks äänittämässä klassikoksi muodostuneen beer 7″ eepeensä. Sitten taas oli yy?:n vuoro ja nauhoitettiin eka ep.
Jotenkin siinä nyt oli semmoinen meininki, että Moguli oli päättänyt alkaa julkaisemaan levyjä ja jotta hommia ei olis tehty liian helpoksi, niin päätin julkaista kaikki 3 7″ yhdellä kertaa. Siitä se virallisesti lähti. Tietty aiemmin olin julkaissut Stiggan Anderssonin Cd-r:n, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Rokun kanssa.

Sen jälkeen tullut tasaisen tappavasti julkaistua semmoista musiikkia mistä dikkaillut ja ei ole tullut paljon ajateltua mitä muut on mieltä julkaisupolitiikastani. Jos on tehnyt mieli julkaista räppiä, niin silloin olen julkaissut räppiä. Toisinaan enemmän rokkia ja sitten tietty Hc:ta ja sen semmoista. Punaisena lankana ollut se, että jos olen jostain dikkaillut ja on pyydetty julkaisemaan, niin olen myös julkaissut.

 Kuinka olet päätynyt julkaisemaan juuri näitä bändejä? Oletko itse tarjoutunut vai bändit tyrkyttäneet? Vai jostain muusta syystä, ollut esim. niin kova keikka että olet siitä innostunut tms.?

Näemmä tähän tuli jo osittain vastattua tuossa edellisessä vastauksessa, mutta jatketaan.
Kun tässä miettii, niin ehkä helpoin sanoa että kun palaset on loksahtaneet paikalleen, niin silloin on tullut levy julkaistua. Joskus on joku kysynyt julkaisinko, joskus taas Moguli vuorostaan kysynyt, jossain tapauksessa kummallekkin osapuolelle ollut itsestään selvää, että näin tehdään, joskus joku halunnut, että ehdottomasti pitää olla Roku records joka julkaisee. Tietty keikatkin vaikuttanut ja on tullut joskus suoraa keikan jälkeen kysäistyä, jotta kiinnostaisko levyttää.
Mieleenpainuvin juttu on se, kun joskus menin mikseriin kuuntelemaan omaisuusvahingon biisejä ja vittu että kolahti. En voinut tajuta, jotta miksei kukaan ollut noilta levyä laittanut ulos. Sitten kädet hikoillen ja sydän jännityksestä pomppien aloin kyselemään, jotta kiinnostaisko että julkaisisin levyn. En ollut koskaan ketään noista nähnyt tai muutenkaan en heihin ollut tutustunut. No sitten tuli vastaus, että jos vaan kiinnostaa, niin voishan sitä. Siis niin mahtava bändi ja sain kunnian julkaista, se oli hieno kokemus!

Väliin taas muutama Moguli kysymys. Onko siulla omia bändejä? tai onko ollut?

Soitan edelleen Stiggan Anderssonissa. Bändi jota on vaikea mihinkään genreen laittaa. Aiemmin tullut soitettua Ihmisen hajussa ja Yhteiskunnan Ystävät? nimisissä orkestereissa.
Sitten on tuo ikuinen projekti nimeltään United 82. Vittu me tullaan vielä joskus ja nauhoitetaan klassikko 7″ Saa nähdä milloin, mutta ennemmin tai myöhemmin.

Sitten melkein tuli soitettua Lapinpolthajissa, mutta ei mogulista niin muusikoksi olis ollut, että biisit olisin yksissä treeneissä oppinut. Mutta onhan muuten kova bändi, vai kuis?
Ostitko sen maastoauton josta oli joskus puhetta?

Ei niistä kaupoista mitään tullut. Myi autoa, mutta sitten kun sille soiteltiin, niin ei kuulemma ollut kunnossa tms. Tuli jo valmiiksi ostettua toinen Elvis kojelaudalle, että voi sen uuteen autoon laittaa, mutta se vielä odottaa makkarissa tulevia haasteita.
Nyt olisi uusi kiikarissa. Ja se on niin kaunis, että ei ole vanhalla mantereella ennen nähty. Pitäisi käydä ehkä hakeen Ruotsista se, koska suomeen maahantuodut on veroteknisistä syistä aikanaan jatkettu 15cm maahantuojan toimesta ja se rumentaa koslaa kummasti. Moguli haluaa sen tehtaan version. Kyse on Subaru Bratista. On muuten hieno auto ja neliveto tietty. Uskon, että tulee olemaan klassikko 20 vuoden päästä. On niin kaunis.

Koska tuo levyjenjulkaiseminen /-myynti ei taida ihan elättää, niin käyt vissiin palkkatyössä. Siinä sulle on tullut tutuksi tuo pohjois-Norja. Onko siellä mitään punksceneä?

Heh, joo ei taida elättää ei. EIpä noita olis varaa ollut noin paljoa julkaista, jos ei olisi ollut hyväpalkkaista työtä Norjassa. Tromsassa jonkin verran punkkeja, mutta eivät olleet vielä silloin aktiivisia kun siellä asustelin. Nyttemmin viimeiset vuodet ollut enemmän pohjoisessa töissä ja täällä punkrock yhtä harvinaista kuin Pihtiputaalla konsanaan.

Nyt kun kerrankin pääsen paasaamaan, niin en helpolla luovuta. Pidän nyt puheen työstä ja itsensä arvostamisesta ja yleisesti siitä mitä minulle on punkbiisit opettaneet nuoruudesta asti.
Tunne oma ihmisarvosi, älä alistu siihen mitä joku pirun kapitalistiriistäjä sulle sanelee. Sinä teet sen tuloksen, ei se toimistusjohtaja pehmustelulla tuolillaan. Meillä on ne kädet joilla nuo tuotantovälineet pyörii. Älä anna niitä ilmaiseksi.
Syy miksi paasaan, on se, että meille tuli firmaan uusi toimitusjohtaja, joka pyysi ajamaan suomesta kesälomien jälkeen tapaamaan häntä. Olin juuri ottamassa kahvia kun se herra tuli ovesta ja käteltiin, sanoin nimeni ja hän omansa. Sen jälkeen totesi, että hän on uusi toimitusjohtaja ja hänellä on uusi järjestys. Niin ja teidän palkat on liian korkeat, ne tulee laskea. No, mitäs sen jälkeen. Sanoin itseni irti, tunnen oman ihmisarvoni ja en voi tehdä töitä ihmiselle, joka ei tiedä kuka sen rattaita pyörittää. Älkää alistuko jos teitä poljetaan. Taistelkaa vastaan. Vittu me ei olla mitää sätkynukkeja tässä kovassa markkinataloudessa. Muistakaa se, silloin meitä ei voi polkea. Kuulukaa ammattiliittoon ja jos jotkut hommat menee perseelleen, niin silloin sulla on lakimiehet takana. Näin se vain on.

No, nyt annan verenpaineen laskeutua ja vastaan, tullut aikatutuksi pohjoinen Norja. Eteläisimmillään olen työskennellyt Tromsassa ja itäisimmillään Kirkkoniemessä. Monet kaupungit ja kylät koluttu. Hauskaa on ollut ja paljon kaikenlaista olen kerennyt nähdä ja oppinut monia hienoja ihmisiä tuntemaan.

Sulla on vissiin kissa/kissoja? Montako? Miten vanhoja? Onko sulla aina ollut jotain lemmikkieläimiä, niinkun jo lapsuudessa ja aikuisena?

Jeps, mogulin perheeseen kuuluu kaikkiaan rouva, 3 kissaa ja 1/2 ravuri. Tuossa kesän lopulla juoduttiin lopettamaan 28-vuotias kouluhevonen nimeltään Cande. Kepeät mullan sille.

Joo, kissat kuulunut miltei aina mogulin perheeseen. Yhteensä 5 kissaa saanut toivonmukaan niin hyvän elämän kun mahdollista on ollut. Rouvan kanssa ollut se politiikka, että kissat jotka tulee meille ovat semmoisia jotka muuten olisivat jääneet kodittomaksi tai vaikkapa lopetettavaksi. Rotukissoille sun muille varmaan löytyy aina oma kotinsa. Joskus puhuttu myös koiran hankinnasta, mitä suosisi rouvan työ hevostalleilla. Pitää katsoa sitä joskus aikanaan otetaanko vaiko eikö. Meidän seniori nimeltään Heikki on sen verran arka, että hänen elinaikanaan meille ei ainakaan koiraa tule.

Harmi vain, että monella tuntuu olevan kissa-allergia. Esim. Seksihullujen yöpyessä Willa Mogulissa joutui yksi viettämään yönsä ulkona teltassa allergiansa takia.

 

Kumpi on totaalisempi levy Kaaos: totaalinen kaaos ep vai Hässäkkä: totaalinen vitun e.p.?

 

Itsellä tärkeämmäksi noussee Hässäkkän Totaalinen vitun e.p. Vaikutti aikanaan, vaikuttaa edelleen. Viimeksi kuunneltiin reilu pari viikkoa sitten Saasta-Villen vieraillessa Willa Mogulissa.

Kaaos myös tärkeä bändi itselle, mutta Hallikaisen tuotannosta arvostan kyllä huomattavasti korkeammalle Kuolleita kukkia. Siinä osuu vaan helvetin hyvin kohdalleen, niin laulu, kun musiikki. Syvällisiä asioita synkästi kerrottuna.

Lafkasta taas. Onko yhteisjulkaisut muiden lafkojen kanssa uhka vai mahdollisuus?

Yhteisjulkaisut oli silloin kun aikanaan niitä rupesin harrastamaan, niin hyvä mahdollisuus, nykyään vähän muuttanut katsantokantaa niiden suhteen. Tietty julkaisuissa jos on vaikka 3 lafkaa, niin homma ok. Sitten taas kun mennään siitä ylöspäin, niin ei ruukkaa olla hirveän hyvä juttu. Johtuu siitä, että levyt kyllä leviää nopeasti eri distroihin, mutta jos vähän vaikka myöhästyt alusta, niin levyt on käsissä. Eli pitäisi olla ensimmäisenä tyrkyttämässä jokaiselle lafkalle ja jos siihen osallistuu, niin se menee vähän kilpajuoksuksi. Silloin ok, jos joku lafka vaikka saksasta ja kolmas vaikka espanjasta. SIlloin noita saa jaettua laajemmalle, kun suomiskenen sisälle. Enään harvoin on kuitenkaan tilanne, että saisi 500kpl levyä menemään pelkästään suomeen. Ne ajat on mennyt jo.

Ne jotka miettii yhteisjulkaisuja, niin miettikää myös miten promota yms. Kuka lähettää arvion minnekkin ja mieluiten etukäteen sopia, että hoida sinä sinne ja sinne…

Noista sun julkaisemista levyistä, pystytkö nimeämään viisi suosikkiasi?

Viisi suosikkia vaikea sanoa, koska mielestäni en yhtään inhokkia ole koskaan julkaissut.
Omaisuusvahingon kaikki julkaisut tietty ylempänä mainitsemastani syytä.
Laybacks : beer 7″ep Helvetin hyvää kaljoittelupunkkia, myös näin epäjuopolle!
Yhteiskunnan ystävät? kaikki julkaisut. Se vaan on niin, että on se mukava julkaista bändiä jossa aikanaan itse soittanut ja josta aina dikkaillut. Hienoa, että on ollut oikeus näitä vuosien varrella julkaista.
Etulinja 7″. Jotenkin aina tuommoinen paatos/vallankumouspunkki ollut helvetin lähellä sydäntä. Sattuu olemaan vielä helvetin hyvä levy kaikkinensa. Ainut miinus siinä, että pikkusen liian pintaan kaiverrettu tuo lätty. Kuulee soundissa.
Eritetyt : 12″lp Olihan se hienoa, että sai julkaistua bändiä, jonka sanoma vaikuttanut läpi elämän. Esim. nyt kun tuli sähinää pomon kanssa, niin mielessä soinut esim. älä alistu ja irti biisit. Myös armeijasta kertova biisi vaikuttanut aikanaan ratkaisevasti sivariin menoon ja varmasti myös vankilassa käyntiin.

 

Roku julkaisut on vissiin kaikki vinyyleitä? Mikä sun suhde on eri formaatteihin (vinyyli, kasetti, cd, cd-r…)? Entä näihin nettilatauskoodeihin?

 

47tms. julkaisua tullut ulos joista 3 ollut cd formaatissa. Ei vaan itselle nappaa nuo cd:t. Tietty jos joku bändi haluaa julkaista Cd:n, niin en jätä sitä formaatin takia ostamatta, jos bändistä pidän. Menee vaan silleen, että tulee ladattua cd koneelle ja sen jälkeen se jää johonkin laatikkoon pölyttymään. Itse levy jää etäiseksi. Kansiin ei tule kunnolla tutustuttua yms.

Vinyylit on kyllä ehdottomasti Mogulin juttu. Löytyy jokunen hyllymetri humpasta punkkiin. Tykkään kuunnella hyvää musiikkia ja se ei mitenkään jää yhteen kategoriaan. Vanhemmiten tullut hurahdettua Kantriin, sitä on aikojen saatossa aika isosti vinyylinä julkaistu.

Kasetti hyvä formaatti, jota arvostan, mutta tulee liian vähän hommattua/kuunneltua. Tietty nykyään näyttää olevan muotia tehdä tyyliin 100kpl:n kasettipainos ja myydä se viikossa piffillä loppuun. Nuo muotikasetit tulee kyllä jätettyä järjestään ostamatta. Monella bändillä kylläkin järkevämpi julkaista alkuun eka demo kasettina, verrattuna eka demo 500kpl:n vinyylinä. Kasetteja kuitenkin menee tehdä pieniä painoksia ja jos tuntuu, että menee hetkessä käsistä, niin uutta painosta kehiin.

Cd-r ehkä melkein miellyttävämpi formaatti kun cd. Ainakin semmoinen cd-r, missä nähty vaivaa kansien eteen. Huomaa monesti, että noita tulee paljon pitempään hypisteltyä ja palattua useammin koneelle siirron jälkeenkin. Niissä on kuitenkin jaksettu nähdä vaivaa.

Latauskoodi periaatteessa hyvä juttu. Se vain miten ne aina pääsee tippumaan vinyyleiden välistä on pienehkö ongelma.

Onko sulla Rovaniemi 82-kylttiä, semmoista maantien varresta löydettyä?

Oi kun olisikin. Jos tätä ei kukaan tiehallinnon virkamies lue, niin voin taata että ennen eläkepäiviä tulee tuommoinen autotallin seinästä löytymään.

Oisko tää tässä? Vai kerrotko viel jotain? Rovaniemen scenestä tms. Terveisiä?

Aika hyvin tuli avauduttua jo tuolla ylempänä. Mutta oikeasti. Kuunnelkaa mitä bändit laulaa biiseissänsä. Niistä saa oikeasti ammennettua paljon omaan elämään. Monella on oikeasti paljon kerrottavaa, vaikka ne kuulostais siltä että ne on kieliposkessa tehtyjä. “Jos haluut muutosta, niin heitä ensimmäinen kivi” Oikeasti, ei meidän tarvitse alistua kaikkeen, mitä päättäjät meille syöttää. Aloitetaan vaikka kyseenalaistamisella.
Kävin Hietikon Arton kanssa surullisen keskustelun. Hän kertoi, että Toisella Vaihtoehdolla enään 400+ tilaajaa. Tilatkaa, jos ei ole tilaus voimassa. Kertokaa kavereille myös. Tuo on kuitenkin paras tiedotuskanava edelleenkin. Onhan tietty tietokoneiden sisällä myös, mutta jo lehden olemassaolon kulttuuriarvo, hei oikeasti. Kaljatuopin hinnalla saa minimissään 2 numeroa toista vaihtoehtoa. Jos vuodessa tulee ulos max 6 numeroa, niin se ei oikeasti montaa kaljaa maksa tuo panostus.

Rovaniemen skenelle helvetin lämpimiä terveisiä. Kaikille tasapuolisesti. Ilman rovaniemen skeneä ei olis kyllä Roku recordsiakaan. Sanotaan vaikka näin, että en osaa nauhoittaa, en osaa miksata, en osaa masteroida, en osaa tehdä grafiikkaa, en osaa taittaa, en osaa nettisivuja, en osaa tehdä hyviä biisejä, en osaa siivota skeidaalla, en osaa organisoida yksin, en osaa järjestää keikkoja… Kiitos kaikille, tiedätte keitä olette. Ja kiitos koko suomiskenelle.
Niin ja hienointa mitä ikinä ollut oli se kun Ristisaatto ja akupunktio tuli tekeen ihan aikuisten oikean pohjois-suomen rundin. Toivonmukaan joku toinenkin toteuttaisi vielä tuon joskus uudelleen. Lähtisin heti kuskiksi tai vaikka pitään kioskii hyttysille!

 

Kiitos Moguli, kun viitsit vastata.

 

Yhteys:
moguli@rokurecords.com
Ville Vuorjoki
Kemintie 1488
97130 HIRVAS

 

Roku records diskografia

Keripukki / Pahaa verta 7”
2010 Valium Kiharat : Kierre 7”
roku-001 The Laybacks : Beer 7”
roku-002 Stiggan Andersson : Päästä irti 7”
roku-003 Yhteiskunnan ystävät? : S/T 7”
roku-004 Turun tauti / Yhteiskunnan ystävät? Split 12”
roku-005 Etulinja : S/T 7”
roku-006 The Laybacks / The Driven dynamo split 7”
roku-007 Real vacation : You know the words you know the movies
roku-008 The Driven dynamo : Living extreme mcd-r
roku-009 Lähdön aika / Burn again split 12”
roku-010 Anno fallo : Helmiä sioilta 12”
roku-011 The Driven dynamo : Expression CD
roku-012 Omaisuusvahinko : s/t 7”
roku-013 Real vacation : Back to the movies CD
roku-014 v/a Hardcore 03 : Vittu ei kiitos / Totuus / Väärinkäsitys / Kansalaistottelemattomuus / Yhteiskunnan ystävät? / Lapinlutku & Hc oy / Valse triste / Creepy crawlie / Kuolema / Diviside / Juggling jugulars / Lähempänä loppua / Turun tauti / Viimeinen kolonna / Wörm / Etulinja 12”
roku-015 Valse triste : Madon luku 12”
roku-016 Sur-rur : Uurnapölyjen paluu 12”
roku-017 Aortaorta : Mevement is all 10”
roku-018Another sinking ship : Works well in a crowded area7”
roku-019 v/a Uleåborgland hardcore attack! : Burn again / Pathos cazette / brutopia / throwback
roku-020 v/aPerhosten kerääjä #1: Laybacks / Polttoitsemurha / Omaisuusvahinko / Dissect (+rfsu+yy?+zine) 12”
roku-021 Aortaorta / Life giving waters split 7”
roku-022 Derrida : Vastakirjoituksia
roku-023 Eristetyt : (sitä on systeemi) Yks vitun sekasotku 12”
roku-024 Pahaa verta / Keripukki split 7”
roku-025 Brutopia / Lähdön aika split 7”
roku-026 Omaisuusvahinko : Sotaa maailmaa vastaan 7”
roku-027 Life giving waters : Almost there 12”
roku-028 Lapinpolthajat : S/T 7”
roku-029 Pahaa verta : S/T 7”
roku-030 Yhteiskunnan ystävät? : Porojen maa 7”
roku-031 Sur-rur : S/T 12”
roku-032 Valium kiharat / Seksihullut split 7”
roku-033 Laybacks : S/T 12”
roku-034 Delta Force 2 : Personal Vietnam 12”
roku-035 Valium kiharat : Kierre 7”
roku-036 Merries / Sur-rur split 10”
roku-037 Lapinpolthajat : S/T 12”
roku-038 Sur-rur:Liikkuu kivipinnoilla asumuksenaan laatikko 12”
roku-039 Polttoitsemurha / Diskelmä split 7”
roku-040 Tuhkaus : s/t 7”
roku-041 Stiggan Andersson / Parantola split 12”
roku-042 Vivisektio : 1984 12”
roku-043 Viimeinen kolonna : Luonnoton poistuma 7”
roku-044 Viimeinen kolonna : Totuuden kitkerä siemen 7” (julkaistaan syksy 2012)
roku-045 Yhteiskunnan ystävät? : Kahleet poikki 12” (julkaistaan syksy 2012)
roku-046 Lapinpolthajat : Wahlroosin unelma 12”

Kirjoitus julkaistu alunperin Kohellus-zinessä.

Written by mogalix

June 12th, 2013 at 3:09 pm

Posted in Haastattelut,Kohellus

Tagged with , ,

Haastattelu: Umpio, Kohellus #2

without comments

 


Mikä alkuräjähdys synnytti Umpion ?

se oli kaikkee muuta ku räjähdys, sillä prosessi oli hidas. olin jo kauan dikkaillu romuja ja kontaktimikkejä, ja aikanaan DT- ja Kroko keikoillakin oli semmonen mikitetty räkkihässäkkä mukana, jota sai potkii ja paukuttaa.
setti oli primitiivinen: mikki volumepolkimeen ja siitä styrkkariin. sittemmin hurahdin mixeriin ja efektilenkkeihin ja aloin tekemään kontaktimikkejä omaksi ilokseni. umpio on mainio nimi sulkeutuneelle tutkiskelulle
ja siitä se sitten lähti joskus 2006. eli romulisukkeesta tuli pääruoka. mulla ei ollu oikein koskaan varsinaista sooloprojektia, enkä tähän päivään asti voisi kuvitella ilmaisevani itseäni jollain kitara-ja-laulu-metodilla.
tehtyäni pöytälaatikkoon melukollaaseja 4-raiturilla aloin löytämään voimaa ja suuntaa ankeiden ambient-jöötien hylkäämiseen ja nopee, aggresiivinen vyörytys tuli tilalle. aika luontevasti omasta mielestäni, joskaan ei
maailman nopeiten. myönnän olevani hieman myöhäisherännäinen melun syvällisempään kuulemiseen,vaikka mulla on ollu muutamia alan kasetteja ja levyjä hallussa jo 90-luvun alusta asti. niiden aika ei vaan ollut sillon vielä
koittanut mun kohdalla. nykyäänkin on ollu monta kertaa noloja hetkiä, kun kuulee nyt vasta jonkun noiseteoksen 80- tai 90-luvulta ja huomaa yhtä-läisyydet omaan nykysoundiinsa. mutta ei se mitään, pikku hiljaa ominpäin!!

”Soittimet” on ilmeisesti rakennettu tavarasta joka on edelliselle omistajalle muuttunut romuksi? Kierrätkö roskalavoja tms ihan soittimienteko mielessä vai tuleeko idea ”kuinka toi soi” kun satut näkemään jotain hyljättynä ja poisheitettynä?

kyllä ja kyllä. kun kelit sallii tykkään kierrellä metalliroskiksia keräämässä ryjää urakalla, toiste taas nappaan vaan jotain kevyttä randomkamaa mukaan kun osuu kohdalle. on selvästi kahdenlaista kamaa,
mikä kiinnostaa: on sit, jossa on hyvä soundi jo itessään akustisesti, ja sitten on semmosta, josta näen heti, että siihen saa mikin paikoilleen, jonka jälkeen ne kestää karumpaakin runttausta. kyllä mä usein
testailen just tota soivuutta. toisaalta olen kans älyttömän ronkeli sen suhteen, mitä huolin mukaani.

Keikoista. Kuinka paljon niitä on ollut ja minkälaisissa paikoissa? Ja minkälainen on yleisön koostumus?

nyt pitää tunnustaa, etten ole laskenu, mutta arvioisin realismin olevan jossakin 30-40 vä-lillä nykyään (syksy 2012).
yleisö vaihtelee niin määrällisesti kuin laadullisesti, joskus ei o kukaan, ja joskus on ollu väkee ku pipoo. tähän vaikuttaa hirveesti kuka muu esiintyy samana iltana. oon tykänny soittaa kaikenlaisissa iltamissa,
on ollu HC-bändejä, on ollu muita noise-artisteja, ja on ollu akateemista äänitaiteilijaa. ainoa, johon en istuisi, enkä haluaisi istua, on hevi-iltamat. ne keikat on olleet rajuimpia, joissa jengi tulee iholle ja saa mun
melusta kiksejä, joita ne sitten projisoi suoraan takasin itelleni.

Onko sun hankala roudata noita tavaroita paikalle?

haha. on. aina käsivarret kumilenkeillä roudatessa, mutta omapa on valintani, ja oonhan mä jo rehannu noita yli 10v mukanani muodossa tai toisessa. jos olis oikeen roisos niin olis huippua jos olis auto käytössä…

Kuinka paljon keikat on etukäteen mietittyjä ja kuinka paljon improvisaatiota? Asusteita olet tainnut miettiä, kun ollut teurastajaessua ja sitten joskus on ollut tää lomaopas helvetistä look. Onko setti liitoksissa asuste valintaan?

en suunnittele soittoa sen koommin, mutta pienestä pitää alottaa. siinä on hyvä paisutella sitten. joskus ajattelin, että laitan aina tuon essun, mutta se ei o tuntunu joka kerta mitenkään olennaiselta. fiiliksen mukaan, eli asu ei ole
todellakaan prioriteetti.

Entäs nauhoitukset sitten? Mietitkö niitä etukäteen tai harjoitteletko niitä? Vai laitatko nauhoituksen päälle ja annat fiiliksen viedä? Mikä on paras vuorokauden tai vuodenaika tehdä nauhoituksia?

keräilen paljon soundeja kasetille, siirrän onnistuneet pätkät atk.lle ja editoin löysät pois. järjestelen lepposammat omiin nippuihinsa, rajummat toiseen, elektronisemmat kolmanteen, rytmikkäämmät neljänteen, etc etc…
pidän jonkinlaista kirjaa onnistuneista ja jyrään loput. vaikka jälkeä onkin syntynyt kiitettävästi, on hylätyn materiaalin määrä silti moninkertainen. jos joku ei onnistunut niinku piti niin sillon pitää kokeilla uudestaan. mutta
näköjään mulla  on keräilykausia ja järjestely- / karsintakausia.

Sitten sun julkaisuista viel. Aika paljon olet splittejä tehnyt, niin kuinka  kumppanit niihin on valikoituneet? Onko haaveissa joku jonka kanssa ois mahtava tehdä joku split julkaisu?

splitit on tehty hengenheimolaisten kanssa eri aloilta sen mukaan, minkä verran on molemminpuoleista kunnioitusta ilmassa. alkusysäys on saa-tanut tulla kummalta vaan… ei tässä ole varsinaista sääntöä.
mutta tottakai sitä puntaroi tarkkaan, kenen kanssa haluaa jakaa jonkun julkaisun. muutamasta olen kohteliaasti kieltäytynytkin. kerran piti tehdä oma osuus tyhjästä ku splittipartneri teki niin kovaa kamaa,
etten kehdannu laittaa tiskiin löysää dronejumitusta, jota alunperin mixasin sitä varten heh. eli resurssien mukaan mennään!!

Mites onko sulla jotain esikuvaa tähän touhuun?
Gelsomina sekä Squamata, isosta maailmasta Guido Hübner ja Paul Coates

Mitäs tulevaisuuteen? Onko sitä?
jos sitä on, niin toivottavasti näitä: megalomaaninen 3.n cd.n boxi + valokuvakirja, näyttely romusoittimista, lisää keikkoja ja epäsoittimia, sekä paljon aktiivisuutta Faarao Pirttikankaan bändissä. ja jos olis fixumpi niin opettelis
koodaa jotai “megasoitinta” jollakin alan mielenkiintoisimmista platformeista, eli PureData tai Supercollider tai MaxMSP. mut ku elää tämmöses umpiossa niin pitää toistaiseks tyytyy nauhureihin ja Reaper.iin, jossa toki siinäkin
on vielä paljon haltsattavaa ennenku voi sanoo käyttävänsä edes 10% sen ohjelman mahdollisuuksista äänen muovaamiseen.  ja päivänä eräänä pitää kokeilla ehdottomasti elektroakustisempaa asetelmaa, quadrophoniaa ja
monikanavaisempaa surround-asetelmaa a la Pierre Henry ja Hafler Trio.

Jee, Kiitos Umpio.

www.umpio.com

Haastattelu julkaistu alkujaan Kohellus #2 zinessä.

Written by mogalix

April 4th, 2013 at 5:33 pm

keikka:8.10.2012 pub Port Arthur, Turku Umpio, Ekaria, Alert! Alert!

without comments

8.10.2012 pub Port Arthur, Turku
Umpio, Ekaria, Alert! Alert!

Syksyisen maanantai-illan ratoksi oli Paavo ja apurit järjestäneet tämmöisen keikan. Mukana piti olla Juggling Jugulars, mutta sairastumisen vuoksi ei ollut.
Ilta aloitettiin heti täysillä eli Umpiolla. Olipas se kovin aggressiivinen setti. Alusta loppuun täydellä teholla, ei mitään hidasteluja. Mutta oli myös lyhyt setti. Tykkäsin minä silti. Taisi olla illan kuvatuinta nuo Umpion epäsoittimet.
Ekaria aloitti sitten heti ja välittömästi, kun Umpio lopetti. Tämä oli kuulemma suunniteltu juttu. Oli miten vaan, tehokasta se ainakin oli. Turha sitä on antaa tunnelman laskea. Ekaria onkin muuttunut sitten keväästä 2012, enkä
tarkoita pelkästään jäsenvaihdoksia. Bändistä on tullut jotenkin tummasävyisempi ja raskaampi. Ei mitään heviä vaan semmoista painostavaa maailmanlopun tunnelmaa heistä huokuu. Olihan tämä muutos havaittavissa jo
Taideslummin keikalla, mutta nyt soundit oli paremmat. Vaikka vieläkin jäi kitara ja basso ”jalkoihin”, mutta en jaksa nyt valittaa tuosta volyymiasiasta enempää, kun se on tuossa keikkapaikassa tuo. Ja hyvä että on edes joku
paikka. Ekarialtakin siis oikein hyvä keikka.
Viimeisenä sitten Alert! Alert! Puolasta. Heti alkuun kiinnitin huomiota siihen että kitaristi muistutti Sur-Rurin Larea ja basisti Utbrottin Helenaa, terveisiä nyt sit vaan kaikille. Alert! Alert! oli paikoin hyvän-kuuloista synkistelyä, mutta
sitten taas paikoitellen (liian usein ja liian) punkpoppia/-rokkia. Laulaja oli hivenen monotoninen, mutta arvelen sen nyt johtuvan ihan maanantai-illasta. Mitenköhän se näiden auton sivuovi on kestänyt lopun reissua. Oli hiukan
huonokuntoinen.
Kaikilla bändeillä/ esiintyjillä oli lyhyet setit, vaan se ei kyllä haitannut noin maanantaina. Summa summarum, kiva ilta oli. Kiitos.

 

Kirjoitus julkaistu alkujaan Kohellus 3 zinessä.

Written by mogalix

April 4th, 2013 at 5:32 pm

Keikkaraportit: Räkärokki 2013

without comments

Ensimmäisen kevätkuukauden Turussa aloitti tänävuonna Räkärokki (1-2.3). Lähdinkin hyvillä fiiliksillä katsomaan keikkoja, koska viimeisistä menoista ja meiningeistä olikin jo vähän aikaa.

Keikkapaikalle tulinkin ensimmäisten joukossa, kun oli jäänyt ennakkoliput hankkimatta ja lippujen loppumisella peloteltiin. Tuli sitten hommattua kahden päivän lippu, vaikka lauantaina paikalle pääsemisestä en ihan varma ollutkaan. Pienen odottelun jälkeen alkoikin ovilta kuulua pientä rytinää ja meteliä, joka tarkoitti että porukkaa alkoi saapua paikalle. Siinä sitten istuskeltiin, moikkailtiin tuttuja, vaihdettiin kuulumisia, tutustuttiin uusiin ihmisiin, otettiin yhteiskuvia ja kippisteltiin kaljoja.

Illan musiikin aloittikin Noituus. Tuttuja biisejä, tuttua mögää ja varma lavaesiintyminen eli hyvän keikan vetivät. Seuraavaksi soitti Tohtori Koira (jonka olin Puntalassa tainnut unohtaa katsoa). Tohtori Koirasta jäi mieleen hauskoja sanotuksia kuten ”Paaville terveiset”, joka sitten jäikin päähän soimaan, varsinkin sunnuntaiaamuna erään tutun lapsen kastajaisissa… Jäin myös pohtimaan, että onko Tohtori Koira saanut nimensä sen kakkoselta joskus tulleen lastenohjelman mukaan (jota ainakin itse pienenä seurasin). Keikkojen välissä pohdittiin politiikkaa ja juteltiin muuta filosofista kavereiden kanssa. Sitten soitti D-Beatles (pohtisin muuten, että on jotenkin aika nerokas punk bändinnimi). Hyvän keikan vetivät, vaikka taisinkin siinä vaiheessa iltaa olla vähän väsyneen näköinen. Viimeisenä olikin sitten Sörsselssöns (aika mielenkiintoinen nimi). Sörsselssöns esiintyikin ilman paitoja ja taisi siinä joku housuistaankin luopua, muutamat yleisöstäkin ottivat sitten paidat pois. Itse katsoin keikkaa parvelta ja lähdin sen jälkeen kotiin nukkumaan.

Lauantaina pitikin sitten herätä 6 tunnin yöunien jälkeen ja lähteä saareen juhlimaan mammani 60-vuotis syntymäpäiviä. Syntymäpäivät veivätkin sen verran aikaa, että ehdin Räkärokkiin vasta yhdeksän aikoihin ja kaksi ensimmäistä bändiä jäivät näkemättä. Olin kuitenkin paikalla ennen Yleislakkoa ja tuli osallistuttua pittiinkin. Lauantaina taisikin olla aktiivisempaa tai enemmän porukkaa, kun oli pittejäkin. Se on myös hauska asia, että Yleislakon keikan (yleensä ainakin ”Jyvät ja akanat” ja ”Valtio, uskonto ja isänmaa”) aikana yleisö alkaa heilua ja laulaa mukana. Toisaalta ainakin ”Jyvät ja akanat” kertosäe on helppo oppia ja se jää soimaan päähän, varsinkin jos näkee laulussa mainittuja henkilöitä TV:ssä, koulukirjoissa tai lehdissä.

Seuraavaksi esiintyi God Given Ass, joka soittaa rennompaa punkkia. Hyvä keikka oli myös, vaikka pitikin Yleislakon pitin jälkeen vähän istuskella, Myös God Given Ass:n keikalla jotkut parempikuntoisemmat kuin minä heittivät pittiä, taisi siellä joku kaatuakin. Bändien välissä tuli taas istuskeltua, paranneltua maailmaa kavereiden kanssa ja maisteltua bisseä. Lauantaina tajusin myös ottaa keikkakuvia enemmän ja tuli ostettua Melusaasteen ja Eyewitnessin levytkin. Sitten soittikin Kylmä Sota, josta monet näyttivät myös tykkäävän. Keikka oli hyvä, itse heiluin eturivissä ja sain settilistankin (toinen ”settilistakokoelmassani”). Viimeisenä soitti Maailmanloppu asiallista hc-punkkia.

Loppuillasta tuli vielä jäätyä diskoon katsomaan menoa ja hölötettyä kaikenmaailman turhanpäiväisyyksia esimerkiksi Italo Discosta tuttujen kanssa. Aika kauan tuli valvottua ja seuraavana aamuna sitten pirteänä katsomaan kun eräs vauva sai nimensä (ei, kirkossa ei nukuta…). Tähän loppuun laitan vielä perinteiset kiitokset järjestäjille.

-Wannabeekrusti

Written by papu

March 12th, 2013 at 2:06 pm

Posted in Keikkaraportit

keikka: 30.8.2012 Titanik-galleria, Turku, Noise meets jazz-ilta

without comments

30.8.2012 Titanik-galleria, Turku
Ilja Belorukov, Pentti Dassum, Lauri Hyvärinen ja Topias Tiheäsalo.
Noise meets jazz-ilta

Tästä tapahtumasta sain kuulla samana päivänä ja ihan yllärinä. Kiitokset Vekelle, että tieto ylipäätään saavutti minut.

Siinäpä sitten mietin aikataulujani, kun oli treenit ja saunavuorokin varattuna. Mutta ajattelin sitten mennä treenien jälkeen käymään paikalla, ainakin palauttamassa
Penalle lainassa olleen Sledge Hammer –dvd:n.

Penan näinkin heti  siinä gallerian ulkopuolella. Kuulumisia siinä sitten vaihdettiin ja mukavia turistiin. Ja kuinkas ollakaan minut ylipuhuttiin jäämään paikalle.

Alkuosa keikasta oli seesteistä, tunnelmallista ja kaunista sävelten harmoniaa. Kunnes romurauta rupesi ryskämään ja kirskumaan villiten saksofonin ja kitarat tolaltaan.
Kuvittelin olevani orjana terästehtaassa. Keskivaiheilla settiä tuli jälleen seesteisempi osuus, vanhaa Suomi-filmi tunnelmaa. Kunnes lopputöristys, jonka aikana kitaristit
vaikuttivat mielipuolisilta Väinämöisiltä (johtuuko mielikuvani siitä, että pitivät kitaroita sylissään kanteleen tapaan). Saksofoni tuuttasi, suhisi, korisi kuin lävistetyt keuhkot.
Kaiken tähän kuorrutti infernaalinen romumelu, joka oli ehkä se viimeinen linkki joka säilytti kuulijat todellisuudessa.

Jonkun 50 minuuttia taisi tuo kestää, mutta aika meni kyllä huomaamatta. Eikä esitys tarvinnut taustalle mitään muka rankkaa kuvastoa.

Hauskaa oli se, kun paikalla oli eräs iäkkäämpi mies, kovasti yritti taputtaa jo alkuosassa settiä. Ei siis kannu-tustaputusta vaan että lopettakaa jo.
Ilmeisesti olisi halunnut ”oikeaa” musiikkia. Poistui sitten paikalta, ehkä pettyneenä. Muutenkin oli lysti seurata ohikulkijoiden ilmeitä. Keikka sisätiloissa,
mutta  varmaan ulos jotain kuului ja ainakin ikkunoista näki sisään, kuten myös ulos. Niin ja se, että kerkesin saunaankin .

Written by mogalix

March 12th, 2013 at 2:05 pm

Arviot: Taipuva Luotisuora – 8 (LP/CD)

without comments

Luotisuora-8

Taipuva Luotisuora – 8 (CD/LP Kaakao, Nordic Notes 2013) 11 vuoden ikään varttunut Luotsikka on päässyt jo kahdeksanteen osaan odysseiassaan. Vaikkei UUU:lla kymmenlukujärjestelmästä mitään tiedetäkään, niin 8 on neljän vuoden aikana koottu kokonaisuus soundeja, tunnelmia ja kokeiluja. Suurin osa onnistuneita palloja, joiden ei toivoisi jämähtävän pelkästään Ozric-fanien nurkkiin. Tuotanto on äärimmäisen ammattimaista, toisinaan nöyrän kirjoittajan korville liiankin kliinistä, steriiliä jopa. Silti siellä täällä nousee analogisen sähkön rusahdus, joka hivelee korvaa – ei jääpuikoin, vaan kostein huulin. Ihan eroottiseksi ei päästä, ja se tuskin on ollut tarkoituskaan. Taidoissa ja tuotannossa ei siis moitittavaa löydy. Vaikkei genre tosiaan osu ihan normaalisti kuuntelemani musiikin ytimeen, tämä on mukavaa kuunneltavaa. Black Sabbathin miehet soittamassa Metallican keikan juuri ja juuri ehtiäkseen pois alta kun kosminen disko jyrähtää käyntiin kaikenkarvaisten tanssijoiden tunkiessa lattialle. Yllättäviä käänteitä sisältävä leijunta johtaa espanjalaiselle rantakadulle kahvilan pöytään. Seesteisen arkiaamun cafe lattea siemaillen keskeyttää vain keskikokoinen limanuljaska, joka vanan jättäen liukuu tiskille tilaamaan kolme traktoria ja yhden kaivinkoneen. Matka mammutin selässä sähköhyttysiä väistellen on pitkähkö, mutta palkitseva. Kaikkien sattumusten jälkeen reki hidastelee vielä kaustisen läpi ja. Loppuu kesken. Pituutta on reilu 45 minuuttia, ja silti. Normaalisti minulle on 28 minuuttia liikaa, mikäli biisejä on vähemmän kun 15. Tällä kertaa lähes petyin kun soitin pysähtyi 46:28:aan. Jos negatiivista haluttaisiin kaivaa, niin tunnelmien lisäksi mitään pysyvää muuten niin nerokkaista sävellyksistä ei tunnu jäävän parilla pyörätyksellä käteen tai takaraivoon. Instrumentaalilevyjen ikuinen dilemma. Teeppä siinä sitten ikivihreä kestohitti ilman laulua. Absoluuttinen Nollapiste on taatusti kuunneltu, sillä sieltä on jäänyt mukavasti popimpia progejuttuja hihoihin. Toinen mukava lisä on tuo vanhan hevin mukailu. Sitä on aiempiin levytyksiin verrattuna enemmän. Vaikka modernia progeilua soundipolitiikka tarjoaakin, silti tunnelmat sijoittuvat futuristisiin näkymyksiin joiden kuvittelisi kuuluvan jonnekkin välille ’71-’80, mennyttä vuosisataa. Ehdottomasti toimivaa soundtrack-progeilua. Luotsikka ei selvästikään tee erikoista musiikkia itsetarkoituksellisesti, vaan omituisuudet tuntuvat luontevilta ja metrolaitureiden puhtailta. Kotimaista koukkua, junnausprogea parhaimmillaan.

Written by mirosol

February 27th, 2013 at 1:42 pm