AC/DC on niin yksinkertainen ja samalla niin monipuolinen bändi. Tavallaan. Siitä ykstoikkosemmasta kolmen soinnun renkutuspuolesta joko tykkää tai ei. Mut sitte on biisejä ku esim. Beating Around the Bush tai Touch Too Much, jotka ei mee siihen AC/DC:n yleiskäsityksen piikkiin ja tuntuu monelle jopa vähän yllättävän kuulosilta biiseiltä ekalla kuuntelukerralla. Highway to Hell on ihan karmivan kova levy, josta samaan aikaan ymmärtää kyl miks sille ei musan sielunheimolaiset aina lämpee, mut samalla sitä palvon vuodesta toiseen ja saan tosi paljon irti. High Voltagen Live Wire on kanssa semmonen tavallaan minimalistinen ja simppeli biisi, missä ne pienet mutkat jossain sen biisin C-osassa tuntuu tosi isoilta jutuilta sen kaiken yksinkertaisuuden seassa. Kliseisesti jokasella iskulla on merkitys. Klisee tai ei, ni painoarvoa löytyy.
