KIRJAKAHVILAN ESIKOISKIRJAILLAT
Tiistaina 4.10. Kirjakahvilassa käsitellään ex-turkulaisen Saara Henrikssonin musiikki- ja eläinoikeusteemaista, autonomisia anarkistejakin sisältävää esikoisromaania
MOBY DOLL (Into 2011). Seuraavassa esikoiskirjaillassa ke 2.11. Iida Rauman Turkuun sijoittuva
KATOAMISTEN KIRJA (Gummerus 2011), ja lopuksi ke 7.12. ex-kirjisläisen Silene Lehdon runodebyytti
HÄN LÄHTI VALAIDEN MATKAAN (WSOY 2011).
Iltojen kulku:
- klo 18 kokoontuu lukupiiri, johon kaikki kirjan lukeneet ovat tietysti tervetulleita
- klo 19 yleinen keskustelutilaisuus, jossa kirjailija itse paikalla
Kirjat myynnissä Kirjakahvilassa.
Osuuskunta Turun Kirjakahvila
Brinkkalan piha, Vanha Suurtori 3
http://www.kirjakahvila.org
"Vaikuttava esikoisromaani valaista, nykyihmisen kaipuusta juurilleen sekä lajien rajat ylittävän kommunikaation mahdollisuudesta."
Voimassa julkaistu arvostelu Moby Dollista:
LainaaJokanaisen valasfantasiaa
Solja Kovero
Saara Henrikssonin Moby Doll on näppärä, mukaansa tempaava fantasiakirja valaita suojelevista & niiden laulua etsivistä naisista. Sekä valaasta, jonka hahmossa fantasia & reaalimaailma kohtaavat.
Naislukijana kiinnitin huomiota romaaniin lukuisiin naishahmoihin: valaidentutkijaan, kapteeniin, säveltäjään ja aktivisteihin. Päähahmoihin lukeutuu vain yksi ympäristöministeriön virkamiesmies romanttisen rakkauden kehystämänä hahmona. Hän seikkailee mukana tarinassa kadonnutta rakkautta etsien naisten keskittyessä aivan muuhun.
Ihmissuhdedraamasta romaani muuntuu vetäväksi jännityskertomukseksi autonomisen anarkistisen purjelaivakollektiivin ilmestyessä sivuille, myrskyn painostaessa ja myyttisen valaan noustessa reaalimaailman pintaan.
Kirja on viihdyttävä, mutta kenties kiinnostavampi on kirjan syntyprosessi. Saara Henriksson on blogannut lukemistaan kirjoista ja oman kirjoittamisensa vaiheista Margaret Pennyn muistikirja -blogissaan.
Henriksson ponnistaa esikoiskirjailijaksi vireästä spekulatiivisen fiktion kirjallisuusskenestä ja on aiemmin julkaissut novelleja genren lehdissä. Vaikka kirjoittamiseen on ennenkin saatu tukea omilta yhteisöltä ja sitä on rytmitetty kirjoituskilpailujen avulla, nettiyhteisöt ja kirjoitusprosessien julkinen esilläolo arkistaa kirjallisuutta ja tuo sitä kaikkien ulottuville uudella tavalla.
Tietokoneiden ja verkkoyhteisön aikakaudella kuka tahansa voi ryhtyä kirjoittamaan romaania – siihen saa tukea ja rytmitystä esimerkiksi NaNoWriMo-projektista. National Novel Writing Month on yhdysvaltalainen, kansainväliseksi paisunut kirjoittajaverkosto, johon kuka tahansa voi osallistua. Tavoitteena on kirjoittaa 50 000 sanan romaani marraskuun aikana, ja NaNoWriMon kautta siihen saa tukea netin sanalaskurin ja paikallisten kirjoittajatapaamisten kautta.
Henriksson kertoo blogissaan että NaNoWriMon lisäksi romaanin kirjoittaminen on saanut potkua Oriveden opiston Kohti mestaruutta -kurssilta. Kansan- ja työväenopistot tukevat monen harrastajakirjoittajan työskentelyä ja epäilemättä vaikuttavat käsitykseen hyvästä kirjallisuudesta. Viimeistään kustantajan toimitusprosesseissa kaunokirjallinen tuote valetaan hyvän maun muottiin.
Moby Doll on sujuvasti etenevää, nopealukuista, viihdyttävää kirjallisuutta. Olisiko se kökömpänä ja ei-niin-salonkikelpoisena kiinnostavampi? Kirja noudattelee perinteistä draaman kaarta ja kerronnan tekniikoita. Moby Doll ei ole kovin punk.
Demokraattisemmaksi muuttuvan taidemuodon harrastaminen ei näytä johtavan ilmaisukeinojen ja sisältöjen laajenemiseen vanhojen instituution vielä vahtiessa ilmaisun muotoa.
Voisi toivoa, että genrejen ympärille muodostavat uudet kirjoittajapiirit haastavat vielä kirjallisen estetiikan normeja. Kirjallisuuden arkistumisessa on silti jo nyt eittämättä eräs myönteinen piirre: kirjallisuuden ei tarvitse olla niin vakavaa. Voi vain kuvitella ja kirjoittaa.
Saara Henriksson: Moby Doll. Into Kustannus 2011. 192 s.
"Pysäyttävä romaani heistä, jotka lähtevät varoittamatta
Isä on häipynyt ilman selityksiä, ja äiti on kiinnostuneempi sisällissodan murhista kuin lapsestaan. Tyttären uusi elämä uudessa kaupungissa ei ota alkaakseen eikä menneisyys loppuakseen. Hän maalaa tauluja, pesee mummoja, laiminlyö parisuhdettaan ja tuntee vetoa kosovolaiseen hoitajatoveriinsa. Päässä pyörii, paleltaa ja panettaa.
Katoamisen kirjassa toiset auttavat itseään pillereillä, toiset lähtemällä. Ja sitten on niitä, jotka jäävät etsimään ja odottamaan silloinkin, kun tajuavat odotuksen olevan turhaa. Henkilöhahmot ovat tuttuja ja inhimillisiä kaikessa kohtuuttomuudessaan.
Iida Rauma ottaa esikoisromaanissaan kantaa koulujen, terveyskeskusten ja vanhainkotien ovien takana tapahtuvaan arkiseen väkivaltaan. Siitä on tullut niin jokapäiväistä, ettei sitä huomata ennen kuin on liian myöhäistä.
Katoamisten kirja on ennakkoluuloton ja vahvatunnelmainen romaani runkkaamisesta, heikosta todellisuudentajusta, syksyisestä Turusta, vastuun välttelemisestä ja välittämisestä. Vivahteikas kieli ja tiheä atmosfääri vievät matkalle tuntemattomiin paikkoihin, kartan valkoiselle alueelle."
"Tämän kirjan runoissa pääosaa näyttelevät vesi sekä ihminen ja muut merestä nousseet. Tarinalliset, pidäkkeettä fantasioivat runot juhlivat elämänmuotojen jatkumoa: niihin sukeltavat niin esihistoriallinen pakicetus kuin nykyihminen seuranhakupalveluineen.
Helsinkiläinen Silene Lehto sai hopeasijan vuoden 2009 J. H. Erkon lyriikkakilpailussa. Hattulassa vuonna 1979 syntynyt Lehto kirjoittaa esikoiskokoelmassaan varmaotteista uutta runoutta, jossa evoluutio tapahtuu suihkuverhon takana ja taisteludelfiinin työnkuvassa."
