Kalenteri | Foorumi | Zine | Galleria

Alan kulttuuri turussa.

Archive for the ‘Punk’ tag

Arviot – Veriroiske MC (2011)

without comments

Veriroiske – Demo MC (Roistorecords 2011) Verenpunainen kasetti julman raakaa psykoa. Seinäjoen miehet ovat mitä ilmeisimmin perehtyneet aiheeseen vähintääkin riittävällä pieteetillä. Yleissoundi muistuttaa voimakkaasti kasettimankalla treeniksellä vedeltyä tuotantoa – Läskärin loiske ja vetinen virveli kuitenkin tuovat tunnelmat lähelle alan suurnimien atmosfäärejä. Alkuun petyin hieman. Tai no. Enhän edes tiennyt mitä odottaa. Avausraita luottaa yhteen riffin, joka jätti meikäläisen valitettavan kylmäksi. Tyylitajuisesta flangerin käytöstä huolimatta. Tässä vaiheessa en ollut vielä vakuuttunut mistään. “Kissimirri” jätti pohtimaan, että miksi tämä on tehty. Tässä vaiheessa bändi vetää valitettavasti esiin blues-kaavan. Torttutukkainen kauhumobiili koukkaa ikävästi ojan puolelta ohi. Seuraava ralli kuulostaa jokseenkin tutulta. Kampean ylipainoisen ruhoni ylös ja siirryn levyhyllyn ääreen. Kyllä. Vuonna 1992, eli 19 vuotta sitten, tehty psykobilly-klassikko saa uuden asun. Nyt voin jo tunnustaa, että “Dead girls don’t cry” älppäriin asti haalimani Nekromantix diskografia on jäänyt aika vähäiselle kulutukselle viime vuosina. Oli miten oli, raakuudessaan tämä veto Nekrofeliasta pesee alkuperäisen kloriitilla ja vetää jätteet vessasta alas ilman sen kummempia vastaväitteitä. Suomennoskin tuntuu melko tuoreelta ja sopivalta. Vieläkin olen hieman kysymysmerkkinä. Koveri pelastaa teoksen omalta alultaan. B-puolen avaava “Palaat luokseni” laittaa miettimään, onko kasetin biisit kenties siinä samassa järjestyksessä, kuin ne on kirjoitettu? Nyt nimittäin lähti oikea vaihde silmään ja heikommat avausraidat jäävät täysin unholaan. Bändin tarkoituksen paksu, palava punainen lanka alkaa hahmottumaan. Kitarasoololiidi nostaa kappaleen tunnelmaa vielä mukavasti. Tekstipuoli ei tarjoa muuta uutta kuin sen, että Batmobilen, Meantraitorssin ja Nekromantixin teemat ovat tällä kertaa suomeksi. Itse biiseistä paras on ehdottomasti kasetin päättävä Mikä-mikä-maa. Nämä kaksi viimeistä haluaisin kuulla tulevaisuudessa vielä paremmin tuotettuina, sillä nämä eivät jätä kylmäksi. Jos siis kuuntelee pelkkää b-puolta, niin uskaltaa sanoa, että tämä on alalajinsa ehdotonta kärkiäkastia tämän vuoden julkaisuissa. Niin joo. Mainitsinko jo, että Tiger Army?

Written by mirosol

November 14th, 2011 at 5:35 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , , ,

Arviot: Maniac Miracles – Positive Anger! CD (2011)

without comments

Maniac Miracles – Positive Anger! CD (2011)  Harmittaa vähän, etten päässyt katsomaan MM konkareita sosikselle. Mirosol kuitenkin oli hommannut mulle tämän uuden levyn arvioitavaksi. -98 äänitetty When Do We Care on silloin tällöin omassa soittimessa pyörinyt ja jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta tai sukupuolisidonnaista “samassa – veneessä – oloa” tunnen Myra Maniaciin. Siinä lähtötunnelmat levyn kuuntelulle, positiivisen uteliaat.

Eka / nimibiisi oli pettymys. Synkillä väreillä maalattua rokkia. Aavistuksen popahtavakin maku tuli – kreditoidun taustalaulajattaren pikkuoravasoundista vissiin. Avausraidan jälkeen meininki onneksi paranee, muuttuu punkimmaksi. Soundia on kyllä MM raskauttanut. Siellä täällä aistittavissa the Avengers vaikutteita.

Jostain syystä Myran kuittaamat kappaleet toimii paremmin kuin säveltäjäkolleegansa Flagburnerin. Syy lienee se, että koen F:n biisit melko mahtipontisina “mä en ainakaan pelkää politiikkaa” rock-kappaleina, kun taas Myran biisit soljuvat vaivattomammin. Edelleen voidaan tehdä kahtiajakoa levyn suomen- ja englanninkielisten osien välillä. Lauluosuudet enkkupiiseissä on suorittamista, ei mitään karaokelaulantaa sentään, mutta suomeksi vedettäessä Myra on enempi mukana ja niissä on suloista vimmaa. Hei MM, laulukieleksi suomi ja pändin nimeksi Maaninen Mehuhetki! 😉

Rumpukompistakin piti jotain sanomani, mutta se oivallus on vallan päässyt unohtumaan. Järjettömän väkivaltaisesti kuoliaaksi hakatun Sophie Lancasterin muistoksi oli tehty laulu, se on mainitsemisen arvoinen yksityiskohta. Levy päättyy Tassun tekemään, muuta materiaalia kiukkuisempaan kappaleeseen. Tämän sepustuksen taas päätän ystävälliseen ja vihjailevaan sävyyn: allekirjoittanut lähtisi kyllä mielellään oman soittokoplansa kanssa Maniac Miraclesin kera samalle keikalle soittelemaan!

Written by jankke

October 28th, 2011 at 5:42 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , ,

Arviot: 1981 – Decay 7” (2011)

without comments

 

1981 – Decay 7″ (Kämäset levyt 2011) Tässä on yhtye ja levy, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä lähestulkoon poikkeuksetta. Joskus käy niin, että hyvää musiikkia puhkeaa omasta kotikylästä. Voihan niin käydä useinkin. En haluaisi kehua liikaa, koska levy tämäkin on muiden joukossa.

Anarkopunk oli jostain syystä jäänyt omalta osaltani hieman pimentoon ja siksi ojennankin mielessäni 1981:lle genren julkistamispalkinnon. Jotkut ovat kritisoineet yhtyettä siitä, että sen kaikki hyvät kikat on kopioitu suoraan vanhoilta brittibändeiltä kuten The Mob ja Zounds, mutta koska kyseiset yhtyeet olivat itselleni vielä vieraita kun tutustuin 1981:n, ei tuollainen voinut minua häiritä. Päinvastoin, se sai minut kiinnostumaan kokonaan uudesta musiikkityylistä.

Käsittääkseni anarkopunkin perusajatus on tehdä hyvää ja koukuttavaa pop-musiikkia anarkistisilla sanoituksilla. Ja onhan niitä sitten räkäisempiä ja punkimpiakin bändejä, mutta 1981 kuuluu ainakin tällä levyllä siihen heleän kirkkaaseen osastoon, joka ei siis kuulosta punkilta juuri lainkaan, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Sanoitukset – vaikka musiikki onkin ainakin itselleni voimaannuttavaa ja mielialaa kohottavaa – käsittelevät pettymystä maailmaan (tai ehkä paremminkin ihmiseen) ja muutoksen mahdollisuuteen. Eihän tuollainen pessimismi ole kovin rakentavaa, mutta nyt ei olekaan tarkoitus rakentaa, vaan hajottaa vanhoja, haitallisia toimintamalleja ja ajatusrakenteita, jotta niiden tilalle voisi kasvaa jotain uutta ja luonnollisempaa.


 

Written by mirosol

October 24th, 2011 at 5:51 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , ,

Arviot: Kakka-Hätä 77 – Huoltoasemalle unohdettu mies LP/CD (2011)

without comments


Kakka-Hätä 77 – Huoltoasemalle unohdettu mies LP/CD (Stupido 2011) Tämä on taatusti hankalin ja pisimpään pohdittu arvio, jonka joudun ikinä kirjoittamaan. Voisin tietysti jatkaa sitä samaa mitä kaikki muutkin tekevät ja ylistää bändiä, tekstejä, soittoa ja soundeja. Minulla on suorastaan molemmat, viha- ja rakkaussuhde tähän levyyn. Yleismaailmallinen miinus piilee uuden materiaalin määrässä. Siinä se levyn heikko kohta sitten olikin. Tästähän olisi siis saanut taas seiskallisen hittejä, mutta silloin loppuunmyydyillä seiskoilla piilevät nerokkaan räkäsoundiset helmet olisivat jääneet kokonaan niiden tiettyjen teennäisten peräreikien haaviin. Ja kuulostaahan tämä todella hyvältä. Tarpeeksi räkää saadaan kunnollisessa studiossakin, kun siellä tiedetään mitä tehdään. Selvinpäin en tosin pysty tätä enää kuuntelemaan. Todellisuuden tuntu on liikaa. Teksteissä muistutetaan siitä mitä maailma todella on. Ja miten paljon meistä jokainen on osa sitä pas*aa tahtomattaankin. Tornionmäki – Vaasankatu all night long on noussut ainakin minulle merkittävimmäksi biisiksi. Tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta, kun Teemun kynästä irtoaa jotain huomattavan positiivista ja elämänmyönteistä. Vielä muutama vuosi taaksepäin olisin saattanut erehtyä luulemaan kakkiksen “myyneen itsensä” tämän biisin myötä. Ei. Siitä ei ole kysymys. Kerrassaan huono ajatus. Tuttipullonimijässä on tuota samaa sävyä. Siis sitä jossa todetaan, että ihan kaikelle huonolle tässä maailmassa ei voi mitään, mutta pakko se vaan on elää. Niin hyvin kuin se meille köyhille on mahdollista. Levy sietääkin olla pienoinen hitti. Niille ihmisille, joita maailman kylmyys ei voisi vähempää liikuttaa Kakkis saattaisi avata jonkun näkökulman pelkän kuluttamisen ihannoinnin sijaan.

Pitääkö joku Kakka-Hätä 77:aa oikeasti vielä huumoribändinä? Bändistä on todellisuudessa alusta alkaen ollut huumori aika perkeleen kaukana. Joku jossain foorumilla joskus vuosia sitten sanoi Kakkista huumoribändinä kritisoineelle: “Kommentoija on tainnut kuulla bändistä kokonaisen nimen”. Pitää edelleen harvinaisen hyvin paikkaansa. Teemu kirjoittaa edelleen, ja on aina kirjoittanut, niistä asioista, jotka ovat täysin tavallista känniapinaa lähellä. Tai vaihtoehtoisesti niistä, jotka ovat miestä itseään koskettaneet lähtemättömästi. Joka tapauksessa raadollinen arki on vähän jumalattoman huono vitsi. Tuttipullonimijän päätyminen YleX:n tehosoittoon julkaisun aikoihin otti varmasti loput luulot pois niiltä, jotka jaksoivat madonnan ja michael jacksonin välissä kuunnella sanoista pätkääkään.

Teemu koskee teksteillään kaikkia meitä, jotka olemme syntyneet valtakulttuurin väärälle puolelle. Surullisen tuntuisia tarinoita todellisesta maailmasta. Toivon koko sydämestäni, että bändi pysyy ja tekee hyviä biisejä meille kaikille vielä pitkään

Mikä sitten tekee tässä sen mainitsemani vihasuhteen? Huoltoasemalle unohdettu mies ei tarjoa sekuntiakaan eskapismia, joka nykyisen Suomen ja maailman arjen kanssa toimeen tultaessa on vähintäänkin pakollinen piirre viihteen ja kulttuurin kuluttamisessa – maanantaista perjantaihin. Nimittäin perjantaina viideltä naksahtaa taas perhemarketista hankittu halvin keskioluttölkki auki ja Kakkiksen viimeisin teos on taas levylautasella.

Tämä on siis pakkohankinta. Suosittelen. Ja muuten. Noista teennäisistä peräreijistä kun oli kerran puhe, niin minulta puuttuu se KH77/Seksihullut splitti kokonaan. Voin maksaa siitä ihan käyvän hinnan. Huudelkaa foorumilla. Eikä ole väliä kummalla kannella…

Written by mirosol

August 19th, 2011 at 5:22 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , , ,

Arviot: Noituus – Mögäten maailmanloppuun CS (2011)

without comments


Noituus
– Mögäten maailmanloppuun CS (Räkälevyt 2011)
Tässäpä kasetillinen oppikirjatason esimerkkiä crustista. Jopa enemmän kuin lääkäri määrää, mutta tämä onkin noitatohtorien määräämä annostus. Laitoin Mögäten maailmanloppuun – kassun auton soittimeen yks aamu töihin ajellessa ja tärykalvoille räjähti kutkuttavan räkäistä, kaoottista ja vaarallista crustia. Se ei pelkästään kuulunut vaan myös tuntui ja jopa haisi crustilta. Se on hyvä, akka oli vaihteeksi hyvällä päällä töihin tullessaan.

Vähän alkoi mietityttää, et miks se niin hyvälle tuntui?? Ehkä syynä on mögän tuoma (jopa alitajuisesti kaivattu) vaihtelu tehotuotanto – crustiin tottuneelle korvalle?

Mihin hittoon sitä kitaraakaan muuten tarvitaan? Noituus ainakin menis ihan piloille, jos mukaan ympättäis joku näppäräsorminen saaristolaiskitaristi. Sen verran komeasti basso pörisee ja särisee. Rummut paukkuu niin punkisti, että melkein itkettää ja Veikki huutaa parhaimmillaan kuin raivohullu teinityttö – mahtavaa!

Mulla on ollut sellainen fantasian tapainen ties kuinka kauan, et ois ollut hienoa istua Birminghamin Mermaid – pubissa 80- luvulla (jos oisin ollu täysikäinenkin…) ihmettelemässä Napalm Deathin early days keikkoja. Kyllä tuli nyt mieleen, et sopis se Noituuskin sinne grindcoren kehtoon siinä fantasiassa. Kuunnelkaas itse, ei ole kovin kaukana Nappiksen DEMOiluajoista.

Noituus pitäis määrätä pakolliseksi oppimääräksi tämän päivän crust – yrittäjille ja kuuntelijoille, ettei pääsisi se crustin syvin olemus unohtumaan. Kertakaikkisen miellyttävä kuuntelukokemus (heh) – GRIND THE BASTARDS DOWN!

Written by jankke

August 15th, 2011 at 10:18 am

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , , ,

Arviot: Yleislakko – Vapauden Rautaiset Raamit LP (2011)

with 7 comments


Yleislakko
– Vapauden Rautaiset Raamit LP (Räkälevyt, Psychedelica Records, Pupu’s Bistro 2011)
Yleislakko on sellainen bändi, jota on suht alusta asti tullut seurattua sekä livenä että äännitteinä. Jotkut äänitteet löytyy kotihyllystä jopa useampana kappaleena. Tunnustan, että olen fani, mutta arviota olisi tarkoitus tehdä p.ppp..p..puolueettomasti. Voi tätä objektiivisen musiikinkuuntelun sietämätöntä subjektiivisuutta.

Lähtökohdat toisen YL LP:n kuuntelulle olivat jokseenkin jännittävät. Etukäteen olin kuullut kommentteja vallan uudistuneesta meiningistä: “Räppiäkin ne vetää!”. Itse en halunnut levyltä pieniäkään maistiaisia ennenkuin vinyylin saisi soittimeen pyörimään. Hiukan pelotti, että mitä sieltä tulee.

Silmiin pistävin öh eiku siis korviin pistävin ero ensimmaiseen pitkäsoittoon verrattuna on, että uutukainen on pehmeämpi soundeiltaan ja sovituksiltaan – enemmän tilaa soittimille. Musikaalisempi. Eka LP “dänkädänkä”, toka LP “naa-na-naa-na”. Olen vähän vierastanut Yleislakon Dead Kennedys leimaa. Eiköhän pidetä Jello Jellona ja Antsa Antsana, eihän San Fransiscokaan 1982 – 83 ole Turku 2011. Mieluummin tätä uutta levyä varsinkin vertaa vanhoihin Eppuihin.

Ilmaisun laventaminen on tällä levyllä onnistunut ihan helvetin hyvin. Löytyy räppiä, reggaeta, synkistelyä, hc:tä ja onneksi herkullisesti maustettua, hienosti soitettua peruspunkkia. Antsan ulosanti, oli se sitten suullista tai kirjallista, on vimmaista ja palavaa joka suloisesti potkii päähän muka-rankkoja tusinahuutajia ja ennenkaikkea laput silmillä kulkevaa valtavirtaa. Edelleen. Poliittinen teksti on ironialla kuorrutettua ja viiltävää, huumorilla höystettyä propagandaa verrattuna vaikka Satrun Käpykaartille tekemään toteavaan, perusteltuun, myöskin v*ttumaiseen analyyttiseen ulospurkaukseen.

Mikä sitten tekee Yleislakosta niin helvetin kovan? Arvioijan villi veikkaus on, että järjettömän räjähtävä tekemisen halu joka YL jätkien yhdessä soittamisesta huokuu. Tuo luomisvimma ei varmaan ihan heti voi loppua!

Jos joku kuningas Midas niminen tyyppi, vai kuka se nyt olikaan, sai kosketuksellaan kaiken muuttumaan kullaksi, niin Yleislakon kosketus muuttaa kaiken punkiksi. Olen ihan varma, että kun saisin ujutettua niiden treenilistalle pari iskelmää, lastenlaulua ja virttä niin punk rockiksihan ne siellä olisi väännetty alta aikayksikön! Vaikka ihmekös tuo, siinähän ne on pirun hyviä, imemään sisään arkipäivää, lukemaan sen rivien välit ja sylkemään ulos mehukasta punk rockia. Tällä Vapauden rautaiset raamit- levyllä joku kyllä oli ujuttanut sinne Blue1 – mainosbiisin, mutta sen jostain syystä kyllä huomasi ulostulemassa, sillä Ajatuksen ylistys– biisiä kuunnellessa häiritsevän vahvasti arvioijan silmiin piirtyi kuva mahallaan ja kädet levällään makaavasta mainosvauvasta. Tai sitten arvioijan mielikuvitus on tehnyt tepposet. Tai sitten arvioijalla on vauvakuume. Toivottavasti kyse kuitenkin oli siitä, että lentoyhtiömainosriffi siitä biisistä kuului.

No pitääkö tässä sitten pelätä, että tässä ryhmä luovia, lahjakkaita ja kapinahenkisiä punk – muusikkoja tekee tulevaisuudessa levyjä, jotka meiltä keskiverto – juomaantaipuvaisiltakin punkkareilta menee korkealta yli? No tietty ei pelätä, kun pelkääjistä tulee fasisteja, mutta toivottavasti Yleislakko ei ainakaan ala hc – bändiksi.
Kaikenkaikkiaan hieno levy tämä ja ihan tunnistettavaa YL – meininkiä kutkuttavasti uudistuneena!

Written by jankke

July 4th, 2011 at 8:04 pm

Posted in Levyarviot

Tagged with , , ,

Arviot: Phoenix Foundation – No Love Lost LP (2011)

without comments

Phoenix Foundation – No Love Lost LP (Stonehenge, Passing Bells 2011) Sitä ihminen pääsee välillä yllättymään. Tunnustan suoraan, että pienoisen kulttihitin asemaan kivunnut debyytti on edellinen tuotos, joka on pyörinyt tältä orkesterilta soittimessa useasti. Kaikki bändit tietenkin kehittyvät matkansa varrella. Tällä kertaa ollaan kuitenkin varsin kaukana “Don’t be fooled by my smile”:n mustista tunnelmista. Musikillisesti kehitys ei välttämättä ole kulkenut huonompaan suuntaan. Uskoisinkin, että Bob Mouldin sävymaailmaa ollaan haettu jo alusta alkaen, mutta vasta nyt tämä haku on tuottanut järeää tulosta. Melodiat ovat kerrassaan komeita ja sitä huomaa toisinaan päässä pyörivän fraasin: “…like the engine of the train”. Keveitä poppirallatuksiahan nämä, mutta sillä kierteellä, että se kaikkein krusteimman näköinen liimanhaistelijakin voi kuunnella tätä täydellä sydämellä ilman pelkoa valtavirtaistumisesta. Homma hoidetaan edelleen ryhdillä ja genrelle sopivalla uskottavuudella. Ja hyvä niin – tämä kun on tuntunut joiltakin nykyisiltä suuren maailman nimiltä unohtumaan. Jopa biisien rakenteet rikkovat mukavasti totuttuja kaavoja onnistuneesti. Maalaileva osuus teksteistä osuu ja uppoaa kuin lentotukialus majakkaan törmätessään. Siinä se ylistys mitä meikäläiseltä tämän levyn kohdalta sitten irtoaakin. Joudun vetämään teksteistä surullisen johtopäätöksen; Mikäli tätä muuten mainiota levyä kuuntelee sanoihin keskittyneenä, tulee väkisinkin mieleen se joku Rancidin kaveri joka teki joskus samantyyppisen levyn. Kadotetun rakkauden perään haikaillaan. Valitettavasti tämä jättää levyn tekstisisällön vain nipuksi raapivia rakkauslauluja. Aihe on tietysti ikuinen ja siitä voidaan kirjoittaa monella tavalla. Tulen taatusti pyörittämään tätä jatkossakin paljon, mutta takakannen sanoituspräntin kanssa en pysty enää levystä nauttimaan. Suositeltava teos joka tapauksessa. Oikestaan häpeä sille popimpaakin punkkia kuluttavalle tyypille, joka tämän jättää hankkimatta. Tarvii varmaan itsekin ottaa käsittelyyn ne parit välistä jäänyttä älppäriä…

Written by mirosol

July 1st, 2011 at 12:40 pm

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , ,

Arviot: Lunar Outpost – Everything We Know Is Wrong CD (2010)

without comments

Lunar Outpost – Everything We Know Is Wrong CD (SubSystem Request 2010) Kyseessähän ei ole mikään ihan uunituore julkaisu, mutta allekirjoittanut sai se vasta hyppysiinsä. Persoonallisella otteella tehtyä punk rokkia osasin odottaa, mutta yllätyin positiivisesti!

Tämä arvioija jättää bassokuvioiden ja kitarariffien analysoimisen muille ja keskittyy koko paketin aistinvaraiseen arviointiin. Tällä kertaa korvien välissä heräsi jokseenkin mielenkiintoisia kuvia, nimimerkin suojissa tohdin kuitenkin kirjoittaa LO – punkrok reseptin; annos yhdelle:

1) Viskaa tehosekoittimeen 2dl konstailematonta peruspunkrokkia
2) Lisää 2 maustemitallista synkkisdoomia
3) Ripaus SIG:iä tuomaan koskettimia
4) Hurauta koko komeus sekaisin ja nauti heti!

Jos tämän julkaisun yrittää purkaa mielikuvina, niin LO tarjoilee kummitusjunakyydin omituisten otusten tivolissa keskiyön auringossa – ja se on hyvä asia se.
Miinuksena omiin korviin otti, että laulu oli miksattu niin alas. Kyllä siihenkin korva tottuu kun kovaa luukuttaa, mutta meikän mielestä olis toiminut urkuharmonimelodioiden kanssa paremmin, jos laulu ei olisi jäänyt niin alas tumpatuksi. Erityiskiitos vetävälle rumpalille, seuraavaa levyä odotellen,

Written by jankke

June 24th, 2011 at 12:59 pm

Posted in Levyarviot

Tagged with , ,

Arviot: Tuhkaus – 7” (2011)

with one comment


Tuhkaus – 7” (Roku, Psychedelica 2011) Mitä täällä tapahtuu? Ihan oikeasti? Otin ja asetin levyn lautaselle ja kohtuullisen miellyttävän asennon sohvalle. Kansi kourassa tietenkin. Oletusarvoisesti ajattelin, ettei sanoista kuitenkaan saa mitään selvää. Ensimmäinen puolisko meni niinkuin krustiseiskat nyt yleensäkkin menevät. Tiukkaa peruskrustia. Teemoina uskonnolliset lahkot, kuten lestaadiolaiset, kansanedustajuus ja sotien todellisuus yleensä. Aika perushuttua punkkibändille, eikö totta. Rumien asioiden kuvaaminen matalan graafisesti kuitenkin herätti vähän turhankin todellisia kuvia näistä aiheista. Sopivaa naivismia mukana. Tekstit mitä ilmeisimmin kirjoitetaan tosissaan, muttei vakavissaan. Tämä asenne on pelkkää plussaa. Ainakin jos mielii elää pidempään kuin seitsentoistakesäiseksi. Eli melko mitäänsanomatonta peruskrustia. Aloin jo melkein kaivella näppäimistöä arvion kirjoittamiseksi siitä, miten perus-crust-punk on edelleen meillä suomessa voimissaan, ja asiallisia orkestereita tulee nykyään mukavasti vastaan. Eikä siinä mitään, ettei yritetä väkisin tehdä “jotain uutta”. Parempi vaan. Taidekoulupunk kun ei meikälläisen hyllyyn mitenkään ihan kivuttomasti istu. No. Pyöritetäänpäs nyt vielä toinen puoli ainakin kerran, ennen lopullista tuomiota. Tässä kohtaa tulee se kysymys, että mitä täällä tapahtuu. Bändin nimikkobiisi pysäyttää nöyrän arvioijan. Raahaudun ylös ja laitan puolen alusta. Ymmärtääkö kukaan, jos kuvailen tätä Motörheadin soittamaksi Driller Killeriksi? D-hakkaus, sointukulun pyörittäminen “nyrkillä naamaan” -tyyppisesti ja teksti, joka ei jätä kellekkään arvailun varaan mitä halutaan sanoa. Olisiko tämä ollut vain yksi hitti muuten lajityypillisen bändin levyllä? No ei. Ulluh paukuttaa vasaraa päähään komeiden kaikujen ja saatanallisten efektien voimalla. Napinpainajat taas tuo positiivisesti mieleen joku vuosi takaperin ainakin minuun suuren vaikutuksen tehneen Psyched To Die:n ja Sotakone palaa taas nimikkobiisiin paahtoon. Voi pojat. Onneksi en hävittänyt tätä juovuspäissäni, kun se erään keikan yhteydessä omistukseeni päätyi. Ikävä sanoa, että se a-puoli ei tehnyt mitään kummenpaa, tai lähtemätöntä vaikutusta. Seiskan kääntöpuoli kyllä teki. Kun vielä Lestat olisi survottu välipaloineen b-puolelle, niin aijai.

Written by mirosol

June 18th, 2011 at 7:31 am

Arviot: Krähäjy – Päähän, mahaan ja putkahan CS (2010)

without comments

Krähäjy – Päähän, mahaan ja putkahan CS (Tu Hero Tapes, 2010) Nyt mennään kovaa. Jo vuosina 2008 ja 2009 äänitetty “Päähän, mahaan ja putkahan” kasetti päätyi käsiini vasta äskettäin. Vaikka villin viisikon paahto jääkin velkaa Hate Unitin kaltaisille tekijöille, toisinaan epäilen kuuntelevani vanhoja hyviä Valse Tristen seiskoja neljävitosella kolmekolmosen sijaan. Lajityypilliseen tapaan elämää on elettävä itse ja kiireiset pukumiehet voivat painua vittuun. Toisella ja kolmannella kierroksella äänitettä alkaa ovet avautua. Ei taatusti sovi jokaiseen kotiin ja jokaiseen arkipäivään. Sen verran tiukasta paketista on kuitenkin kyse, että helposti alkaa ihmettelemään. Miksei tästä ole kukaan pitänyt isompaa meteliä missään? Soiton puolesta ei juuri negatiivista sanottavaa löydy. Edes etsimällä. Lopun parit liveraidat ottavat lopuiltakin epäilyiltä niskat nurin. Smyn ja Hugen huudot tasapainottavat toisiaan ja touhu pysyy komeasti kasassa. Kaikki eivät näillä temmoilla moiseen kykene. Äänimaailma on toisinaan hieman turhan kotikutuoista. Siitä hieman miinusta. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia. Hieman läskiä soundiin ja maailmalle. Näin kovalle anarkistiselle vanhankoulun hardcorelle on aina kysyntää.

Written by mirosol

June 15th, 2011 at 2:58 pm

Posted in Levyarviot

Tagged with , , , ,