Aika paljon kauhua on tullut vuosien varrella katottua ja paljon täällä jo mainittua. Itte olen viime vuosina jumahtanut 30-luvun Universal kauhuun ja tavoite on katsoa ne kaikki, siis 1930-luvulla tehdyt leffat. Pari vielä puuttuu. Seuraavassa suosikkikauhuleffoja.
The Cabinet of Dr. Caligari (1920)
Saksalaista eksperssionismia. Hämmentävä tunnelma, vino teatterilavastus ja upeasti luotu maailma, joka imee mukaansa. Esteettisesti yksi hienoimmista kauhuelokuvista mitä on tehty. Täytyis varmaan katsoa uudestaan, jotta osaisi analysoida tarkemmin. Jättää lähinnä oudon fiiliksen ja tunteen, että mitähän hittoa tuli justiinsa nähtyä.
Freaks (1932)
Näin tän ekan kerran joskus ala-asteella ja leffa oli todella vaikuttava, ja on toki vieläkin. Aidoista sirkusfreakeistä koottu casting sikaria polttavine mustine matomiehineen on hämmentävää ja vaikeaakin katsottavaa, mutta katsoja jää samalla miettimään, että ketkä niitä todellisia friikkejä sitten ovatkaan. Tylyn puoleinen juoni ei anna meille normaaleille armoa.
The Invisible Man (1933)
Vaikuttavimmat erikoistehosteet maailmassa. Klassinen faustilainen tarina tiedemiehestä, jonka kokeilu menee liian pitkälle. Tässä leffassa kiehtoo ohjaaja James Whalen viljelemä huumori, joka on tässä leffassa vähän hienosyisempää kuin esimerkiksi Bride of Frankensteinissä. Päähahmon hirviömäisyys on erilaista kuin monissa aikakauden kauhuleffoissa. Esimerkiksi Frankensteinin hirviön hirviömäisyys liittyy enemmänkin siihen, että hahmo on heitetty väärään maailmaan, jota hirviö itse ei ole valinnut. Invisible Manissä taas on aitoa itsekkyyttä ja ilkeyttä, joka on enemmänkin kuvausta riippuvuudesta, megalomaniasta ja itsekeskeisyydestä.
Black Sunday (1960)
Mario Bavan paras leffa. Tunnelmallista italokauhua, joka on lähempänä 1930-luvun Universal -meininkiä kuin esimerkiksi Dario Argenton töitä. Juoneltaan ei sen kummallisempi kuin muukaan italokauhu, mutta tässä jotenkin on niin jumalattoman goottilainen tunnelma, että skulaa sen vuoksi hyvin.
Night of the Living Dead (1968)
Maailman paras kauhuleffa. Nihilistinen kuvaus siitä kuinka ihminen on ihmiselle susi. Kyse ei niinkään ole ulkoa uhkaavasta zombie-vaarasta kuin siitä miten ihmiset kohtelevat mökin sisällä toisaan. Lopun tyly rotuviittaus sinetöi koko homman ja jättää karvaan maun. Todella klaustrofobinen leffa maailmasta, jossa keneenkään ei voi tosipaikan tullen luottaa. Romeron zombie-trilogian kaksi seuraavaa osaa jatkaa samaa teemaa.
Ja pistetääs sitten yksi uusi leffakin
The Woman in Black (2012)
Ensiluokkaista Hammer-kauhua tältä vuosikymmeniltä. Pääosaa esittää Harry Potter -tähti Daniel Radcliffe. Tunnelmallista ja aidosti pelottavaa kauhua, jossa tehosteet on hoidettu kamera-ajoilla ja upealla lavastuksella. Tässäkin viehättää brittiläisyys, goottilaisuus ja pienet yksityiskohdat, kuten pelottavat posliininuket. Kauhu on hiipivä tunnetila, eikä sillä varsinaisesti mässäillä. Kannattaa ehdottamasti katsoa, jos vanha Hammer-kauhu on lähellä sydäntä.
