Yleislakko - Vapauden rautaiset raamit LP

[papu]

Neljä biisiä ennakkokuuntelussa Yleislakon tulevalta kokopitkältä osoitteessa: http://yleislakko.net/

Levy julkaistaan 11. toukokuuta vain 12" vinyylinä sisältäen mp3-latauslipukkeen, jolla voi ladata itelleen levyn mp3-muodossa. Samassa paketissa on korkealaatuiset kansitiedostot CD:tä varten. Eli diy-meiningillä voi ite polttaa biisit cd:lle ja tulostaa kannet, jos on cd-versiolle tarvetta.

Julkaisu: Räkälevyt, Psychedelica Records ja Pupus Bistro.
Julkaisupäivä: 11.5.2011

-

Tulevia keikkoja:

29.04.2011 @ Velikiy Novgorod, Venäjä
30.04.2011 @ Velsk, Venäjä
01.05.2011 @ Arkhangelsk, Venäjä
02.05.2011 @ Kotlas, Venäjä
03.05.2011 - day off
04.05.2011 @ Kirov, Venäjä
05.05.2011 @ Saransk, Venäjä
06.05.2011 @ Moscow, Venäjä
07.05.2011 @ Vyborg, Venäjä
11.06.2011 @ S-Osis, Turku – Pertti Kurikan Nimipäivät, Urban Unrest, The Dwyers, Krähäjy
15.07.2011 @ Ilosaarirock, Joensuu – Töminä: Kieltolaki, Frankie the Damage, Part Time Killer, End Begins, Käpykaarti jne.

[papu]

http://desibeli.net/arvostelu/5290

Yleislakkoa kutsuttiin ensimmäisen levynsä yhteydessä melkein Suomen Dead Kennedysiksi.
Se on edelleen oikein hyvä määritelmä. Seiskaseiska-punkin pohjalta eri suuntiin kujeileva yhtye ei
pelkää liikkua tyylistä toiseen ja erilaisten elementtien yhteensovittaminen klassisen punkilmaisun
kanssa onnistuu hyvin.

Myös tekstiensä osalta Yleislakko on jatkanut jokseenkin tuttujen aiheiden parissa. Terveisiä lähetetään
uskonnollisiin, poliittisiin ja markkinataloudellisiin suuntiin; osansa ivasta saavat niin kirkko, maskulaiset
kalustekeisarit kuin periaatteistaan kauppatavaraa tehneet puolueetkin. Aiheet ja niiden käsittelytapa
eivät uutuudellaan juhli, mutta Yleislakko on pukenut tekstinsä perinteiseen asuun ilman kliseitä ja se
on virkistävää. Uuttakin on: kun esikoislevy tuntui kysyvän, on uutukainen siirtynyt toteavaan muotoon.
Eikä kai retoristen kysymysten esittämisessä oikein järkeä olekaan.

Biisillisesti vajaan puolen tunnin mittainen albumi ei monta notkahdusta sisällä. Rytmiryhmä kölkyttelee
reippaasti, kitarat täkättävät ryhdikkäästi, ja yleisilme on silti yllättävän seesteinen ja melodinen.
Päällimmäisenä mieleen jää albumin läpäisevä pakottomuus: vaikka maailmaa mullistettaisiin vieressä,
Yleislakko soi rentona. Levyn musiikillisesti eroavin esitys on A-puolen päättävä, pahaenteisen dingosti
käynnistyvä, mutta tiiviiksi post-punk-kappaleeksi osoittautuva Vapaus.

On hauskaa, että laulaja kuulostaa välillä nuorelta, ivallisen ylenkatsovalta Martti Syrjältä murteineen
kaikkineen, ja välillä hän venyttelee vokaaleja narisevan välinpitämättömästi kuin Jello Biafra
konsanaan; jopa samassa biisissä. Hauskinta Vapauden rautaiset raamit -levyllä on kuitenkin se, että
Yleislakko kuulostaa siltä kuin punkyhtyeet silloin joskus kuulostivat: tuoreelta sanottavantarpeelta.

Vinyylillä julkaistavan levyn kasettimuotoisesta promosta on pakko olla mielissään. Vanha formaatti
voittaa cdr:t mennen tullen ja on myös monikäyttöisempi. Vaikkei tämän päälle kyllä äänitettyä
tule.

[mirosol]

Täytyy muuten sanoa, että kosketti tuo sanalipuke. Ensimmäistä kertaa vuosiin näki punklevyssä tekstit linjassa palstoihin nähden. Ei kyllä muutenkaan mitään kovin negatiivista ole sanottavana.

[papu]

Ensimmäistä kertaa vuosiin näki punklevyssä tekstit linjassa palstoihin nähden.

Heh, kiitti. Johan tuossa olikin työ taittaa järkevästi tuo sanamäärä tolle lipuskalle. Antin sanoitukset kun ei tunnetusti kauheen lyhkäisiä ole

[mirosol]

Ei voi mitään, mutta oikea typografia pistää aina pörröisesti silmään.

[papu]

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=11994

Harvoin sitä yllättyy näinkin positiivisesti.

Turkulainen Yleislakko on 77-punkkia, ja sen kakkoslevy Vapauden rautaiset raamit on hyvinkin kypsä
ja vahva kokonaisuus. Bändiä on kutsuttu Suomen Dead Kennediesiksi, eikä määritelmä ei ihan
hakuammuntaa ole. Laulaja taas kuulostaa aika ajoin Eppujen punkkauden Martti Syrjältä.

Levyn alku tosin pisti epäilyttämään. Paluu Apinoiden Planeetalle on hiphop-laululla maustettua suomirokkia
joka pisti miettimään, että mihin sitä kätensä työnsi. Kappale sisältää tosin tyylikkään kitarasoolon. Jumalan
Kämmenellä meneekin jo tutuimmilla poluilla ollen reipasta Eppu-punkkia. Bändi ei kuitenkaaan pelkää
venyttää rajojaan, vaan peruspunkin sekaan heitetään mm. edellämainitusta kertahoppariudesta Vapauden
tummasävyiseen goottipunkahtavuuteen siinä missä Jotakin Pysyvää hardcoremaiseen päätökseen.
Mausteistaan huolimatta levyn kokonaisuus pysyy loogisena.

Huomionarvoista Yleislakossa on myös sen sanoituksellinen puoli. Yhtye kuulostaa huomattavasti rikkaammalta
kuin perinteiset sumeat kiljupunkkarit ulkoaopittuine valituskohteineen. Vaikka kantaaottavuus on Yleislakokin
voimavara, se väistää perinteisen rasittavat punk-kliseet käyttäen enemmän ajatusta ja vähemmän
itsestäänselvyyksiä. Unohtamatta sarkasmia ja huumoria.

Yleislakon ilmaisussa on ilmavaa svengaavuutta, mutta samalla ote on tiukka. Vapauden Rautaisia Raameja voi
hyvin suositella heillekin, jotka tuntevat allergiaa punkkia kohtaan. Siinä on samaa alkuperäistä henkeä kuin
muinoin, mutta se on kuitenkin askeleen pari enemmän kuin pelkkä genresidonnainen julkaisu.